"Virikelapsi" ja oma paha mieli asiasta

joka päivä puoli päivää tarhassa kun mä vauvan kanssa kotona, eikä mulla ole yhtään paha mieli. Joka ainoa päivä lapsi menee sinne iloisella mielellä.

Ainakaan ollut kusessa koulun aloituksen kanssa vaikka olin kotona koko lapsuuden. Srk päiväkerhoissa kävin kerran pari viikossa isompana, ehkä kerran viikossa meillä kävi kaveri tai olin josaain kaverin luona. Kai se maatila eläimineen ja isoine pihoineen oli sen verran virikkeellinen ympäristö, etten muuta tarvinnut.

Mutta ap.n ei mun mielestä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa ollenkaan, varmasti tuonikäinen tarvitsee virikkeitä joten pk on siihen hyvä paikka, kun ette täyttä viikkoa pidä siellä.

virikelapseksi kuin 5 v.



Minusta ap:n ratkaisu kuulostaa hyvälle!!

5 v tarvii tekemistä ihan erilai kuin mitä pienen huonosti nukkuvan vauvan äiti välttämättä jaksaa järjestää...

En aio lukea yhtäkään lyttäysvastausta, vaan kommentoin ainoastaan alkupeäiseen tekstiin.



Sanoit että 5-vuotias ei ole päiväkodissa täyttä päivää, eikä edes täyttä viikkoa. Sen ikäinen kaipaa varmasti leikkikavereita, eikä luule ettei äiti rakasta häntä, kun sellaista järjestää. Sinun oma jaksamisesi on myös erittäin tärkeää, eikä kukaan voi väittää, että levännyt äiti ei olisi parempi vaihtoehto kuin väsynyt. 5-vuotias osaisi myös sanoa, jos ei halua päiväkotiin mennä, joten kun kerran mielellään sinne menee, niin älä pode huonoa omatuntoa!



Jokaiselle perheelle on omat parhaat ratkaisunsa.

Kohta alkaa eskari ja sitten koulu.

Eskaristakin voi olla pois mutta koulu onkin sitten jokapäiväistä ja yhteisiä vapaapäiviä ei ole kuin viikonloput.

Ilmeisesti se kuitenkin on sulle ap hyvä kun nyt jo laitat muiden hoidettavaksi vaikka oletkin kotona ja voisit olla vielä molempien lasten kanssa.

Ai niin..johan vetosit siihenkin, että ranskassa koulu alkaa silloin ja silloin niin voit hyvillä mielin viedä tarhaan?!

Haloo, oikeesti mieti uudelleen ja nautikkaa vielä kotona olosta nyt kun vielä voitte.

Oma 4-vuotiaani aikanaan oli aivan onnessaan kun vihdoin pääsi päiväkotiin! Ensi vuonnahan 5-vuotiaasi on jo eskarilainen. Hyvä tutustua seudun lapsiin jo ennen sitä. Vielä kun lapsi menee hoitoon mielellään, sinulla ei ole mitään syytä potea huonoa omaatuntoa. Äidin helmoissa koko lapsuutensa pyörineet tissiposket eivät itsenäisty ikinä ja ovat äidistään riippuvaisia vielä aikuisenakin!

Miksi ei muka saa kavereita ja tekemistä mitenkään muuten?!

ei ainakaan ole yhtään ainutta kaveria mun 5v päivisin. Puistossa vanhimmat lapset on 2-3v. Mun kavereilla ei ole vauvoja vaan niiden 4-5v on tarhassa ja äidit töissä.



Pihapiirissä on kyllä aika paljon lapsia, mutta ovat hekin päivät tarhassa kun vanhemmat töissä.



Srk kerhoista en tiedä, emme kuulu kirkkoon. Muita mahdollisia kerhoja ei tässä ole.



Että mistä niitä kavereita taikoisin lapselleni en tiedä. Ei ole yhtään huono omatunto kun 5v iloisena menee tarhaan puoleksipäiväksi.



Niin ja harrastuksia on tytöllä kaksi, molempia tunti viikossa.

Euroopassa päivähoitoa kutsutaan usein kouluksi. Sitä voisi toki ajatella, että aikaistetaan suomalaistenkin koulua vuodella, jolloin 5-vuotiaat voisivat mennä eskariin.



Mitä sellaisia asioita, mitä viskareille päiväkodissa opetetaan, ei lapsi kykene oppimaan kotona?



Väite, että "kaikki kaverit ovat päiväkodissa" on itse aiheutettua - kun kaikki vievät lapsensa päiväkotiin, vaikkei siihen olisi tarvettakaan. Se on yksinkertaisesti liian helppo vaihtoehto ja myös liian halpa vaihtoehto perheiden itsensä kannalta. Samalla te mollaatte Kreikkaa, joka on polttanut surutta rahaa ja tarvitsee nyt muiden maiden talousapua.



Jos asutte niin korvessa, ettei ole naapureita, olette sukujenne viimeiset eikä ystäviäkään ole, katsokaa peiliin! Samoin, jos laiskuus voittaa ja makailette vain vauvan kanssa himassa.

[

Miksi ei muka saa kavereita ja tekemistä mitenkään muuten?!

- Ap on väsynyt pienemmän valvottamisesta.

- Pihan lapset ovat päiväkodissa

- Kerho on kaukana ja sinne on hankala matkustaa. Päiväkoti on aivan vieressä

Minusta on käsittämätöntä, että äitiyden pitäisi olla jokin hampaat irvessä -suoritus, jossa ei saa ajatella kenenkään perheenjäsenen parasta vaan ainoastaan näiden kotiäitien salaisen koodiston mukaisia ehdottomia sääntöjä, joita noudattamalla pääsee kotiäidin taivaaseen.

Kumpi äiti on parempi, kun molemmat ovat väsyneitä valvomisesta: äiti, joka laittaa isomma lapsen kolmeksi päiväksi hoitoon, jotta saa levätä ja jaksaa olla sitten taas pirteämpi muina aikoina vai äiti, joka vain yrittää jaksaa vaikka ei jaksa ja siitä kärsivät ennen kaikkea lapset?

Järjen käyttö on sallittua. Haluan nyt nopeasti linkkejä kasvatusalan ammattilaisten teoksiin, joissa he perustelevat, miksi 5-vuotiaalle paras paikka on koti. Kun näitä päteviä teoksia on muutama, saatan harkita asiaa.

päiväkodissa/päiväkerhossa. Olisi outoa, jos olisi kaiket päivät kotona äidin ja vauvan kanssa.

taalla missa mina asun, meidan 5 v on jo toista vuotta koulussa (joka tosin muistuttaa aika paljon tarhaa kaytannossa). En kylla osaisi tuosta huonoa omaatuntoa tuntea.

joten en alkaisi väittämään että on parempi ratkaisu laittaa lapsi "kouluun" jo 4-vuotiaana

Todellakin tulee hyviä ihmisiä, ovat päiväkodissa tai kotihoidossa. Kyllä sitä ryhmässä työskentelyä oppii eskarissa/koulussa, jos on ollut kotona. Jos taas on ollut pk:ssa, niin mukavia paikkojahan nuo enimmäkseen ovat.



Esim: minä olin kotihoidossa/naapurintädin perhepäivähoidossa kunnes menin eskariin. Hyvin sosiaalistuin, vaikka pph:lla oli ollut vain taaperoita seurana. Pk oli ihana. Koulussa ei minkäänlaisia ongelmia. Tuli lakimies.



Toinen esim: hyvä ystäväni. Aina kotihoidossa, järkyttyi eskariakin niin, ettei voinut mennä ja vaan oli kouluun asti kotona. Sosiaalistui koulussa. Nykyisin keuhkosairauksien erikoislääkäri.



Kolmas esim. kaveri, joka pienestä pitäen pk:ssa. Se se vasta sosiaalinen ja mukava olikin, oikea hymytyttö. Nykyään lääketieteen professori.



Ei sillä missä hoitomuodossa hoidetaan ole niin kauheasti väliä kunhan koti on kunnollinen ja tasapainoinen.

osa-aikainen päivähoito lienee ihan hyvä ratkaisu. Syyllisyydentunne on meidän äitien helmasynti.



Mutta noille joillekin vouhkaajille sanon, että kaikki 5-vuotiaat eivät ole hirmu sosiaalisia. Eihän ole kaikki aikuisetkaan. Oma poikani oli srk:n kerhossa ja hyvä niin, mutta ei hän juuri kavereita kaivannut. Eskarissa tottui paremmin olemaan muiden kanssa. Ja koulussa ei ole ollut vähääkään kusessa kuten joku tuomiopäivää julisti. Täällä oli silloin muinoin puistossa isompiakin lapsia, nykyisin ei juurikaan. Kaupungin lähiössä asutaan.

Ekoja vastauksia lukiessa tuli hirveä olo: Mitä hulluja täällä on?! Kyllä 5-vuotias jo kaipaa muutakin seuraa kuin väsyneen (tai ei-väsyneen) äidin ja vauvan. Johan ap sanoi, että lapsi ei ol ehoidossa täyttä päivää eikä viikkoa, joten kyllä 5-vuotias saa siinä myös sitä "laatuaikaa vauvaa hoitaen". Sitä laatuaikaa vauvaa hoitaen tuskin kukaan 5-vuotias kaipaa kovinkaan montaa tuntia päivässä ;). Tsemppiä ap! Mun mielestä tuo on täysin ok tilanne ja pikemminkin ihmettelisin, jos 5 v olisi vain koko ajan äidin ja vauvan kanssa kotona.

siis 5-v päivähoidosta. ensi vuonna alkaa jok.tap. eskari ja silloin kotikullanmurusetkin joutuvat pahaan vieraaseen maailmaan. ja kun lapsi tykkää hoitoon lähteä eivätkä päivätkään ole liian pitkiä, miksi olisit huolissasi. itse olisin 5-v lähtenyt riemusta kiljuen päivähoitoon leikkimään toisten lasten kanssa (äidin kanssa kotona 7 v ja oli kyllä välillä tylsää ja yksinäistä, vaikka äitini upea äiti onkin ja kotiäitinä vailla vertaa, leikki, luki, askarteli, ulkoili, leipoi jne. minun kanssani ja otti mukaan kotitöihin jne.).



kerroit olevasi vauvan kanssa HOITOVAPAALLA, siis yli 9 kk ikäinen vauva? Ja vielä valvottaa niin, että olet rikkipoikkiväsynyt? Niihin ongelmiin pitäisi hakea apua! Siis vauvan uneen ja äidin väsymykseen.



t. 1 v 1 kk ikäisen äiti

päiväkodissa/päiväkerhossa. Olisi outoa, jos olisi kaiket päivät kotona äidin ja vauvan kanssa.

taalla missa mina asun, meidan 5 v on jo toista vuotta koulussa (joka tosin muistuttaa aika paljon tarhaa kaytannossa). En kylla osaisi tuosta huonoa omaatuntoa tuntea.

joten en alkaisi väittämään että on parempi ratkaisu laittaa lapsi "kouluun" jo 4-vuotiaana

Suomen koulun "erinomaisuuden" taustalla on paljon muutakin kuin koulunaloitusika, mm. yhteiskunnan erittainkin homogeeninen rakenne, toisin kuin suurimmassa osassa muuta Eurooppaa. Ja voi hyvin olla etta varsinaisen _oppimisen_ kannalta on parempi aloittaa vahan myohemmin, mutta mitenkaan psykologisesti vaurioittavaakaan se ei ole, koska eipa naissa yhteiskunnissa joissa koulu aloitetaan aikaisemmin ole sen enempaa lasten mielenterveyden ongelmia kuin Suomessa (painvastoin, ehka jopa vahemman). Ja sitahan ap:n aloitus lahinna ymmartaakseni koski, lapsen hyvaa oloa eika koulusaavutuksia?

kun vauva valvottaa niin, ettei saa nukuttua eikä tehtyä mitään muuta kuin olla vauvan kanssa. Tuo lähes yksivuotias on joko sairas tai adhd tai oppinut tavoilleen tavasta, jolla äiti häntä hoitaa!



No, olihan Tanja Karpelakin sitä mieltä, ettei nukkunut esikoisensa takia moneen vuoteen oikeastaan ollenkaan, kun lapsi oli niin "vaativa".



Arvaan että nyt tulee oikein vastausten myrsky, kuinka en tiedä, että lapset voivat olla "vaativia" ja miten en mistään mitään tiedä kun kukaan meidän lapsista ei ole oppinut "vaativaksi". Pitkäaikaissairaiden äidit, älkää edes vaivautuko. Varmasti on olemassa sairaita ja "vaikeatemperamenttisia", mutta suurin osa lapsista on kuitenkin terveitä ja suht helppoja ja säännöllisiin hoitorutiineihin tottuvia!

onko koulun näkökulmasta paljonkin eroa ei eskarin käyneiden ja eskaria käymättömien kesken. Päiväkodin vanhempainillassa oli käymässä kokenut opettaja yhdestä alueemme lähikoulusta ja hän sanoi, että syksyllä koulun alkaessa eroja on, mutta että jouluun mennessä eskaria käymättömät ovat kirineet eskarijengin kiinni.



Tässä valossa on aika kukkua väittää, että lapset tarvitsevat vuosikausien valmennusta kouluun.

onko koulun näkökulmasta paljonkin eroa ei eskarin käyneiden ja eskaria käymättömien kesken. Päiväkodin vanhempainillassa oli käymässä kokenut opettaja yhdestä alueemme lähikoulusta ja hän sanoi, että syksyllä koulun alkaessa eroja on, mutta että jouluun mennessä eskaria käymättömät ovat kirineet eskarijengin kiinni. Tässä valossa on aika kukkua väittää, että lapset tarvitsevat vuosikausien valmennusta kouluun.

mutta kun tassa aloituksessa oli kyse siita, onko siita heille vahinkoa... Taaskin klassinen av keskustelu jossa yksi puhuu aidasta ja toinen aidanseipaista...

tuo lähes vuoden ikäinen muksu tarvitsee unikoulun ja vanhemmat ilmeisesti oppia arkensa järjestämiseen. Miksi isä ei voi auttaa esim. viikonloppuisin niin, että äiti saisi nukuttua?

Miksei äiti muka voisi levätä keskellä päivää vauvan päiväunen aikaan, vaikka pötköttää viisivuotiaan kanssa ja lukea ääneen kivaa kirjaa? Onko tosiaan niin vaivatonta kuljettaa se osapäiväinen hoitoon ja takaisin määräajoin, vauva mukana? Miksei pihan lapsia voi tavata iltapäivisin ja viikonloppuisin?

[

Miksi ei muka saa kavereita ja tekemistä mitenkään muuten?!

- Ap on väsynyt pienemmän valvottamisesta.

- Pihan lapset ovat päiväkodissa

- Kerho on kaukana ja sinne on hankala matkustaa. Päiväkoti on aivan vieressä

Minusta on käsittämätöntä, että äitiyden pitäisi olla jokin hampaat irvessä -suoritus, jossa ei saa ajatella kenenkään perheenjäsenen parasta vaan ainoastaan näiden kotiäitien salaisen koodiston mukaisia ehdottomia sääntöjä, joita noudattamalla pääsee kotiäidin taivaaseen.

Kumpi äiti on parempi, kun molemmat ovat väsyneitä valvomisesta: äiti, joka laittaa isomma lapsen kolmeksi päiväksi hoitoon, jotta saa levätä ja jaksaa olla sitten taas pirteämpi muina aikoina vai äiti, joka vain yrittää jaksaa vaikka ei jaksa ja siitä kärsivät ennen kaikkea lapset?

Järjen käyttö on sallittua. Haluan nyt nopeasti linkkejä kasvatusalan ammattilaisten teoksiin, joissa he perustelevat, miksi 5-vuotiaalle paras paikka on koti. Kun näitä päteviä teoksia on muutama, saatan harkita asiaa.

viskarilaisen viemisestä päiväkotiin, vaikka oli vauva kotona! Jopa äitini hehkutti heti, että "tottakai viet, kun kerran saa ja siellä on niin mukavaa toimintaa ja kavereita..." Äitini sinänsä ei ymmärrä subjektiivista päivähoito-oikeutta kuten ei moni muukaan, mutta kehoittavat kaikki ilman muuta käyttämään niin kauan kuin mahdollista. Äitini on muuten ollut pk:n johtaja ennen eläköitymistä, joten kyllä hänelläkin on näkemystä, millaista 5-vuotiaan elämä päiväkodissa on ja onko siitä hyötyä vai haittaa. Haittaa ei ainakaan ole!