"Virikelapsi" ja oma paha mieli asiasta

että ainakin minulle näin ihan ulkopuolisena tulee mieleen, että ne ovat jonkun teinipojan kirjoittamaa läppää.

Minusta kukaan kypsä aikuinen eikä varsinkaan toinen äiti voi syyllistää ap:ta tämmöisestä toiminnasta.

Olen aiemminkin epäillyt, että tämän palstan syyllistävät haukkumiset ovat jonkun porvoolaisen koululaisen käytännön pilaa. Älkää välittäkö niistä, vaan toimikaa niin kuin teidän perheelle on parasta.

Kuten sitäkin, että eniten valtion ja kuntien taloudesta ja huonomassa taloudellisessa asemassa olevien saamista etuuksista tai subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta kantavat huolta ne, jotka todellisuudessa eivät niitä veroja kovin kummoisia määriä maksa. ;)

5 vuotiaalle päiväkoti vaikka kokopäiväisenäkin on ihan oikea paikka, olipa äiti väsynyt tai ei, olipa vauvaa tai ei.

En ymmärrä miksi ap pitää lasta osa-aikaisesti, jos kerran kokopäivähoidosta maksaa.

Aloita kokopäivähoito lapselle, esim. 8-15 tai 9-15. Tai jos ei nuku päiväunia, voi siis hakea jo heti välipalan jälkeen.

Itselläni oli 1 v ihan kiltti hyväuninen lapsi ja 5 v joka oli osa-aikapaikalla kunnallisella puolella. Jotenkin itselläkin oli olo, että tädit pitävät huonona ja laiskana, että olisi jotain isoja ongelmia ja kyvyttömyyttä tms arjessa, kun lapsi on subjektiisella perusteella hoidossa. Lapsi oli siellä ihan sosiaalisten kontaktien ja sosiaalisuuden oppimisen takia.

Kotona ei ollut kavereita, ei ketään ei yhtään mitään, vain äiti ja 1 v pikkusisko.

Kerhoista ja harrastuksista lapsi ei saanut kavereita, vuosi oli yritetty, lapsi oli niin yksinäinen, että melkein mureni kasaan...

päiväkoti pelasti, esikoulussa ei mennyt energiaa eikä aikaa , voimavaroja, sosiaalisuuden oppimiseen , ryhmässä olemiseen ym. vaan ihan eskaritaitojen hiomiseen, tehtävien tekemiseen, ohjeiden vastaanottamiseen ym.

lapsi murenee kasaan yksinäisyydessä, kun omat vanhemmat on sen hänelle valinneet. Miten vanhemmat voi tehdä tallaista? Kas kun lasta ei laiteta koppiin pihan perälle ja ruokita sinne.

Että tämäkin sitten luetaan näin??

MITEN ME VANHEMMAT OLIMME VALINNEET LAPSELLE YKSINÄISYYDEN? KERRO!

Mistä me aikuiset revimme sosiaalisia kontakteja? Sinunkaltaisista ihmisistä, vai?

Kerhot, harrastukset, leikkipuistot - olihan niissä kivaa, lapsi viihtyi, ihan tavallinen kiva kiltti lapsi, mutta vähän ujo. Ei kiusannut muita, leikki niin tyttöjen kuin poikienkin kanssa.

Jos vain hänet olisi huolittu joukkoon.

Ei, en minä tiedä miksi ne muut lapset eivät ottaneet lastani joukkoon, eivätkä olleet kavereita. En myöskään tiedä, miksi kerhotäti ei tehnyt mitään konkreettista että yksi lapsi olisi ollut joukossa mukana, eikä aina leikkinyt yksin.

Kun lapsi menee naapurin oven taakse kerta toisensa jälkeen ja kysyy, oletko mun kans, voiko teille tulla leikkimään ja naapurin lapsi vastaa "EI" ja naapurin äiti antaa tilanteen olla, sillä hänen lapsensa ei ole yksinäinen, hänen lapsellaan on muitakin kavereita eikä heillä ole tarvetta tutustua uuteen naapuriin.

Kyllä hän mureni. Itki. "äiti minä niin toivoisin itselleni ystävää".

laitettiin kerhokaverin lokeroon lappu, pyydettiin kylään. Ei mitään vastausta. Ei koskaan.

Kerhokaverin äiti ei noteerannut asiaa ollenkaan.

Kyllä se päiväkoti sen suhteen "pelasti" lapsen yksinäisyydeltä. Oli hyvinkin pidetty lapsi, koska ei kiusannut ja leikki kaikkien kanssa.

Nyt hän on jo koululainen. Koulukaverit ovat koulussa. Vaikka he kaikki asuvat max 2 km:n säteellä, lapseni on kaikki koulun jälkeisen ajan yksin. Luokkakavereilla on niin paljon kavereita, etteivät he ennätä tämän lapsen kanssa olla vapaa-ajalla, ehkä yhtenä iltana viikossa löytyy kaveri.

uskomatonta, että siitäkin syyllistetään vanhempia, äitiä - että kun yksinäiselle lapselle ei löydy kaveriseuraa, ja hän selkeistä kärsii siitä, ja lapsi laitetaan päiväkotiin - sekin on sitten vanhempien vika ja syy? Että asuu kaupungissa, josta lapselle ei löytynyt kavereita, että lapsen laittoi päiväkotiin, josta saisi kavereita, ja lapsi voi hyvin ?

No mitä se 5 -vuotias saa yksinjuoksentelusta irti, kun ketään yli 3 -vuotiasta ei ole mailla eikä halmeilla, koska kaikki ovat pk:ssa? Tottakai minä ainakin teen lenkkejä ja puistovierailuita lasten kanssa, mutta kun siellä puistoissa on VAIN ja AINOASTAAN taaperoita, joiden kanssa ei pahemmin pysty laittamaan leikkiä pystyyn.



Meilläpäin myös arki-illat ovat hiljaisia, koska lapset puuhaavat silloin vain vanhempiensa kanssa työpäivän jälkeen, eivätkä "viihdytä" kotiäidin viisivuotiasta. Muita yli 3 -vuotiaita näkyy siis "pihoilla" vain viikonloppuisin. Muuten he ovat kaikki juuri siellä päiväkodissa, minne itsekin lähetän oman viisivuotiaani.



Kerhoa ei paikkakunnalta löydy lainkaan.



Tässä tilanteessa oman (ja myös lapsen mielipiteen) harkintani mukaan lapsen paras toteutuu nimenomaan sillä, että hän käy kolme kertaa viikossa pk:ssa. vaihtoehtoja on kokeiltu, tämä on ehdottomasti se toimivin.



mikäli pk päättää laittaa kaikki virikelapset erilliseen "kerho- tai puolipäiväryhmään", sekin sopii meille ihan mainiosti myös. Emme tarvitse kokopäivähoitoa, vain normaaleiden kaverisuhteiden ylläpitoa.

sinulla oli kavereita, ihan omalta pihalta. Kaikilla ei niin ole, nykyaikana lapsia on vähemmän eikä niitä löydy sieltä omalta pihalta, ei edes naapurin pihalta. vaikka olisi kerrostalo, rivari tms.

edes osa-aikaisesti, niin hän tulee olemaan täysin kusessa koulussa. Tietysti valittajien mielestä siinä vaiheessa on sitten hyvä alkaa valittaa, miten on lapsen oma vika, ettei osaakaan toimia ja pärjätä ryhmässä.

itse olen kotiäidin lapsi, en päivääkään tarhassa lusinut. Kaverit oli omalta pihalta. Menin kouluun vuotta aiemmin, osasin lukea 4v. Rakastin koulua ja pärjäsin loistavasti. Sain heti paljon kavereita. Missä kusessa mä olin? Pikkusisko mua n.4v nuorempi. Olen kokenut olevani rakastettu kun mua ei sysätty piiloon ja pois jaloista kun vauva tuli. Siskoni on nykyään parhaita ystäviäni. Joten älähän mamma yleistä!

edes osa-aikaisesti, niin hän tulee olemaan täysin kusessa koulussa. Tietysti valittajien mielestä siinä vaiheessa on sitten hyvä alkaa valittaa, miten on lapsen oma vika, ettei osaakaan toimia ja pärjätä ryhmässä.

itse olen kotiäidin lapsi, en päivääkään tarhassa lusinut. Kaverit oli omalta pihalta. Menin kouluun vuotta aiemmin, osasin lukea 4v. Rakastin koulua ja pärjäsin loistavasti. Sain heti paljon kavereita. Missä kusessa mä olin? Pikkusisko mua n.4v nuorempi. Olen kokenut olevani rakastettu kun mua ei sysätty piiloon ja pois jaloista kun vauva tuli. Siskoni on nykyään parhaita ystäviäni. Joten älähän mamma yleistä!

vanhemmat olivat töissä, joten hoitopaikka irtosi, vaikka minulla piti olla mummo hoitamassa päivisin.



Muistan itsekin kuinka helvetin tylsää minulla oli yksin hengailla pihoilla päivät pitkät, kun kaverit olivat kaikki hoidossa. Kyselin mummolta kelloa ja istuin hiekkiksellä odottamassa kavereita kotiin.



Pääsin sitten päiväkotiin, jossa viihdyin sosiaalisena ihmisenä aivan loistavasti! Muistan edelleen jopa näin 37 -vuotiaana, miten kivaa oli keinuissa leikkiä Taisteluplaneetta Galaktikaa (katsoin ohjelmaa salaa vanhemmiltani ; D) ja myöhemmin samat leikkikaverit tulivat sitten samalle luokalle ala-asteelle.



Olin pk:ssa joka päivä, mutta muistaakseni en osallistunut iltapäiväulkoiluun, vaan mummo haki kotiin.

Miksi se jako menee siinä, MISSÄ SE VANHEMPI ON LAPSEN PÄIVÄHOIDON AIKANA, eikä siis päiväkodissa tai lapsessa itsessään?

Päiväkotisysteemi on hyvä, koska se vapautti naiset töihin. Sitä saa käyttää minun mielestäni se, joka on töissä. Mutta jos vanhempi on kotona, lapset hoidetaan tietenkin itse. Silloin ei ole mitään syytä hoidattaa rakkaitaan muilla.

Lapsen etu on ihan bullshittiä, aina se syy on se, että äiti (usein äiti) pelkää, ettei jaksa. Sitten omaa huonoa omatuntoa hälvennetään puhumalla siitä, miten se oma lapsi aina niin paljon tykkää siitä hoidosta ja ihan pyytää päästä sinne. Joo, kyllähän lapsi oppii toteuttamaan sitä mikä tekee vanhemman iloiseksi.

Sanoit, että kerrot muille häpeillen, et lapsesi on virikehoidossa? No miksi ihmeessä sun velvollisuus on siitä kellekään muulle tiliä tehdä? Ei teidän kotiasiat muille kuulu. Se on teidän ratkaisu ja jos lapsi voi hyvin, niin olkoon hoidossa. So what!

yli 4-vuotiaille, silloinkin puolipäiväisenä. Ja sen korvike on ihan hyvin esimerkiksi seurakunnan päiväkerho.

Sitä nuoremmat ei välttämättä tarvitse yhtään mitään päivähoitoa tai kerhoilua, mutta tuossa vaiheessa alkaa olla hyvä viimeistään opetella kaverisuhteita.

Päivähoito on ok puolipäivisenä yli 4 v, paitsi niille lapsille, joiden vanhemmat / äiti on kotona, silloin puolipäivähoito on itsekästä, vanhempien omaa kyvyttömyyttä ja laiskuutta ja lapsi hylätään perheestä eikä sitä rakasteta jne. eli sehän on tuhoisaa.

Työssäkäyvien vanhempien lapset ovat hodiossa ihan 10-tuntisia päiviä, kun vanhempien työpäivä on 8 h ja työmatkat siihen päälle, eikä se tuhoa yhtäkään 3-5 vuotiasta, vaikka sitä harmitellaankin, koska päivät ON pitkiä ja raskaita.

Seurakunnan tai kunnan / kaupungin kerhot ovat oikein hyvä asia, mutta jos niitä katsotaan kautta suomen, laatu on epätasaista. Joissakin on oikeinkin hyvä kerhon vetäjiä, toisaalla taas kerho on lähinnä oleskelu- ja säilytyspaikka.

Kaikilla paikkakunnilla niitä ei edes ole.

Oma lapseni oli tällaisessa seurakunnan kerhossa, jossa ohjaaja / vetäjä oli kyllä pitkän linjan kerhotäti, mutta.. en todellakaan kehu sitä toimintaa.

Kerho alkoi sillä, että jokainen istui paikalleen pöydän ääreen ja otti hyllystä lelun eteensä.

Arkarrukset oli tädin valmiiksi leikkaamia ja valmiiksi piirtämiä.

Katsottiin videoita, jotka pelottivat omaa 4 vuotiastani.

Vuoden aikana oli tasan yksi retki.

Itkevälle, ikävöivälle lapselle täti totesi, että täytyy olla hiljaa, ei saa karjua (lapsi itki äitiä karjumalla). Eli mitään lohdutusta tai syliä ei tälle äidistään ensi kertaa eroon joutuneelle 4 vuotiaalle löytynyt. vain käsky olla hiljaa.

Joskus tädit ovat joutuneet soittamaan äidin paikalle, kun lapsi ei ole suostunut mihinkään, on esim. istunut puhumattomana pöydän alla

(näissä em. tapauksissa kyse ei ole omasta lapsestani, vaan kaverin lapsesta / näin tapahtumat).

Kerho loppui tasalta. Ääneen lausumaton sääntö oli, paikakunnan tapa, että Vanhemmat haki lapsensa 20-15 minuuttia ennen tasaa / kerhon loppumista (lapset ulkoili tuolloin), koska isät hakivat lapset ruokatunnillaan kotiin. Jos haki tasalta, lapsi oli siellä ainoana ja täti ihan "kypsänä", kun ei ollut päässyt ruokatunnilleen.

Onhan se hankalaa olla 5-60 v kerhotäti ja näyttää hyvältä, sitten sitä seistään valkoisissa farkuissa korkokengät jalassa, täydessä meikissä tukka hyvin katoksen alla ja katsotaan kun lapset touhuaa. Ei siinä retkille mennä. Sitten kun mennään, tulee vain ilmoitus, että tänä syksynä menemme, jos sää sallii. Jälkeenpäin sanotaan, että "meillä on aina ollut tapana viikolla xx mennä retkelle" se on koko kerhon ainoa retki aitojen ulkopuolelle.

Älyttömän hyvää viriketoimintaa lapselle !!

Kaikki on viety tarhaan saamaan virikkeitä! Lasten ei anneta eikä ne osaa enää ite leikkiä ohjaamattomasti. Mulla on yks lapsi enkä meinaa enempää tehdä koska tämän jaksan itse kasvattaa, ja antaa virikkeitä ja auttaa häntä löytämään niitä ja kavereita itse. Mikä pakko se on tehdä lapsia enemmän kuin yksi jos ei rahkeet riitä? En ole tätä koskaan tajunnu.

Miksi se jako menee siinä, MISSÄ SE VANHEMPI ON LAPSEN PÄIVÄHOIDON AIKANA, eikä siis päiväkodissa tai lapsessa itsessään?

Päiväkotisysteemi on hyvä, koska se vapautti naiset töihin. Sitä saa käyttää minun mielestäni se, joka on töissä. Mutta jos vanhempi on kotona, lapset hoidetaan tietenkin itse. Silloin ei ole mitään syytä hoidattaa rakkaitaan muilla.

Lapsen etu on ihan bullshittiä, aina se syy on se, että äiti (usein äiti) pelkää, ettei jaksa. Sitten omaa huonoa omatuntoa hälvennetään puhumalla siitä, miten se oma lapsi aina niin paljon tykkää siitä hoidosta ja ihan pyytää päästä sinne. Joo, kyllähän lapsi oppii toteuttamaan sitä mikä tekee vanhemman iloiseksi.

Siis:

työssäkäyvien äitien lapset saavat päiväkodissa hyvää hoitoa, mutta kotiäitien lapset sysätään toisten hoidatettavaksi ja jäävät vaille äidin rakkautta?

Kaikki on viety tarhaan saamaan virikkeitä! Lasten ei anneta eikä ne osaa enää ite leikkiä ohjaamattomasti. Mulla on yks lapsi enkä meinaa enempää tehdä koska tämän jaksan itse kasvattaa, ja antaa virikkeitä ja auttaa häntä löytämään niitä ja kavereita itse. Mikä pakko se on tehdä lapsia enemmän kuin yksi jos ei rahkeet riitä? En ole tätä koskaan tajunnu.

Siinä ei ole äidin rahkeilla yhtään mitään vaikutusta, jos niitä kavereita ei ole MISSÄÄN arkipäivisin. On vain ja ainoastaan taaperoikäisiä. Tajuatko. Äiti ei voi millään rahkeilla muuttua ikätoveriksi lapselleen.

Tilanne nyt vaan on se, että ne kaverit ovat kaikki pk:ssa. Sitä voi harmitella, mutta tosiasia ei muutu mihinkään. En halua lapseni tipahtavan kaveripiirien ulkopuolelle, maailma on helvetin julma yksinäisille. Antaa lapsen nauttia kavereistaan, jotka ovat hänelle todella tärkeitä. Äidin kruununkiillotus jää siinä aikalailla kakkoseksi tärkeysjärjestyksessä, lapsen etu ensin.

vein kuopuksen päiväkotiin 5-vuotiaana 2-3pv/vkossa 6h ja olin itse kotona. Täytyy sanoa että siitä ilosta hyötyi koko perhe. Kuopus halusi aluperin itse päiväkotiin ja vaikka alussa oli muutaman kerran päivässä ikävä niin silti lapsi oli tosi ylpeä että on iso reipas poika. Hän oppi päiväkodissa nopeasti paljon omatoimisemmaksi ja sosiaalisemmaksi ja arjen itsestään selviä asioita, lenkkareiden jalkaan laittoa, vetoketjun kiinni laittamista, veitsen ja haarukan käyttöä yms. jotka minä olin hänen puolestaan tehnyt kun en jaksanut opettaa ja odottaa ja toisaalta pidin häntä pienempänä kuin hän oli. Jos lähdöt päiväkotiin olisi olleet pelkkää itkua päivästä toiseen niin olisin tietty vähentänyt päiviä tai lopettaut kokonaan.



Sitten omaan jaksmiseen. Mulla ei ollut aavistustakaan kuinka uupunut olin. Jo parissa viikossa olin kuin uusi ihminen ja aloin jaksamaan koko ajan enemmän. Meillä on myös 2 vanhempaa lasta jotka hyötyivät siitä myös sillä aiemmin olin niin väsynyt etten jaksanut heitä edes leffaan viedä. Kuukauden päästä jo innolla katsotatiin onko viikoloppuna jotain kivoja tapahtumia joihin mennä yms. mihin en aiemmin jaksanut lähteä. En silloin tajunnut että kyse on jaksamisesta vaan luulin ettei minua vain kiinnosta ja esim. sirkukseen lähtö tuntui suorastaan vastenmieliseltä. Heräsin kuin unesta ja asiat alkoivat kiinnostamaan, kotityöt tuntumaan mukavammilta jne. Jos kotona on vielä vauva ja haluaa jaksaa antaa molemmille aikaa ja hyvää mieltä niin ei ole ollenkaan hassumpi ajatus viedä esikoista muutaman päivän viikossa hoitoon etenkin jos se on mielekästä isommallekin lapselle.



Ennen hoidettiin kodit ja lapset kotona ja pestiin pyykit avannossa jne... Mutta oikeasti, lasten hoito tarkoitti silloin sitä että lapsella oli ruokaa ja puhtaita vaatteita. Isommat lapset hoitivat pienempiään eikä vanhemmat leikkineet tai viettäneet aikaa lasten kanssa. Kumman mallin sitten haluaa valita on vanhempien käsissä. Aika kun on rajallista.

että tässä maassa on vielä toistaiseksi subjektiivinen päivähoito-oikeus, jota jotkut ymmärtävät käyttää, vaikka nämä kotihoitoon hurahtaneet ja kotiäitiydestä ainoan ihmisarvonsa ja elämän mielekkyyden itselleen hankkivat hurmosmammat mitä tahansa muuta länkyttäisivät.

edes osa-aikaisesti, niin hän tulee olemaan täysin kusessa koulussa. Tietysti valittajien mielestä siinä vaiheessa on sitten hyvä alkaa valittaa, miten on lapsen oma vika, ettei osaakaan toimia ja pärjätä ryhmässä.

Toiset eivät kehity ja sosialisoidu vaikka kuinka olisi virikkeitä.

Itse oli kotihoidossa kouluun saakka, meillä ei ollut mitään eskareita. Kävin pari kertaa vkossa seurakunnan kerhossa. Koulussa sain heti paljon kavereita, opin lukemaan ja laskemaan ja olin luokkani priimus. Äiti ei ole edes keskikoulua, joten ei siihen aina päiväkotia tarvita että ryhmässä pärjää ja koulussa/elämässä menestyy.

päiväkodissa. Mut pakkohan siellä on ollu olla, kun vanhemmat töissä. Onneksi hoitopäivien tarve ollu vähäinen, kun ollaan vuorotöissä.



Mielestäni päiväkoti tai hoito yleensäkin on lapselle työtä. Kotona saa touhuta ja puuhastella ihan omaan tahtiin ja tehdä mitä haluaa. Ja vaikkei päivisin aina ole ollut kavereita tarjolla, niin iltasin on sitten ollut. Ei kait niitä kavereita tarttekaan olla aamusta iltaan.

Osa-aikainen hoito on vallan hyvä ratkaisu. Ensi vuonna alkaa eskarikin...meidän pojasta näki, että olisi pitänyt laittaa tarhaan ennen eskaria. HÄn arasteli eskarissa todella paljon suuressa ryhmässä toimimista..

Karhunpalvelus pitää tuon ikäinen lapsi kotona äidin ja vauvan kanssa, koska niin "kuuluu"tehdä..pyh.

Useimmissa Euroopan maissa (ainakin Saksa, Ranska ja Espanja)on ilmainen esikoulu 3-4 vuotiaasta alkaen. Suomalainen päivähoito on luultavasti sisällöltään aika vastaavaa siihen nähden, mitä muissa maissa jo kutsutaan kouluksi, joten myöhäinen koulunaloitusikä tuskin liittyy Pisa-menestykseen, kun suurin osa suomalaislapsista käy päivähoidossa.Ero on vain siinä, että täällä siitä täytyy maksaa, vaikka verotus on todella kovaa tasoa. Joku aika osuvasti sanoikin, että Pisa-menestys selittyy luultavasti suurelta osin maahanmuuttajien pienellä määrällä, eikä suomalaisen koulujärjestelmän erinomaisuudella. Suomessa esiintyy käsittämättömiä asenteita vanhemmuuteen liittyen, ja aina vedotaan joihinkin psykologisiin tutkimuksiin, joita ei oikeasti ole olemassa. Kukaan ei ole täällä kertonut, mikä tutkimus osoittaa kotihoidon erinomaisuuden.

että tässäkin keskustelussa (?) kaikki yrittävät raivopäisesti käännyttää muita. Onko muille tullut mieleen, että lapsissakin on eroja, jotkut tarvitsevat seuraa paljon enemmän kuin toiset? Kirjoitin jo aiemmin hieman epäsosiaalisesta pojastani, joka kävi kaksi kertaa viikossa srk:n kerhossa ja välillä käytiin yhdessä avoimessa kerhossa. Hän ei todellakaan olisi tarvinnut päivähoitoa mihinkään, koska kerhossakaan hän ei tavallaan tarttunut innokkaasti tilaisuuksiin leikkiä yhdessä. Hän halusi leikkiä yksin ja sillä selvä. Eskari-iässä hän alkoi pelata jalkapalloa poikien kanssa ja nyt koululaisena kaverit ovat välitunneilla tärkeitä ja välillä koulun jälkeen. Mutta silti hän edelleen vapaa-ajallaan mieluiten leikkii ja touhuaa yksin tai pikkuveljen kanssa. Sosiaaliset taidot ovat ok, mutta kun ei nappaa niin ei nappaa. Ja ymmärrän hyvin, että toiset lapset ovat ihan vastakkaisia, hinkuavat koko ajan kaveria itselleen. Ei kaikesta tarvi ongelmaa tehdä.

että tässä maassa on vielä toistaiseksi subjektiivinen päivähoito-oikeus, jota jotkut ymmärtävät käyttää, vaikka nämä kotihoitoon hurahtaneet ja kotiäitiydestä ainoan ihmisarvonsa ja elämän mielekkyyden itselleen hankkivat hurmosmammat mitä tahansa muuta länkyttäisivät.

mitään syytä morkkikseen. Se toinen vaihtoehto olisi vaan tyhmää kaikille osapuolille, sulle, vauvalle ja lapselle ja mieskään todennäköisesti ei ilosta hyppelisi.



Itse ajattelisin asiaa vielä niinkin, että lapsellasi on oikeus mahdollisemman jaksavan äidin seuraan ja hoivaan ne ajat, joita ei ole hoidossa.