jatkaisitko suhdetta tällaisen miehen kanssa

Haen enemmänkin uskonvahvistusta sille, ettei mies ole täydellinen ja minä huono, viallinen. Että hän ei oikeasti ole niin hyvä ja että mulla on mahdollisuus oikeasti parempaan.

Ap

Haet vahvistusta sille... Eli mies on jo nujertanut sinut aika pahasti kun et itse kykene ilman palstalaisten mielipidettä toteamaan, että mies on sairas ja käyttää henkistä väkivaltaa.

Sisko hyvä - älä missään nimessä enää taivu tuon miehen matkaan. Jos näin teet, loppuelämäsi, myös lastesi, on helvettiä. Se on varmaa.

Ja koettaa sitä koko ajan tehdä, mm tämä terapiaan meno vaikuttaa täältä matkan päästä katsottuna ihan vain pelisiirrolta eikä aidolta avunhaulta. Kun hän kovasti painostaa mua sitoutumaan auttamaan häntä toipumisessa, koska on omien sanojensa mukaan ollut aina minun tukena ja apuna, vaikkei tosiasiallisesti ole. Oma terapeuttini on kehottanuty jättämään kaikki miehen puheet omaan arvoonsa ja olemaan miettimättä niitä liikaa, se on vain älyttömän vaikeaa kun koko maailma pyöri todella pitkään miehen ja hänen ailahtelujensa ympärillä.



On outoa että vaikka on koko ajan helpottunut olo kun ei tarvitse varoa eikä väistellä, silotella niin silti miettii että entä jos ja jos se mies kuitenkin on oikeassa vaikka toinen puoli musta huutaa että pysy kaukana äläkä anna tilaisuutta. Hankalaa.



Ap

narsissi

ja tajuat, että asioissa on aina kaksi puolta. Miehesi käsitystä emme tietenkään saa tietää, mutta kyllä kertomasi perusteella sanoisin, että pysy kaukana. Terapiasta ei varmasti ole haittaakaan, mutta suosittelisin sitä jokun aiemman kirjoittajan tavoin vain avuksi lasten huoltojärjestelyihin. Takaisin en tuollaista sekopäätä ottaisi. Tottakai mies nyt lupailee vaikka kuun taivaalta, jotta saisi sut takaisin, mutta todelliseen muutoksen en uskoisi, ennen kuin terapiat olsii käyty ja muutos olisi selvästi nähtävissä jokaikinen päivä.

Ja koettaa sitä koko ajan tehdä, mm tämä terapiaan meno vaikuttaa täältä matkan päästä katsottuna ihan vain pelisiirrolta eikä aidolta avunhaulta. Kun hän kovasti painostaa mua sitoutumaan auttamaan häntä toipumisessa, koska on omien sanojensa mukaan ollut aina minun tukena ja apuna, vaikkei tosiasiallisesti ole. Oma terapeuttini on kehottanuty jättämään kaikki miehen puheet omaan arvoonsa ja olemaan miettimättä niitä liikaa, se on vain älyttömän vaikeaa kun koko maailma pyöri todella pitkään miehen ja hänen ailahtelujensa ympärillä. On outoa että vaikka on koko ajan helpottunut olo kun ei tarvitse varoa eikä väistellä, silotella niin silti miettii että entä jos ja jos se mies kuitenkin on oikeassa vaikka toinen puoli musta huutaa että pysy kaukana äläkä anna tilaisuutta. Hankalaa. Ap

sen verran pitkälle vietyä on tuon miehen käytöksen ja ajattelumaailman outous. Ei tuollaisesta enää minun vaatimuksiani täyttävää puolisoa saa rehabilitoitua millään terapialla.



Huonossa suhteessa katoaa kokonaan se perspektiivi, että mitä suhteelta ja miehiltä ylipäänsä voi odottaa. Palstallakin moni vaan tyytyy huokailemaan ja vääntelemään käsiään, että sellaisia ne nyt vaan on. Paskapuhetta. Miehissä on ihania, mahtavia, reiluja tyyppejä jotka ei harrasta henkistä väkivaltaa. Jollei tätä vaatimusta täytä, ei ansaitse olla parisuhteessa. Ja mikä roolimalli lapsille!

miksi kirjoitit peruskunnollinen?

Ja sitten kirjoitat asioita, joista näkee ettei ole peruskunnollinen.

ulospäin kunnollista, sitä puolta jonka kuka tahansa näkee...

En missään nimessä. SEKOPÄÄ

Olet jo ottanut ison askeleen, hommannut teille lasten kanssa oman asunnon. Nyt pidät pääsi! Älä vaan luovu tuosta omasta kodistasi, nyt kun sen olet saanut hommattua.



Kyllä tämä on miehesi juttu, ja hän joutuu kohtaamaan oman itsensä, ihan ilman tukea alistamaltaan vaimolta. Ja mitä noihin tulevaisuuden kuviin tulee, joissa sinä ruikutat yksin kurjuuttasi, niin kristallipalloa ei ole kellään, ja olet tosiaan hienosti pitäny itsestäsi huolta muuttamalla omaan kotiisi. Miksi et siis pitäisi itsestäsi jatkossakin huolta? Ja uutta miestä.. löydät tai et, parempi ilman kuin alistettuna ja pelkäävänä.



Tsemppiä!

tosi rautainen lyyli kun olet uskaltanut kävellä tuosta tilanteesta pois. Niin että hatunnosto ja tsemppiä! Et ole suostunut jäämään rääkättäväksi, näyttämään lapsille parisuhteen mallia jossa on OK yhden kiusata toista.



Pysy lujana, tuosta se taival selkenee ja tulevaisuus tuo ties mitä kivaa ja valoisaa tullessaan. :-)

Kunniota itseäsi nyt.

Voimia ja uskoa itseensä tämä todellakin vaatii.



Ap

lasten asioissa kaikki paperille pilkun tarkasti.Kuka hakee äidiltä kuka isältä miten amatkatkustannetaan.kenellä mitkäkin juhlapyhät.Milloin pitää ilmoittaa kesälomien luona pidoista.Hän tulee niistä jatkuvasti väittelemään,häntä kun ei koske mitkään säännöt.

Olen itse samassa veneessä,menossa oikeuteen kun muu ei auta olin tyhmä kun erosimme.

Jos suhde on muudenkin näivehtynyt, niin mies pihalle. Jos paljon rakkautta, niin terapiaan.

tässä ihan selkeät psykopaatin elkeet.



Älkää aina heti vetäkö sitä "narsissi-raukkaa" kehiin.



Mutta ap:lle, en todellakaan palaisi tuollaisen "kunnollisen" miehen luokse. Jos oikeasti haluaa terapiaa ja muuttua, menee sinne ja hoitaa tilannetta eteenpäin. Mutta en usko, tai sitten menee sinne haukkumaan sinua.



Miten käyttäyttyy lapsia kohtaan? Mulla olis ainakin kauhea pelko jättää lapsia tuollaisen luokse.

Kunhan ei ole väsynyt tai stressaantunut. Tietää sen itsekin ja tapaamisia on vain silloin kun työt ei paina. Väsyneenä/stressissä on äkänen, äkkipikainen ja ilkeä lapsillekin.



Ap

mutta siltä varalta, että ap alkaa jossain vaiheessa tätä harkita niin älä ainakaan suostu noihin miehen vaatimuksiin, että "menen terapiaan jos lupaat ottaa minut sitten takaisin" (jos ymmärsin oikein) - tuohan on sama mitä alkoholistit, narkit, ja väkivaltaiset miehet yrittää. Mutta ei terapia noin toimi. Ihmisen pitää haluta itse muuttua ilman mitään ulkoista insentiiviä, muuten ei tule mitään.



Jos sulle tulee mieleen vielä jatkaa niin anna ainakin miehen käydä ihan täysin erossa ja itsekseen terapiansa ja sano ettet voi luvata mitään ja katsele senkin jälkeen vaikka muutama vuosi, miten pärjäilee (vinkuuko vielä takaisin, uhkaileeko jne.). Sitten vasta näkee onko mies oikeasti muuttunut.

Älä ikinä palaa hänen luokseen. Hän olisi kuin henkinen syöpä sinulle, joka tuhoaisi sinut.

Rakenna uusi elämäsi hyväksi, pidä huolta itsestäsi, tee sinua miellyttäviä asioita.



Jonakin päivänä löydät uuden miehen, joka on kunnollinen ihan oikeasti.



Miehelläsi on jokin persoonallisuushäiriö ja niitä ei voi parantaa mikään terapia, se on totuus!

kuinka haluaa olla parempi. Tässä terapia-asiassa on sellainen iso ongelma, että hän vierittää jo nyt syytä sen epäonnistumisesta mulle väittämällä mm. olevansa niin heikko ettei onnistu ilman tukeani. Ja sen mun tuen pitäisi tarkoittaa suunnilleen sitä että unohdan ja annan anteeksi kaiken kokemani vääryyden ja uskon ja luotan aukottomasti ettei hän enää ikinä käyttäydy mua tai lapsia kohtaan sillä tavoin kuin on käyttäytynyt. Ei vain ole mahdollista, yksinkertaisesti.



Ap

Oma elämä menee hukkaan odotellessa

aktiivisesti siitä, ettei tilanne voi jatkua. Välillä on mennyt paremmin ja sitten taas huonommin.



Ap