Mua säälittää nelikymppiset pienten lasten äidit.

Tai oikeastaan ne lapset. Ne eivät todennäköisesti tule ikinä saamaan minkäänlaista apua lastenhoitoon omilta vanhemmiltaan. Hyvässä lykyssä joutuvat hoitamaan omia lapsiaan ja pitämään huolta siitä, että vanhemmat pärjäävät vanhainkodissa tai kotonaan. Jos ovat elossa, eivät jaksa hoitaa pieniä lapsia.

Ja miten 40v on enää mitenkään kiinni pienten lasten elämässä? Miten pystyy samaistumaan?

Vieläkö mä olen yhtä säälittävä kun kerron että esikoinen on jo täysikäinen ja välissä on yksi lapsi vielä lisää?

Oonko mä vieläkin säälittävä äiti? :)

ovat reilu kuusikymppisinä jo ilmeisesti vanhainkodissa tai niin raihnaisia, etteivät pysty enää seurustelemaan lastenlastensa kanssa. Nelikymppisten vanhemmat ovat tosiaankin siinä 60-70-vuotiaita - ehkä sinun suvussasi nämä ovat jo lusikalla syötettävää kamaa? Meillä nimittäin siinä iässä mennään eikä meinata.



Ehkä nelikymppiset ovat järjestäneet asiansa niin hyvin, että he eivät tarvitse vanhemmiltaan lastenhoitoapua vaan pärjäävät ihan itse? Onhan toki ymmärrettävää, että kun lapset tekevät lapsia, vastuun niistä kantavat isovanhemmat...

lastenhoitoon vaikka sain lapset 20 ikävuoden molemmin puolin. Äitini oli jo kuollut ja isä asui kaukana (nyt jo kuollut). Mieheni vanhemmat erosivat ja miehen äiti alotti rilluvuodet. Miehen isä taas oli vanha jörrikkä.



Olen pärjännyt ilman hoitoapuakin vallan mainiosti!!

kummastelin minäkin... ;)

ovat reilu kuusikymppisinä jo ilmeisesti vanhainkodissa tai niin raihnaisia, etteivät pysty enää seurustelemaan lastenlastensa kanssa. Nelikymppisten vanhemmat ovat tosiaankin siinä 60-70-vuotiaita - ehkä sinun suvussasi nämä ovat jo lusikalla syötettävää kamaa? Meillä nimittäin siinä iässä mennään eikä meinata.

Ja 40 vuotiaat ovat yleensä tosi itsekkäitä, kun ovat tottuneet elämään vain itsensä ja aikuisen kumppaninsa kanssa niin kauan. Sitten onkin vaikeaa sopeutua vauva-aikaan ja siihen, että joistakin tietyistä asioista on pakko luopua, kun ne eivät onnistu enää lapsen kanssa.

joka luulee että elämä loppuu 30:nä.



Siitä se yleensä vasta alkaa. Tätini on 45, eikä kyllä uskoisi yhtään sen vanhemmaksi kuin minäkään. Itse olen 31. Meillä on yllättävän paljon yhteistä, vaikkakin lapset ovat ihan eri ikäisiä.



Avaa ap silmäsi ja katsele ympärillesi, kaikki ei ole niin msutavalkoista kuin kuvittelet.

ovat reilu kuusikymppisinä jo ilmeisesti vanhainkodissa tai niin raihnaisia, etteivät pysty enää seurustelemaan lastenlastensa kanssa. Nelikymppisten vanhemmat ovat tosiaankin siinä 60-70-vuotiaita - ehkä sinun suvussasi nämä ovat jo lusikalla syötettävää kamaa? Meillä nimittäin siinä iässä mennään eikä meinata.

Ehkä nelikymppiset ovat järjestäneet asiansa niin hyvin, että he eivät tarvitse vanhemmiltaan lastenhoitoapua vaan pärjäävät ihan itse? Onhan toki ymmärrettävää, että kun lapset tekevät lapsia, vastuun niistä kantavat isovanhemmat...

saa odottaa 40 vuotta tullakseen isovanhemmaksi. Kyllä noi lapsensaanti-iät on jokseenkin perinnöllisiä ja ikä nousee koko ajan.

Nyt nelikymmpisenä lapsensa saavien vanhemmat ovat todennäköisesti jo kaikki yli 70v. Ei siinä enää juosta kiipeilytelineisiin hakemaan Nico-Pettereitä alas.

On todella hienoa että sua säälittää nelikymppisten lapset, että niiden mahdolliset lapset ei sit saa sitä lastenhoitoa...voiksä edes olla tosissas??? Ihan kuin kaikki muuten automaattisesti sais sen palvelun omilta vanhemmiltaan, haloo. Tässä sulle elämän realiteetteja, niin saat lisää säälittävää: vanhemmat kuolee ennenaikaisesti, ovat alkoholisteja, välinpitämättömiä, muuttavat muualle, inhoavat pikkulapsia, ne lapset joiden piti saada lapsenlapsia ei haluakkaan lapsia, eivät saa lapsia, ovat homoja eivätkä halua edes adoptoida lapsia, ovat mielenterveyspotilaista, jne jne jne. Grrrr, mikä raiva´ri noin typerästä aloituksesta. Jos halusit provosoida niin onnistuit mun kohdalla ihan kybällä.

Tai taapero ikään? Muistako hyvin, kun opit kävelemään. Onko tuoreessa muistissa?

Minä ainakin tunsin itseni vielä ihan pirteäksi ja jaksoin hoitaa lapsen ihan hyvin.

Jokainen kai tekee lapset sillä oletuksella että hoitaa ne itse, ei kai kukaan laske sen varaan, että hoitakoon isovanhemmat lapset?

Omien vanhempien vanheneminen tulee eteen kaikille. Minulle se tuli jo 20-30 vuotiaan, koska olen vanhojen vanhempien lapsi. Mutta minullahan oli perheettömänä hyvä mahdollisuus hoitaa ja autta heitä. Moni 50-60-v työkaverini on ongelmissa, kun pitäisih oitaa vanhempien asioita, oma terveys alkaa prakailla ja lisäksi olis hoidettava niitä lapsenlapsia. Suo siellä, vetelä täällä...

Tai oikeastaan ne lapset. Ne eivät todennäköisesti tule ikinä saamaan minkäänlaista apua lastenhoitoon omilta vanhemmiltaan. Hyvässä lykyssä joutuvat hoitamaan omia lapsiaan ja pitämään huolta siitä, että vanhemmat pärjäävät vanhainkodissa tai kotonaan. Jos ovat elossa, eivät jaksa hoitaa pieniä lapsia. Ja miten 40v on enää mitenkään kiinni pienten lasten elämässä? Miten pystyy samaistumaan?

Miksi yleensä pidät isovanhempia velvollisina hoitamaan lapsenlapsiaan ? Sinulla on todella pieni ajatusmaailma, eti voi muuta sanoa...

Noin mitättömän asian takia, kuin numerot. Huh, johan on.



Kyllä mä säälin narkkareiden ja juoppojen lapsia. Puhumattakaan kaikista seksuaalisesti hyväksikäytetyistä ja hakatuista.



Mutta joo, arvonsa kullakin.

kummastelin minäkin... ;)

ovat reilu kuusikymppisinä jo ilmeisesti vanhainkodissa tai niin raihnaisia, etteivät pysty enää seurustelemaan lastenlastensa kanssa. Nelikymppisten vanhemmat ovat tosiaankin siinä 60-70-vuotiaita - ehkä sinun suvussasi nämä ovat jo lusikalla syötettävää kamaa? Meillä nimittäin siinä iässä mennään eikä meinata.

Vanhemmat erosiva ja äiti aloitti rilluttelukierroksen, ei paljon lastenhoitoapua ole tippunut. Serkkuni sai lapsensa yli 30-vuotiaana ja tätini jäi eläkkeelle vähän päälle 60-vuotiaana (oli itsekin mummoäiti), lapset viettävät siellä nyt lomia ja viikonloppuja :(

On todella hienoa että sua säälittää nelikymppisten lapset, että niiden mahdolliset lapset ei sit saa sitä lastenhoitoa...voiksä edes olla tosissas??? Ihan kuin kaikki muuten automaattisesti sais sen palvelun omilta vanhemmiltaan, haloo. Tässä sulle elämän realiteetteja, niin saat lisää säälittävää: vanhemmat kuolee ennenaikaisesti, ovat alkoholisteja, välinpitämättömiä, muuttavat muualle, inhoavat pikkulapsia, ne lapset joiden piti saada lapsenlapsia ei haluakkaan lapsia, eivät saa lapsia, ovat homoja eivätkä halua edes adoptoida lapsia, ovat mielenterveyspotilaista, jne jne jne. Grrrr, mikä raiva´ri noin typerästä aloituksesta. Jos halusit provosoida niin onnistuit mun kohdalla ihan kybällä.

miksi teet lapsia ja riistät heiltä jo etukäteen mahdollisuuden isovanhempiin??

ei ikinä saa vanhemmiltaan lastenhoitoapua, koska muuttavat toiselle paikkakunnalle aikuistuttuaan.



Mut kertokaa minulle, miksi niiltä omilta vanhemmilta pitäisi saada lastenhoitoapua? Tiedän paljon perheitä jotka eivät sitä koskaan saa (asuivat isovanhemmat sitten lähellä tai kaukana) enkä mä hirveästi osaa heitä (meitä) sääliä. Lapsia tehdään aina omien voimavarojen mukaan, koska itse heidät täytyy loppupeleissä kuitenkin kasvattaa ja hoitaa.

jo 12 vuotta (pienin nyt 8 kk), eli ei tässä omaa aikaa ole ollut tähänkään asti. Ei ole ollut mitenkään vaikeaa sopeutua vauva-aikaan ;-)



EHKÄ eri asia jos vasta esikoisen saa 4-kymppisenä. Tai sitten siinä iässä on jo valmis luopumaan omista vouhotuksista ja omistautumaan pienelle ihmiselle.

asutko jossain tuppukylässä, jossa kaikki on duunareita ja tekevät lapset 20 kymppisinä kun ei oo mmutakaan tekemistä..kouluja kun ei jaksa käydä ja saahan sitä sitten kaupan kassalta vähän äityslomaa kun tenavia tehtailee. ELÄT IHAN TOISESSA MAAILMASSA KUN ME MUUT...

Ja 40 vuotiaat ovat yleensä tosi itsekkäitä, kun ovat tottuneet elämään vain itsensä ja aikuisen kumppaninsa kanssa niin kauan. Sitten onkin vaikeaa sopeutua vauva-aikaan ja siihen, että joistakin tietyistä asioista on pakko luopua, kun ne eivät onnistu enää lapsen kanssa.

Ihan sama kuin sanoisi, että kaikki kaksikymppiset ovat vielä niin lapsellisia, etteivät pysty huolehtimaan lapsista.

keskimäisen kolmikymppisenä ja nyt tän nuorimman liki nelikymppisenä. Äiti oikein odottaa että saa vauvan hoitoonsa. Nyt sillä on aikaa kun jäi just eläkkeellä. On 65-vuotta ja ihan vetreessä kunnossa.

Joten sinänsä en oikein ymmärrä miks ap kuvittelee että nelikymmpisen oma äiti on jo niin vanha että ei kykene mihinkään?



Sen verran vielä että, yhtä ainutta mukulaa mä en ole tänne maailmaan vääntänyt sillä silmällä että heidän tulisi mua vanhempana hoitaa. Auttaa voi, hoitaa ei tartte tai ruveta omaishoitajaksi, ei kenenkään. Mielummin mä meen laitokseen kun oon yhdenkään mun lapsen "riesa". Hyvässä lykyssä elän kuolemaan asti omassa kodissa. Ei kaikki vanhukset ole laitoskamaa.

Ihan sama kuin sanoisi, että kaikki kaksikymppiset ovat vielä niin lapsellisia, etteivät pysty huolehtimaan lapsista.

yli 40-v naisilta. Ei niillä tee enää työelämässäkään mitään.

Ongelmajätettä.

Miksi luonto ei korjaa 40v naisia saman tien haudan lepoon?