Miten kuritatte lastanne jos ei esim. luunapilla?

Mitä sitten kun kullannuppu saa raivarit kaupassa, muskarissa, taaperojumpassa tms.? Miten toimitte? Vinkeistä, kokemuksista olisin kiitollinen. Ensimmäisen lapsen kanssa oli ongelmia, muttei tällaisia "maahansyöksyjä" ) :

jos olet varmistanut etukäteen, että lapsella kaikki hyvin eli ei ole uni, nälkä, kuuma eikä märkä vaippa/pissahätä. Suurin osa raivoavia lapsia on yksinkertaisesti väsyneitä tai kuumissaan.

Enkä ole ikinä ymmärtänyt, miksi nimenomaan kauppa on se paikka, jossa lapsia kasvatetaan antamalla niiden huutaa ja suorastaan yllyttämällä siihen.

Lapsi rakastaa muskaria, mutta heittäytyy siellä "hankalaksi". Muiden muksut istuvat kiltisti sylissä ja minun lapseni ei - huoh.

Ja ei ole ainoa ja eka lapsi. Ensimmäisen kanssa oli muita ongelmia. Ekan lapsen kanssa kävin kaupassa käsi kädessä 1,5-vuotiaasta. Toisen lapsen kanssa (lähestyy 3 vuotta) ei tulisi mieleenkään ) : Tai jos mennään pikkukärryillä, ostosten määrä on rajattu, eikä neito suostu pitämään kädestä kiinni - esikoinen suostui.

Ovat niin erilaiset temperamentiltaan, että olen välillä hukassa.

Niin ja se muskari on suht arvokas harrastus - mukavaa meille molemmille. Ainakin niin kauan, kun neiti ei rupea sooloilemaan.

Alat irrottaa piuhahässäkkää ja viet telkkarin "turvaan"..? Just ;D

Samalla logiikalla voi sitten tyhjentää puoli huushollia (kirjat, digiboxit, dvd-soittimet, radiot, astiat, huonekasvit, isompien lasten lelut jne. jne.) ihan vaan siltä varalta, että se taapero ei sen viidentoista kerrankaan jälkeen usko että joihinkin tavaroihin yksinkertaisesti ei kosketa. Hohhoijaa...

Esimerkissäsi voisi toimia mm. niin, että jo ensimmäisellä kiellolla katsekontakti ja lause "Ei hakata tv:tä, tv menee rikki. Lopeta tai mennään pois." Jos tai siis kun jatkaa, toteutetaan uhkaus. Sen 15. kerran jälkeen jos jatkaa niin vie tv turvaan ja toistat vielä kerran miksi.

Huomisesta lähtien yritän hallita hermoni. Olen myös itse, kuten ilmeisesti taaperonikin, tempperamentiltaa herkästi syttyvää sorttia. Olen kyllä huomannut, että päivinä jolloin olen itse harvinaisen hyvällä tuulella ja rauhallinen, niin on myös lapsikin. Jotenkin nykyään vain turhaudun nopeammin, koska kerkesin tottua tottelevaiseen taaperoon. Oli siis 1,5-vuotiaaksi kuin enkeli mitä kieltoihin tuli. :) Nyt ikää reilu 2v. eikä mitään uskota.



Kiitoksia vinkeistä ja keinoista. Haluan myös itse päästä eroon ruumiillisesta kurituksesta, mutta en ole joissain tilanteessa nähnyt enää muita keinoja. Pahimmillaan lapsi alkaa satuttaa itseään ja muita ja nuo luunapit ja tukistamiset ovat estäneet sitä alkamasta.



ap

Alat irrottaa piuhahässäkkää ja viet telkkarin "turvaan"..? Just ;D

Samalla logiikalla voi sitten tyhjentää puoli huushollia (kirjat, digiboxit, dvd-soittimet, radiot, astiat, huonekasvit, isompien lasten lelut jne. jne.) ihan vaan siltä varalta, että se taapero ei sen viidentoista kerrankaan jälkeen usko että joihinkin tavaroihin yksinkertaisesti ei kosketa. Hohhoijaa...

Kärjistetty esimerkki, mutta periaatteessa näin se menee. Jos jokin asia on vaarallinen tai vaivalloinen siirtää, voi niiden pysyvää paikkaa vaihtaa suosiolla jo hyvissä ajoin tai kun huomaa, että kyseinen esine on mieluinen tuhokohde. Käsittääkseni esim. terällisten keittiötavaroiden "suojaaminen" on ihan normaalia lapsiperheessä,miksei sitten tv:n joka on kuitenkin aika arvokas joskaan ei vaarallinen? Kirjojen, huonekasvien, ym. pikkutavaran väliaikainen siirto nyt ei paljoa vaivaa vaadi. Näitä voi myös tutkia yhdessä vanhemman kanssa, jolloin mielenkiinto vähenee.

Jokaista tavaraa ei sentään tarvitse läpikäydä eikä varsinkaan kertarytinällä. Mutta ylipäätään kielletyn tekemisen käsite on hyvä ihan kunnolla Oppia, ei vain tyytyä määräyksiin tai elää pumpulissa. Tähän ei välttämättä enempää tarvitse kuin opettelun 1-2 asian kanssa, loput menee vanhalta pohjalta.

tuolla logiikalla pitää sitten tyhjentää liki koko talo ja muuttaa perhe pehmustettuun huoneeseen.

Keittiön tuolit ovat vaarallisia kun niillä keikutaan, tiski- ja pesukone ovat hyvin kiinnostavia "tuhokohteita" - mihinkähän ne kannattaisi siirtää? Entäs hella? Listaa voi jatkaa loputtomiin...

Niin, ja millähän tuon takan saisi tuosta siirrettyä "turvaan"? Hitsit, kun ei tullut "hyvissä ajoin" ajateltua tätäkin asiaa niin nyt joutuu vaan ihan julmasti "määräämään" sitä muksua olemaan koskematta asioihin.

Alat irrottaa piuhahässäkkää ja viet telkkarin "turvaan"..? Just ;D

Samalla logiikalla voi sitten tyhjentää puoli huushollia (kirjat, digiboxit, dvd-soittimet, radiot, astiat, huonekasvit, isompien lasten lelut jne. jne.) ihan vaan siltä varalta, että se taapero ei sen viidentoista kerrankaan jälkeen usko että joihinkin tavaroihin yksinkertaisesti ei kosketa. Hohhoijaa...

Kärjistetty esimerkki, mutta periaatteessa näin se menee. Jos jokin asia on vaarallinen tai vaivalloinen siirtää, voi niiden pysyvää paikkaa vaihtaa suosiolla jo hyvissä ajoin tai kun huomaa, että kyseinen esine on mieluinen tuhokohde. Käsittääkseni esim. terällisten keittiötavaroiden "suojaaminen" on ihan normaalia lapsiperheessä,miksei sitten tv:n joka on kuitenkin aika arvokas joskaan ei vaarallinen? Kirjojen, huonekasvien, ym. pikkutavaran väliaikainen siirto nyt ei paljoa vaivaa vaadi. Näitä voi myös tutkia yhdessä vanhemman kanssa, jolloin mielenkiinto vähenee.

Jokaista tavaraa ei sentään tarvitse läpikäydä eikä varsinkaan kertarytinällä. Mutta ylipäätään kielletyn tekemisen käsite on hyvä ihan kunnolla Oppia, ei vain tyytyä määräyksiin tai elää pumpulissa. Tähän ei välttämättä enempää tarvitse kuin opettelun 1-2 asian kanssa, loput menee vanhalta pohjalta.

joskus kun lapsi on kilahtanut ihan täysin ja yrottänyt rikkoa juttuja, satuttaa muita tms. olen pitänyt häntä tiukasti sylissä siihen saakka, kunnes rauhoittuu. On istuttu sillä tavoin kauankin muutamaan otteeseen.



Mutta yleensä siis riittää muu rangaistus, se jäähy yleisimmin, ja isommille lapsille viikkorahan pois ottaminen, telkkarin tai tietokoneen pistäminen kiinni/käyttökielto jne. Huudan toki kyllä kiukkuisena, kun suutun.



Pääasiassa ongelmia ennaltaehkäistään. Olen hirveän hyvä lukemaan tilanteita ja lasten tunteita. Näen konfliktin tai kriisin yleensä jo kilometrin päästä ja käännän suuntaa jos vain voin. Mies ei ole ihan yhtä hyvävaistoinen.

tuolla logiikalla pitää sitten tyhjentää liki koko talo ja muuttaa perhe pehmustettuun huoneeseen.

Keittiön tuolit ovat vaarallisia kun niillä keikutaan, tiski- ja pesukone ovat hyvin kiinnostavia "tuhokohteita" - mihinkähän ne kannattaisi siirtää? Entäs hella? Listaa voi jatkaa loputtomiin...

Niin, ja millähän tuon takan saisi tuosta siirrettyä "turvaan"? Hitsit, kun ei tullut "hyvissä ajoin" ajateltua tätäkin asiaa niin nyt joutuu vaan ihan julmasti "määräämään" sitä muksua olemaan koskematta asioihin.

Maalaisjärki? Keittiön tuolit voi väliaikaisesti nostaa pyödälle tai viedä toiseen huoneeseen. Tiskikoneen tai kaapin voi laittaa kiinni ja tarvittaessa lukita kahvan tuolilla, luutunvarrella tms. Lieden nappeihin kuten takankin eteen myydään suojuksia ja moni vähääkään uusi uuni/pyykinpesukone/kone ylipäätään on lapsilukollinen. Pyykkikone on usein kylppärissä, jonka lukon saa ulkopuoleltakin kiinni esim. saksilla. Listaa voi jatkaa loputtomiin, ilman että kukaan joutuu pehmustetulle osastolle.

Käsittääkseni en todellakaan ole sanonut, etteikö lasta saisi estää tekemästä typeryyksiä. Sitä olen korostanut, että parempi saada napero ymmärtämään kuin pelkästään tottelemaan (tekevät sitten selän takana vartuttuaan). Kun taaperolle saa idean selväksi, sujuu seuraavat kiellot paremmin.

Hyvä alku on se, että itse pysyy kylmän rauhallisena. Kuten moni jo sanonutkin, lapsen voi viedä pois tai ottaa syliin ja pitää kiinni tai viedä johonkin jäähylle, tai jättää siihen raivoamaan jos raivoaa vaikka kotona "turvallisessa paikassa". Joskus olen siirtänyt taaperon pois, ottanut syliin ja pitänyt siinä ja todennut kylmän rauhallisesti että raivoa vaan, tuota et saa tehdä ja rakastan sinua silti vaikka raivoaisit siinä maailman tappiin asti. Yleensä menee nopeammin ohi jos itse pysyy rauhallisena.

Ja toistoa... toistoa.. toistoa... ;)

ei tarttenut tehdä kuin kerran.

kaikkihan noita SUOJAAMISIA tekevät, mutta se on ainakin minun mielestäni ihan eri asia kuin tavaroiden SIIRTÄMINEN, josta alunperin puhuit...

tuolla logiikalla pitää sitten tyhjentää liki koko talo ja muuttaa perhe pehmustettuun huoneeseen.

Keittiön tuolit ovat vaarallisia kun niillä keikutaan, tiski- ja pesukone ovat hyvin kiinnostavia "tuhokohteita" - mihinkähän ne kannattaisi siirtää? Entäs hella? Listaa voi jatkaa loputtomiin...

Niin, ja millähän tuon takan saisi tuosta siirrettyä "turvaan"? Hitsit, kun ei tullut "hyvissä ajoin" ajateltua tätäkin asiaa niin nyt joutuu vaan ihan julmasti "määräämään" sitä muksua olemaan koskematta asioihin.

Maalaisjärki? Keittiön tuolit voi väliaikaisesti nostaa pyödälle tai viedä toiseen huoneeseen. Tiskikoneen tai kaapin voi laittaa kiinni ja tarvittaessa lukita kahvan tuolilla, luutunvarrella tms. Lieden nappeihin kuten takankin eteen myydään suojuksia ja moni vähääkään uusi uuni/pyykinpesukone/kone ylipäätään on lapsilukollinen. Pyykkikone on usein kylppärissä, jonka lukon saa ulkopuoleltakin kiinni esim. saksilla. Listaa voi jatkaa loputtomiin, ilman että kukaan joutuu pehmustetulle osastolle.

Käsittääkseni en todellakaan ole sanonut, etteikö lasta saisi estää tekemästä typeryyksiä. Sitä olen korostanut, että parempi saada napero ymmärtämään kuin pelkästään tottelemaan (tekevät sitten selän takana vartuttuaan). Kun taaperolle saa idean selväksi, sujuu seuraavat kiellot paremmin.

koululaiset syövät sitten välipalansa ja ruokansa lattialla kun kun tuolit on viety toiseen huoneeseen ettei taapero vaan kaada niitä?

Katsos kun joissain perheissä on muitakin lapsia joten telkkareita, tuoleja tms. ei tosta noin vain siirrellä huoneesta toiseen vain siksi että pienimpään ei saada kuria.

Maalaisjärki? Keittiön tuolit voi väliaikaisesti nostaa pyödälle tai viedä toiseen huoneeseen.

Meillä kolmas lapsi oli noin 2-3-vuotiaana TODELLA tuittupäinen eli laittoi vastaan ihan kaikessa. Meidän oli pakko ottaa käyttöön jäähyjärjestelmä, josta ei tingitty. Hän istui alaportaalla aika usein mutta se myös pikkuhiljaa auttoi. Johdonmukaisuus oli itselle välillä aika tuskaista, koska jäähyilyssä meni aikaa....Luunappeihin ja tukistamiseen ei ole koskaan turvauduttu! Ei siis koskaan!

vielä sen jälkeen, kun nukuttiin jo lastensängyssä. Se oli jäähy paikka johon laitettiin rauhoittumaan.

kerran olen kiskaissut lapsen kädestä kun ryntäsi parkkipaikalle autojen joukkoon.

no meillä on muuten yhden kiipeilijän vuoksi ollut just ruokapöydän tuolit jonkin aikaa aina kumollaan lattialla. Meillä kuitenkin ne isommat osasivat ne esimerkiksi välipalaa syödessään pystyyn.



Oma kokemus on se, että taaperoiden kiinnostuksen kohteet on hyvin väliaikaisia. Kiipeily kiinnostaa 2 kk, telkkaria rämppää pari viikkoa. Kirjahyllyn kirjoja vedetään lattialle. Ei sitä samaa kiellettyä kukaan tee vuodesta toiseen, kasvaahan se lapsen ymmärrys ja keksii uusia juttuja. Siksi mun mielestä voi tehdä vähäksi aikaa eri järjestelyitä.





Siitä muskarista: jos siellä menee temppuiluksi, niin veikkaisin että vika on siinä, että se on tilanteena joko liian jännää tai sitten lapsesi kaipaa fyysisemmän harrastuksen. Jännitystä voi purkaa valmistelemalla lasta hyvin tilanteeseen, mutta ei se välttämättä auta. Sitten pitää vaan todeta, että ensi vuonna uudestaan.



Jos taas lapsesi haluaisi liikkua enemmän eikä siksi halua olla vanhemman sylissä, niin sitten toinen harrastus.



Toki tiedän, että olette maksaneet harrastuksesta, mutta ei taaperoa nyt väkisin kannata kiusata jos se ei vaan suju. Eihän siitä kai nyt nauti kukaan, et sinä eikä lapsi. Päinvastoin teillä kummallakin kasvaa kynnys mennä tuollaisiin tilanteisiin.



Oletan, että perusasiat on kunnossa. Et vie sinne väsynyttä, nälkäistä tai sairasta lasta.



4

muotivillitys tuo "pidän kiinni tiukasti sylissä, eli periaatteessa vaan halaan kunnes rauhoittuu" on? hui kamala että minusta se ainakin olis ollu pahin rangaistus että toinen pitää kiinni eikä päästä pois.. sekunnin kestävä luunappi tai tukistus olisi ollut paljon parempi ja vähemmän traumaattinen..



aika curlingia taas että aletaan telkkareita siirtämään "turvaan" lapselta. tälläkö tasolla on suomalaisäitien kasvatustaidot.. en itsekään ole ammattilainen vaan ei huonekaluja (joksi telkkarinkin voi kokonsa puolesta määritellä) kuulu siirtää lapselta turvaan.

Voihan aikuinen aina pitää kiinni lapsesta jos tämä meinaa tehdä jotain mitä ei kerta kaikkiaan saa?! Jos ei jaksa tai ehdi vahtia lasta niin ympäristö pitää muuttaa sellaiseksi, ettei ehdottomia kieltoja tarvita (ei vaarallisia tavaroita esillä yms.).



Mikä voi olla sellanen tilanne, jossa luunappi "toimii" mutta mikään muu ei toimi? Voiko luunapin jälkeen luottaa että lapsi ei enää tee sitä mitä ei saanut? En ymmärrä ollenkaan.



Enemmän siinä rankaisemisessa on mielestäni kyse aikuisen turhautumisesta ja hädästä että "lapsi ei ikinä tule tottelemaan minua tässä tärkeässä asiassa" ja sen turhautumisen poistamiseksi tehdään tämä väkivaltainen teko. Eihän lapsi oikeasti mitään siitä opi?



Pitää myös ymmärtää, että taaperoikäisen ja vähän isommankin kanssa tulee aina olemaan tilanteita jolloin lapsi vain tekee mitä lystää ja vanhempi voi vain valvoa ja ehkäistä, ei "opettaa" etukäteen (ettei esimerkiksi saa piirtää seiniin tai juosta tielle).

- tilanne pääsee karkaamaan käsistä jo siinä tilanteessa, jos et katkaise sitä ensimmäisen "ei":n jälkeen siirtämällä lapsen huomion muualle tai siirtämällä lapsen muualle ja kiinnittämällä siellä hänen huomionsa (tules äidin kanssa tiskaamaan/missäs olikaan sun traktori? Etsitäänkö se?) Tuo tilanne on lukkiutunut välittömästi, jos jäät siihen telkkarin eteen jankkaamaan ja tappelemaan lapsen kanssa.



- oletko lukenut Kiukkukirjan? (Raisa Cacciatore). Siinä kuvaillaan mm. juurikin tuollainen tilanne, mitä sinä käytit esimerkkinä, ja kerrotaan mitkä asiat siihen johtavat ja miten tilanteesta selvitä rakentavasti. Kirja auttaa sinua ymmärtämään omia reaktioitasi ja lapsen reaktioita. Minua tuo kirja auttoi todella paljon ja tajusin, miksi jotkut lapseni temppuiluista saivat minut reagoimaan aivan kohtuuttomasti.



- lapsi ei ole tyhmä, hän tajuaa että sinä olet häntä vahvempi. Sen vuoksi esimekriksi tavaroiden siirtäminen pois lapsen ulottuvilta ei tosiaan ole periksi antamista, vaan lapsi tajuaa kyllä, että sinä juuri käytit sitä valtaa joka sinulla on, eikä lapsi mahda sille yhtään mitään.



-Lasta ei myöksään tarvitse estää aina menemällä hänen tasolleen ja pitämällä kiinni, usein riittää kun menee lapsen eteen seisomaan ja lapsi tajuaa että tästä ei pääse. Jos lapsi ei vielä ole kiihtynyt, mutta näet että hän on menossa pahantekoon, voit harhauttaa häntä. Esimerkiksi tukkimalla lapsen kulkutien ja sanomalla, että tässä on portti, tästä pääsee vaan kun antaa hurjat halit ja pusut. Niiteen halien, pusujen ja kutittelujen jälkeen lapsi on usein rauhoittunut ja saanut sinulta apua ärtymyksen, kiihtymisen tms. hallintaan, ja voit viedä hänen huomionsa muualle



- lapsesi kasvaa koko ajan, ja ymmärtää enemmän ja enemmän puhetta. Sitä odotellessa tee asiat mahdollisimman helpoksi ja koti turvalliseksi. Pidä huoli että itselläsi on joka päivä myös omaa aikaa, ja elämää kodin ulkopuolella, ettet unohda mitkä on isoja asioita ja mitkä pieniä asioita.



Tsemppiä. :)