Ärsyttäisikö teitä, jos mies juttelisi kaikki asiansa ensin eksälleen ja vasta sitten teille?

Aivan älyvapaata touhua. Miksi sä olet tollasta vuosikausia sietänyt?

Ei kai se vaan ole suhteessa sen eksän kanssa? Sellasessa salasuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Aivan älyvapaata touhua. Miksi sä olet tollasta vuosikausia sietänyt?

Erokannustajahullu sai heti virtaa tästä provosta.

Olen sietänyt, koska olen ajatellut, että on lasten parhaaksi, että vanhempansa ovat hyvissä väleissä.

Alussa ihmetytti, kun jos miehen eksä oli vaikka sairas, niin kävi hoitamassa tätä jne. Selitti silloin, että on lasten etu, että heidän äitinsä voi hyvin ja siksi tukee eksäänsä. Sinänsä olen tuosta ihan samaa mieltä ja ihailin miehen vastuuntuntoa.

Nyt lapset ovat jo niin isoja, että mielestäni päivittäisiä jutteluhetkiä eksän kanssa ei tarvittaisi. En myöskään halua vaikuttaa mustasukkaiselta tms. Ovat siis ystävykset. Eksä jo uusissa naimisissakin, mielenkiintoista olisi tietää, mitä uusi mies tilanteesta ajattelee.

Miksi he erosivat, jos tulevat niin hyvin toimeen keskenään? Ja vielä pienten lasten vanhemmat. 

Tämä ei ole provo, vaikka ehkä siltä kuulostaa.

Olen hyvin varma, että fyysistä suhdetta ei ole. Joskus jopa mietin, että tämä vahva henkinen suhde tuntuu jopa ikävämmältä kuin joku satunnainen fyysinen juttu.

Ja mies on todella mukava ja kunnon mies.

Aivan outoa touhua. Miksi eivät ole yhdessä, jos haluavat olla yhdessä? Ja olet kyllä täysin nolla, jos suostut olemaan varasuunnitelma.

Kyllä. Osa voi olla exälle, pahimmat kuormat jos on paljon asiaa. Mutta olisi outoa jos ei puhu mistään nykyiselle tai vaikka äidilleen.

Erosivat käsittääkseni, koska ei ollut fyysistä vetovoimaa. Nainen rakastui nykyiseen mieheensä.

Vierailija kirjoitti:

Olen sietänyt, koska olen ajatellut, että on lasten parhaaksi, että vanhempansa ovat hyvissä väleissä.

Alussa ihmetytti, kun jos miehen eksä oli vaikka sairas, niin kävi hoitamassa tätä jne. Selitti silloin, että on lasten etu, että heidän äitinsä voi hyvin ja siksi tukee eksäänsä. Sinänsä olen tuosta ihan samaa mieltä ja ihailin miehen vastuuntuntoa.

Nyt lapset ovat jo niin isoja, että mielestäni päivittäisiä jutteluhetkiä eksän kanssa ei tarvittaisi. En myöskään halua vaikuttaa mustasukkaiselta tms. Ovat siis ystävykset. Eksä jo uusissa naimisissakin, mielenkiintoista olisi tietää, mitä uusi mies tilanteesta ajattelee. 

 

              Joo, ei kuulosta normaalilta  tuo miehesi suhde x.n kanssa

Ja kyllä mies siis minullekin puhuu, mutta aina selviää, että oli ensin puhunut eksälleen. Ihan avoimesti kertoo, että joo, eksä kommentoi näin ja näin ja on sitä mieltä jne.

En ikinä ottaisi jonkun naisen jämäukkoa riesakseni. 😏

No minua kyllä ärsyttäisi enkä alunperinkään lähtisi tuollaiseen suhteeseen. 

Lasten asioista voi keskustella vaikka kerran viikossa, ei siitä tarvitse heti joka itkun yhteydessä soittaa.

Vierailija kirjoitti:

Erosivat käsittääkseni, koska ei ollut fyysistä vetovoimaa. Nainen rakastui nykyiseen mieheensä.

Toisin sanoen mies koki kyllä fyysistä vetovoimaa mutta tuli jätetyksi. Veikkaan tämän dynamiikan johtuvan siitä, että mies ei olisi koskaan halunnut erota, ei kuitenkaan halunnut myöskään olla sinkku. Lasten äiti on kuitenkin se hänen elämänsä nainen (vaikka onkin uusissa naimissa). 

Ap tässä. Naulan kantaan, juuri näin olen itsekin ajatellut kuin nro 14 kirjoitti (en osaa lainata).

Olen vain ajatusteni kanssa vähän sekaisin. Luulen, että juuri näin on ja mies on eksälleen todella ystävällinen, jotta voisi hänet saada joskus takaisin tai jotenkin pitää hänet elämässään. Sitten välillä taas ajattelen, että ei ole näin vaan on vain lasten takia tiiviissä yhteydessä (tämä on selitys, jonka mieheni antaa).

Välillä sitten ajattelen, että koska minä en osaa antaa miehelle sitä tukea, jota hän tarvitsee, hänen täytyy ottaa se eksältä. Ja olen iloinen, että mies saa tukea. Mutta eipä tämäkään parisuhteen kannalta ole hyvä vaihtoehto.

Ja yleensä sitten tyydyn tilanteeseen ja ajattelen, että mitä väliä vaikka en ole miehen elämässä ykkönen. Hän on kuitenkin minulle hyvä mies, meillä on hauskaa yhdessä jne. Että olisinko mieluummin yksin, en. Ja löytäisikö koskaan yhtä hyvää miestä enää, tuskin.

Kuulostat aika lapatossulta ap. Ei se ole mitään sairasta itsekkyyttä, jos haluaa olla seurustelukumppaninsa ykkösnainen, herranjestas sentään.

Mikäli asia liittyisi heidän jälkeläiseen, ok. Mikäli en olisi paras ja luotettavin, sais mennä. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole provo, vaikka ehkä siltä kuulostaa.

Olen hyvin varma, että fyysistä suhdetta ei ole. Joskus jopa mietin, että tämä vahva henkinen suhde tuntuu jopa ikävämmältä kuin joku satunnainen fyysinen juttu.

Ja mies on todella mukava ja kunnon mies.

Mutta ei sulle!

🏁🏃🐖

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosivat käsittääkseni, koska ei ollut fyysistä vetovoimaa. Nainen rakastui nykyiseen mieheensä.

Toisin sanoen mies koki kyllä fyysistä vetovoimaa mutta tuli jätetyksi. Veikkaan tämän dynamiikan johtuvan siitä, että mies ei olisi koskaan halunnut erota, ei kuitenkaan halunnut myöskään olla sinkku. Lasten äiti on kuitenkin se hänen elämänsä nainen (vaikka onkin uusissa naimissa). 

 

No nyt sanon, että täytyy mulkeron olla hyvää, että jalkavaimoksi alat! Kait sinulla ylpeyttä ja itsetuntoa vielä rippeet, että näiden keskustelujen jälkeen lähdet?!