oliko sun lapsuudessa köyhää kituuttamista 70-80-luvuilla??

Eli 70-luku meni kituutellessa, äiti akateemisessa erittäin pienipalkkaisessa työssä ja isä aloitteleva yrittäjä, päällä vielä asuntolaina. Syötiin lähinnä vain hernekeittoa ja maksalaatikkoa, ei ollut kalliita harrastuksia, vaatteet oli tuttavien vanhoja.



80-luvulla alkoi mennä paremmin, yrittäminen tuotti tulosta ja elintaso nousi huomattavasti. Ei kuitenkaan mitään ökyilyä, mutta saatiin harrastuksia, parempaa ruokaa, ravintolaillallisia, ulkomaanmatkoja ym.



Lapsuuteni oli erittäin onnellinen sekä silloin kun oli puutetta että myöhemmin.

1971 elintaso oli aivan toista kuin 1989.

Parissakymmenessä vuodessa toteutui maaseudun murros, muuttoliike, talouskiito, laman alkeet.

Täsmennä vähän.

Pesee yhtä hyvin, säästää rahaa ja luontoa.

Kaikki saippuat ja shampoot piti lantrata vedellä ja vähänkö ärsytti kun ei ne sitten vaahdonneet kunnolla.

meitä oli 80-luvun alussa 4 sisarusta. Rakennettiin omakotitaloa, ja muistan sen vuoden joulun. Sain lahjaksi LPlevyn, suklaalevyn ja äidin kutomat sukat. Sisarusten lahjat samaa luokkaa. Rahat tais olla ihan loppu. Meni vuosi ennenkuin olkkariin ja käytävälle saatiin muovimatto, betonilla mentiin.



Muistan myös ruokailuja: lisää ei saanut ottaa, sitä ei ollut. Aika usein silakoita. Aina kuitenkin keitettyjä perunoita. Oman maan antimia paljon, marjoista mehua ja kiisseliä. Puolukassa oltiin aina joka syksy koko perhe parikin kertaa. Siinä oli lisukkeet talveksi.

köyhiä, mutta elivät kuin köyhät. En tiedä mihin rahat meni. Vaatteet tehtiin itse, ruoka oli mitä kaapista sattui löytymään, missään ei käyty (no oli meillä huonokuntoinen vene saimaalla).

Yleensäkin kaikki oli "turhaa" tai "tarpeetonta". Jos jotain halusi, äiti torppasi sen kysymällä marttyyrimaisesti paheksuen "mitä sinä silläkin tekisit". En sitten vähän isompana kysellytkään mitään.



Ehkä olivat vaan boheemeja romantikkoja? En tiiä.

Minun hemmetin paksuun pehkooni se ei levity koska laimennettu aine ei VAAHTOA tarpeeksi,ymmärrätkö?

Vanhempani olivat pientilallisia. Mitään ylimäärääistä ei ollut. Aloitin kesätyöt 7-vuotiaana ja yläasteella ja lukiossa ostin käytännössä kaikki omat vaatteeni, koulukirjat jne. juoksevat menot omilla rahoillani. Isompiin hankintoihin, kuten polkupyöriin, ajokorttiin, luistimiin ja suksiin vanhemmat antoivat rahat. Eli kuitenkin sain ylimääräistäkin.



Ruoka oli vaatimatonta. Joka päivä toinen ruoka pyttipannua ja toinen sitten kastike+perunoita, toki myös keittoja.



Kaikista kurjinta aikaa oli kuitenkin 90-luku, kun sukupolvenvaihdoksen maksut muille isän sisaruksille lankesivat, EU tuli, lama... kaikki osui samaan aikaan.

mutta ihan vapaasti niele kaikki mitä shampooteollisuus sanoo

Minun hemmetin paksuun pehkooni se ei levity koska laimennettu aine ei VAAHTOA tarpeeksi,ymmärrätkö?

tai se ei ainakaan meille lapsille näkynyt. Isäni oli yksityisyrittäjä ja äitini kotiäiti. Ei sitä rahaa varmaan liikaa ollut, mutta asuimme isossa omakotitalossa, meillä oli mökki ja ulkomaillakin kävimme. Meidän lasten harrastuksiin satsattiin ja muutenkin minulle on lapsuudestani sellaiset muistot, ettei elämä ollut mitään kituuttamista.

Sen vaahdon avulla se on helppo saada joka paikkaan levittymään,siksi sitä siinä on! Ei saatana miten tyhmää porukkaa täällä on..

köyhiä, mutta elivät kuin köyhät. En tiedä mihin rahat meni. Vaatteet tehtiin itse, ruoka oli mitä kaapista sattui löytymään, missään ei käyty (no oli meillä huonokuntoinen vene saimaalla).

Yleensäkin kaikki oli "turhaa" tai "tarpeetonta". Jos jotain halusi, äiti torppasi sen kysymällä marttyyrimaisesti paheksuen "mitä sinä silläkin tekisit". En sitten vähän isompana kysellytkään mitään.

Ehkä olivat vaan boheemeja romantikkoja? En tiiä.

Tosin sitten 1990-luvun lopulla selvis minne rahat olivat menneet kun Nokian osakemiljonäärien nimiä alkoi esiintyä lehdissä.... Isällä oli miljoonasalkku ja vielä euroissa!

No, kiitämme siitä, minä ja velihän se perittiin lopulta.

Ei saatana miten tyhmää porukkaa täällä on..

ja hyvin vaahtoava shampoo on helpompi levittää joka paikkaan kuin sellainen joak ei vaahtoa. Ajattele vaikka suihkusaippuaa: jos sun pitää älevittää sitä koko kropalle ja käytettävissä on vaan ruokalusikallinen ainetta, niin onko helpompi levittää tasaisesti jos se vaahtoaa vai jos se ei vaahtoa?

mutta ihan vapaasti niele kaikki mitä shampooteollisuus sanoo

Minun hemmetin paksuun pehkooni se ei levity koska laimennettu aine ei VAAHTOA tarpeeksi,ymmärrätkö?

olen syntynyt 1960 ja vanhempani olivat sangen varakkaita.



Olen elänyt sangen mukavan ja yltäkylläisen lapsuuden ja nuoruuden. Meillä oli kotiapulainen, myöhemmin kävi siivooja, en esim. joutunut koskaan siivoamaan yhtään mitään enkä tekemään mitään muitakaan kotitöitä. Mutta hyvin olen oppinut;-)



Koulussa tästä oli haittaakin, "peittelin" varallisuuttamme ja uusi vaatteitani. En kertonut ulkomaanmatkoistani kavereille jne.

olen syntynyt 1960 ja vanhempani olivat sangen varakkaita.

Olen elänyt sangen mukavan ja yltäkylläisen lapsuuden ja nuoruuden. Meillä oli kotiapulainen, myöhemmin kävi siivooja, en esim. joutunut koskaan siivoamaan yhtään mitään enkä tekemään mitään muitakaan kotitöitä. Mutta hyvin olen oppinut;-)

Koulussa tästä oli haittaakin, "peittelin" varallisuuttamme ja uusi vaatteitani. En kertonut ulkomaanmatkoistani kavereille jne.

Vanhempani olivat duunareita, mutta tienasivat ilmeisesti kohtuullisesti, mutta isä kantoi oman palkkansa viinakauppaan :(

Elettiin siis pelkästään äidin tuloilla.



Vaatteet hankittiin yleensä pelastusarmeijalta tai saatiin sukulaisilta lahjoituksena. Joskus törsättiin ostamalla joku paita halpiskaupasta, mikä oli minulle luksusta.



Urheiluvälineet kierrätettiin, ja minä sain veljeni vanhat sukset ja luistimet. Aina ne eivät olleet ehjiä.

Polkupyörät isä haki kaatopaikalta.



Ruokien kanssa mentiin halvinta mahdollista linjaa. Jokapäiväiseen ruokavalioon kuuluivat perunat (mummon perunapellosta), ruskea kastike, halvat makkarat ja näkkileipä. Vihanneksia meille ei ostettu.



Kyllä se todellakin oli köyhää kituuttamista. Sitten tuli 90-luku ja lama, eikä mikään muuttunut.

Onneksi opiskelujen ansiosta pääsin siitä suosta pois.

haitannut, koska tilanne oli sama lähes kaikilla kavereilla.



Esim. normaali arkiruoka oli perunat ja ruskea kastike, jossa saattoi olla esim. yksi kananmuna tai 100 g jauhelihaa (yhteensä 6 hengelle) antamassa makua. Jos kaupasta ostettiin 400 g paketti pakasteseitiä, pyydettiin kauppiasta halkaisemaan se lihakirveellä puoliksi, koska puolikas riitti hyvin perheen yhteen ateriaan. Koskaan ei kuitenkaan ollut nälkä, sillä maha täytettiin perunoilla, joita oli riittävästi.



6-henkinen perheemme asui kolmiossa (tosin pinta-alaa taisi olla reilut 80 m2). Asunto oli vuokra-asunto.



Kaikkea tavaraa oli paljon vähemmän kuin nykyaikana. Kaikilla kouluikäisillä lapsilla oli kuitenkin sukset, luistimet ja polkupyörä. Tosin esim. minä sain esimmäisen polkupyöräni vasta 6-vuotiaana. Silloin oli vähän hankala opetella ajamaan isolla (20") pyörällä. Sitä ennen käytössäni ei siis ollut minkäänlaista polkupyörää.



En ollut koskaan lapsuudessani ulkomaanmatkoilla perheen kanssa. Kotimaanmatkatkin kestivät korkeintaan 2 yötä.



Vanhempani olivat kuitenkin akateemisesti koulutettuja ja koko ajan töissä molemmat (äidin 2 kuukauden mittaisia äitiyslomia lukuunottamatta), mutta tämä oli ihan normaali elintaso 70-luvun alun lapsiperheessä.

nykystandardeilla kyllä. Äiti oli kotona, isä opettaja. Ruokaa oli, mutta kyllä kasvimaalla kasvatettiin juurekset itse, marjoja poimittiin ja vaatteitakin tehtiin itse ja saatiin sukulaisilta. Ulkona ei syöty ikinä, herkkuja vain juhlissa (pullaa kyllä oli, samoin marjapiirakkaa jne). Leluja vain synttärilahjaksi ja hyvin harkittuna jne. Lomalla mentiin omalla itsetehdyllä "matkailuautolla" lappiin pariksi, kolmeksi viikoksi.



Kouluun mnetyäni äitikin meni töihin ja elintaso parani sen verran, että sain mm. aloittaa ratsastuksen kerran viikossa.

Tiedän ihan kokemuksesta miten laimennettu shampoo tai suihkusaippua toimii. Mutta turha vängätä, et ole kiinnostunut.

Mulla on paksut ja pitkät hiukset

ja hyvin vaahtoava shampoo on helpompi levittää joka paikkaan kuin sellainen joak ei vaahtoa. Ajattele vaikka suihkusaippuaa: jos sun pitää älevittää sitä koko kropalle ja käytettävissä on vaan ruokalusikallinen ainetta, niin onko helpompi levittää tasaisesti jos se vaahtoaa vai jos se ei vaahtoa?

Ulkohuussissa käytettiin lehtipaperia, kun ei ollu varaa ostaa wcpaperia. Ne lehdetkin varmaan saatiin jostain. Saunapuita ei aina ollu.. siispä aina ei siis saunottu ees kerran viikkoon (kamalaa, kun nyt aattelee). Pyykinpesukin oli huonoilla kantimilla. Eli taisin melko likasissa vaatteissa kulkea.



Ruoasta oli pulaa. Koulussa piti koittaa syödä, kun se oli päivän ainut ateria.



Uusia vaatteita sain tosi harvoin. Oli aina yksi vaatekerta ja kun kasvoin siitä yli, niin oli pakko jotain ostaa. Kenkiäkin oli aina vain ne yhdet kerrallaan.



En nykyäänkään ihmeitä vaadi. Meillä on kyllä lähes maksettu omakotitalo (itse halvalla rakennettu), mökki tunturissa ja suht uudet autot. Lapsia on itselläni neljä. Ruokaa on aina kotona ja lapsilla vaatetta riittävästi :) Mutta en esim. sisusta kotia muodin mukaan. Se mikä ostetaan saa sitten kelvata seuraavat 20 vuotta. Itselleni ostan harvoin vaatteita. En harrasta shoppailua kuin pakosta ja tarpeeseen.



Olisi mukavaa jos äitini näkisi elämän tilanteeni. Mutta hän kuoli syöpään minun ollessa 16 vuotias. Isä myös kuollut viisi vuotta sitten.