Mitkä asiat sua ärsytti lukemissasi kirjoissa, kun olit lapsi?

just tykkäsin Tiinoista, kun elämä oli niissä niin köyhää ja elämä yksinkertaista ;) Kaikki ankeilutarinat upposi meihin, kaverini haaveili nunnaksi tulosta...

Tiinan äiti oli ihan kauhea, mun kävi aina sääliksi Tiinaa kun se äiti nipotti. Ja se Juhakin oli aika rasittava, eikö se ollut sellaisen superkunnollinen.



Viisikoissa ärsytti kanssa mamo-Anne ja sitten Leo joka välillä opasti pienempiään sormi pystyssä. Syömiskohtaukset olivat minusta ihania mutta joskus ihmettelin miten ne söi niin pahoja ruokia kuten keitettyä kieltä. Ja se kuuma suklaa oli tosiaan kauhea käännös!

Anna-kirjoissahan se oli oikeasti Anne. Ja Emilioissa Emily.

Neiti Etsivä oli Nancy Drew, Suomessa Paula.

Ja Viisikon Pauli/Paula oli George/Georgina.

On näitä varmaan muitakin.

Joo ja Viisikossa myös Leo oli oikeasti Julian. Kaipa ne ajattelee, että nuo nimet on niin outoja, ettei niitä suomalaislapset oo koskaan kuullutkaan. Ja ne lausutaan jotenkin eri tavoin tms. Nancy Drew olis voinut olla kyllä ihan vaan Nancy, jos kerran siinä kuitenkin oli Bess ja George :D

Mua ärsytti, että melkein kaikki tyttökirjat oli jotain heppakirjoja. En ollut yhtään heppatyttö, mutta hirveä lukemaan. Luin ne kyllä silti. Sit ärsyynnyin tosi paljon Tuija Lehtisen kirjoista, niissä oli aina jotenkin ärsyttävät hahmot.

en voinut käsittää kun niissä Tiina meni vinnille, meillä kun aina puhuttiin vintistä enkä ollut koskaan kuullut vinni-nimitystä.

lapset lukee?



Onko niille modernit Tiinat ja Neiti etsivät vai lukeeko ne vielä samoja kuin me o_o

ainakin lukevat Tiina-kirjoja, Anna-sarjaa, Lotta-kirjoja ja Nummelan ponitalli ja Nea -sarjoja eli ei tunnu kauheasti muuttuneen tai sitten olen aivopessyt ne. Mun mielestä paras oli ja on Lotta-kirjat, luen niitä vielä aikuisenakin. Tosin nälkä tulee, kun siinäkin aina paistetaan vohveleita tai keitetään omenahilloa tai syödään leivoksia. Kaikille retkille väsätään eväät ja niitä kuvaillaan.

jotenkin se kaikki kasvatus ja muu vaikutti tosi kivalta (meillä ei saanut juuri huomiota) ja se kun mentiin koko ajan puistoon ja kaikkea.

Auts. :-( Jotenkin kiva ajatus, että sentään kirjasta löysit sellaisen paremman todellisuuden. Itse rakastin Ronja Ryövärintytärtä yli kaiken osittain juuri siksi, että Ronjan ja sen isän Matiaksen suhde oli niin intensiivinen (vaikkakin vaikea), ja että se isä oli niin tunteellinen ja Ronja oli sille ilmiselvästi älyttömän tärkeä. Oma isäni oli paljon poissa, viileä, etäinen ja välinpitämätön. Siihen verrattuna Ronjan ja Matiaksen raivokas, lämmin ja räjähtävä suhde oli... sitä oli vaan niin ihmeellistä lukea pienenä. Ei sitä voi kuvata. Uudestaan ja uudestaan mä sen luin.

Mulla menee edelleen pala kurkkuun kun mä ajattelen sitä kohtausta, jolloin Ronja menee "vihollisen puolelle" ja Matias huutaa ja huutaa epätoivoissaan "minulla ei ole tytärtä"... No niin, meinaa taas tulla itku pelkästä ajatuksesta. Ei taida ihan se pelkkä kirja itsessään olla se mikä itkettää... :-/

Anni Swanin Pauli on koditon. Aika jarkkya se ylaluokka/alaluokka asetelma, muuten kylla oli kiva lukea nostalgiamielessa.

just tän takia. Muistan yhden kohdankin, joka jurppi, Anna sanoo jollekin ärsyyntyneelle tädille: "voin kyllä kuvitella miltä teistä tuntuu, rva X, sillä MINULLA on mielikuvitusta". Niissä kirjoissa koko ajan alleviivattiin miten mielettömän mielikuvituksekas se Anna oli. Runotytöt oli parempia.

Viisikoissa ärsytti ihan sama mikä muitakin: tytöt saivat samastua joko nössöön kodinhengettäreen Anneen tai täysin poikamaiseen Pauliin.

Pieni Talo Preeria-sarjan henkilöiden ja eläimien jne. nimien kököt suomennokset.

Toinen seikka, joka ärsytti, oli Anna-sarjan päähenkilön itsekeskeisyys, se että KAIKKI aina tapahtui ja keskittyi jotenkin sen Annan ympärille. Ärsyttävän piilonarsistinen juoni, Anna sitä, ja Anna tätä. Tuntui, että ne ystävät ja tapahtuvat olivat vain rekvistiittaa Annan ympärillä

Pikku Naisia ja ne jatko-osat olivat ihania, mutta se uskonnollisuus ärsytti todella paljon.

suomentaa Paulaksi, mutta sitten George sai olla George (paitsi olihan se kyllä yhdessä tai kahdessa kirjassa Dora..). Onhan tuo paljon vaikeampi nimi kuin Nancy tai entäs sitten se Drew?

Ja ne Pieni talo preerialla kirjojen nimet. ARGHHHHH. Mullakin särähti ne nimet korvaan.

Pikku naisissa ua jostain syystä äärsytti se Jo eniten, vaikka sen ilmeisesti pitäisi olla se kaikkein pidetyin :D



Annat olivat ihan kivoja, vähän itseänikin ärsytti se Annan nenäkkyys.



Runotyttö-sarjan olen lukenut vanhempanakin uudetsaan, mun mielestä ihania, ehkä juuri sen tunnelmansa takia. Mutta miksi ihmeessä Emilia rakastuu siihen pönttöselkä-Priestiin?? Siis hyi yök! Jotenkin myös pettymys, että Emilia ja se Teddy löysivät toisensa niin vanhoina :D



Tiinat luin monta kertaa läpi ja tykkäsin Juhasta tosi paljon toisin kuin muut täällä. Siitä äidistä en kyllä tykännyt ja jotenkin isäkin oli sellainen ärsyttävän oikeudenmukainen ja rehellinen ja no.. ärsyttävä!! Mutta joka tapauksessa olisin itsekin halunnut elää 50-60-luvuilla, joista nuo kirjat taitavat kertoa..



Hevoskirjoissa tuntui että se päähenkilö oli aina joku kiusattu luuseri jolla oli "oma maailma" hevosten kanssa ja sitten siitä tuli kadehdittu.. Niitä en kauheasti jaksanut lukea.



Luin myös jotain Gulla-sarjaa.. Tykkäsin jo silloin historilaiisista sarjoista!



itseänikin ärsytti aina, jos päähenkilötyttö kuvattiin rumaksi, minusta se pilasi kaiken. Tosin en tykännyt mistään päähenkilön kauneuden ylenpalttisesta hehkutuksestakaan.. Ja sellainen ylikunnollisuus on kyllä monien tyttökirjojen huono puoli..

Haha en oikein osaa kirjoittaa.. Siis historiallisista sarjoista :D

Kaakao ei pula-aikaan ollut millään lailla tavallinen juoma ja sanana olisi varmasti ollut sen ajan lapsille vieras, olikohan ollenkaan vielä käytössä?

Toisaalta Georg Malmstenin tiesi tuolloin jokainen, ehkä tuo George on siksi jätetty "suomentamatta", muistutti tuttua nimeä.

se meuhkasi siitä omasta rumuudestaan.

Pienempien kirjoissa mua ärsytti MINTUT. Niitä löytyi hyllystä ja niitä luettiin mulle/luin niitä myöhemmin itse. Mutta mua ärsytti ne kuvat, kun ne oli niin huonosti piirretty.

Se Veli sai esim. vapaasti kiroilla mutta kun Tiina erehtyi kerran sanomaan "voi sipuli" niin sai äidiltään kamalan läksytyksen.

Itsellänikin oli isoveli ja ehkä siksi juuri tunsin hirvittävää ärsytystä aina kun Tiinalle pidettiin tiukempaa kuria kuin veljelleen.

Eihän se Emilia rakastunut siihen pönttöselkä-Priestiin, vaan otti tämän, koska Dean lohdutti Emiliaa ja he olivat hyvät ystävykset. Emilian suuri rakkaushan oli Teddy, jo nuoresta asti!



Ah, niin katkeransuloista ja synkkää!!





Enää en voi lukea Pikku naisia-sarjaa, inhottaa se saarnaaminen kunnollisesta elämästä ja elämäntavoista. Karmeeta piilo-opettamista!

huomaamatta ;D Mutta ainakin Pikku Naisia sijoittuu sisällissodan aikaan (eli 1860-luvulle) eli sen takia ovat hieman vanhanaikaisia.

muuten on kirjoissa "kahdeksan serkusta" ja "kun ruusu puhkeaa". mulla nousee verenpaine...



t. 126

kirjoittajahan teki muuten itsemurhan ja hänellä oli pahoja masennuskausia elämässään. Emilia-kirjojen sanotaa kertovan hänen urastaan tai alkuvaiheistaan. Paitsi että Emilia-kirjoissa on onnellinen loppu.