Miehen mielestä on ok sanoa toiselle lihomisesta.
Painoin vielä 2v sitten 56-58kg välillä. Kiloja kertyi tuonne 71kg saakka kun sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan. Nyt olen saanut painon 65kg saakka ja viimeiset 5kg on aivan helvetin tiukassa. Mies huomauttelee makkaroista ym. aina leikin varjolla mutta viime aikoina se on sanonut suoraan, että pitäisi saada painoa pois. Hänellekin kuulemma saa sanoa, jos lihoo.
Minusta aivan älytön ajatusmaailma!! Mulle on ihan sama painaako mies 80kg vaiko 100kg, mutta minun kilot sitten näyttävät olevan hänelle kovakin pala.
Vituttaa
Kommentit (41)
jotka ovat olleet yhdessä sellaiset 40-50 vuotta. Heitä on karkeasti ottaen kahdenlaisia; niitä, joissa toinen "saa sanoa" kun kumppanissa joku juttu ei miellytä, ja toiset on niitä, jotka pitää mölyt mahassaan. Oman havaintoni mukaan ensimmäisenä mainitut on niitä, jotka on pikkuhiljaa, vuosikymmenien huomauttelulla (eli suomeksi sanottuna nalkutuksella, mitä kaikesta huomauttamisesta tulee kun sitä harrastetaan riittävän usein) syöneet väliltää kaiken keskinäisen kunnioituksen ja ilon siitä, että saavat elää yhdessä. Osan kielenkäyttö on jo ihan hirveää sitä toista kohtaan. Kas kummaa, nämä pariskunnat kuitenkaan eivät ole keskimääräistä hoikempia, raittiimpia, vähemmän rupsahtaneita jne. Vuosikymmenien nalkutus ei siis todistettavasti näytä tuottavan mitään myönteistä tulosta.
Nämä toiset, jotka miettivät, kannattaako toisen mieli pahoittaa vain siksi, että itseä sattuu ärsyttämään, näyttävät olevan huomattavasti onnellisempia yhdessä. Väkisinkin pistää miettimään,kannattaako koko elämän kestävä, tärkeä ihmissuhde pilata sen vuoksi, ettei kestä kumppanin muuttumista tai sitä, että hänellä on oikeus tehdä myös asioita, jotka eivät aina ja joka tilanteessa toista miellytä.
t. 23 (muistaakseni, se joka ei hyväksy mitään "sanomisia")
Mä olen painanut 50-75 kiloa. Mua inhotti ja oksetti, kun olin lihavimmillani. Mieheni ei saanut silloinkaan pidettyä sormiaan musta erosta ja kehui. Mä olisin toivonut hänen edes joskus huomauttelevan kiloistani, koska olisin silloin saanut nopeammin laihdutettua. Jos mun mies olisi yhtä läski kuin mä, niin ei mua kauheasti sänkyhommat kiinnostaisi, joten toivoisin, että hän laihduttaisi.
Mä olen painanut 50-75 kiloa. Mua inhotti ja oksetti, kun olin lihavimmillani. Mieheni ei saanut silloinkaan pidettyä sormiaan musta erosta ja kehui. Mä olisin toivonut hänen edes joskus huomauttelevan kiloistani, koska olisin silloin saanut nopeammin laihdutettua. Jos mun mies olisi yhtä läski kuin mä, niin ei mua kauheasti sänkyhommat kiinnostaisi, joten toivoisin, että hän laihduttaisi.
Kyllä mä itsekin haluan 5kg pois, mutta en mä ymmärrä miten se painosta huomauttelu auttaa asiaa? Ja kun olen 169cm pitkä, niin en mä itseäni kauhean epämiellyttävänä pidä.
t.ap
Lihominen parisuhteessa, petosta.
Kilot tulevat niin kavalasti, että ei niitä itse edes huomaa ennen kuin on liian myöhäistä ja sitten itketään, kun ollaan lihavia.
Toki, pitää miettiä miten sen tekee :)
Oma mieheni ei ole sanonut lihomisestani, mutta kysyin häneltä, että olenko hänen mielestään lihonnut. Sitten sanoi, että ei (muka) ole ajatellut asiaa, mutta nyt kun kysyit, niin voi olla, että ihan vähän olet, mutta et pahasti kuitenkaan :). Kiva olla 153,5 cm pitkä. Mitään ei saisi syödä, jos tahtoo pysyä edes jossain kuosissa...
Mutta en minäkään jatkuvaa huomauttelua suostuisi kuuntelemaan. Kerran voi sanoa ja sitten seurataa, että tuottaako tulosta.
Kyllähän sitä voisi jättää perseestä stressaamisen nuorille ja lapsettomille naisille, heille, joilla on perseensä kyttäämiselle vielä aikaa. Ilman, että se aiheuta liiallista stressiä, mutta omassa jaksamista/terveydestä on vaan jaksettava huolehtia.
Minä loukkaantuisin, ja kokisin, ettei mies rakasta minua sellaisena kuin olen. Jos rakkaus rajoittuu ulkonäköön, se ei ole rakkautta. Tottakai ihmiset vanhenevat ja muuttuvat, se pitää hyväksyä. Kamalan pinnallista tämä meno nykyään, mistään ei välitetä. Muuta kuin siitä onko se koriste-esine esittelykelpoinen.
haetaan sitten oikeutusta itse tehdä jotain muuta...esim. juoda kaljaa, käydä vieraissa jne kun vaimokin on tollanen!
Eli jos vähääkään välität parisuhteestanne sekä terveydestäsi niin laihduta, kyllä se onnistuu kun aidosti yrittää!
t. ent. 50kg, ent.65kg, nykyinen 51kg ja tuon olen ollut jo viimeiset 5v, lapset 8 ja 10v, ikää itselläni 40v.
haetaan sitten oikeutusta itse tehdä jotain muuta...esim. juoda kaljaa, käydä vieraissa jne kun vaimokin on tollanen!
Eli jos vähääkään välität parisuhteestanne sekä terveydestäsi niin laihduta, kyllä se onnistuu kun aidosti yrittää!
t. ent. 50kg, ent.65kg, nykyinen 51kg ja tuon olen ollut jo viimeiset 5v, lapset 8 ja 10v, ikää itselläni 40v.
Ai taivas näitä juttuja!!
Lihominen parisuhteessa, petosta.
Näin yleensä sanovat ne joilla ei ole henk.koht. kokemusta, vai kuinka sun laitas on/oli?
Kyllä minäkin olen sanonut miehelleni että huomauta, jos lihon aivan tajuttomasti enkä itse muka sitä huomaa. Mutta asian voi toki esittää monella tavalla ja on eri asia jos toinen itse toivoo kiloistaan huomautettavan.
Ap ei edes ole ylipainoinen, eikä edes normaalipainon ylärajoilla, vaan noilla mitoilla painoindeksi on ihan normaali. Ja jos on lihonut sairauden seurauksena niin onhan se aika kohtuutonta alkaa siitä huomauttelemaan, varsinkin kun toinen on jo kovasti tehnyt töitä asian eteen.
Toivon ettei minun mieheni koskaan käyttäydy noin kusipäisesti kuin ap:n mies. Muutama kilo ei voi viedä rakkautta pois, tai sitten sitä ei ole koskaan ollutkaan.
AP lihosi sairauden takia ja nyt on jo laihduttanut siitä korkeimmasta painosta hienosti pois ja siltikin yrittää saada loput pois. Luulis että se mies vois vähän tsempata, mutta ei, kun pitää vaan huomautella asiasta.
Tässä tosiaan ei ollut kyse siitä että AP olisi vain omaa huolimattomuuttaan lihonut (mässäillyt vaan sohvalla), vaan kyse on sairaudesta!
AP, sulla on vähän juntti mies. Toivottavasti sillä ei ole kaljuuntumista suvussa, sähän voist meinaan heittää et hiukset _on oltava_, varokkin ettet kaljuunnu...
AP lihosi sairauden takia ja nyt on jo laihduttanut siitä korkeimmasta painosta hienosti pois ja siltikin yrittää saada loput pois. Luulis että se mies vois vähän tsempata, mutta ei, kun pitää vaan huomautella asiasta.
Tässä tosiaan ei ollut kyse siitä että AP olisi vain omaa huolimattomuuttaan lihonut (mässäillyt vaan sohvalla), vaan kyse on sairaudesta!AP, sulla on vähän juntti mies. Toivottavasti sillä ei ole kaljuuntumista suvussa, sähän voist meinaan heittää et hiukset _on oltava_, varokkin ettet kaljuunnu...
tosiaan tsemppaaminen auttaisi enemmän, kuin tuollainen kettuilu, vaan eipä se näytä tajuavan...
t.ap
ei vaan ite näyttäny huomaavan, mutta oli jo mahaa ihan kunnolla. Ensin itsekin sanoin asiasta vitsaillen, mutta kun mies ei vaan tajunnu ni pakko oli sanoa suoraan että oot kyllä aika paljon lihonut ihan oikeasti, ootko huomannu itse? Ja tossa vaiheessa kiloja oli n. 25 enemmän kuin silloin kun tavattiin. eli mistään parista kilosta en minäkään kyllä nipota.
Mies loukkaantui ensin, mutta aika nopsaa tajusi kyllä pointin. Laihduttikin sitten. Mun mielestä on toista kohtaankin kohteliasta pitää itsensä kunnossa.
"Ei ole ok sanoa
Minä loukkaantuisin, ja kokisin, ettei mies rakasta minua sellaisena kuin olen. Jos rakkaus rajoittuu ulkonäköön, se ei ole rakkautta. Tottakai ihmiset vanhenevat ja muuttuvat, se pitää hyväksyä. Kamalan pinnallista tämä meno nykyään, mistään ei välitetä. Muuta kuin siitä onko se koriste-esine esittelykelpoinen. "
Siis meinaatko että jos menet 80kg miehen kanssa naimisiin, on ihan ok jos hän painaa vuosien päästä 200kg? Ihmiset muuttuvat? Ihme paskaa jauhat.
lihominen on _terveydelle_ vaarallista. Itse huomauttaisin toiselle jo senkin takia, etten haluaisi rakkaan ihmisen sairastuvan lihomisen takia. Toisena syynä tulisi sitten ulkonäkö, itseäni ei kiihottas tippaakaan mikään läskikasa. Vaikka siellä läskien alla olis kuinka se minun ihana pekka jonka nain aikanaan.
"Ei ole ok sanoa
Minä loukkaantuisin, ja kokisin, ettei mies rakasta minua sellaisena kuin olen. Jos rakkaus rajoittuu ulkonäköön, se ei ole rakkautta. Tottakai ihmiset vanhenevat ja muuttuvat, se pitää hyväksyä. Kamalan pinnallista tämä meno nykyään, mistään ei välitetä. Muuta kuin siitä onko se koriste-esine esittelykelpoinen. "Siis meinaatko että jos menet 80kg miehen kanssa naimisiin, on ihan ok jos hän painaa vuosien päästä 200kg? Ihmiset muuttuvat? Ihme paskaa jauhat.
lihominen on _terveydelle_ vaarallista. Itse huomauttaisin toiselle jo senkin takia, etten haluaisi rakkaan ihmisen sairastuvan lihomisen takia. Toisena syynä tulisi sitten ulkonäkö, itseäni ei kiihottas tippaakaan mikään läskikasa. Vaikka siellä läskien alla olis kuinka se minun ihana pekka jonka nain aikanaan.
Onhan se ihan tosiasia, että jos nainen painaa 65 kg, niin kyllä se silloin on AV-läski.
Minua otti päähän, kun mies lihoi 15 kg. Ei käynyt enää lenkillä, kuten ennen. Kyllä sellainen laiskuus käy hermoille. Huomauttelin asiasta, hän laihdutti 9 kg. Olen tyytyväinen.
Naisten kanssa on vähän vaarallisempaa mennä huomauttelemaan, koska naiset ovat niin herkkiä ulkonäöstään. Vaikka mies ei sinänsä tarkoittaisi mitään pahaa. Miehesi voisi kyllä tsempata muulla tavoin, esim. pyytää sinua yhdessä reippaille lenkeille ja tehdä kevyitä ruokia.
ihmissuhteissa saa mitään hyvää aikaan. Ja toista ei koskaan voi pakolla muuttaa, esim. halu laihduttamiseen tulee ihmisestä itsestään, jos tulee. Jokainen sitten päättää, miten parisuhdettaa arvottaa, jos kumppanin paino on pääasia, on varmaan parempikin lopettaa suhde.
Itse olen sitoutunut aikanaan sillä asenteella, että yhdessä pysytään tuli mitä tuli. Ja takana on monenlaisia koettelemuksia, mm. oma krooninen sairauteni ja myöhemmin miehen syöpä (joka vaikutti myös ulkonäköön). Emme kumpikaan enää ole kovin "hehkeitä", mutta mitä sitten. Ulkonäkö ei millään voi olla pidemmän päälle suhteen keskeinen ja ainoa yhdessäpitävä voima. Ja tarkoitan nyt avioliittoa, perhettä, suhdetta, jonka tarkoituksena todellakin on elää koko elämä yhdessä.