Mitkä asiat sua ärsytti lukemissasi kirjoissa, kun olit lapsi?

lapset lukee?

Onko niille modernit Tiinat ja Neiti etsivät vai lukeeko ne vielä samoja kuin me o_o

ja sitten jotain manga-sarjakuvia. Vois olla nuo Tiinat ja viisikot liian vanhanaikaisia nykylapsille.

muuten on kirjoissa "kahdeksan serkusta" ja "kun ruusu puhkeaa". mulla nousee verenpaine... t. 126

kirja on Oldfashion girl tms. mutta mielestäni se ei ole tuo Kun ruusu puhkeaa. Mutta siinäkin on sitä saarnaamista oikein olan takaa. Argh. Senpä takia kirjan nimi onkin unohtunut ;D

Meillä oli aivan ihana suhde äitin kanssa näitten Anna- ja Runotyttö-kirjojen avulla. Kun illalla menin nukkumaan ennen kymmentä, äiti luki minulle niitä. Sitten, vaikka en kavereille kehdannutkaan myöntää, en halunnut itse lukea niitä loppuun kun oikeastaan olin jo aivan liian vanha siihen että äiti lukee ääneen, silti monesti äiti luki minulle tai minä hänelle, vuorotellen, aina vaihettiin ku toisella alkoi ääni sortua ku itketti nii paljon ! Se Dean Priestin ja Emilian suhde oli aivan kamala, äiti tais sensuroida jotain kohtia kun sitäkin ällötti niin mahottomasti.. Anna-kirjoissa aina nukahin kun tuli pitempi kuvaus jostain paikasta siihen imelään Anna-tyyliin. Mutta rakastin sitä Annan perhettä! Ja Gilbertiä ja lapsia. En ole ikinä voinut lukea Kotikunnaan Rillaa, koska äiti kieltäytyi lukemasta sitä kanssani! Oli kuulemma jäänyt traumoja kun se oli niin surullinen, kirjailija oli kuulemma ollut jossain syvässä masennuksessa sitä kirjoittaessa..

Niin ja pumpulimekot!! Eiih, nyt te pilasitte mun lapsuudenunelmat semmosesta pumpulinpehmeästä, leijuvasta mekosta jollasia oli Dianalla Anna-kirjoissa..:D

ärsytti

sori.. mutta lukiko joku 3 etsivää -sarjaa? Luin varmaan kaikki, 3 poikaa, Jupiter Pete ja Bob selvittelivät rikoksia. Ärsytti kun Jupiter oli aina pomo. Sitten kuvittelin aina Bobin hirveäksi läskiksi kun nimikin kuulosti lihavalta. Kuitenkin Jupiter olikin oikeasti läski, selvisi jostain kirjasta.

Mulla oi 1 Tiina-kirja omana, Tiinan ampiaiskesä enkä osaa sanoa juuta enkä jaata.. enimmäkseen luin Anni Swanin kirjoja, muhun vetosi juuri se vanhanaikaisuus.

Kattokassista vihasin yli kaiken, ja vihaan edelleen, se oksettava läski olemus yms.. Tarinakin oli tosi outo..?

Viisikoista muistan ainoasaan sen että todellakin söivät koko ajan. Pauli oli ärsyttävä, kun en lapsena osannut ajatella oliko lintu vai kala kun ei osannut päättää oliko tyttö vai poika.. 1-2 kirjaan jäi.

Mustavalkoiset Muumisarjakuvakirjat oli epäilyttäviä, piippua polteltiin ja viskiä tms juotiin..

ne olivat liian tylsiä ja elämä niissä liian inhorealistisen tavallista ja synkkää.

Tiina-kirjoista luin yhden tai kaksi ja inhosin syvästi. Pidin romanttisista kirjoista, Tiinoissa oli liikaa räkänokkia ja eritteiden valumista ja likaista ja köyhää.

Ilmankos tykkäsin Tiina-kirjoista ;P En ite pystynyt yhtään samaistumaan mihinkään ylifiiniin meininkiin ja rikkaitten "ongelmiin". Fantasia sitten tietty erikseen.

Neiti etsivissä ärsytti kun ne nimet aina päin persettä, mutta sarjaahan kirjoitti useampi tyyppi..

Eikös tuo ole suomennoksen ongelma, eikä kirjoittajan? Vai mistä oikeen puhut?

Ja viinan juontiin/tupakan polttoon/väkivaltaan voi taas suhtautua hysteerisesti, jos haluaa :D Ite en mitenkään noteerannu noita erityisesti edes lapsena. Tuskimpa joku Nuuskamuikkusen piippu kauheen epäilyttävältä lapsista tuntuu, tää on taas tätä aikuisten ylireagointia.

Pikku Naisissa vihasin Amya, ärsyttävä kakara. Ja joku Vihervaaran Anna "Voi saanhan olla Anna, kun Anni on niin ruma nimi, saanhan!". Kuole :D

Siis kysehän on siitä, että Jo sai väärän miehen. On vastoin tyttökirjaetikettiä kirjoittaa tuollaisia loppuratkaisuja. Sama jos Emilia olisi tyytynyt Deaniin. Ja miksi se samperin Amy pääsi Eurooppaan?

miksi ärsyttävä Amy pääsi tädin kanssa Eurooppaan ja miksi hän sai Laurien??? En oo koskaan päässyt siitä yli. Aina kauniit ja hyvät piirtäjät saa kaiken ja reippaat kirjallisesti lahjakkaat jää rannalle. Mielenkiintoinen opetus.

halunnut Laurieta! Eikö ne siitä riidelleetkin tyyliin "otat tuon vanhan ukon ennemmin kuin minut". (Siis sen jonka kanssa Jo perusti poikakodin.)

Lotta-kirjat on mun ikuinen suosikki. Olin vaan järkyttynyt kirjaston lastenosastolla kun huomasin että niistä oli otettu uusi painos uusilla kansilla joissa oli tytön valokuva. Ei ei ei! Niissä kuuluu olla piirretyt kannet ja punainen selkämys. :)

mutta vain muistaakseni kolme kirjaa, niita olisin lukenut mielellani lisaa. Niissa oli Kiki-papukaija, ja lapsia taisi olla nelja, Philip, Dinah enka muista muiden nimia. Heillakin oli kivoja seikkailuja.

Lukikokukaan mystery club -sarjaa? Oli vähän sama idea, kuin neiti etsivissä. Kolme tttöä ratkaisis rikoksia.. Niistäkin yksi oli lihava, ja sitä aina jaksettiin korostaa.

Ei sitä carolyn keeneä ollut olemassa ollenkaan, vaan kirjoja vain tehtaili joukko tyyppejä, joten tästä johtui monet epäloogisuudet ( t sw, joka sanoi et nimet päin persettä). Joo musta myös jo ja laurie ois kuulunu yhteen ja inhosin sitä amya!

Ne viisikon mässyttämiset ja varsin kapea-alaiset tytön roolit ärsytti Samoin ketututti monien vanhempien, ah-niin-ihanien, klassikkokirjasarjojen vanhakantainen moraali. Ihanimmat tytöt olivat hiljaisia, alistuvia nysveröitä. En vaan ymmärtänyt että miksi he sen takia olivat niin ihania.



Pikku Heidissä en ymmärtänyt, että miksi hän häpesi itseään, siis sitä että saattoi juoksennella paikasta toiseen, nauraa ääneen tms. Kun se pyörätuolissa istuva typy oli niin hillitty että! Ja sekös vasta ihanaa oli.



Vähän myöhemmin tajusin tämän "opetuksen"; se pyörätuolityttö oli ollut yhtä "raisu" kuin Heidikin ja siksi vammautunut.



Ai juma mitä psykoedukaatiota kehittyvälle mielelle!

Se oli joku teini kirja jossa tämä Tinka oli nuorisotyöntekijä yh äidin tytär ja Tinka seurusteli mustalaispojan kanssa?



Näin jälkikäteen funtsittuna oli silkkaa nuorten seksuaalisuuden käsittelyä tuo kirja. Tinkan mutsi meni vanhoilla päivillä tekemään iltatähden ja frendistä tuli teiniäiti. Ja sitten se kriisi kun naapurin kivat sedät olikin homoja.



Onko, luoja paratkoon, lasten tai nuorten kirjoja jotka ei ole psykologisia mini-istuntoja?



t. edellinen

Perri -kirjoja (kirjoittanut Eva Illoinen) tai Vastamäen Saara -kirjoja (kirj. Ines Lappalainen)? Noista Perri -kirjoista jäi mieleen pula-aika ja paperinarukengät ja Saara -kirjoista poliittinen ilmapiiri ja 70-luvun rakennemuutos. En tiedä mistä ko. kirjat minun lukemistooni löysivät, kun en tiedä kenenkään muun ikäiseni (nyt 35 v.) niitä lukeneen.

Sitten luin paljon ns. poikien kirjoja, 3 etsivää tietty ja jotain ruotsalaista, jossa oli rasavillit kaksospojat ja niiden nörtti serkku. Neiti Etsivätkin luin, mutta ne oli tosi nynnyjä ja ihan shaissea sisällöltään mielestäni jo silloin.

Anneli ja Onneli -kirjat,jotka kirjoitti Marjatta Kurenniemi. Lapsena jotenkin samastui niihin tyttöihin ja tuntui ihanalta, että he saivat elää isossa talossa keskenään. Toisaalta vähän huolestutti ja ahdisti, miten itse pärjäisi jos jäisi yksi (siis ilman vanhempia). Muistaako näitä kukaan?

Se oli joku teini kirja jossa tämä Tinka oli nuorisotyöntekijä yh äidin tytär ja Tinka seurusteli mustalaispojan kanssa?

Näin jälkikäteen funtsittuna oli silkkaa nuorten seksuaalisuuden käsittelyä tuo kirja. Tinkan mutsi meni vanhoilla päivillä tekemään iltatähden ja frendistä tuli teiniäiti. Ja sitten se kriisi kun naapurin kivat sedät olikin homoja.

Onko, luoja paratkoon, lasten tai nuorten kirjoja jotka ei ole psykologisia mini-istuntoja?

t. edellinen

Muistan Tinkan! Tinka oli ihan kiva hahmo, mutta kyllä se kirjat taisivat aika lailla seksiin keskittyä. Oli teiniraskautta ja äidin ostamia kondomeja...

Sanna ja Sam -kirjoissa Sanna oli tosiaan suomalainen vaihto-oppilas Amerikassa ja Sam just joku meksikolaispoika. Sanna suri kovasti ohuita vaaleita hiuksiaan ja mietti, kelpaako Samille jne.

Punahilkan suden kohtalo. Susi-raukallahan oli vain nälkä. Minä 6vuotiaana äitini mukaan.

ärsytti aina Peukaloisen retkissä kun Smirre-kettu nälissään yritti saada syötävää ja sitä pilkattiin ja kiusattiin ja pidettiin pahantekijänä. Eihän kettukaan ilmalla elä! Olisi puolestani saanut saada pulskan hanhen aina joskus. Ja yleensäkin luonnon liika inhimillistäminen ärsytti ja ärsyttää...pitää petojenkin saada syödä.

että kirjan päähenkilöistä Kaarle on jotain 9v tai 10v ja Joonatan 13 eli heillä oli vain 3-4 vuotta ikäeroa. Silti Kaarle on kyseisessä kirjassa pelkkä avuton, lapsellinen, koko ajan itkevä ja suurinpiirtein kuset housuissa kaikkea pelkäävä pikkukakara, mutta Joonatan on hirveän aikuismainen, komea, älykäs ja ihmeellinen poika, joka taisteli aikuisten kanssa tasavertaisena ihmisenä Nagiliassa sotaa pahaa Tengil-nimistä tyrannia vastaan.

englantilaisissa romanttisissa kirjoissa ne päähenkilöt oli aina kauniita nuoria tyttöjä, jotka menivät sihteerikurssille, asuivat jossain pienessä huoneessa ja söivät paahtoleipää ja papuja. Tosi ankeeta! :D Mut sitte ne tietty hurmasivat jonkun rikkaan komean pomon, ja pääsivät hyviin naimisiin. Eikä varmaankaan enää syöneet papuja paahtoleivällä...

Etenkin Jalon hevoskirjoissa päähenkilö oli usein vähän ressukka, lapsellinen ja lähes poikkeuksetta LIHAVA hevostyttö jolle sitten mallinmittaiset, vanhemmat ja kauniimmat tytöt olivat kateellisia. Muistan miten etenkin Nea-sarjassa (en muista sarjan oikeaa nimeä) kaikki tuntui pyörivän Nean laihduttamisen ja lihomisen ympärillä...eikä Nea ollut kovin vanha niissä kirjoissa, koska luin niitä ala-asteella.

että kun kukaan tytöistä ei tainnut olla täysi-ikäinen, niin miten ne sitä Jonia piirittivät ja jopa seurustelivat sen kanssa.