Miksi yleisesti pidetään ahneutena haluta itselle kuuluva perintö

No onhan tuo melkoista ahneutta, että mennään haaskalle kärkkymään vaikka toinen vanhemmista on vielä hengissä.



Minä en missään tapauksessa menisi osuuksiani vaatimaan toisen vanhempani kuollessa vaan saisin perinnön vasta MOLEMPIEN kuoltua.

Miksi kaikki riehujat tuntuvat niin hanakasti tarttuvan tuohon "heitetään äiti ulos kodistaan" juttuun?? Ei se mun mielestä ollut edes ap:n pointtina missään vaiheessa.



JA ihan vastauksena sulle ap: mielestäni se on hieman väärin nähdä toinen heti haaskana, kun kerran lain mukaan toisen omaisuus jaetaan lasten kesken. Ja kyllä se vaan niin on että jos testamenttia ei ole menee se omaisuus perillisten kanssa tasan.



Äidin äiti kuoli suht nuorena noin 10 vuotta sitten. Äidilläni on kaksi sisarusta. Heille kuuluu 50%(jaettuna kolmelle) isänsä ja äitinsä yhteisestä asunnosta sekä muusta omaisuudesta (esm tässä tapauksessa kesämökki) Sisarukset eivät vaatineet tietenkään isäänsä mihinkään muuttamaan! Asunnon arvo jaettaisiin vasta kun isä kuolisi tai myisi asunnon. Isä lähti kuitenkin heti kuoleman jälkeen myymään kesämökkiä. Koska mökki myytiin siitä kuului 50% lapsille, niin se vain on. Pappani yritti pimittää myyntiä lapsiltaan ja suuttui kovasti kun äitini mainitsi asiasta.

Muut sisaruksetkin halusivat osansa kun kuulivat kuinka paljon mökin arvo oli ja äitini sai pahiksen viitan ylleen kun oli nostanut kissan pöydälle.

Aikaisemmin äitini sisko oli sanonut ettei halua mökistä osia, antaa pappan pitää, kunnes äitini valaisi ettei se lain edessä mene noin, hän ei voi antaa osiaan esim pois ilman lahjaveroa. Ja kyllä siskollekin tosiaan sitten raha kelpasi.

Ei ole helppoja perintöasiat, ei ne ikinä taida kitkatta sujua.



Ketään ei kuitenkaan tässäkään oltu ajamassa surussaan pois vaan jos omaisuus realisoidaan niin kyllä se vaan kuuluu niille lapsille kun se laissa niin on. Kyllä minäkin sitten aikanani haluan jättää omaisuuteni lapsilleni paljon mieluummin kuin valtiolle.



Aina täällä AV:llä vedetään hernaria nenään joka asiasta..

Sen lisäksi, että äiti on menettänyt puolisonsa, pitää hänen myös myydä kotinsa ja aloitttaa alusta, jotta lapset saavat omia velkojaan lyhennettyä perintörahoillla??

Veisit äidiltä tuhkatkin pesästä...ei ..ei.

Onneksi vanhempasi ovat eronneet.

kateuttaan moittivat, minusta lapsella on oikeus perintöosaansa ja parempi se on saad nuorena kun on lainat ym. kuin joskus vanhana. Ja jos vanhemmat ovat halunneet sen antaa niin mitä sitten? moni vaan ei saa mitään, joten haukkuu niitä joiden vanhemmilta saa jotain, ei esim 30 000-100 000 niin iso raha ole lapselle jättää että pitää kadehtia silmtä päästä. eikä se tarkota ettei tule toimeen omillaan, aivan hyvin tullaan.

Isän ja äidin yhteinen omaisuus 2 milj euroa.



Siitä äidin osuus puolet eli 1 milj. e. Loput isä testamenttasi äidille siten, että lapsille (4 kpl) jäi lakiosa. Eli äiti sai 500 000 e, me lapset jokainen 125 000 e. Tämäkin vasta sitten, kun oli käyty "tuomarin luona" eli selvitetty, että koska oli muutakin omaisuutta kuin kotitalo, pitää lesken lakiosa luovuttaa. Äiti kun väitti, että hänen ei tarvitse antaa mitään osakkeista tai tileiltä, koska jää kotiinsa asumaan.



Vuosi tämän jälkeen äitini myi perunkirjassa 1.5 milj. euron arvoisen omaisuutensa siskolleni huomattavasti verotusarvoa alhaisemmalla summalla, mutta kuitenkin niin, että lahjaveroa ei tarvinnut maksaa.



Näin isän 1 miljoonan euron omaisuudesta minä sain 125 000 euroa. Äitini on tällä hetkellä lähes varaton eli enempää en tule perimään. Siskollani on nyt noin 2 milj. euron omaisuus :-).



Ei se raha vaan se puuttuva reiluus.

kateuttaan moittivat, minusta lapsella on oikeus perintöosaansa ja parempi se on saad nuorena kun on lainat ym. kuin joskus vanhana. Ja jos vanhemmat ovat halunneet sen antaa niin mitä sitten? moni vaan ei saa mitään, joten haukkuu niitä joiden vanhemmilta saa jotain, ei esim 30 000-100 000 niin iso raha ole lapselle jättää että pitää kadehtia silmtä päästä. eikä se tarkota ettei tule toimeen omillaan, aivan hyvin tullaan.

Sulla on aika omalaatuinen suhtautuminen ja toisaalta persaukinen on se, joka heti toisen vanhemman kuoltua on käsi ojossa.

Vai olenko minä se persaukinen, kun en ole perintöä jakamassa siinä vaiheessa, kun ensimmäinen vanhemmistani kuolee?

Perinnönjaossa anoppi jäi asumaan omakotitaloon, jonka oli rakentanut yhdessä miehensä kanssa.



Pankissa oli rahaa talletuksina muutama kymppitonni, ne rahat jaettiin lesken ja lasten kesken.



Jos minulla olisi isäpuoli, joka ei antaisi äitini kuoleman jälkeen meille perillisille mm. äidin suvussa kulkeneita esineitä vaan haluaisi myydä ne, niin ottaisin lakimieheen yhteyttä.

Miksi leski ei ole ahne, halutessaan pitää kaiken itsellään?

Hänhän saa sen mitä erossakin saisi.

ap.

Hänhän EI ole eronnut, vaan elänyt ilmeisen onnellisessa avioliitossa, ja jatkaa tavallaan siinä samassa liitossa vieläkin, vain toista puolisoa kaivaten.

Ymmärrän hyvin leskeä tällaisessa tilanteessa. MUUTOS tuntuisi suurelta, on helpompaa kun ei mikään muutu, ikäänkuin rakas puoliso olisi vielä melkein läsnä.

Voin kyllä kuvitella sellaisenkin tilanteen, missä äiti käyttää omaisuuden päällä istumista vallan välineenä.

Onneksi meillä ei tule olemaan noita ongelmia, sen verran pienet on perinnöt. Muutenkin olen sitä mieltä, että ihmisten pitäisi saada periä vain jokin pienehkö summa, esim 20 000 / perijä olisi maksimi, loput valtiolle tai valittavaan hyväntekeväisyyteen.

jos on itse tehnyt rahansa, siihen ei ole tarvetta. Eroaminen liitosta on pikkuisen eri, kuin se, että menettää puolisonsa kuoleman kautta, kuten joku jo kirjoittikin. Jos jollekin omaisuus on niin tärkeää, että on valmis oman äitinsä kanssa menettämään välinsä, niin sehän on vain henkistä köyhyyttä ja surullista sinänsä.

suosittelen kyllä testamenttia, jolloin ahneet kakarat eivät pääsee riistämään leskeltä kotia.

Rintaperillisillä on aina oikeus puoleen siitä, mitä heille olisi ilman testamenttia kuulunut.

Leskellä on myös oikeus asua yhteisenä kotina käytetyssä asunnossa riippumatta siitä, kuka sen siinä vaiheessa omistaa.

Eikö leski sitten ole ahne, jos haluaa pitää koko omaisuuden itsellään, vaikka sitä olisi enemmänkin?

jos on itse tehnyt rahansa, siihen ei ole tarvetta. Eroaminen liitosta on pikkuisen eri, kuin se, että menettää puolisonsa kuoleman kautta, kuten joku jo kirjoittikin. Jos jollekin omaisuus on niin tärkeää, että on valmis oman äitinsä kanssa menettämään välinsä, niin sehän on vain henkistä köyhyyttä ja surullista sinänsä.

Tuntuu aika erikoiselta, että joku todellakin "odottaa" perintöä ja on valmis siitä vielä riitelemäänkin. Toivon, että omat vanhempani käyttävät itse omat varansa hyvin, mitään ei tarvitse jäädä jälkipolville. Omille lapsilleni aion siirtää omaisuutta ajoissa sen verran, ettei tarvitse arkun äärellä alkaa kinastella kuolinpesän asioista.

Ensisijaisesti mennä kokonaisena kuolleen vanhemman puolisolle. Ei mitään järkeä jakaa lasten kesken toisen vanhemman kuoltua varsinkin jos rintaperilliset ovat kys. parin biologisia lapsia. Yhdessä avioparit ovat omaisuutensa kartuttaneet ja lapsensa hoitaneet, joten vielä elossaolevalle vanhemmalle kuuluu kaikki omaisuus ilman jakoa.

koska hänen puolisonsa kuoli. Ja vain että lapset saavat rahaa siitä. Tai vaihtoehtoisesti otettava velkaa ja maksettava lapset ulos pesästä...

Reilua!

kuin tämä kirjoittaja on. Eli ei ymmärretä perintökaaresta tai lesken oikeuksista hölkäsen pöläystä.

Ei minusta osansa pyytäminen mitenkään ahnetta ole.

Isän ja äidin yhteinen omaisuus 2 milj euroa.

Siitä äidin osuus puolet eli 1 milj. e. Loput isä testamenttasi äidille siten, että lapsille (4 kpl) jäi lakiosa. Eli äiti sai 500 000 e, me lapset jokainen 125 000 e. Tämäkin vasta sitten, kun oli käyty "tuomarin luona" eli selvitetty, että koska oli muutakin omaisuutta kuin kotitalo, pitää lesken lakiosa luovuttaa. Äiti kun väitti, että hänen ei tarvitse antaa mitään osakkeista tai tileiltä, koska jää kotiinsa asumaan.

Vuosi tämän jälkeen äitini myi perunkirjassa 1.5 milj. euron arvoisen omaisuutensa siskolleni huomattavasti verotusarvoa alhaisemmalla summalla, mutta kuitenkin niin, että lahjaveroa ei tarvinnut maksaa.

Näin isän 1 miljoonan euron omaisuudesta minä sain 125 000 euroa. Äitini on tällä hetkellä lähes varaton eli enempää en tule perimään. Siskollani on nyt noin 2 milj. euron omaisuus :-).

Ei se raha vaan se puuttuva reiluus.

Siinä vaiheessa kun äitivainaan perintöä jaetaan, kannattaa taas ottaa yhteyttä tuomariin. Jos äiti myi osuuden halvemmalla kuin perukirjaan oli merkitty, tai verotusarvoa huomattavasti halvemmalla, sen voi sitten katsoa ennakkoperinnöksi. Sekin kannattaa ottaa huomioon, mitä äiti tekin myynnistä saamillaan rahoilla jos nyt on varaton.

elämää, miksi ei anna rahaa jo eläessään, miksi sen lesken pitäisi elää koyhempää elämää kuin sen isän? Itse olen kiitollinen, kun vanhemmat auttoivat, kun siihen oli tarve, niin ei tarvitse kuolata perintöjä.