Miehelläni ei ole lainkaan hoivaviettiä - kannattaako hankkia lapsi?

Jos mies jo nyt tuo esiin, ettei ole yhtään kiinnostunut lasten hoitamisesta, niin silloinhan se on tarkoitettu sinulle tiedoksi, että joutuisit hoitamaan mahdolliset lapsenne yksin. Minä en ainakaan tekisi lapsia tuollaisen miehen kanssa.

Olen mies.

Minulla ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaan hoivaviettiä toisten muksuja kohtaan, mutta omia kohtaan on ja on tullut hoidettua sitäkin enemmän.

Näkeehän sen jo pienillä lapsilla, äärimmäisen harvaa poikaa näkee lykkimässä jotain nukkea tai pihapiirin pienimmäistä vaunuissa jonkin leikin merkeissä.

Kuitenkin niitä omia lapsia sitten näkee sitäkin enemmän lykkimässä ja suurimmalla osalla positiiviset tunteet lasta kohtaan ovat aidot.

Ei miehillä yleensäkkään ottaen ole minkäänlaista halua hakeutua töihin esim. lastenhoitoalalle.

Puolison raskaus ja oma lapsi herättää kyllä ne hoitovietit ko. lasta kohtaan, jollei ole sitten aidosti tunnevammanen.

Tätä et voi tietää siitä kuinka mies on kiinnostunut toisten lapsista.

läheisten ystäviemme lapsista. Meillä on esimrekiksi kolme kummityttöä, joiden muistamiset on täysin minun vastuullani. Miestäni ei tunnu kiinnostavan heidän syntymäpäivänsä, joululahjat, yleinen kasvu jne. Ei koskaan ota heitä syliin eikä ihastele. Juttelee mieluummin kalastuksesta lasten isän kanssa. Ei koskaan kysele mitään lastenhoitoon liittyvää. Kaupungilla ei kiinnitä mitään huomiota hymyileviin lapsiin tai vaikka kuljemme tosi usein lastenvaateosaston läpi ruokaosastolle, ei mieheni kertaakaan ole kommentoinut mitään niistä vaatteista. Ei tunnu edes näkevän niitä :( ap

Ukkosi ei ainakaan ole homo tai pedofiili.

Minusta tuo ukkosi kuulostaa aivan normaalilta mieheltä ja todellinen ongelma näyttäisi olevan nyt kysyjän suunnassa.

nyt ainakaan ihan mahdottomalta isäehdokkaalta vaikuta.



Oma mieheni oli lasten (myös kummilasten) kanssa pökkelö, eikä osannut oikein olla mitenkään päin heidän seurassaan. Sanoikin joskus minulle, että kun ei tiedä yhtään mitä sanoa tai tehdä.



Mutta kun aikani osoittelin kauppareissuilla ihania vauvoja, niin mies alkoi selvästi vilkuilla niitä kiinnostuneempana. En nyt sanoisi, että mitään hoivaviettiä tuli, mutta etenkin jos vauvat teki jotain hassua, niin mies saattoi katsoa niitä hymyillen.



Sitten suunniteltiin lasta, enemmän minun painostuksesta, vaikka oli mieskin myöntyväinen, joskaan ei yli-innoissaan... Raskausaikana mies oli sitten ihan sopivasti kiinnostunut, muttei hurjan innoissaan vieläkään (ei omaa kunnon mielikuvitusta, joten varmaan oli vaikea samaistua vauvan odottamiseen), mutta kun tytönmytty syntyi muuttui mieheni ihan totaalisesti. Hänen ilmeensä sulaa aina kun tyttö on lähellä ja välillä saa ihan kysellä, että kuuletko nyt ollenkaan mun juttuja, kun näyttää, että olette vain siellä omassa kuplassa vauvan kanssa :D Hänestä on sukeutunut ihan paras isi ja lapsen ja isän rakkaus on ihan silmin nähtävissä, jopa vieraiden taholta. Ihan suotta itse mietin, että jaksaako vauva kiinnostaa miestäni vai että joudunko yksin hoitamaan lapsen, sillä miehestäni on tullut esiin ihan uusi hoivaava ja hellä puoli.