oliko sun lapsuudessa köyhää kituuttamista 70-80-luvuilla??

Lama vei mennessään 80-luvun rikkaat vuodet, ja se tosiaan tuntui omassa perheessäni.

käyhänä opiskelijana etenkin, ja kokemuksesta tiedän että vaahtoamattomalla lirushampoolla on vaikea saada meikäläisen tukkaa puhtaaksi.

Mutta ei sinun tarvite uskoa, koska kaikkien ihmisten hiukset ovat samanlaiset eikä eroa pesutuloksissa ole eri shampoiden välillä ;)

Tiedän ihan kokemuksesta miten laimennettu shampoo tai suihkusaippua toimii. Mutta turha vängätä, et ole kiinnostunut.

Mulla on paksut ja pitkät hiukset

ja hyvin vaahtoava shampoo on helpompi levittää joka paikkaan kuin sellainen joak ei vaahtoa. Ajattele vaikka suihkusaippuaa: jos sun pitää älevittää sitä koko kropalle ja käytettävissä on vaan ruokalusikallinen ainetta, niin onko helpompi levittää tasaisesti jos se vaahtoaa vai jos se ei vaahtoa?

ulkomailla. Vähintään joka toinen kesä tehtiin kuitenkin parin viikon auto/telttamatka Lappiin. Ja muuten oltiin saarimökillä.



Nuo ovat edelleen minun juttuja. Olemme koko perhe mielellään saaressa kesät ja pari telttareissuakin tehty.

että meillä oli oikeasti aika köyhä lapsuudenperhe. Lähes kaikki vaatteet sain isosiskon perintönä valmiiksi kuluneina, joskus äiti saattoi myös ommella meille jotain ja tosi harvoin ostettiin uuttakin.



Mieluisen harrastuksen jouduin lopettamaan ensimmäisen vuoden jälkeen, koska se oli kuulemma liian kallis. Ja ihan sitä unelmieni harrastusta (=ratsastus) en päässyt koskaan edes kokeilemaan.



Vaatteista vielä... vaatteita meillä oli aina aivan liian vähän, muistan miten kaverini huomauttelivat joskus lapsena kuinka käytän samoja sukkia monta päivää, mutta ei niitä sukkia (tai alusvaatteita) voinut mitenkään joka päivä vaihtaa kun niitä saattoi olla vaikkapa kolmet ja äiti ei ollut ihan ahkerin pyykin pesijä.



Nyt aikuisena kun minulla on omia lapsia, myönnän hieman vetäväni överiksi tämän asian tekemistä eri tavalla lasteni kanssa. Lapsillani on aivan liikaa vaatteita, (varsinkin niitä joka päivä vaihdettavia alushousuja ja sukkia!) ja toistaiseksi lapset ovat päässeet kaikkiin haluamiinsa harrastuksiin, huvipuistoihin, museoihin yms. Pitäisi varmaan ruveta useammin ihan vain kasvatuksellisista syistä kieltämään lapsilta jotakin, mutta on niin kivaa kun omilla on se kaikki mikä itseltä puuttui. :p

Onko vihannesten kasvattaminen ja marjojen kerääminen köyhyyden merkki? Meillä niitä ainakin harrastettiin 80-luvulla vaikkei keskivertoa köyhempiä oltukaan. Ja nyt oman hyvintoimeentulevan perheeni kanssa keräillään ja kasvatetaan vieläkin. Lapsista on hauskaa käydä metsässä ja katsella miten kasvimaa muuttuu kesän kuluessa. Tietää ainakin mitä syö.

oli pihi. Me elettiin oikeasti tosi köyhästi ja opin jo pienenä, että mitään mikä maksaa ei voi pyytää. En koskaan pyytänyt päästä harrastukseen, joka olisi maksanut enkä koskaan pyytänyt vaatteita. paitsi kerran pitkän mietinnän tuloksena lukiossa pyysin rahaa farkkuihin, kun omat työtuloni oli käytetty (harrastuksiin ja tarvittaviin vaatteisiin). Kun mulla ei yksinkertaisesti ollut pitokuntoisia housuja ja äiti ei sitä tajunnut. Piti kyllä pitkään miettiä että kehtaanko. Yritin äidille vihjailla, mutta ei se tajunnut. sain kyllä rahat. Asia olisi minusta ok, jos vanhemmilla ei olisi oikeasti ollut rahaa. Mutta kun tiesin, että on.

Äidin mukaan oltiin kyllä köyhähköjä, mutta ei se lapselle asti näkynyt. Kyllä meillä aina oli ruokaa, vaatteita ja lelujakin. Äiti tosin oli kätevä käsistään, joten ompeli meille mukuloille esim. talvivaatteet itse. Sen muistan kyllä, että jouduin yleensä pitämään isoveljen vanhoja vaatteita ja joskus minuakin luultiin pojaksi. Olinkin onnesta soikea, kun sain 6-vuotiaana ekat vaaleanpunaiset samettihousut! Siinä vaiheessa kun menin kouluun, oltiin varmaan jo ihan keskiluokkaisia.

Ihan tavallista ruokaa syötiin. Mitään kalliita harrastuksia ei ollut, mutta en osannut kaivatakaan (ei ollut pikkupaikkakunnalla harrastusmahdollisuuksiakaan). Matkustelu olisi ollut kivaa, mutta aloin sitten matkustaa itse tienaamillani rahoilla lukioiässä.

70-luvulla saatiin koulusta avustuslappuja esim vaatteisiin. Ruoka oli todella yksinkertaista, nykymittapuun mukaan en varmaan olisi hengissä.

Autoa ei ollut, koko kesäloma mummon luona.

Matkoilla ei käyty missään. Eka kerran Helsingissä ja lintsillä täysikäisenä omilla rahoilla.

Kaikesta huolimatta en koe jääneeni mistään paitsi, rakkautta ja rauhaa kotona riitti!

kolmannella luokalla v.86 piti lainata kaverilta polkupyörä koulun pyöräretkeä varten. Muistan miten kade olin isoveljelle, joka sai tehdä töitä ja ostaa niillä rahoilla kivoja juttuja. Itse menein kesätöihin ensimmäisen kerran 12-vuotiaana. ostin rahoillani mankan : )



Lomamatkoilla ei käyty ikinä, 16-vuotiaana pääsin Pohjanmaalle siskon häihin.

Asuimme uudessä rivitalossa, meillä oli jo tuolloin kaksi autoa, kävimme ahkerasti matkoilla niin laivalla kuin lentokoneellakin - mikä ei tuohon aikaan ollut vielä niin tavallista kuin nykyään. Väritelkkarikin tuli jo 1972. Harrastin ratsastusta ja pääsin 80-luvun alussa kielikurssille Kaliforniaan. Olin hyvän perheen kermapyllytytär.

kerran käytiin ulkomailla, vuonna 1988 siis kun olin jo teini, omalla autolla silloinkin.



Lensin lentokoneella ekan kerran 12-vuotiaana.



Pakastettiin marjoja kaiket kesät, maitopurkeista pätkittyihin "rasioihin". Syötiin kasviksia ja viljaa, harvoin lihaa. Usein puuroa, sämpylöitä, porkkanaa, perunaa.



Kerran saimme leivän päälle SEKÄ juustoa että KINKKUA (olin kipeänä niin muistan sen hyvin).



Vaatteet tehtiin itse tai saatiin sukulaisilta (serkuilta) käytettyinä. Sukkahuosuista pätkästiin sukkaosat pois niin niistä tuli kalsarit, vanhempien villapaidat pienennettiin muksuille jne.



Lelut ja huonekalut tehtiin pääosin itse. Urheiluvälineet ostettiin käytettynä sukulaisilta / kirppareilta.



Auto meillä oli kuitenkin, monen kaverin perheessä ei ollut, se oli silloin "luksusta", siis seitkytluvulla. Mökkiä, venettä, lomaosakkeita tms. ei tietenkään ollut.

Vasta tavattuani nykyisen mieheni melkein 2000-luvulla on elämä muuttunut köyhemmäksi. Surullista.



Vanhempani olivat duunareita, mutta osasivat "sijoittaa" rahansa viisaasti. Omakotitalot ja autot hommattiin varmanpäälle, eli ensin säästettiin, sitten ostettiin. Toki kävivät Ruotsissa hetken töissä ja tienasivat autorahan sieltä. Mutta muutoinkin osasivat säästää.



Reissasimme joka kesä pidemmän reissun, ulkomaille yleensä. Autolla tai lentäen. Saimme tarpeeksi vaatteita, ei kalleinta merkkiä, muttei kehnointakaan. Äiti ompeli paljon itse. Siihen aikaan ompeleminen kannatti, kun eivät kankaat maksaneet läheskään niin paljoa kuin tänä päivänä.



Asuimme ajan mittapuun mukaan ihan tilavasti, omakotitaloissa. Mökkikin ilmestyi kuvioihin myöhemmin. Pyörät ja harrastusvälineet olivat uusia ja hyväkuntoisia, mutta ihan kaikkea ei saatu alkaa harrastamaan. Hintoja seurattiin.



Itse elin hyvin vielä 2000-luvun kynnyksellä, kunnes menin mieheni kanssa yhteen. Hän on hyvätuloisesta perheestä, mutta oppinut holtittoman rahankäytön, joten kituutamme paljon kehnommissa varoissa kuin vanhempani ikinä. Velkaa kertyy enemmän kuin tuloja on. Elämä on surkeaa, neljään vuoteen en ole matkustanut enkä ostanut itselleni uusia vaatteita. Kirppikset ovat tuttuja.



Nyt tähän on tulossa muutos. Jossain vaiheessa rakkauskin tippui matkalla, enkä jaksa enää. Jos on yrittänyt yrittämistään viisi-kuusi vuotta, koen että minulla on lupa luovuttaa. Ei tuo opi koskaan. Perustan oman talouden ja oman tuvan, saan elää omissa yksinäisissä oloissnai lapsen kanssa köyhänä mutta itseaiheutetusti. Tai jopa paremmin kuin tähän asti, kun saan itse päättää, tarvitaanko mielettömiä kulutusluottoja videotykkiä tai mönkijää varten vaiko ei.



Älkää sortuko yhteisiin rahoihin, jos toinen ei osaa käyttää rahaa... Olisi viisas neuvo itselleni kymmenen vuoden taakse, jos vain voisin. Voisi elämä olla ihan eri mallilla.

Itse asiassa oltiin varmaan siihen aikaan aika rikaitakin jota vanhemmat yrittivät peitellä.



Vanhemmat olivat ostaneet velattoman kodin ja hankkineet vakituiset työpaikat ennen lapsien hankkimista. Myös mökki ja auto oli ostettu, velkaa ei ollut.



Lapsille ostettiin kaikki uutena. Siskolta veljeljelle ei kierrätetty mitään. Muistan kun veljeni kerran noin 12 vuotiaana sanoi että voi käyttää minulle pieneksi jääneitä vihreitä verkkahousuja, mutta takki ei käytä kun siinä oli aniliin punaista, niin vanhemmat olivat lähes kauhuissaa että ei sinun tarvitse käyttää kenenkään vanhoja. Mitään käytettyä ei ollut.





Oli lasten bensakäyttöinen auto, laskettelemaan vietiin vaikka joka ilta lähirinteeseen ja viikonloppuna isompaan laskettelukeskukseen. Ulkomailla lentäen käytiin muutaman kerran ennimmäkseen käytiin pohjoismaissa ja Suomessa huvipuistoissa. Saatettiin käydä saman kesän aikana jopa 5-10 huvipuistossa, miten me lapset nyt satuttiin haluamaan ja mitkä huvipuistot sattuivat samalle suunnalle. Esim. Linnanmäki, Grönälund, Kolmården, Kööpenhaminan tivoli, Legoland, Sommarland ym. Tätä tehtiiin useampana kesä. Myös Jukujukumaa, Vasaland, Särkänniemi yhdistelmä oli meidän lasten suosikkeja. Me lapset lähinnä päätettiin minne huvipuistoreissulle mentiin. Vanhemat sitten kertoivat kavereilleen että ei me mitään ihmeellistä tehty vähän käytiin autolla ruotsissa sai Suomessa telttailemassa. Juu ehkä yksi yö oltiin teltassa, jos ei saatu mökki tai muuta majoitusta kaupungista.



Marjassa ei juurikaan käyty tai sitten mentiin mökin viereiseen metsään ja kerättiin sieltä kipollinen ja sitten vanhemmat saivat sanoa kavereilleen että juu on käyty marjassa. Todellisuudessa ostivat marjat torilta.



Siitä huolimatta olen itse oppinut säästäväisen asenteen. Sitä rahaa sai lapsena paljon kerralla esim. kevällä kun koulu loppui, mutta kehotettiin myös säästäväisyyteen. Esim. Säästin omia rahojani noin 50 000€ ennen kuin ostin asunnon. Sitä ennen asuin halvalla vuoralla ym.



Nyt oman lapsen kanssa kuitenkin huomaan että elän vähän samanlaista elämään kuin lapsuudessani. Eli ostan lapselleni paljon kaikkea vaikka itselläni on vielä asuntolainaa, joka oli järkevämpää maksaa nopeasti pois.