"Virikelapsi" ja oma paha mieli asiasta

Mutta sehän teille ei käy.

Lapset joutuvat viettämään laatuaikaa vanhempiensa kanssa neljän seinän sisällä sen sijaan että leikkisivät pari tuntia kavereiden kanssa.

Kaikki on viety tarhaan saamaan virikkeitä! Lasten ei anneta eikä ne osaa enää ite leikkiä ohjaamattomasti. Mulla on yks lapsi enkä meinaa enempää tehdä koska tämän jaksan itse kasvattaa, ja antaa virikkeitä ja auttaa häntä löytämään niitä ja kavereita itse. Mikä pakko se on tehdä lapsia enemmän kuin yksi jos ei rahkeet riitä? En ole tätä koskaan tajunnu.

Siinä ei ole äidin rahkeilla yhtään mitään vaikutusta, jos niitä kavereita ei ole MISSÄÄN arkipäivisin. On vain ja ainoastaan taaperoikäisiä. Tajuatko. Äiti ei voi millään rahkeilla muuttua ikätoveriksi lapselleen. Tilanne nyt vaan on se, että ne kaverit ovat kaikki pk:ssa. Sitä voi harmitella, mutta tosiasia ei muutu mihinkään. En halua lapseni tipahtavan kaveripiirien ulkopuolelle, maailma on helvetin julma yksinäisille. Antaa lapsen nauttia kavereistaan, jotka ovat hänelle todella tärkeitä. Äidin kruununkiillotus jää siinä aikalailla kakkoseksi tärkeysjärjestyksessä, lapsen etu ensin.

tai ylipäätään toisen perheen ratkaisuja.



Minusta on aivan loistavaa, jos äiti tajuaa olevansa väsynyt ja tekee perheessään ratkaisuja, jotka vähentävät väsymystä.



Minusta on hienoa, että ennen kuin lapsi tarvitsee rajuja tukitoimia, on mahdollisuus käyttää näitä lievempiä ja lapselle hyödyllisiäkin tukitoimia. Veronmaksajille tulisi huomattavasti kalliimmaksi tunne-elämältään järkkyneen lapsen kuntouttaminen kenties loppuelämän ajan puhumattakaan niistä vanhemmista, joiden hätää ei ole huomattu tai ei ole välitetty, koska kunnon äiti kärsii vaan.



En ymmärrä naisia, jotka kehtaavat vähätellä väsymystä. Ilmiselvästi he eivät tiedä väsymyksestä mitään. Kuvittelevat vain, että kun on joku yö silloin tällöin nukuttu huonosti mutta mennä porskutettu entiseen malliin, että tietää muka jotain väsymyksestä. Itse olen kokenut vain lievää väsymystä, ja se oli elämäni kamalinta aikaa. Ei ollut kyse siitä, että kun on riittävän väsynyt, nukkuu hyvin. Kun on SOPIVAN väsynyt, nukkuu hyvin. Kun on LIIAN väsynyt, ei pysty nukkumaan. Siitä alkavat mielenterveysongelmat. ÄLKÄÄ VÄHÄTELKÖ VÄSYMYSTÄ, te, jotka omilla puheillanne osoitatte, ettette tiedä siitä mitään. Miten monta yötä valvoin niin väsyneenä, että luulin ihan kuolevani väsymykseen, mutta en vain nukkunut, en lainkaan. Tai ehkä torkahdin, hetkeksi, herätäkseni vauvan itkuun pää raskaana, silmät sumuisina, kädet täristen ja sydän jyskyttäen niin kovaa, että korvissa vaan humisi. Valot jäi päälle, jääkaapin ovi auki, vauva unohtui olohuoneeseen ja minä itse uupumuksesta niin väsyneenä, että itkin kaiken aikaa äänettömästi, seisoin eteisessä muistamatta lainkaan, mihin olin menossa ja mitä pitäisi seuraavaksi tehdä.



Minä selvisin loppujen lopuksi aika helpolla tuosta väsymyksestä. Opettelin vain nukkumaan usean viikon ajan ja vähitellen nukuin, ensin vähän ja sitten enemmän. Tuo kokemus opetti, että en ikinä milloinkaan vähättele kenenkään väsymyksen tunnetta. Se on jotain ihan muuta kuin vain turvonneet silmäluomet ja pari haukotusta. Väsynyt äiti on vaarallinen paitsi itselleen myös vauvalleen. Kenenkään ei pidä olla niin ylimielinen, että kuvittelee omalla itsekurillaan selättäneensä väsymyksen. Silloin et tiedä mitään todellisesta väsymyksestä.



Minäkin tosiaan olisin kiinnostunut kuulemaan tutkimuksista, jotka kehottavat 5-vuotiasta pysymään kotona ja väittävät tämän pärjäävän hyvin ihan vain perheen normaalissa arjessa. Kukaan ei taida vain löytää sellaista?



Jos ajatellaan puhtaasti 5-vuotiaan parasta, niin kyllähän hän todellakin hyötyy ja tarvitsee ohjattua toimintaa ja ikäistensä seuraa, sosiaalisia kontakteja ilman äitiä vähintään kolme kertaa viikossa.



Muuta väittävien täytyy olla melko outojen 5-vuotiaiden äitejä.

Ja vuosikin on vasta 12 kuukautta eli muutama hassu kuukausi.



Ja juu, toi on ihan tavallinen rytmi, enkä näe tuossa mitään kummallista - paitsi sen että korostat jotenkin kummallisesti itseäsi ja ravaat kummallisesti. Mene ulkoilemaan sen vauvan kanssa siksi aikaa kun esikoinen kerhoilee.



Niin ei tarvitse ruikuttaa koko ajan ja puuskuttaa uupuneena!

2-3 tuntia 5-vuotiaalle kavereita pari kertaa viikossa???? Joo, ehkä se riittää sun ipanalle, mutta mun lapsille ei. Veikkaan, että olet joku taaperon äiti ja et oikeasti ymmärrä, kuinka kaverinkipeitä nämä 5-vuotiaat on. Tai vaihtoehtoiosesti olet tehnyt omat lapset vuoden ikäerolla, joten kotona on aina ollut seuraa.

Minusta 5-vuotias voi mainiosti olla joka päivä päiväkodissa. Se ainakin tyttöjen kohdalla on paras vaihtoehto monesti. Tytöillä alkaa blokkiutuminen kaveriporukoihin viimeistään tuossa iässä ja osa-aikahoitolainen on helposti se pariton. Esimerkiksi ystäväni tytär oli 2-3 pv/vko hoidossa 5-vuotiaana ja enimmäkseen yksin tai kolmantena pyöränä vaihtelevissa porukoissa. Hoitajat sanoivat suoraan tuon selkeän kaverittomuuden syyksi sen, että osa-aikaiset jää helposti tuohon tilaan, vaikka he auttavatkin asiassa. Muuttivat tytön hoidon kokopäiväiseksi ja johan alkoi sujua nämä kuviot.

Ja jos sinne kotiin palkkaa sitä tukiverkkoa, se lapsi ei joudu jonnekin evakkoon ja eroon äidistä!

On se kerhonkin toiminta suunniteltua ja ohjaajilla on ihan sama koulutus...

Suurin ero on se, että se kestää 2 - 3 tuntia. Eli on lapselle PALJON PAREMPI VAIHTOEHTO!

Ei löydy kavereita pihalta koska Kaikki on viety tarhaan saamaan virikkeitä! Lasten ei anneta eikä ne osaa enää ite leikkiä ohjaamattomasti. Mulla on yks lapsi enkä meinaa enempää tehdä koska tämän jaksan itse kasvattaa, ja antaa virikkeitä ja auttaa häntä löytämään niitä ja kavereita itse. Mikä pakko se on tehdä lapsia enemmän kuin yksi jos ei rahkeet riitä? En ole tätä koskaan tajunnu.

Esimerkiksi me tehtiin vauvalomilla usein niin, että sovittiin päiväkohdissa olevien kavereiden ja heidän perheidensä kanssa, että haettiin lapsi tai lapset meille leikkimään siinä vaiheessa kun päiväkodin iltapäiväulkoilu alkoi. Vanhemmat saivat tehdä vähän pidemmän työpäivän ilman kiirettä päiväkotiin ja hakivat jälkikasvunsa sitten illalla meiltä. Toimi erittäin hyvin. Ja sama toisin päin silloin kun joku kavereista oli kotihoidossa ja omat lapset hoidossa. Voin suositella!

neljään tai viiteen ja useimmissa perheissä hengailu kavereiden kanssa ei käy joka päivä. He haluavat omaa aikaa ja lastenkin kaveritarpeet on jo päivän aikana täytetty. Ei tuossa iässä tosiaan ole mitään päivittäisiä kaveritreffejä mahdollisuus järjestää. Riittääkö se sitten 5-vuotiaalle, että kerran viikossa saa keskiviikkona mennä jollekin kaverille 18-19 illalla hetkeksi leikkimään?

Mutta sehän teille ei käy.

Lapset joutuvat viettämään laatuaikaa vanhempiensa kanssa neljän seinän sisällä sen sijaan että leikkisivät pari tuntia kavereiden kanssa.

Kaikki on viety tarhaan saamaan virikkeitä! Lasten ei anneta eikä ne osaa enää ite leikkiä ohjaamattomasti. Mulla on yks lapsi enkä meinaa enempää tehdä koska tämän jaksan itse kasvattaa, ja antaa virikkeitä ja auttaa häntä löytämään niitä ja kavereita itse. Mikä pakko se on tehdä lapsia enemmän kuin yksi jos ei rahkeet riitä? En ole tätä koskaan tajunnu.

Siinä ei ole äidin rahkeilla yhtään mitään vaikutusta, jos niitä kavereita ei ole MISSÄÄN arkipäivisin. On vain ja ainoastaan taaperoikäisiä. Tajuatko. Äiti ei voi millään rahkeilla muuttua ikätoveriksi lapselleen. Tilanne nyt vaan on se, että ne kaverit ovat kaikki pk:ssa. Sitä voi harmitella, mutta tosiasia ei muutu mihinkään. En halua lapseni tipahtavan kaveripiirien ulkopuolelle, maailma on helvetin julma yksinäisille. Antaa lapsen nauttia kavereistaan, jotka ovat hänelle todella tärkeitä. Äidin kruununkiillotus jää siinä aikalailla kakkoseksi tärkeysjärjestyksessä, lapsen etu ensin.

joten ihan tuoreessa muistissa on 5-vuotiaan tarpeet.



Niistä kerhoista saa kontakteja, joiden avulla voi sitten järjestää kaveritreffejä IHAN ITSE.



Ja tuolla tuttusi päiväkodissa on ollut vain ammattitaidottomat hoitajat, jotka ovat halunneet päästä itse helpolla. Ryhmäyttäminenkin jätetty hoitamatta. Omilla tytöilläni ei ole ollut koskaan tuollaisia ongelmia - ja muuten kerhoissa noin ei käy, koska siellä kaikki ovat aina paikalla ihan saman ajan. Tämä on yksi kerhon suurimpia etuja päiväkotiin verrattuna!

että ainakin minulle näin ihan ulkopuolisena tulee mieleen, että ne ovat jonkun teinipojan kirjoittamaa läppää. Minusta kukaan kypsä aikuinen eikä varsinkaan toinen äiti voi syyllistää ap:ta tämmöisestä toiminnasta. Olen aiemminkin epäillyt, että tämän palstan syyllistävät haukkumiset ovat jonkun porvoolaisen koululaisen käytännön pilaa. Älkää välittäkö niistä, vaan toimikaa niin kuin teidän perheelle on parasta.

Kuten sitäkin, että eniten valtion ja kuntien taloudesta ja huonomassa taloudellisessa asemassa olevien saamista etuuksista tai subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta kantavat huolta ne, jotka todellisuudessa eivät niitä veroja kovin kummoisia määriä maksa. ;)

että saa olla huolissaan siitä, kun jotkut väärinkäyttävät subjektiivista päivähoito-oikeutta yli 1000 eur/kk edestä? Mulla se on 41,5, miehellä 42.

Olen kyllä sitä mieltä, että turhakehoidon puolesta ovat ennen muuta ne, joilla ei edes ole työtä, mihin mennä, saati mitään ymmärrystä talousasioista.

että siitä riittää useamman keskipalkkaisen bruttovuosipalkaksi, sitten kannattaa alkaa länkyttää täällä luusereista tai väärinkäytöksistä.

Paljonko sun mielestä pitää pidätysprosentin olla, että saa olla huolissaan siitä, kun jotkut väärinkäyttävät subjektiivista päivähoito-oikeutta yli 1000 eur/kk edestä? Mulla se on 41,5, miehellä 42.

Olen kyllä sitä mieltä, että turhakehoidon puolesta ovat ennen muuta ne, joilla ei edes ole työtä, mihin mennä, saati mitään ymmärrystä talousasioista.

4km:n päähän srk:n kerhoon ja yrittää siellä sopia kaveritreffejä, jos voin viedä 200 metrin päässä olevaan päikkyyn ja tyydyttää kaveritarpeeti siellä ja sopia siellä vielä tarvittavat kaveritreffit? En voi vaan käsittää, miksi sinä näet päiväkodin mörkönä... Päiväkodissahan on kivaa. Niin oli jo mun lapsuudessa, oli veljelläni, oli mun 15-vuotiaalla ja oli meidän nyt 7-vuotiaalla. En väitä, että joku 1-vuotias nauttisi siitä, mutta 5-6 -vuotiaana siellähän on niin kivaa: leikkiä, laulua toimintaa ja kavereita. Minusta on pikemminkin lapsen kidutusta evätä häneltä kaikki tuo, josta jää lapsille vain hyvät muistot.

Kun te näette tuon päiväkodin niin hirveänä mörkönä, niin voiko joku nyt täällä kertoa, ettei viihtynyt 5-6 -vuotiaana päikyssä...? En ole kuullut yhtään sellaista tapausta. Sen sijaan (itseni mukaanlukien) saa lukea tapauksista, joissa lapsi on ollut kotona tai mummun kanssa ja kadehtinut päiväkotilapsia tai ollut kauhean onnellinen, kun lopulta sinne pääsi.

Te kirjoitatte viidakosta ja mölystä. Meillä ainakin viskareilla oli 14 lasta, joista vielä 4 osa-aikaisia. Hoitajia oli 2-3, enimmäkseen kolme, koska ryhmässä oli lähes koko ajan lto-opiskelija harjoittelijana. Siellähän oli rauhallista kuin missä. Lapset leikki rauhallisesti, piirtelivät ja rakensivat leikkejään eri tiloissa: salissa, omassa huoneessa, pikkukeittiössä jne. Ei siellä mitään kakofoniaa koskaan ollut vaan aina positiivinen ja rauhallinen tunnelma.

joten ihan tuoreessa muistissa on 5-vuotiaan tarpeet.

Niistä kerhoista saa kontakteja, joiden avulla voi sitten järjestää kaveritreffejä IHAN ITSE.

Ja tuolla tuttusi päiväkodissa on ollut vain ammattitaidottomat hoitajat, jotka ovat halunneet päästä itse helpolla. Ryhmäyttäminenkin jätetty hoitamatta. Omilla tytöilläni ei ole ollut koskaan tuollaisia ongelmia - ja muuten kerhoissa noin ei käy, koska siellä kaikki ovat aina paikalla ihan saman ajan. Tämä on yksi kerhon suurimpia etuja päiväkotiin verrattuna!

ja LAPSIASI VARTEN SINÄ NYT KOTONA OLET! Miten voit olla olematta lastesi kanssa??



MIKSI yhteiskunnan pitää maksaa sinulle sekä siitä että olet kotona ja sitten vielä siitä monta sataa euroa kuussa, että et kuitenkaan hoida niitä lapsiasi??

ja mulle tuli paha mieli päinvastaisesta asiasta kuin aloittaneella. Oma 5v. tyttöni on kotihoidossa. Täällä niin moni tuntui olevan sitä mieltä, että se on jopa epänormaalia! Ja haitaksi lapselle. Mulle tuli tästä kova syyllisyys, kun lapsi on kotona. Eli suo siellä, vetelä täällä.

Kun lapsi kotihoidossa ei hän se sitä merkitse että lapsi kiinni äidissä 24 tuntia vrkssa.Kun lapsellasi on mahdollisuus ryhmässä harjoitteluun tavalla tai toisella on kotihoito huomattavasti parempi vaihtoehto kuin pitkät päiväkotipäivät.Älä suotta mieltäsi pahoita!

kun päiväkoti on yksityinen sen etu ei ole toimia vaajalla "asiakasmäärällä". Juuri sellaiset lapset ovat todella haluttuja, ketkä ei ole siellä 10h päivässä 5 pv viikossa, mutta maksavat silti täyden maksun.

Itsellä on samanlainen tilanne, mutta en osaa yhtäkään paheksuvaa katsetta nähdä pk henkilökunnalta. Lapseni käy tarhassa opiskelemassa englantia ja nauttii siitä tosi paljon. Omasta mielestään hän on koulussa ja siitä ylpeä. Kysyy muuten miksi me asumme edelleen Suomessa, hän kun haluaisi Englannissa asua (4-vuotias!)

5 v on jo iso, ensi vuonna eskarilainen. Samahan se lapsen kannalta on, onko lapsi osa-aikaisena päiväkodissa vai käykö se päiväkerhossa. Kerhoratkaisua ei kukaan tuomitsisi...



Ja taustaksi: oman kolmivuotiaan otin aikoinaan kotihoitoon ja ottaisin toisenkin kerran. Viimevuotista en todellakaan.

että jo 3v. lapsi käy tarhassa tai leikkikoulussa vähintään muutaman tunnin päivässä sosiaalistumassa, vaikka äiti olisi kotona. Siis muualla kuin Suomessa, jossa tällaista lasta kutsutaan virikelapseksi ja äitiä luuseriksi. :D

Huonounisuus meidän perheessä tarkoittaa sitä että vauva herää huonoimpana yönä 10 kertaa, ja aamuisin kuudelta. Vanhempi lapsi oli kotona koko kesän 3 kuukautta. Sitä minäkin olen itselleni selittää että ranskassakin lapset aloittavat koulun kolme vuotiaana. :) Täytyisi vaan lopettaa miettiminen, että mitä muut ajattelevat, itsehän tunnen lapseni ja oman tilanteeni parhaiten. :)

ap

Me asumme Espanjassa ja täällä koulu aloitetaan kolme vuotiaana. Meidän poika 3,5v aloittaa viikon päästä koulun. Koulu on joka päivä klo 9-14. Itsekin olen kotona vauvan kanssa.

Täällä on itsestäänselvää, että äitiyttä saa helpottaa kaikin keinoin: lapset menevät leikkikouluun 2-3 v, monilla on lisäksi au pairit ja siivoojat. Ilmainen eskari alkaa 3-4 v, koulu alkaa 4-5 v. Sosiaalisia taitoja pidetään äärimmäisen tärkeinä ja yli 3 v lasta kotona täysipäiväisesti pitävää äitiä pidettäisiin hieman erikoisena.

Kiitos kaikille tuesta, ajattelin että saan ihan hirveitä vastauksia täältä, mutta toisin kävikin. Väsyneenä omaan pahaan mieleen ei paljoa tarvita... :)

ap

Taitaa olla äitien ammattisairaus.



Minulla on kolme lasta. Olen hoitanut heitä kuopuksen (1,5v) synnyttyä kotona. Nyt esikoiseni aloitti eskarin ja sain kuulla, että ei ole ihan ikäisellään tasolla jollain osa-alueella (siis ihan pikkujuttuja). Kommenntina oli: "Mutta odotellaan, josko kypsyisi, sillä onhan ollut kotihoidossa." Näin siis nollattiin mielestäni tekemäni hyvä työ ja saatiin tuntemaan, että lapsi olisi kuulunut johonkin kehittävämpään ympäristöön.



Eli älä siellä sure. Suo siellä, vetelä täällä.

edes osa-aikaisesti, niin hän tulee olemaan täysin kusessa koulussa. Tietysti valittajien mielestä siinä vaiheessa on sitten hyvä alkaa valittaa, miten on lapsen oma vika, ettei osaakaan toimia ja pärjätä ryhmässä.