Miehen mielestä on ok sanoa toiselle lihomisesta.

Mutta tilanne on nyt siinä pisteessä, että ap:n mies takuuvarmasti, väistämättä menee vieraisiin. Todennäköisesti on sillä on jo joku hoikempi hoito ollutkin.

Lihominen parisuhteessa, petosta.

Sovitaan sitten niin että kaikki muutos mitä parisuhteen aikana tapahtuu, on petosta.

Kumma kuitenkin ettei se näytä miestä häirinneen että olen laihtunut 12 kg suhteemme alkuajoista, olen vaihtanut hiusteni värin vaaleasta tummaan, vaatetukseni on täysin muuttunut ja näitä muutoksiahan riittää...

Mieheni ei ole ikinä huomauttanut minulle painostani, eikä kukaan muukaan ikinä. EI edes silloin kun olin vielä lihava.

Joka tapauksessa en vastaa yhtään ulkoisesti sitä millainen oli kun mieheni "valitsi" minut.... PETOSTA!!!

Kyllä ihminen itsekin tajuaa painonsa nousseen. Se, ettei kumppani hyväksy häntä sellaisena, ei ainakaan kannusta laihduttamaan. Laihduttamisen halun täytyy lähteä itsestä, ei puolison painostuksesta. Kuinka tyhmänä pidätte puolisoitanne, jos he eivät muka ymmärrä lihoneensa ellette te sano asiasta? Suhteessa pitää lähteä toisen kunnioituksesta, ja tuollainen "sanominen" ei ole sitä.

itse olen 170 ja jos painaisin 65kg niin kyllä pitäsin itseäni pelkkänä läskikasana enkä ihmettelis jos mies ei haluaisi mua yhtään. (vaikka sitä ongelmaa nyt tuskin olisi..)



Mutta pääasiahan on se, että ITSE on tyytyväinen. Jos ao on itse tyytyväinen itseensä, silloinon ihan ok painaa tuon verran.

Minä loukkaantuisin, ja kokisin, ettei mies rakasta minua sellaisena kuin olen. Jos rakkaus rajoittuu ulkonäköön, se ei ole rakkautta. Tottakai ihmiset vanhenevat ja muuttuvat, se pitää hyväksyä. Kamalan pinnallista tämä meno nykyään, mistään ei välitetä. Muuta kuin siitä onko se koriste-esine esittelykelpoinen.

Lihoamista ei pidä hyväksyä kenenkää, jos haluaa jaksaa, sinne "vanhuuteen". Siinä ei todellakaan ole kyse pelkästä ulkonäöstä.

Mittaustavalla tai kilojen määrällä ei väliä, painon nousu on aina terveysriski. Ottakaa painon pudotus jaksamattomuuden ja väsymyksen poistamisena, älkääkö nyt ainakaan esineellistämisenä.

itse olen 170 ja jos painaisin 65kg niin kyllä pitäsin itseäni pelkkänä läskikasana enkä ihmettelis jos mies ei haluaisi mua yhtään. (vaikka sitä ongelmaa nyt tuskin olisi..)

Mutta pääasiahan on se, että ITSE on tyytyväinen. Jos ao on itse tyytyväinen itseensä, silloinon ihan ok painaa tuon verran.

ihminen? Ymmärtäisin kommenttisi jos ap painaisi yli 75kg, mutta 65 kg:lla ap:n bmi on 22 ja risat!

Minä taas nautin ruuasta ja kokkaamisesta, myös liikunnasta, enkä itse nähnyt tarvetta laihduttaa (BMI alle 25) tai muutenkaan en pidä painoa järin tärkeänä asiana. Koin kyllä jatkuvan huomauttelun painostavana.

Saako esim. alkoholinkäytöstä? Jos lihomiseen liittyy jokin muu sairaus kuin laiskuus (tai jos ovat vielä raskauskiloja, eli synnytyksestä on alle vuosi) niin silloin huomauttelu on asiatonta.

Millään mittareilla normaalipainoinen/ BMI 22 ei todellakaan ole "läskikasa". Paitsi ehkä tuota mieltä voi olla, jos kuuluu johonkin pro-ana-sekosakkiin..

itse olen 170 ja jos painaisin 65kg niin kyllä pitäsin itseäni pelkkänä läskikasana enkä ihmettelis jos mies ei haluaisi mua yhtään. (vaikka sitä ongelmaa nyt tuskin olisi..)

Mutta pääasiahan on se, että ITSE on tyytyväinen. Jos ao on itse tyytyväinen itseensä, silloinon ihan ok painaa tuon verran.

ihminen? Ymmärtäisin kommenttisi jos ap painaisi yli 75kg, mutta 65 kg:lla ap:n bmi on 22 ja risat!

eli kun kerran ap:lla on kilpparivika, miehen kommentit ovat törkeitä ja syystäkin vituttaa.

Kilpirauhasen vajaatoiminta toi kilot. En makaa sohvalla enkä tosiaan mässää ruoalla ja silti ne kilot tulivat ja lääkityksen jälkeen olen saanut painoa jonkin verran pois. Enempää ei voi työssäkäyvä ihminen liikkua ja vähempää ei voi liikkuva ihminen syödä. Minä treenaan salilla, joten uskallan väittää, että mulla on hiukan lihastakin, kaikki paino ei ole mitää löysää läskiä. Ja ihmettelen edelleen, mitä se huomauttelu auttaa tähän asiaan? Auttaako se aineenvaihduntaa vilkastumaan, kun huomauttaa ainakin kerran päivässä, että ethän sä nyt enää iltapalaa tartte tai että onpa sulla maha kasvanut? Tai että sulla ei ole itsekuria yhtään?



t.ap

3 päivää synnytyksestä painoin 1kg vähemmän kuin raskauden alussa. Vatsani oli punaraitainen tyhjä nahkapussi, vuosien kuluessa pussi on niukasti kutistunut, roikkuu kuitenkin, nahkaa ei pysty laihduttamaan pois, punaraitaisuuskin on hieman vaalentunut.



Onko siis mieheni oikeutettu käymään vieraissa kun vaimo ei koskaan tule olemaan bikinikunnossa ilman kirurgin veistä ja siihen en pelkästään ulkonäön takia suostu?

Olet aivan normaalipainoinen. Mun mielestä sun ei tarvitse laihduttaa yhtään paitsi, jos itsestäsi siltä tuntuu. Nykyaikana ihannoidaan liian laihoja ihmisiä. Olet täysin normaalissa painoindeksissä.

rintansa tai hiuksensa syövän seurauksena tai joutuu pyörätuoliin? Tai vaikka mastentuu, eikä jaksa huolehtia ulkonäöstään samaan tapaan kuin ennen. Onko se muka heti pettämisen ja eron paikka ihan lähtökohtaisesti? Jos näin on, minkä ihmeen takia sitä sitten sitoudutaan muka tarkoituksena olla yhdessä elämän huonoina ja hyvinä hetkinä? Kuka meistä oikeasti pysyy timminä parikymppisenä loputtomiin? Voiko sellaista edes vaatia, ja missä menee kohtuuden raja? Mennäänkö pakonomaiseen "taisteluun" jokaista ryppyä ja ylimääräistä grammaa vastaan kaikin mahdollisin keinoin.. No thanks.

"Ei ole ok sanoa

Minä loukkaantuisin, ja kokisin, ettei mies rakasta minua sellaisena kuin olen. Jos rakkaus rajoittuu ulkonäköön, se ei ole rakkautta. Tottakai ihmiset vanhenevat ja muuttuvat, se pitää hyväksyä. Kamalan pinnallista tämä meno nykyään, mistään ei välitetä. Muuta kuin siitä onko se koriste-esine esittelykelpoinen. "

Siis meinaatko että jos menet 80kg miehen kanssa naimisiin, on ihan ok jos hän painaa vuosien päästä 200kg? Ihmiset muuttuvat? Ihme paskaa jauhat.

lihominen on _terveydelle_ vaarallista. Itse huomauttaisin toiselle jo senkin takia, etten haluaisi rakkaan ihmisen sairastuvan lihomisen takia. Toisena syynä tulisi sitten ulkonäkö, itseäni ei kiihottas tippaakaan mikään läskikasa. Vaikka siellä läskien alla olis kuinka se minun ihana pekka jonka nain aikanaan.

Oma tekstisi oli täyttä skeidaa. Jos olisit tuttavani, lemppaisin sinut pellolle, naps vain. Yritä kasvaa ihmisenä, ja kehittyä henkisesti. Tiedän ettei se sinulta onnistu, mutta yritä edes!

Mulla paino nousi yli 15 kg, 8 kk:ssa laihduin imetyksen myötä alle lähtöpainon, eikä ole ainuttakaan arpea tai raskaudesta johtuvaa löysyyttä mahanahassa.

Meinaan kun katselee, niin hoikkia ihmisiä ei ole paljoa, mutta normaalipainoisia ja pyöreitä on sitten sitäkin enemmän. Taitaa nämä pyöreät kirjoitella omasta itseinhostaan, kun ei näytä pää kestävän.

Sen vielä ymmärrän, että ylipaino koetaan ongelmaksi, mutta miksi ihmeessä ei olisi ok olla normaalipainoinen? Minusta kuulostaa siltä, että laihuus on alipainoisille pakkomielle, jos kerran normaalipainokin on heille kauhistus.

Meinaan kun katselee, niin hoikkia ihmisiä ei ole paljoa, mutta normaalipainoisia ja pyöreitä on sitten sitäkin enemmän. Taitaa nämä pyöreät kirjoitella omasta itseinhostaan, kun ei näytä pää kestävän.

jotka ovat olleet yhdessä sellaiset 40-50 vuotta. Heitä on karkeasti ottaen kahdenlaisia; niitä, joissa toinen "saa sanoa" kun kumppanissa joku juttu ei miellytä, ja toiset on niitä, jotka pitää mölyt mahassaan. Oman havaintoni mukaan ensimmäisenä mainitut on niitä, jotka on pikkuhiljaa, vuosikymmenien huomauttelulla (eli suomeksi sanottuna nalkutuksella, mitä kaikesta huomauttamisesta tulee kun sitä harrastetaan riittävän usein) syöneet väliltää kaiken keskinäisen kunnioituksen ja ilon siitä, että saavat elää yhdessä. Osan kielenkäyttö on jo ihan hirveää sitä toista kohtaan. Kas kummaa, nämä pariskunnat kuitenkaan eivät ole keskimääräistä hoikempia, raittiimpia, vähemmän rupsahtaneita jne. Vuosikymmenien nalkutus ei siis todistettavasti näytä tuottavan mitään myönteistä tulosta.



Nämä toiset, jotka miettivät, kannattaako toisen mieli pahoittaa vain siksi, että itseä sattuu ärsyttämään, näyttävät olevan huomattavasti onnellisempia yhdessä. Väkisinkin pistää miettimään,kannattaako koko elämän kestävä, tärkeä ihmissuhde pilata sen vuoksi, ettei kestä kumppanin muuttumista tai sitä, että hänellä on oikeus tehdä myös asioita, jotka eivät aina ja joka tilanteessa toista miellytä.

tosiaan kerro mitään.