Lueskelin Kaunispienielämä-blogia ja mietin.

on paljon. Toteuttamatta kyllä jäävät. Minä kyllä tunnustan että olen peruslaiska :)

että niillä eniten puuhastavilla on aika hyvät tukiverkostot. Esim. lehtijutussa esitellään vimpan päälle laitettu koti, kolme lasta, hirveästi harrastuksia ja menoja plus muuta näpertelyä, ruuatkin tehdään aina kotona. Sitten jossain viimeisessä sivulauseessa sanotaan, että "onneksi isovanhemmat asuvat yläkerrassa ja lasten kummit ovat todella aktiivisia lastenhoitajia". :) Kummasti auttaa jaksamaan ja saa omaa aikaa, kun on hyvä apureservi lähellä. Meillä ei sellaista iloa ole, lähin sukulainen asuu 3 h matkan päässä. Ei ole itse tehtyjä verhoja, mutta taikataikinasta ollaan tehty matoja. :D

Se varmasti on avainasemassa, luulen. Olen ihan puhki tähän yksinäiseen lapsenhoitoon, kun mieskin on reissuhommissa. Lapsi ei ole haastava eikä hänen kanssaan oleminen väsytä sinänsä, mutta kyllä uni vie AINA voiton, kun saan oman hetken lapsen nukkuessa.



ap



ps. Lasketaanko se kuitenkin jossain, että olen saanut tehtyä 13 isoäidin neliötä virkaten. Ei siitä ehkä blogia aikaan saa, eikä sitä suunniteltua peittoakaan, mutta jos jonkinlaisen kunniamaininnan täällä.

ps. Lasketaanko se kuitenkin jossain, että olen saanut tehtyä 13 isoäidin neliötä virkaten. Ei siitä ehkä blogia aikaan saa, eikä sitä suunniteltua peittoakaan, mutta jos jonkinlaisen kunniamaininnan täällä.

Olin itse yhden vauvan kanssa yhtä väsynyt, tosin oli vähän haastava tapaus. Enkä todellakaan virkannut yhtä ainoaa neliötä tai mitään muutakaan, haaveeksi jäi. Ystävä ompeli lakanatkin itse, kun ei keksinyt itselleen muuta tekemistä lapsen päiväunien ajaksi... Minä nukuin heti, kun oli mahdollisuus.

uskon uutterampien ihmisten tukiverkkoihin. Kyllä sitä mammat jaksaa hoitovapaalla vaikka mitä, jos lapsi/lapset on säännöllisesti hoidossa.



Kaverini pyörittää firmaa, tekee itse kaikki vauvansoseet, kestovaippailee, harrastaa ja käy urheilemassa ja ihmettelee, kun en ehdi kaikkea samaa, vaikka on vain yksi lapsi. No, meillä ei ole lapselle jokaviikoista hoitajaa jopa monena päivänä viikossa kuten kaverillani. Hyvähän siinä on tehdä vaikka mitä, kun joku muu hoitaa lapset.



Huh, tulipa avauduttua. Väsyttää.

kuin toiset. On minullakin ystäviä, joilla monta lasta ja ei heitä kuulemma väsytä. Heille riittää 6-7h unta yössä ja päivällä heillä ei käy mielessäkään, että ottaisivat torkut. Itse nukkuisin kellon ympäri kaikki yö ja silti päivälläkin voisin nukkua:) Blogistin kohdalla luulen myös, että tuo käsillä teko on niin lähellä sydäntä ja kova intohimo, että sen voimin hän jaksaa aina luoda uutta. Minusta aivan ihana blogi, vaikka itse en yllä lähellekään samaa, eikä minun tarvitsekaan:)

Olin kahdeksan vuotta kotiäitinä ja aika kului kuin siivillä. Päällystelin huonekaluja, leivoin kaikki leivät, aloitin kaksi uutta harrastusta, maalasin, kerhoilin lastenkanssa yms. Tukiverkko asui 400km päässä. Miehellä matkatyö. Eli se taisi olla mun elämäni parasta aikaa. Toisaalta olen luonteeltani todella kärsimätön, enkä pysty katsomaan edes televisiota ellen esim. samalla jumppaa. Saan paljon aikaan, mutta en toisaalta osaa vaan olla. Ihmiset on niin erilaisia.

olin ennen uuttera ja ehdin vaikka mitä. Työnikin oli aikataulujen kanssa kilpailemista ja muutenkin haastavaa,ja nautin siitä todella. Tosin ennen nukuin aina yhdeksän tuntia yössä ja sain aivoillen i virikettä. Joillekin se piristävä virike voi olla käsityöt tai leivonta. Minulle ikävä kyllä ei.



Tukiverkkiojen lisäksi myös luonne tosiaan ratkaiseen, vaikkei luontaisesti "laiska" olisikaan.



6

Mulla ei tulisi mieleenkään maalailla ja ommella verhoja. Olen tyytyväinen meidän sisustukseen näin. Luen mieluummin kirjoja.

Kunto ja ruokavalio vaikuttavat TOSI paljon siihen, miten paljon jaksaa vaikka olisi väsynyt.



Pistäkäähän mammat ruokavalio kuntoon, lenkille kolmesti viikossa niin johan alkaa talvella jaksaa taas! Liikunta ensin vie aikaa, sitten se tuo sitä jaksamisen muodossa.



Itse en käytä mitään turvaverkkoja (ihme sana), mutta en kyllä todellakaan jaksa ottaa päiväunia kuin iha npahimpien öiden jälkeen. Vaikka nukuttaisi. Mieluummin vaunulenkkeilen senkin ajan, niin saan seuraavan yön unenlaadun paremmaksi.

Mullakaan ei ole tukiverkkoja, mies sellaisessa vuorotyössä että pitkälti olen illat ja viikonloput lasten kanssa keskenään. Eli päivätyön päälle kun hoitelee ruokailut, pari kertaa viikossa lasten harrastukset, yrittää liikkua jossain välissä itsekin , normi kotityöt ettei huusholli ihan rähjähdä. Niin sitten kun jää sellainen "vapaa" hetki kyllä se sohva kutsuu :) siinäpä sitten lueskelen sisustus-,puutarha- ja naistenlehtiä ja virittelen ideoita. Toteutus kyllä sitten useimmiten jää. Olen liian laiska nousemaan siitä soffalta :(

tyhjänpäiväisiä blogeja:)

Siksi et ehdi tehdä mitään.

Mää en tuhlaa aikaani tuollaisiin.´Olen käynyt katsomassa kun täällä on ollut linkkiä. Mutta toisaalta, en tuhlaa aikaani myös siihen sisustukseen ja tavaroiden asetteluun ja blogien kirjoittamiseen ja kuvien ottamiseen.

Siksi minusta tuntuu, että minulla on aikaa vaikka mihin.

t. neljän lapsen töissä käyvä äiti

Mikä mussa oikein on vikana? Vain yhden lapsen äitinä aika valuu johonkin, en tiedä mihin. En löydä mistään aikaa tehdä taikataikinasta koristeita nukkekotiin tai maalata keittiön kaapin ovia tai ommella verhoja lastenhuoneeseen. En jaksa, en jaksa, EN JAKSA!!! Nytkin kun sain lapsen nukkumaan, nukahdan kohta itsekin. Just ja just jaksan tän viestin laittaa ja nytkin tekee jo tiukkaa kun silmät ovat painumassa kiinni.

Olenko masentunut, laiska, tyhmä vai saamaton?

Minä en jaksa edes näpertää tuollaisia yhtään ruutua.

Ja ihan oikeasti. Älä ressaa noiden blogien ja muiden kanssa. Ei ne kirjoita niistä päivistä kun istutaan paskalla vessassa ja pienin samaan aikaan hajottaa jotain ja sieltä pöntöltä ei meinaa päästä pois kun pötkö on vielä kesken.

Ihan tavallista elämää nekin elää.

se neljän lapsen töissä käyvä äiti

ps. Lasketaanko se kuitenkin jossain, että olen saanut tehtyä 13 isoäidin neliötä virkaten. Ei siitä ehkä blogia aikaan saa, eikä sitä suunniteltua peittoakaan, mutta jos jonkinlaisen kunniamaininnan täällä.

Kaikenlainen luominen ja näprääminen on minulle hermolepoa. Valmista tulee myös nopeasti, kun tekee intohimolla. Esim. eilen maalasin keittiöön uuden syystaulun kun vanhan väri ei sopinut uusiin verhoihin. Kaksivuotiaani välillä maalasi kanssani (mies oli illan töissä), välillä katsoi muumeja jne.

MUTTA, tämä tarkoitti sitten sitä, että lapsi söi päivälliseksi banaania ja leipää, koti oli hujan hajan ja tiukka päätökseni polkea uudella kuntopyörällä siirtyi taas ainakin päivällä :)

Eli blogiin olisin saanut oikein kivoja kuvia maalaustuokiosta, uusista verhoista ja sisustuksesta, mutta todellisuus on tietenkin hieman monisyisempi...

Itsekin olen kadehtinut KPE-blogistin reippautta, mutta kun aloin miettimään, niin viikossa on ehkä kaksi päivää, joista ei saisi bloggausta aikaiseksi... Esim. eilen bloggaisin tuosta tauluprojektista, tänään parvekekukkien laitosta, huomenna ruuanlaitosta ja ehkä leipomisesta, torstaina lapsen uusista vaatteista, perjantaina kämpän syyssiivouksesta ja -sisustamisesta sekä elonkorjuumarkkinoista, lauantaina syksynavajaisjuhlista, sunnuntaina rauhallisesta oleskelusta perheen kesken, ehkä leppoisasta ruskaretkestä...

Pointti on siis että kyse on näkökulmasta ja siitä mihin kiinnittää huomiota. Varmasti jokaisen lähes jokaisessa päivässä on jotain blogimerkinnän arvoista :)

kuin toiset. On minullakin ystäviä, joilla monta lasta ja ei heitä kuulemma väsytä. Heille riittää 6-7h unta yössä ja päivällä heillä ei käy mielessäkään, että ottaisivat torkut. Itse nukkuisin kellon ympäri kaikki yö ja silti päivälläkin voisin nukkua:) Blogistin kohdalla luulen myös, että tuo käsillä teko on niin lähellä sydäntä ja kova intohimo, että sen voimin hän jaksaa aina luoda uutta. Minusta aivan ihana blogi, vaikka itse en yllä lähellekään samaa, eikä minun tarvitsekaan:)

Se varmasti on avainasemassa, luulen. Olen ihan puhki tähän yksinäiseen lapsenhoitoon, kun mieskin on reissuhommissa. Lapsi ei ole haastava eikä hänen kanssaan oleminen väsytä sinänsä, mutta kyllä uni vie AINA voiton, kun saan oman hetken lapsen nukkuessa.

ap

ps. Lasketaanko se kuitenkin jossain, että olen saanut tehtyä 13 isoäidin neliötä virkaten. Ei siitä ehkä blogia aikaan saa, eikä sitä suunniteltua peittoakaan, mutta jos jonkinlaisen kunniamaininnan täällä.

En itse muista, kuinka virkataan. Mulle myös pienten lasten kanssa se jatkuva läsnäolo pelkästään vie voimat. Koko ajan pitää olla kuulemassa ja katsomassa ja tekemässä. Olispa oikeita töitä mihin päästä lepäämään. Vaikka lapset ihania onkin niin kyllä ne syö voimia.

T. Toinen normimutsi, joita noi blogikeulijat vähän huvittaa

Käy ottaan kilpirauhas-arvot, otetaan verikokeena.



Itselläni sama tilanne, en jaksa mitään tehdä vaikka vain yksi lapsi, välillä laihtunut kun ei jaksa ja kiinnosta syödä, välillä lihonnut vaikka en oo syöny mitenkä paljon.

Ärsyynnyin tosi helposti, ihmettelin mikä minulle on tullut, yleensä oon ollu niin ilonen ja viilipytty.



Kilpirauhasarvot olivat hälyyttävän matalalla. korjaantuu lääkkeillä.

hiusten lähtö ja palelu

sitä välillä on sellaisia kausia, että saa tehtyä paljonkin kaikkia juttuja, mutta sitten välillä on niin väsynyt, että hyvä kun sen ruuan jaksaa tehdä.. Ja mitä tuossa joku mainitsi, niin liikunta ja ulkoilu kyllä piristävät mieltä, vaikka lähteminen onkin hankalaa. Ainakin mulla itsellä. Joku tykkää leipoa ja joku tykkää näperrellä käsillään kaikkea muuta. Mä tykkään itse näistä molemmista ja kun lapset nukkuu, niin mä teen käsitöitä. Se on mulle sellainen, josta saa ihan kauheesti voimia itelleni ja pää lepää. Unta tartten paljon, mutta oon huomannu myös sellaisen asian, että jos nukkuu liikaa, niin sekin väsyttää.. Ja nyt puhun vaan itsestäni! Oon yrittäny säännöllistää elämääni, ruokailut ja nukkumiset. Ihan niinkun pienillä lapsilla!! ;D Se on auttanut mun jaksamiseen. Toki myös se, että meillä ei ole enään vauvaa talossa, vaan nuorimmainenkin on jo hiukan isompi. Kuitenkin vielä vahdittava. Alhainen hemogolobiinikin tekee tosi vetämättömän ja väsyneen olon. Että jollain voi olla myös joku sellainen siellä takana, että ei jaksa niin paljoo. Synnytyskin vie voimia ja huomaan, että kun toiseksi nuorin oli 2 vuotta, niin vasta siinä kohtaa huomasin olevani täysin palautunut synnytyksestä. Asioita on niin monia, mitkä tuota väsymystä tekee. Jos mietityttää, niin kannattaa ottaa puheeksi lääkärin luona. Tsemppiä kaikille, jotka väsymyksen kanssa kamppailevat!

Minusta nuo sisustusjutut ovat ihan kivoj,a mutta en kyllä millään viitsisi näpertää jotain leluautoja tms, kun ei vaan kiinnosta. Kuntoiluun mä taas saisin menemään aikaa vaikka kuinka paljon tai lukemiseen!