"Virikelapsi" ja oma paha mieli asiasta

Teidän täysin tavallisessa perhetilanteesa 5-vuotiaankin paikka olisi tietysti kotona. Kerhot on tietysti hyvä juttu ja muodostuu tärkeäksi tuon ikäisille. Puistoissa käymällä löytyy tekemistä ja seuraa myös. Kavereiden kanssa leikkimistä mahdollisuuksien mukaan. Ei lapsi tarvitse mitään actionia koko ajan. Koti riittää pitkälle ja niin pitääkin.

Tosin epäilemättä tapauksia on puoleen ja toiseen.



Silti mielestäni on ihan oikein, että aloittajan tilanteessa vanhempi lapsi käy hoidossa. Älä ihmeessä aloittaja pode huonoa omaatuntoa! Itse tekisin noin, vaikka vanhempi lapsi olisi paljon nuorempikin. Tosin sillä edellytyksellä että hoitopaikka ei ole hälisevä viidakko vaan kodinomaisempi tuttu paikka, jossa tärkein anti on leikit niiden muiden lasten kanssa. Jos lapsi jollain tapaa tuntuisi laumassa jäävän jalkoihin, hoitajat ei olisi luotettavia tai hoitoryhmät olisivat valtavia, niin... Toisaalta en sellaiseen paikkaan veisi lasta vaikka töiden takia olisi "pakkokin".



Tästäkin varmaan moni on eri mieltä, mutta väitän että meidän 2,5-vuotias viihtyy pph:n huomassa oikein hyvin, hyvä kun ehtii heippa sanoa viedessä ja iltapäivällä pitää hänet käydä hakemassa leikeistä pois. Jos kotona olisi useampi sisarus pienellä ikäerolla, varmaan leikit sujuisivat kotonakin, mutta kun ei ole niin leikkikaverit on kyllä tärkeitä. Pitkissä hoitopäivissä (töiden takia) harmittaa lähinnä se, että arjen kiireettömiä yhteisiä hetkiä koko perheen kesken jää niin vähän kotiin, ja niistä täytyy erikseen huolehtia, ei lainkaan se että lapsi kärsisi hoidossa.



Jossain muussa ympäristössä tai ajassa viisivuotiaat juoksisivat päivät pitkät omin päin ulkona pihapiirin lasten kanssa ilman valvovia aikuisia, eivät tosiaankaan "auttaisi äitiä" 18 tuntia vuorokaudessa vauvan hoitamisessa.

No ei kai ne sita TARVITSEKAAN

onko koulun näkökulmasta paljonkin eroa ei eskarin käyneiden ja eskaria käymättömien kesken. Päiväkodin vanhempainillassa oli käymässä kokenut opettaja yhdestä alueemme lähikoulusta ja hän sanoi, että syksyllä koulun alkaessa eroja on, mutta että jouluun mennessä eskaria käymättömät ovat kirineet eskarijengin kiinni. Tässä valossa on aika kukkua väittää, että lapset tarvitsevat vuosikausien valmennusta kouluun.

mutta kun tassa aloituksessa oli kyse siita, onko siita heille vahinkoa... Taaskin klassinen av keskustelu jossa yksi puhuu aidasta ja toinen aidanseipaista...

mitä sinä väität siinä puhutun? :D

"Kerjään luultavasti paskaa niskaani, mutta pakko saada avautua :)

Olen hoitovapaalla kotona vauvan kanssa, vanhempi lapsi 5 v. on päiväkodissa, yksityisessä sellaisessa. Maksamme hoidosta täyden maksun, silti lapsi ei ole hoidossa täyttä päivää eikä viikkoa. Vauva on ollu huono uninen alusta saakka, ja mielestäni vanhempi lapsi ansaitsee ei niin väsyneen äidin ja vauva myös. Lapsi lähtee mielellään päiväkotiin, kotona hänellä olisi seurana vain todella väsynyt äiti ja vauva. Naapurin lapset ovat päiväkodissa. Vaikka tiedän että tämä ratkaisu viedä vanhempi lapsi hoitoon vaikka olen kotona on meidän perheen pelastus. Niin silti minulla on asiasta hirveä morkkis. Jos joudun kertomaan asiasta kerron sen vähän häpeillen. Päiväkodissa minulla tunne että minua katsotaan paheksuen, vaikka siis kyse on yksityisestä päiväkodista jossa maksamme täyden maksun. Harmittaa tämä oma paha mieli asiasta. "

Äitihän puhuu vain omasta morkkiksestaan, kun vie isompaa hoitoon.

Sen sijaan hyvin monet ovat tässä keskusteluketjussa tähdentäneet, miten TÄRKEETÄ ellei peräti VÄLTTÄMÄTÖNTÄ lapsen kehittymiselle koulukelpoiseksi on olla monta vuotta ennen koulun aloitusta päivähoidossa.

Ja ei, en ole mikään kotimamma vaan työäiti, jonka lapset ovat aloittaneet hoidon toisella vuodellaan, mutta joka on kuitenkin kaikki vauvalomat hoitanut isommat lapsensa itte ilman isompia katastrofeja ja fiksuiksi koulussa ja elämässä hyvin menestyviksi teineiksi.

No ei kai ne sita TARVITSEKAAN

onko koulun näkökulmasta paljonkin eroa ei eskarin käyneiden ja eskaria käymättömien kesken. Päiväkodin vanhempainillassa oli käymässä kokenut opettaja yhdestä alueemme lähikoulusta ja hän sanoi, että syksyllä koulun alkaessa eroja on, mutta että jouluun mennessä eskaria käymättömät ovat kirineet eskarijengin kiinni. Tässä valossa on aika kukkua väittää, että lapset tarvitsevat vuosikausien valmennusta kouluun.

mutta kun tassa aloituksessa oli kyse siita, onko siita heille vahinkoa... Taaskin klassinen av keskustelu jossa yksi puhuu aidasta ja toinen aidanseipaista...

mitä sinä väität siinä puhutun? :D "Kerjään luultavasti paskaa niskaani, mutta pakko saada avautua :) Olen hoitovapaalla kotona vauvan kanssa, vanhempi lapsi 5 v. on päiväkodissa, yksityisessä sellaisessa. Maksamme hoidosta täyden maksun, silti lapsi ei ole hoidossa täyttä päivää eikä viikkoa. Vauva on ollu huono uninen alusta saakka, ja mielestäni vanhempi lapsi ansaitsee ei niin väsyneen äidin ja vauva myös. Lapsi lähtee mielellään päiväkotiin, kotona hänellä olisi seurana vain todella väsynyt äiti ja vauva. Naapurin lapset ovat päiväkodissa. Vaikka tiedän että tämä ratkaisu viedä vanhempi lapsi hoitoon vaikka olen kotona on meidän perheen pelastus. Niin silti minulla on asiasta hirveä morkkis. Jos joudun kertomaan asiasta kerron sen vähän häpeillen. Päiväkodissa minulla tunne että minua katsotaan paheksuen, vaikka siis kyse on yksityisestä päiväkodista jossa maksamme täyden maksun. Harmittaa tämä oma paha mieli asiasta. " Äitihän puhuu vain omasta morkkiksestaan, kun vie isompaa hoitoon. Sen sijaan hyvin monet ovat tässä keskusteluketjussa tähdentäneet, miten TÄRKEETÄ ellei peräti VÄLTTÄMÄTÖNTÄ lapsen kehittymiselle koulukelpoiseksi on olla monta vuotta ennen koulun aloitusta päivähoidossa. Ja ei, en ole mikään kotimamma vaan työäiti, jonka lapset ovat aloittaneet hoidon toisella vuodellaan, mutta joka on kuitenkin kaikki vauvalomat hoitanut isommat lapsensa itte ilman isompia katastrofeja ja fiksuiksi koulussa ja elämässä hyvin menestyviksi teineiksi.

mutta mita muuta (jarkevaa) syyta aidin morkkikseen voi olla kuin etta han ajattelee siita olevan lapselle vahinkoa? Jos han on huolissaan pelkastaan ymparoivan yhteiskunnan ajatuksista (lapsen hyvinvoinnista valittamatta) hanen taytyy olla jotenkin yksinkertainen...

Me asumme Saksassa ja täällä on sääntö, että 3-vuotias menee Kindergarteniin. Yhdessäkään mammakerhossa tai puistossa ei näy yli 3-vuotiaita lapsia päivisin. Minun kohta 5-vuotiaani on ollut vuoden tarhassa ja nyt kesälomalla kaipaa sinne ja ystäviään joka ikinen päivä. Kahdesta pikkusisaruksesta kun ei ole oikein kaveriksi, vaikka ikäerot ovat pieniä. Ei varmasti vahingoita lastasi. Ymmärrän myös sen, että olet väsynyt valvomisesta! Täälläkin halvemmat elintasokustannukset mahdollistavat mm. siivoojat, kotiapulaiset, au-pairit sekä hulppeat asuinneliöt kotiäideille, jotka voivat sitten lähteä yksinään keskellä päivää vaikka shoppailemaan. Täkäläiset kaverit päivittelevät aina miten tiukilla suomalaiset äidit ovat Suomessa, kun olen meidän systeemeistä kertonut!

kuin muutama tunti päivässä hoitopaikassa. Jos hoitopaikka on kaaoksen omainen läjä lapsia, niin ei se varmaan ole hyväksi, jos siellä taas on maltilliset ryhmäkoot ja porukan hallitsevat hoitajat, jotka keksivät päivään sopivasti puuhaa vapaan leikin lisäksi, eikä hoitopäivä ole täyspitkiä, tilanne on ihan ok.



Niitä rauhallisempia kotihetkiä kertyy kyllä hyvinkin reilusti. Vai miten teillä muilla muuttuu oleminen päivähoidossa käyvän lapsen suhteen, lapsiko vain säilötään jossain nurkassa seuraavaan hoitopäivään asti, kun taas kotihoidossa olevan lapsen kanssa ollaan 100% läsnä joka hetki...? Kyllä meillä ainakin ehditään illalla tehdä tai olla tekemättä vaikka mitä.



Puistoissa ei monessakaan paikassa ole näitä "isompia" lapsia päiväsaikaan, joten se leikkiaika muiden lasten kanssa ei välttämättä ole ihan helppoa järjestää muulla tavoin kuin päiväkodin kautta.

joten ilmeisesti siellä kuitenkin kaveriseuraa olisi ihan lähelläkin tarjolla iltapäivisin/iltaisin/viikonloppuisin.

"Se ei käy, koska se ei käy." :D

liioittele. :)

Sen sijaan hyvin monet ovat tässä keskusteluketjussa tähdentäneet, miten TÄRKEETÄ ellei peräti VÄLTTÄMÄTÖNTÄ lapsen kehittymiselle koulukelpoiseksi on olla monta vuotta ennen koulun aloitusta päivähoidossa.

Suomalaiset äidit ovat kyllä ihan oma lukunsa; kaikkien tulee tehdä kuten minä, koska minä tiedän parhaiten. Ja lopuksi aina hehkutetaan Pisa-tutkimuksen tuloksia (ja toisessa ketjussa haukutaan opettajia). Ulkomailla äiti - myös kotiäiti - joka pitää 5v. kotona vain koska "se kuuluu asiaan", olisi hyvin erikoinen, koska sosiaalisia taitoja pidetään erityisen paljon arvossa ja koetaan että niitä opitaan parhaiten ryhmässä (erityislapset ovat asia erikseen). Myös ujous ja erilaiset sosiaaliset taidot yritetään huomioida ryhmissä.

Ap on tehnyt oman ratkaisunsa ja hyvä niin. Äidit olemme erilaisia. Itse olen hoitanut lapseni 3-v. asti kotihoidossa ja sen jälkeen ovat menneet puoli- tai kokopäiväisesti leikkikouluun, vaikka olisinkin itse kotona vauvan kanssa. Lapset, vauvat ja äidit ovat erilaisia ja tilanteet erilaisia. Itse kehtaan jopa sanoa että olen väsynyt vauvan kanssa valvomisesta, vaikka palkattua apua on olemassa ja tarjolla niin paljon kuin koen tarvitsevani. Siihen on paha kenenkään muun tulla sanomaan mitään saanko olla väsynyt vai jaksaa vai olenko huono äiti, mutta toisaalta enpä täällä av-mammojen mielipiteitä tai neuvoja ole koskaan kysynytkään tai niille korvaani lotkauttanut.

Äitini sinänsä ei ymmärrä subjektiivista päivähoito-oikeutta kuten ei moni muukaan, mutta kehoittavat kaikki ilman muuta käyttämään niin kauan kuin mahdollista.

Tämän takia just pidän ajatusta NIIN HUONONA.

Lapsen edulla selitellään sitä, että äiti ei itse jaksa tai on laiska. Kurinalaisuutta elämään, niin johan arki luistaa kahdenkin kanssa.

Ap:lle sanoisin, että vauvat ovat huonounisia. Niiden kuuluu syödä öisin. Miten me muut sitten onnistumme kahden lapsen kanssa, vaikka kaikkien vauvat valvottavat? Se on ihan normaalia.

Asiantuntijoiden (psykologit ja lastentarhanopettajat) mutaan muiden seuraa kaipaa jo eskarilainen, eli 6+-vuotias. Viisivuotias ei ole paha hoidossakaan, mutta ei _tarvitse_ muiden seuraa normaalia arkea ja sen kohtaamisia enempää.

Yhtäkkiä kaikilla on vauvat, jotka "väsyttävät". Ettekö te tajua, että se on ihan normaalia. Vauvat syövät myös öisin, rintalapset monesti yössä.



Se ei vaadi esikoista hoitoon.



Jotenkin tuntuu, että kukaan muu ei jaksa yhtään tsempata. Liikunta, ulkoilu ja rutiinit toimvat ihan hyvin lapsen hoidossa. Kaikesta ei tarvitse valittaa. Ette te tee mitään ydinfysiikkaa, kunhan hoidatte omia lapsianne.

Ap:lle sanoisin, että vauvat ovat huonounisia. Niiden kuuluu syödä öisin. Miten me muut sitten onnistumme kahden lapsen kanssa, vaikka kaikkien vauvat valvottavat? Se on ihan normaalia.

Asiantuntijoiden (psykologit ja lastentarhanopettajat) mutaan muiden seuraa kaipaa jo eskarilainen, eli 6+-vuotias. Viisivuotias ei ole paha hoidossakaan, mutta ei _tarvitse_ muiden seuraa normaalia arkea ja sen kohtaamisia enempää.

Jotkut jaksavat, toiset eivät yhtä hyvin. Vaikka esim. itse (ja monet ystäväni) ovat olleet todella aikaansaavia ja energisiä naisia, jotka osaavat yhdistää äitiyden, useamman lapsen ja myös työuran, niin enpä lähde kertomaan kenellekään toiselle miten heidän tulisi toimia. On tämä av-palsta niin ihana. "Kun ihan psykologit niin sanovat..."