Lue keskustelun säännöt.
Miten saisi kouluaamut vähän sujuvammaksi tästä? :(
06.09.2011 |
Ekaluokkalaisen alku meni ihan hyvin, nyt ehkä 1,5 viikkoa ollut joka aamu ihan kamalaa... Herätän lapsen 6.15 valmiille aamupalalle ja lähden itse töihin 6.50 ja lapsi jää katsomaan lastenohjelmia. Ollaan sovittu, että soitan 7.30, jolloin sammuttaa telkkarin ja valot, pukee kengät ja takin ja lähtee kävelemään koulua kohti. Näin toimi alku oikein hyvin.
Nyt aamut menee niin, että kun soitan, niin vääntää puhelimessa itkua, kun kengät ei mene jalkaan, reppu ei mahdu takin kanssa, ei saa ovea auki... ihan mitä vaan, ja lähtö venyy. Siis aivan keksittyjä juttuja, mutta kun on vaan paha mieli ja jonkun syyksi se pitää laittaa. Koulussa viihtyy hyvin, sen tiedän, on kavereita ja on etevä lapsi. Liekö sitten ikävä ja se reilu puoli tuntia kotona yksin alkaa tuntua liian hurjalta? Toisaalta, kinuaa nykyään myös sitä, että eikö voisi klo 9 aamuihin mennä suoraan kouluun sen sijaan, että menisi klo 8:ksi kerhoon (viihtyy kyllä sielläkin sitten oikein hyvin).
Kun yritän reippaasti lopettaa puhelun, niin jatkaa jankuttamista "mutta äiti, mutta äiti", jolloin mun on pakko löydä kylmästi luuri korvaan, koska se nitinä ei lopu muuten koskaan. Sitten soittaa perään, kun ei saanut sanoa heippa. Sanon, että sano nyt sitten, ja sieltä tulee, "heippa, MUTTA ÄITI..." Eli ne puhelut ei yksinkertaisesti lopu ennen kuin lopetan, ja sitten on molemmilla paha mieli miten se päättyi. En voi kuitenkaan joka aamu roikkua pariakymmentä minuuttia puhelimessa työajalla (joo, tän kirjoitan kans työajalla, mut ei mennä siihen) kuuntelemassa tyhjänpäiväisyyksiä, kun mikään ei auta. Ei auta, kun yritän lähestyä hellyydellä "voi kun ikävää, katsotaan sitä sitten iltapäivällä", ei auta järkevä lähestyminen "ei äiti voi sille mitään täältä töistä, ymmärräthän", ei auta hermostuminen "mun on nyt PAKKO lopettaa, tässä menee mun työaikaa"... Lopulta on itselläkin pinna niin kireällä kun joka puhelun jälkeen soittaa takaisin, tekis mieli jo huutaa että ÄLÄ SOITTELE MULLE!
Ilmeisesti tämä soittosysteemi ei ainakaan toimi? Miten teidän aamunne, jos asutte lapsen kanssa ilman toista vanhempaa tai ketään tukihenkilöä tai lähinaapuria, kenen luo voisi aamulla mennä tai kenen kanssa kulkea kouluun?
Olisiko toimiva ratkaisu joku herätyskellosysteemi, tai hälytykset omaan puhelimeen, "pue takki ja lähde"? Ihan pelkän kellon varaan en uskalla luottaa, koska lastenohjelmat vievät kyllä tehokkaasti mukanaan...
Kommentit (122)
vastauksia ap on saanut. Tietenkin vanhempien pitää tehdä töitä elantonsa eteen eikä ruusunpunainen ajattelu kotonaolosta tai vuorotteluvapaista ole kaikille mahdollista tai esim. vuorotteluvapaan ehdot eivät edes täyty. Ihmeellistä hyökätä työssäkäyviä vanhempia kohtaan tässä asiassa, jotka vastuullisesti kuitenkin yrittävät hoitaa lapsensa turvallisesti kouluun. Itse olen kotiäidin kasvatti ja sitä äidin ahdistavaa takertumista, joka kumpusi ilmeisesti kaikista mahdollisista maailman vaaroista mitä kodin ulkopuolella voi olla, en omiin lapsiini tule siirtämään.
Vanhin lapseni on nyt toisella ja aika takkuista tuo eka vuosi oli. Koulumatkoilla saattoi soittaa 5-kertaa niin minulle kuin miehellenikin. Turvattomuuttahan se tietenkin oli, vaikka yksin joutui kouluun lähtemään korkeintaan kerran viikossa.
Tein 30 viikkotuntia töitä ja joka toinen viikko suunnilleen yövuoroja (olen sh), jotta pystyin olemaan aamuissa enemmän kotona. Mieheni on yrittäjä ja välillä hän meni töihin myöhempään, mutta hänenkin työpäivänsä venyivät usein sen takia kohtuuttoman pitkäksi, kun oli ekaluokkaisen seurana kotona klo 10 asti aamulla.
Moni ystävistäni on yh ja vaihtoehtoja ei ole oikein muuta, kuin vain luottaa siihen, että lapsen on pakko pärjätä aamut yksin.
Lapselle on yksinäisinä aamuina hyvä tosiaan luoda selkeä aamurytmi, joka toivottavasti tuo tiettyä turvallisuutta kouluun lähtöön. Voisiko lapsella olla esim. sellaista isovanhempaa jolle soittaa, jos on oikein yksinäinen olo? Yritä vain tsempata lasta yksinlähtöön ja kehua kuinka hienosti taas meni (vaikka ei niin hyvin olisikaan mennyt).
Me hankimme perheellemme jopa kissan, joka lievittään yksinolon aiheuttamaa ikävää ja lapsen tehtävänä on esim. ruokkia kissa. No, oikeasti me vanhemmat tuon kissan hoidamme, mutta lemmikin hoitaminen selkeästi on tuonut lapselle paljon iloa ja kotonakin on yksin mukavampi olla, kun on joku jota rapsuttaa.
Tsemppiä ap. Toinen vuosi on jo paljon helpompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt kotona pienien lapsien kanssa ja meillä on välillä ollut pojan luokkakavereita aamusta tai luokkakaveri on kävellyt kanssamme kotiin.
Kannattaa ihan aikuisten oikeasti kysellä luokkakavereilta (myös poikien vanhempien tyttöjen vanhemmilta) jos tällänen järjestely sopii.
Muutenkin kuskaan mielelläni seurakavereita naapuristosta harkkoihin yms. kuin että jokanen ajaa omalla autolla.
Älkää nyt alkako ihmiset ampumaan noita ehdotuksia osittaisesta hoitovapaasta; vaikka SINUN työpaikalla ei pomo anna päivittäin vapaata niin jossain annetaan! Kyllähän se ihan asiallinen vaihtoehto on, ei vittuilua. Se ettei joku onnistu on sitten jokasen oma juttu jolle ei taas mitään voi.
Ap.ko vastasi ettei lapsen isää kiinnosta? Pitäisikö sitten mennä lapsen asioista juttelemaan johonkin? Kyllähän tollaseen isän pitää ottaa osaa. Kotona oleminen ei ole koskaan paras asia vaikka lapsi miten olisi itsenäinen ja taitava!! Minullakin on taitava ja osaava lapsi ja saatan hänet kouluun, saatan myös sinun lapsesi kouluun jos kiikutat meille tai jos me asutaan koulun lähellä niin sovitaan että me tullaan hakemaan lapsesi sitten teiltä.
En ole ap, mutta kiitos erinomaisista vinkeistä. Meillä on arka ja ujo ekaluokkalainen, mutta onneksi vielä isän on mahdollista hoitaa koululaisen aamut. Täällä tuli tosi hyviä vinkkejä, mitä en ole tullut edes ajatelleeksi. Niistä on hyötyä sitten kun tulevaisuudessa täytyy pärjätä jo vähän yksinkin. Lisää vinkkejä ja vähemmän ilkeyksiä kiitos!
vaikka niin dramaattisen poistuman tein... :)
Kiitos ihan oikeasti hyvistä vinkeistä, vieläkin kirvelee vähän sielua tuo kaikki henkilökohtaisuuksiin meneminen (no, tiedätte äitinä, miltä se voi tuntua, kun suorastaan haukutaan ettet välitä, vaikka ette tietysti samassa tilanteessa olekaan olleet...), mutta niiden takaa on löytynyt hyviä neuvoja. Niitä minä ennen kaikkea kaipasin.
Joku ihmetteli miksi olen isän kanssa, jos lapsi ei kiinnosta - no en tosiaan ole. Ja miksi on tullut tehtyä lapsi ilman isää. Isä on, mutta lähti sitten, minkäs teet. Tuskin kumpaakaan olisi tehnyt onnelliseksi mikään väkisin roikkuminen. Nyt on uusi elämä ja uudet kuviota johon lapsi ei oikein mahdu, paitsi joskus viikonloppuisin, joten koulukuvioihin hänestä ei ole apua. Tyydyttikö uteliaisuuttanne tämä?
Ja täällä on ilmeisesti ainakin joku muukin melko samassa tilanteessa itseni kanssa, joka hieman kipakammin vastaa näihin ehdotuksiin... :) Itse en ainakaan ole vängännyt tai aggrennut mitään. Yritän muistaa kuitata viestini ap:lla.
Tuo kolahti, että lapselle on helpompi olla yksin vain toisesta päästä päivää. Tällaisista kommenteista olen erityisen kiitollinen - en mä ole kylmyyttäni jättämässä lasta yksin, enkä oikeastaan varsinaisesti tyhmäkään ole, mutta en vain ollut ajatellut asiaa näin. Eli vaikka iltapäivät venyvät, niin voin yrittää järjestää niin, että menisin kuitenkin ainakin joinakin aamuina viikosta myöhempään. Ajattelin vaan jotenkin putkikatseisesti sitä iltapäivän venymistä... Mutta tuohan on ihan totta.
Ja ehkä olen liiaksi tuudittautunut helppoon alkusyksyyn, kun lähtö sujui niin huoletta. Olimme puhelimessa sen pari minuuttia, kun lapsi sammutti telkkarin, veti kengät jalkaan, repun selkäänsä ja avasi ja sulki ulko-oven. En minä ole välinpitämätön näille itkuisille aamuille todellakaan, siksi minä tulinkin kysymään apua.
Tutuimpien lasten vanhemmat tästä läheltä lähtevät myös töihin aamuun/vaihteleviin vuorotöihin, asuvat eri suunnilla yms., joten on tuntunut hieman hankalalta sopia näiden kanssa mitään oikeasti toimivaa ratkaisua. Otan sen uudelleen harkintaan.
6.15 on aikainen herätys kyllä, mutta väsyykin aikaisin, menee nukkumaan 19.30 (unessa 20 mennessä) ja herää viikonloppuisinkin 6.30 aikaan, että sikäli yöunista ei kyllä jää pulaa. Lisäksi olen halunnut varmistella, että on noussut, pukenut ja syömässä/syönyt aamupalaa ennen lähtöäni, olen kokenut että nämä vähentävät sitä lapsen omaa vastuuta. Että sitten lähtöni jälkeen ei jää muuta kuin telkkarin sammuttaminen, ulkovaatteet ja poistuminen.
Osittainen hoitovapaa ei mitenkään onnistu, vaikka muutkin ovat joutuneet tulemaan toimeen vähällä rahalla yms.
68, tarrasysteemi kuulostaa hauskalta ajatukselta, kiitti! :)
69, se tässä on tarkoituksenakin ja kysyinkin nimenomaan mahdollisia ratkaisukeinoja, kun on itselleni uusi tilanne.
70, kiitos ymmärryksestä ja sympatiasta. Isoäidille soittaminen (asuu kaukana joten ei voi olla paikalla) voisi olla just sopiva ratkaisu, hänellä on aikaa ja tykkäävät rupatella ja mieli voisi pysyä korkeammalla, kun äidille on kuitenkin helpompi riskata.
ap
Älkää nyt alkako ihmiset ampumaan noita ehdotuksia osittaisesta hoitovapaasta; vaikka SINUN työpaikalla ei pomo anna päivittäin vapaata niin jossain annetaan! Kyllähän se ihan asiallinen vaihtoehto on, ei vittuilua. Se ettei joku onnistu on sitten jokasen oma juttu jolle ei taas mitään voi.Ap.ko vastasi ettei lapsen isää kiinnosta? Pitäisikö sitten mennä lapsen asioista juttelemaan johonkin? Kyllähän tollaseen isän pitää ottaa osaa. Kotona oleminen ei ole koskaan paras asia vaikka lapsi miten olisi itsenäinen ja taitava!! Minullakin on taitava ja osaava lapsi ja saatan hänet kouluun, saatan myös sinun lapsesi kouluun jos kiikutat meille tai jos me asutaan koulun lähellä niin sovitaan että me tullaan hakemaan lapsesi sitten teiltä.
olettavat että hoitovapaata ei ole edes harkittu tai otettu. Kysytään "no miksi et ottanut osittaista hoitovapaata?" Ihan kuin sen noin vaan ottaisi siten että se aamuja jeesaisi. Ehdotuksiakin voisi tehdä paremmalla asenteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää nyt alkako ihmiset ampumaan noita ehdotuksia osittaisesta hoitovapaasta; vaikka SINUN työpaikalla ei pomo anna päivittäin vapaata niin jossain annetaan! Kyllähän se ihan asiallinen vaihtoehto on, ei vittuilua. Se ettei joku onnistu on sitten jokasen oma juttu jolle ei taas mitään voi.Ap.ko vastasi ettei lapsen isää kiinnosta? Pitäisikö sitten mennä lapsen asioista juttelemaan johonkin? Kyllähän tollaseen isän pitää ottaa osaa. Kotona oleminen ei ole koskaan paras asia vaikka lapsi miten olisi itsenäinen ja taitava!! Minullakin on taitava ja osaava lapsi ja saatan hänet kouluun, saatan myös sinun lapsesi kouluun jos kiikutat meille tai jos me asutaan koulun lähellä niin sovitaan että me tullaan hakemaan lapsesi sitten teiltä.
olettavat että hoitovapaata ei ole edes harkittu tai otettu. Kysytään "no miksi et ottanut osittaista hoitovapaata?" Ihan kuin sen noin vaan ottaisi siten että se aamuja jeesaisi. Ehdotuksiakin voisi tehdä paremmalla asenteella.
tai vaikka virkavapaata tai vuorotteluvapaata. Vaihdetaan työhön, jossa on etätyön mahdollisuus. Palkataan hoitaja. Sovitaan kaveriperheiden vanhempien kanssa ristiin nuo aamut. Milloin ollaan meillä, milloin kaverilla. Ja vanhemmat joustaa kukin esimerkiksi kerran viikossa olemalla myöhempään kotona. t. 1- ja 3-luokkalaisen äiti, jolla mm. kaikki nämä keinot itsellä tai tutuilla käytössä
itse olen kotona, ja voisin huolehtia ihan hyvin useammastakin lapsesta aamuisin ja iltapäivisin, jopa illalllakin jos apua joku tarvitsee
enkä tietenkään mitään maksua tms edes kkuvittelisi tuosta, olisi mukavaa kun lapsella olisi kaveria
mutta vaikka täällä aloitti kolme ekaa luokkaa, niin eipä ketään kiinnosta :(
ihmiset on nykyään niin omissa oloissaan, eivät halua olla tekemisissaä kenenkään kanssa yms
lapsella on kavereita, joiden vanhemmat eivät koskaan juttele/soittele/tekstaa mitään, eivät kysele miten leikit sujuu yms
joku vastaa erit lyhyesti tekstarilla, kun olen heille viestiä laittanut, joku ei edes vastaa...
lapsensa voi kuitenkin vaikka asua meillä. kaikki illat arkisin, viikonloppuisin tuntikaupalla jne
missä vika??
alue on pääkaupunkiseuta ja omaktoitaloaluetta
ihmiset keskivertokoulutettuja tai hiukan enempikin
eli tässä ap kaipaisi apua, ja minä voisin auttaa
miksi emme kohtaa? auttajat ja avuntarvitsijat?
itse luulen, että avun tarvitsijat eivät ole valmiita ottamaan apua vastaan, ehkä pelkäävät jäävänsä kiitollisuudenvelkaan?tai jotain ?
kuka tietää?????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin tyypillistä, turhaa sitten valitatte täällä
Ja se äiti ei muuten tajua erilaisia elämäntilanteita, eikä elämää yleensäkään. Lapsen pitää olla reipas ja omatoiminen ja sillä selvä.
mutta pidä toki tuo linja, jos en sitä selittelemällä muuksi saa muutettua. En varsinaisesti katso, että se on multa poiskaan.
Ja kuten aiemmin vastasin, tulin ihan avoimin mielin kysymään muiden samassa tilanteessa olevien ratkaisuja ja muutenkin vastauksia, miten muut tämän asian hoitaisivat (osittainen hoitovapaa ei valitettavasti taloudellisesti mitenkään tule kyseeseen, olen tietysti sen huomioon ottanut jo ajat sitten!), ulkopuolisen kun on aina helppo nähdä uusia lähestymiskulmia asiaan - ja toki haukkua siinä sivussa, mutta sen tiesin jo tänne kirjoittaessani. :)
ap
Niin, ja isäksi olet tullut valinneeksi miehen, jota "ei nappaa"? Sellaista elämä vaan on.
Aika uskomaton suoritus, että et edes yhtä kuukautta voisi tehdä lyhennettyä työaikaa. Se pienentäisi verotusta ja saisit Kelalta vielä pikkuisen.
Toisen kuukauden voisi olla isä, samalla edulla, niin sitten pienen koululaisen päivärytmi olisikin vakiintunut.
Mutta enhän minä tietenkään voi tietää, kuinka välttämätöntä se työnteko ja rahanhankkiminen on, kun olen pätkätyöläinen ikäni ollut ja silloin jäi isä kotiin lasten kanssa, kun minä pääsin töihin (lapsi 8 kk), ja rahaa riittää tuskin välttämättömään. Siinä suhteessa menetys ei kovin suuri ollutkaan, kun tulot olivat jo ennestään niin pienet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten taas esim täällä kerhot alkavat vasta klo 8
Me tehtiin näin (vietiin lapsi seitsemäksi kerhoon), ja niin näytti tekevän moni muukin ekaluokkalaisen vanhempi. Yksin lähtemisestä olisi tullut ihan samanlaista vääntöä kuin teilläkin.
jolloin meillä ainakin alkaa jo työaika
Niillä, jotka tarvitsevat ap-hoitoa, alkaa usein hoidon tarve jo seitsemältä.
Siksi ajaksi kannattaa miettiä jotain järjestelyä, vaikka sitä että teet osan töistä etänä tai olet kahtena päivänä pitkään töissä (ja lapselle joku hoitaja) että saat tehtyä aamutunnit sisään. En tietenkään tiedä mitä teet työksesi ja onko tämä mahdollista, mutta yritä. Osittaista hoitovapaatakin voi pitää vaan sen kaksi kuukautta, tuskin se nyt vielä taloutta kaataa, etenkin jos säästät tuon aamupäiväkerhon maksun. Menen juttelemaan esimiehen kanssa ja kerro että tarvitset tähän ongelmaan ratkaisun muutamaksi kuukaudeksi ja että se tekee sinusta taatusti paremman työntekijän, kun et joudu joka aamu murehtimaan miten kotona menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä pikkuseikkaan, mutta pisti silmään ap:n kommentti lapselle että aamukerhosta ei voi myöhästyä, kun alkamisaika on sovittu! Itse olisin hätääntyneelle lapselle selittänyt, että jos joskus myöhästyy, se ei maata kaada, aikuisillekin sattuu välillä unohduksia ja myöhästymisiä. Tuollainen ehdottomuus lisää vain lapsen turvattomuutta ja hätää.
Itse olen katsonut läpi sormien vielä ekaluokkalaisen koulusta myöhästymisiä, kun lapsi oli hidas lähtemään. Ja ei, lapsesta (nyt 6-luokkalainen) ei tullut krooninen myöhästelijä vaan tarkka kouluunlähtijä, joka ei -koskaan- myöhästy. Ja tiedän tämän, koska olen kotiäiti ja valvon lasteni kouluunlähtöä.
Tämä ei ratkaise varsinaista ongelmaa eli lapsen oppimista lähtemään tekemättä siitä numeroa. Pahimmassa tapauksessa ongelma siirtyisi vain eteenpäin ja lapsi vetoaisi tulevaisuudessakin siihen, ettei pärjää itse, vaikka toisinkin on jo todistettu.
Kannattaa tukea lapsen uskoa omaan pärjäämiseensä, kannustaa ja keskittyä myönteiseen. Kiitä pienimämstäkin ja kerro lapselle kuinka kivasti teidän kummankin päivä alkaa, kun asiat sujuvat ja voi ajatella aivan muuta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
29, mikseivät kaverit eivätkä kaveriperheet auta??
Työpaikan vaihto tai työaikajärjestelyt.
Oman lapsemme kohdalla ratkaisu on ollut vuorottelu kavereiden luona eli kaksi naapurin lasta tulee vuoroaamuina meille, meidän taas menee vuoroaamuina heille jne.
MUTTA näille työaikajärjestely/työpaikanvaihto -jankuttajille: missä todellisuudessa te elätte? Missä todellisuudessa kaikilla on mahdollisuus järjestellä työaikojaan? Missä todellisuudessa kaikilla on ollut nykyinen työpaikka niin kauan että voi vaatia osittaista hoitovapaata? Missä todellisuudessa kaikilla on varaa osittaiseen hoitovapaaseen? Missä todellisuudessa näitä joustavia työpaikkoja löytyy KUN TÄSSÄ reaalimaailmassa YT-neuvottelut koko ajan lisääntyy ja väkeä heitetään kilometritehtaille? Tsiisus.
29, mikseivät kaverit eivätkä kaveriperheet auta??
Työpaikan vaihto tai työaikajärjestelyt.
Oman lapsemme kohdalla ratkaisu on ollut vuorottelu kavereiden luona eli kaksi naapurin lasta tulee vuoroaamuina meille, meidän taas menee vuoroaamuina heille jne.
MUTTA näille työaikajärjestely/työpaikanvaihto -jankuttajille: missä todellisuudessa te elätte? Missä todellisuudessa kaikilla on mahdollisuus järjestellä työaikojaan? Missä todellisuudessa kaikilla on ollut nykyinen työpaikka niin kauan että voi vaatia osittaista hoitovapaata? Missä todellisuudessa kaikilla on varaa osittaiseen hoitovapaaseen? Missä todellisuudessa näitä joustavia työpaikkoja löytyy KUN TÄSSÄ reaalimaailmassa YT-neuvottelut koko ajan lisääntyy ja väkeä heitetään kilometritehtaille? Tsiisus.
Meille vain lapset ovat tärkeitä. Ja nähdään vähän vaivaa - ja osataan laskea.
Ja ainakin me ajatellaan nyt entistä lujemmin, että lapset ovat kaikki kaikessa, kun työnantajat ovat mitä ovat. Minulla on työpaikalla ollut yt-neuvottelut käynnissä käytännössä 15 vuotta ja mies irtisanottiin pitkän työsuhteen jälkeen 2008.
Mun todellisuudessa on pääosin ihmisiä jotka pystyy järjestelemään ja joille 15 prosentin tulojen menetys kahden kuukauden ajan ei ole katastrofi. Tiedän että minä ja mun tutut ollaan onnekkaita monessa mielessä, mutta ollaan me myös osattu neuvotella ratkaisuista työnantajan kanssa ja tiedetty oikeutemme.
Jos joku vastaa että on aloittanut työssään kuukausi sitten ja kysynyt esimieheltä, muttei saanut osittaista, niin tuskin täällä kukaan sanoo, että jää silti! Tai jos selittää että ihan oikeasti joka sentti menee ruokaan ja asumiseen, niin eiköhän sekin ymmärretä. Mutta aika moni vaan kiljahtaa heti "ei ole varaa" ja " ei mun duunissa voi", mutta ei perustele sitä sen enempää.
työsuhde samaan työantajaan on kestänyt vähintään 6 kk.
Itse menin viime kuussa uuteen työpaikkaan, 5,5 kuukauden päästä voin alkaa sitä hoitovapaata vaatimaan (ja kyllä, pyysin sitä jo aluksi mutta en saanut!). Että siltä pohjalta.
Teidän todellisuudessa mä tietenkin olisin ollut ottamatta moista työpaikkaa vastaan ja ottanut sen toisen oven takana odottavan, jossa saa tehdä vaan 4 h päivässä töitä ja palkkakin on kolme kertaa isompi, itse asiassa av-todellisuuden mukaan siis 5000 €/kk. Sanon yhä vaan, että tsiisus ja katsokaa hiukan ympärillenne: voi olla että kaikki ei ole ihan yhtä onnelisessa asemassa kuin te. Ja voi olla että joskus avioero, puolison kuolema tai oma sairastumisenne saattaa muuttaa teidänkin todellisuuden joksikin muuksi.
Ap:n tilanteessa mikäli oman työnajan jousto ei ole mahdollista
a) soittaisin opelle ja kyskyisin että ketä kaikki koulukavereista asuu lähistöllä tai työmatkan varrella ja olisiko opella jo vinkkiä antaa että kenelle voisi soittaa ja keskustella aamuseurasta
b) laittaisin lapun kerrostalon rappuun tai jos asut omakotialueella niin paikalliseen tidotuspisteeseen, että aamuhoitoa haetaan
c) miettisin tarkkaan oman tuttavapiirini; onko tosiaan niin etten tunne yhtään ihmistä/perhettä joka voisi tässä asiassa auttaa
d) soittaisin spr:n ystäväpalveluun ja paikalliseen 4H:on, samoin seurakunnan nuorisosihteerille