Miehelläni ei ole lainkaan hoivaviettiä - kannattaako hankkia lapsi?
Mieheni ei siis ole lainkaan kiinnostunut lapsen hoivaamisesta ja huolehtimisesta. Hänellä ei tunnu olevan lainkaan hoivaviettiä. Toivoisin, että hän olisi pikkuisen kiinnostuneempi tällaisista jutuista. Kannattaakohan tuollaisen kanssa ryhtyä lapsentekoon...? Kuinka hoivaavia teidän muiden miehenne olivan ennen lapsia tai lasten saamisen jälkeen?
Kommentit (63)
kyllä se oma lapsi herättää sen kiinnostuksen sitten
Kait harvalla miehellä oikeasti on, ennen omia. Osalla toki on, ja silloin ei varmaan paljoa tarvitse pähkiä. Mutta, miten se ilmenee, ettei ole? Mitä olette puhuneet vauvoista, lapsista?
kiinnostunut. Jos ei kuitenkaan ole hirveän lyhyt pinnainen ja hermostu niihin naapurin lapsiin joka välissä niin sitte on ok isä.
Jos on vaan puhtaasti välinpitämötän niin ihan hyvin menee.
Jos mies jo nyt tuo esiin, ettei ole yhtään kiinnostunut lasten hoitamisesta, niin silloinhan se on tarkoitettu sinulle tiedoksi, että joutuisit hoitamaan mahdolliset lapsenne yksin. Minä en ainakaan tekisi lapsia tuollaisen miehen kanssa.
ehelläsi ei ole lainkaan hoivaviettiä? Yleisesti tuntuu, (täysin mutua), että saatat joutua etsimään hoivaviettistä miestä aika kovalla työllä. Itse en tunne kovinkaan montaa. Jonkinlainen "hoivavietin" -tapainen saattaa olla, mutta kyllä se miesten kiinnostus yleensä muuhun suuntautuu kuin lasten hoivailuun. Varsinkaan ennen kuin se oma syntyy. Sitäkin pientä hoivavietin heräämistä saa odottaa hyvän aikaa. Ja välillä se katoaa ja taas ilmestyy. Mitä useampi lapsi ja mitä järjestelmällisemmin äiti jättää välillä lapset iskän kanssa sitä todennäköisemmin hoivavietti herää. Edes vähän.
herää, mutta alkaa huolehtia ja hoitaa jahka joutuu olemaan lasten kanssa. Mutta esimerkiksi ruoka-ajoista huolehtiminen tuntuu olevan monelle haastavaa :)
Eikä ne varsinaista hoivaa niin montaa vuotta tarvi. Tai tietenkin jonkin verran, mutta myös muuta. Jos isältä hoivavietti puuttuu, mutta muuten tykkää touhuta ja pelata lasten kanssa niin mitä se haittaa ettei hoivaa?
ehelläsi ei ole lainkaan hoivaviettiä? Yleisesti tuntuu, (täysin mutua), että saatat joutua etsimään hoivaviettistä miestä aika kovalla työllä. Itse en tunne kovinkaan montaa. Jonkinlainen "hoivavietin" -tapainen saattaa olla, mutta kyllä se miesten kiinnostus yleensä muuhun suuntautuu kuin lasten hoivailuun. Varsinkaan ennen kuin se oma syntyy. Sitäkin pientä hoivavietin heräämistä saa odottaa hyvän aikaa. Ja välillä se katoaa ja taas ilmestyy. Mitä useampi lapsi ja mitä järjestelmällisemmin äiti jättää välillä lapset iskän kanssa sitä todennäköisemmin hoivavietti herää. Edes vähän.
Mitä tarkoitat sillä, ettei ole hoivaviettiä? Jos mies on kömpelö ja oudoksuu lapsia, se on eri asia kuin että jos tarkoitat sitä että hän on yleisesti ottaen tyly ja epäempaattinen ihminen.
Itselläni ei ollut hoivaviettiä ennen omia lapsia. En tiennyt miten päin olla lasten kanssa, en uskaltanut pidelläkään vauvoja, nolotti puhua lapsille kun niiden vanhemmat kyttäsi "kannustavina" vieressä enkä tiennyt mitä sanoa. Niinpä siis vaan hymyilin niille epävarmasti ja välttelin minkä kykenin.
Mutta omia rakkaitani (ystäviä, rakastettuja) olen kuitenkin hoivannut, heidän hyvinvoinnistaan välittänyt, ja olen muutenkin ihan suht. lämmin ihminen (vaikkakin introvertti).
Ja hyvä äiti minusta näillä eväin tuli. Hoivaava,kiinnostunut, kärsivällinen, lapsistaan nauttiva.
Mutta jos miehesi on sellainen yleiskalsea ihminen joka vaikkapa tylyyttää sinua kun olet epävarma, tiuskii kun sairastat ja morkkaa kun teet virheen... Joo, en soisi lapsia sellaiselle.
läheisten ystäviemme lapsista. Meillä on esimrekiksi kolme kummityttöä, joiden muistamiset on täysin minun vastuullani. Miestäni ei tunnu kiinnostavan heidän syntymäpäivänsä, joululahjat, yleinen kasvu jne. Ei koskaan ota heitä syliin eikä ihastele. Juttelee mieluummin kalastuksesta lasten isän kanssa. Ei koskaan kysele mitään lastenhoitoon liittyvää.
Kaupungilla ei kiinnitä mitään huomiota hymyileviin lapsiin tai vaikka kuljemme tosi usein lastenvaateosaston läpi ruokaosastolle, ei mieheni kertaakaan ole kommentoinut mitään niistä vaatteista. Ei tunnu edes näkevän niitä :( ap
läheisten ystäviemme lapsista. Meillä on esimrekiksi kolme kummityttöä, joiden muistamiset on täysin minun vastuullani. Miestäni ei tunnu kiinnostavan heidän syntymäpäivänsä, joululahjat, yleinen kasvu jne. Ei koskaan ota heitä syliin eikä ihastele. Juttelee mieluummin kalastuksesta lasten isän kanssa. Ei koskaan kysele mitään lastenhoitoon liittyvää.
Kaupungilla ei kiinnitä mitään huomiota hymyileviin lapsiin tai vaikka kuljemme tosi usein lastenvaateosaston läpi ruokaosastolle, ei mieheni kertaakaan ole kommentoinut mitään niistä vaatteista. Ei tunnu edes näkevän niitä :( ap
En minäkään kommentoi lastenvaatteita, jos niitä en ole ostamassa :D :D
Ja miksi miehesi muistaisi ne kummihommat kun sinä olet niissä parempi??
Pitäsköhän vain kysyä siltä mieheltä, että haluaako hän omia lapsia. Jos haluaa niin kaikki on hyvin, jos ei niin sitten ei halua. ja sinä etsit sen joka haluaa...
Vaikka hän ei kiinnitä huomiota niihin lapsiin hän on silti seuraillut miten kaverit hoitavat omia vauvoja. Ei ole miesten tapaista lässyttää ja haaveilla vauvoista. toki poikkeuksia on, mutta ihan normaalille tuo sinun tapaus vaikuttaa
kuulostaa ihan tavalliselta mieheltä. En tunne ketään miestä, joka ihastelee lasten vaatteita tai olisi kiinnostunut muiden lapsista, edes omista kummilapsistaan erityisesti. Varmaan on poikkeuksia, mutta... mieti nyt tarkkaan millaisia odotuksia mieheesi lataat.
Ennen oman lapsen saamista en ollut mitenkään innostunut lapsista hysteerisesti enkä kokenut olevani äidillinen. Sukulaisten rääkyvät kakarat ärsyttivät vain vaatimuksineen ja häiriköintineen. pyäk.. edelleen toisten lapset inhottavat. Omat on vaan rakkaat.
Tai normaali ihminen. Ei naisetkaan kaikki (esim minä) kommentoi ja ihastele lapsia ja lastenvaatteita.
Ei todellakaan voisi vähempää kiinnostaa muiden lapset,tietysti lahjat ja sellaiset ostan koska on pakko.Mutta ei siis kiinnosta lasten puuhat tai joku yleinen kasvu,olen sitten varmaan tosi epänormaali.
Ettei tee niin kuin monet pienten lasten isät: piiloudu ylitöihin ensimmäiseksi kolmeksi vuodeksi ja jätä kaikkea hoivaamista minun harteilleni? Koska olen siinä parempi...
Mielestäni miehen pitäisi kyllä pikkasen olla kiinnostunut lastenhoidosta ennen omia lapsia! ap
etkä voi tietää sitäkään sairastutko synnytyksen jälkeiseen masennukseen, menet psykoosiin ja joudut sairaalaan moneksi kuukaudeksi!!
Tai onko se vauva terve! Ei voi tietää. Ehkä sinun ei kannata tehdä lapsia, jos olet noin pelokas.
Ettei tee niin kuin monet pienten lasten isät: piiloudu ylitöihin ensimmäiseksi kolmeksi vuodeksi ja jätä kaikkea hoivaamista minun harteilleni? Koska olen siinä parempi... Mielestäni miehen pitäisi kyllä pikkasen olla kiinnostunut lastenhoidosta ennen omia lapsia! ap
ellei teidän vauvakeskusteluista niin voi pää'tellä. Ikävää, ettei ole edes kummilapsistaan kiinnostunut, tuossa kohtaa mulla nousisi stoppi.
läheisten ystäviemme lapsista. Meillä on esimrekiksi kolme kummityttöä, joiden muistamiset on täysin minun vastuullani. Miestäni ei tunnu kiinnostavan heidän syntymäpäivänsä, joululahjat, yleinen kasvu jne. Ei koskaan ota heitä syliin eikä ihastele. Juttelee mieluummin kalastuksesta lasten isän kanssa. Ei koskaan kysele mitään lastenhoitoon liittyvää.
Kaupungilla ei kiinnitä mitään huomiota hymyileviin lapsiin tai vaikka kuljemme tosi usein lastenvaateosaston läpi ruokaosastolle, ei mieheni kertaakaan ole kommentoinut mitään niistä vaatteista. Ei tunnu edes näkevän niitä :( ap
Samoin jos ei vaatteisiin kiinnitä huomiota ei ole merkki mistään. Noilla kriteereillä munkaan miehellä ei olisi ennen lapsia ollut hoivaviettiä, vaikka on todellakin erittäin hyvä isä ja voi esim hoitaa muidenkin lapsia tarvittaessa.
Ennemmin miettisin miten esim suhtautuu kun ne kavereiden lapset meluaa tai kun itse olet sairas. Oletko puhunut miehesi kanssa haluaako lapsia tai minkälainen isä haluaisi olla?
läheisten ystäviemme lapsista. Meillä on esimrekiksi kolme kummityttöä, joiden muistamiset on täysin minun vastuullani. Miestäni ei tunnu kiinnostavan heidän syntymäpäivänsä, joululahjat, yleinen kasvu jne. Ei koskaan ota heitä syliin eikä ihastele. Juttelee mieluummin kalastuksesta lasten isän kanssa. Ei koskaan kysele mitään lastenhoitoon liittyvää.
Kaupungilla ei kiinnitä mitään huomiota hymyileviin lapsiin tai vaikka kuljemme tosi usein lastenvaateosaston läpi ruokaosastolle, ei mieheni kertaakaan ole kommentoinut mitään niistä vaatteista. Ei tunnu edes näkevän niitä :( ap
Siis ihan tällainen olin itse ennen kuin mulla oli lapsia. (Meillä mies oli aina se lapsista innostunut, joka oli aina virnuilemassa vauvoille ja reuhkaamassa tuttujen leikki-ikäisten kanssa pihanurtsilla samalla kun meitsi vaihtoi kiusaantuneena jalkaa).
Eri asia sitten kiinnostaako tuota sun miestäsi lasten hankinta nyt tai myöhemminkään...
Tosin siis lastenvaatteista ei munkaan mieheni ole ikinä piitannut tuon taivaallista, vaikka hirveän lapsirakas on aina ollutkin. Eli sille älä pistä painoa, ja tuskin tulee muuttumaan vaikka miehesi omien lasten myötä myöhemmin lapsille lämpenisikään. :D
tai saat hoidella yksinään.