Lue keskustelun säännöt.
Mua säälittää nelikymppiset pienten lasten äidit.
02.09.2011 |
Tai oikeastaan ne lapset. Ne eivät todennäköisesti tule ikinä saamaan minkäänlaista apua lastenhoitoon omilta vanhemmiltaan. Hyvässä lykyssä joutuvat hoitamaan omia lapsiaan ja pitämään huolta siitä, että vanhemmat pärjäävät vanhainkodissa tai kotonaan. Jos ovat elossa, eivät jaksa hoitaa pieniä lapsia.
Ja miten 40v on enää mitenkään kiinni pienten lasten elämässä? Miten pystyy samaistumaan?
Kommentit (186)
terve ja hoikka kahden lapsen äiti, ja voin sanoa vilpittömästi sääliväni yli 40-vuotiaita esikoisen saajia. Eikä tämä mistään ylenkatseesta johdu, vaan siitä, että itse olen ollut aivan jaksamiseni äärirajoilla jo kymmenen vuotta nuorempana yhden allergisen ja yhden temperamenttisen pikkulapsen kanssa. Ja toki jotkut ihmiset ovat supersuorittajia, jotka pystyvät valvomaan öitä kuukausikaupalla sen vaikuttamatta heidän mielialaansa, mutta itse en ole, enkä ole kovin moneen elämäni aikana törmännyt. Useimmat ikätoverini valittavat ikääntymisen vaikutuksia, vaikka kaikki olemme terveitä ja suht hyväkuntoisiakin. Tietenkin ikä on vain numero, mutta on otettava huomioon, että ikääntymisen haittavaikutuksia ei voi kukaan välttää.
Oma kuopus on niin helppo että ei mitään rajaa. Lisäksi omassa tuttavapiirissä pahimpia valittajia on just ne joilla ei ole pieniä lapsia. Mä olen terve, mulla on ihanat lapset, ei mulla ole mitään syytä valittaa.
Jos ei olisi pientä lasta niin kai sitä olis aikaa turhaan valittamiseen? Nyt mä vaan nautin elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on maisterikoulutus, mies on tohtori. Jos lapsia saa biologisesti oikeassa iässä, ei se tarkoita sitä, että koulut jää kesken ja loppuelämä eletään sosiaaliturvalla.
Elät ihan toisessa maailmassa kuin minä, jos näin kuvittelet.
Ja silti vanhempanne ovat olleet jo kuusikymppisinä haudan partaalla. Yleensä koulutetuissa suvuissa eletään pitempään ja terveempinä. Tosin mitä nuorempana lapset tekee, sitä nopeammin myös vanhenee.
asutko jossain tuppukylässä, jossa kaikki on duunareita ja tekevät lapset 20 kymppisinä kun ei oo mmutakaan tekemistä..kouluja kun ei jaksa käydä ja saahan sitä sitten kaupan kassalta vähän äityslomaa kun tenavia tehtailee. ELÄT IHAN TOISESSA MAAILMASSA KUN ME MUUT...
Minulla on maisterikoulutus, mies on tohtori. Jos lapsia saa biologisesti oikeassa iässä, ei se tarkoita sitä, että koulut jää kesken ja loppuelämä eletään sosiaaliturvalla.Elät ihan toisessa maailmassa kuin minä, jos näin kuvittelet.
että olet kuitenkin vähemmistössä: suurin osa parikymppisistä äideistä on lähihoitajia 10 vuoden päästä eikä maistereita.
Itse olen lähellä neljääkymmentä ja raskaana kolmatta kertaa. Ensimmäiset kaksi tein vähän päälle kaksikymppisenä.
Meillä kaikki isovanhemmat ovat alle 65 vuotiaita paitsi minun MUMMONI joka on 82 ja täysin pirteä ja voimissaan oleva mummeli - kaikki HE ovat elämässa kiinni, pärjäävät kotonaan ja odottavat vauvaa innolla. Mutta asuvat kaukana, että hoitoapua ei ole ollut eikä tule kamalasti olemaankaan - enkä ole kyllä sen varaan laskenutkaan. Ajattelin olevani itse riittävän kypsä huolehtiakseni jälkikasvustani :-O
Mitenniin 40 v ei voi olla kiinni pienten lasten elämässä siinä missä 20 v:kin? Ainakin itse uskon, että kasvattaminen, ohjaaminen ja opastaminen on elämänkokemuksen myötä helpompaa kuin silloin kaksikymppisenä jolloin ensimmäiset lapseni sain. Eihän vanhemman kuulukaan samaistua lapseen lapsen tasolla, vaan ymmärtää, tukea ja ohjata lasta kehittymään ja auttaa elämässä eteenpäin, vai?
Sitten yleisesti ihan omana kokemuksena - näin nelikymppisenä en kyllä koe olevani mitenkään vanha tai vanhanaikainen, joka ei mitään nykymaailman menosta ymmärrä - ehkä kaksikymppisenä kuvittelin, että elämähän on ohi nelikymppisenä, mutta olin väärässä. Nythän tämä vasta mukavaa onkin - on työkokemusta, hyvä työpaikka, tietää minkälaisista jutuista/harrastuksista tykkää vapaa-ajalla ja on rohkea niitä tekemään ja niihin on nyt varaa. Tietää miten esimerkiksi perheen ja työn yhteensovittaminen saadaan sujumaan siten, että kaikilla on vielä mukavaakin. Enpä enää haluaisi olla kaksikymppinen äiti, vaan olen tosi innoissani siitä, että saan vielä kerran kokea tämän vauva-arjen näin vanhemmalla iällä.
asutko jossain tuppukylässä, jossa kaikki on duunareita ja tekevät lapset 20 kymppisinä kun ei oo mmutakaan tekemistä..kouluja kun ei jaksa käydä ja saahan sitä sitten kaupan kassalta vähän äityslomaa kun tenavia tehtailee. ELÄT IHAN TOISESSA MAAILMASSA KUN ME MUUT...
Minulla on maisterikoulutus, mies on tohtori. Jos lapsia saa biologisesti oikeassa iässä, ei se tarkoita sitä, että koulut jää kesken ja loppuelämä eletään sosiaaliturvalla.Elät ihan toisessa maailmassa kuin minä, jos näin kuvittelet.
olet ihan yksin alueellasi ja kaipaat toista pissistä hiekkalaatikon vierelle. Ne fiksujen nelikymppisten jutut kun tuntuvat niin vierailta :) Täällä pk-seudun hyvillä alueilla kun iso osa äideistä on 35 + ikäisiä... Sinä siis kaipaat seuraa ja tukea samanlaisia valintoja tehneistä. Ja pädet miehesi tutkinnolla -- me muut kun olemme omat tohtorinhattumme hankkineet ihan itse!
Ehtikö äitisi muuten väitellä tai vähän tehdä uraa ennen kuin sinut sai, jos kerran nyt on jo eläkkeellä ja hoitoapuna? vai otitko vanhemman miehen ja anoppi hoitaa?
Tässä on kyllä yksi elämäänsä tyytymätön mummoäiti. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI KANNATA ripustautua sen isovanhempien hoitoavun varaan. Muitakin vaihtoehtoja on, jos hoitoapua tarvii.
En ole koskaan saanut lapsenhoitoapua äidiltäni, hän sai minut kun oli 21v. eli se siitä sun huipputieteellisestä teoriastasi.Lapseni 77- vuotias pappa hoiti 8- vuotiasta koululaistani 4 viikkoa kesälomalla, ui, pyöräili ja ajeli mopolla, niin että siinä sulle lisää vettä myllyyn. Hyppää kaivoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asutko jossain tuppukylässä, jossa kaikki on duunareita ja tekevät lapset 20 kymppisinä kun ei oo mmutakaan tekemistä..kouluja kun ei jaksa käydä ja saahan sitä sitten kaupan kassalta vähän äityslomaa kun tenavia tehtailee. ELÄT IHAN TOISESSA MAAILMASSA KUN ME MUUT...
Minulla on maisterikoulutus, mies on tohtori. Jos lapsia saa biologisesti oikeassa iässä, ei se tarkoita sitä, että koulut jää kesken ja loppuelämä eletään sosiaaliturvalla.Elät ihan toisessa maailmassa kuin minä, jos näin kuvittelet.
olet ihan yksin alueellasi ja kaipaat toista pissistä hiekkalaatikon vierelle. Ne fiksujen nelikymppisten jutut kun tuntuvat niin vierailta :) Täällä pk-seudun hyvillä alueilla kun iso osa äideistä on 35 + ikäisiä... Sinä siis kaipaat seuraa ja tukea samanlaisia valintoja tehneistä. Ja pädet miehesi tutkinnolla -- me muut kun olemme omat tohtorinhattumme hankkineet ihan itse!
Ehtikö äitisi muuten väitellä tai vähän tehdä uraa ennen kuin sinut sai, jos kerran nyt on jo eläkkeellä ja hoitoapuna? vai otitko vanhemman miehen ja anoppi hoitaa?
Tässä on kyllä yksi elämäänsä tyytymätön mummoäiti. :D
tässä joku yrittää argumentoida ap:n kanssa yhtä kypsästi ja avarakatseisesti -- jos vaikka ap ymmärtäisi omaa kieltänsä ja ajattelumalliaan kun ei muuten tunnu menevän perille. Ap saattaa myös olla se eilinen kasvissyöjän nolaaja -- ihan yhtä kypsältä kuulostaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka sain lapseni alle kolmekymppisenä!!!!!
eikä sinun todellakaan tarvitse sääliä minua. Minulla on kuusikymppinen äiti, joka on vielä työelämässä eikä todellakaan mikään eläkemummo ja lisäksi oma isoäitini on vielä ysikymppisenäkin hyvässä kunnossa ja täysin skarppina meidän arjessa mukana. On hienoa olla nelikymmpinen ja nähdä arjen hienous.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain esikoiseni 19 vuotiaana ja muutimme mieheni(silloin 21v) kanssa maalle asumaan, kauas pois isovanhemmista(jotka silloin 38-45v), joten hoidimme lapsemme ihan itse, mikä on, sori vaan, toosi harvinaista varsinkin nykyajan löysäperse teinivanhemmilta!!!
Synnytin seuraavat 21,23,25,27,30,32,35,38vuotiaina ja nyt, kohta 40vuotiaana/isoäitinä odotan kymmenettä yhteistä lastamme, eikä edelleenkään kukaan muu niitä hoida, vaikka isovanhemmat muuttaneet vuosien varrella lähemmäksi meitä ja ovat nyt 58-65 vuotiaita virkeitä ja meneviä, äitini ja anoppini vielä työelämässä ja isäni ja appeni eläkkeellä.
Iästä ei tosiaankaan ole kiinni se, miten lapset hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla. Ei edes jaksaminen, vaikka joku yrittikin tuossa vängätä iän haittavaikutuksista. Eihän nyt lapsenhoito mitään maratonia vastaa eikä jokainen lapsi ole mikään koliikkivauva. Luuletteko te, että se 40-vuotias kuukahtaa vauvansängyn vierelle ja se 20-vuotias jaksaa sitä koliikkivauvaa paremmin? Lapsen itkun jaksaminen kun on päänsisäinen juttu eikä sillä ole tekemistä fyysisen kunnon kanssa. Se huippu-urheilija saattaa uuvahtaa nopeammin, kun mielenterveys on sidottu kiinni fyysiseen suoritukseen, jota ei pääse pikkulapsivaiheessa samalla tavalla suorittamaan. Tai sitten ei. Yksilöitä kuin ollaan ennen kaikkea eikä se ikä rajoita tuossa vaiheessa mitään.
Omat mummini ovat nyt 86-vuotiaita. Toinen on huonokuntoinen ja toinen pirteä ja reipas. Kumpikin asuu kotona. Vanhempani ovat osa-aikaeläkkeellä, appivanhemmat jäivät pari vuotta sitten eläkkeelle. Anoppini harrastaa juoksua ja puolimaratoneja. Tähtää ensi vuonna maratonillekin. Omat vanhempani eivät ole noin huippukunnossa, työelämä verottaa varmasti voimia, mutta jaksavat matkustella ja hoitaa lapsiakin töittensä ohella.
Oletan, että jaksavat vielä pitkään elää omaa elämäänsä, tapailla lapsenlapsia ja tarvittaessa hoitaakin (hoitoautomaatteja he eivät ole). Itse olen nyt 38-vuotias ja kolmas lapsemme syntyy ensi vuoden puolella. Koko isovanhempikööri odottaa tätä perheiden kuopusta innolla, samoin omat mummini. Kyllä iäkäskin voi olla aktiivinen ja reipas. Vakavat sairaudet taas eivät kysy ikää.
Olen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko oikeasti näin hadasmielisiä ja tyhmiä? :D
Ap sanoi hölmösti ja te jatkatte ihan samaa rataa "Parikymppiset sitä ja tätä" vaikka leikitte nyt niiiiiiin aikuista ja järkevämpää, todellisuudessa ketju täynnä typeriä ihmisiä. :D
T.22v
Oletteko oikeasti näin hadasmielisiä ja tyhmiä? :D
Ap sanoi hölmösti ja te jatkatte ihan samaa rataa "Parikymppiset sitä ja tätä" vaikka leikitte nyt niiiiiiin aikuista ja järkevämpää, todellisuudessa ketju täynnä typeriä ihmisiä. :DT.22v
Ensinnäkin on hienoa, että sinulla on niin paljon aikaa ja energiaa, että voit satsata tällaiseen sääliin, ap.
Toiseksi, 4-kymppisillä voi olla muitakin kontakteja kuin isovanhemmat. Voi olla ystäväpiiriä, jolta saa tarvittaessa lastenhoitoapua. Miten niin isovanhemmilla on velvollisuus hoitaa lapsenlapsiaan - ei niillä ole!
Vanhenevien vanhempien hoitaminen kuuluu elämään yhtä selvästi kuin lasten hoitaminen. Se on myös elämää rikastuttava asia.
Ja mitä tuohon samastumiseen tulee ... En tylsempiä, sovinnaisempia ja varovaisempia ihmisiä tiedä kuin parikymppiset. Kun elämää ja kokemusta on enemmän on paljon rohkeampi heittäytymään vaikka leikkiin lapsen kanssa, hulluttelemaan. Ei ole niin kauhean kiinnostunut siitä mitä muut ajattelevat. Muistaa lapsuuden leikit hyvin ja voi opettaa ne omille lapsilleen.
Mun kokemuksen mukaan nuoret äidit seisoi hämmentyneinä ja kyllästyneen olosisina leikkipuistossa kun vanhemmat äidit leikki lasten kanssa.
Mistä tämä valtava puolustelun tarve tulee? Yhden ihmisen tosi omituista mielipidettä vastaan, hänhän ei siis (lukekaapa tarkoin) säälinyt nelikymppisiä koska NÄMÄ eivät saa hoitoapua vanhemmiltaan, vaan nelikymppisenä lapsensa saavien LAPSIA koska jos nämä puolestaan saavat omat lapsensa vaikkapa jo (!) kolmikymppisinä, isovanhemmat (nykyiset nelikymppiset) ovat jo 70-vuotiaita.
Onpa suuri huolen aihe :-)
lasten saannin lykkääminen 40+ ikään takaa hyvän koulutuksen ja loistavan toimeentulon:D Ja kaikki parikymppisinä lapsensa saaneet jäävät köyhiksi duunareiksi? Eikun pakolliset ehkäisykapselit kaikille suomalaisille 35 vuoden ikään saakka ja johan saadaan Suomen talous nousuun;)
Mistä tämä valtava puolustelun tarve tulee? Yhden ihmisen tosi omituista mielipidettä vastaan, hänhän ei siis (lukekaapa tarkoin) säälinyt nelikymppisiä koska NÄMÄ eivät saa hoitoapua vanhemmiltaan, vaan nelikymppisenä lapsensa saavien LAPSIA koska jos nämä puolestaan saavat omat lapsensa vaikkapa jo (!) kolmikymppisinä, isovanhemmat (nykyiset nelikymppiset) ovat jo 70-vuotiaita.
Onpa suuri huolen aihe :-)
olet ihan yksin alueellasi ja kaipaat toista pissistä hiekkalaatikon vierelle. Ne fiksujen nelikymppisten jutut kun tuntuvat niin vierailta :) Täällä pk-seudun hyvillä alueilla kun iso osa äideistä on 35 + ikäisiä... Sinä siis kaipaat seuraa ja tukea samanlaisia valintoja tehneistä. Ja pädet miehesi tutkinnolla -- me muut kun olemme omat tohtorinhattumme hankkineet ihan itse!
Ehtikö äitisi muuten väitellä tai vähän tehdä uraa ennen kuin sinut sai, jos kerran nyt on jo eläkkeellä ja hoitoapuna? vai otitko vanhemman miehen ja anoppi hoitaa?