Asperger puolisoita?

Vertaistukea, pliiis. Välillä olen niin väsynyt miehen omituisuuksiin.

Silti tätä miestä parempaa ei ole. Kiltein, kultaisin, älykkäin ja viisain mies maailmassa. Välillä maailman ärsyttävin ihminen. Asperger-naiselle kommenttina; ei toinen asperger voi ymmärtää millaista on "taviksena" elää asperger-puolison kanssa.

Ääniyliherkkyyden vielä ymmärrän, kärsin siitä itsekin. Vaatteet päällä nukkuminen ei minua haittaa, kaikkeen tottuu. En enää hätkähdä oudoista kommenteistakaan ihmisten ilmoilla. Mutta se kun palataan johonkin tiettyyn monologi-aiheeseen uudelleen ja uudelleen. Uaaaaah.

Olen ollut parisuhteessa myös parin nk. nenttimiehen kanssa. Se on, valitettavasti, kuulkaa naiset niin, että ihan tavismieskään ei ole välttämättä samalla tavalla tunteellinen kuin nainen, mies ei keskimäärin ole sillä tavoin virittynyt. Tavismiehelle vaan voi olla vaikea jopa perustella, miksi ja miten tahtoisi vaikkapa hellyyttä saada. As-mies (toki aika karkea yleistys tämäkin, anteeksi, ei ole tarkoitus olla halventava millään muotoa) kuuntelee kyllä ja todellakin haluaa ja pyrkii tekemään oikein, hänen kanssaan voi aidosti opetella elämään niin, että molemmat ovat tyytyväisiä. As-henkilölle voi kertoa, että haluaa tulla lohdutetuksi niin, että halataan/otetaan syliin jne. Kyllä se alkaa toimia, kun sitä opetellaan, vaikka as-henkilön oma sisäsyntyinen tapa olisikin toimia toisin. Ei me nentti-naisetkaan useinkaan olla juuri sellaisia kuin nt-/as-miehet toivoisivat. Oppia ikä kaikki. Raskastahan se on ja valtavan kuluttavaa ja joskus yksinäistä (molemmin puolin). Mutta varmaankin usein vaivan arvoista.

143

Aspergerpuoliso on uskollisin puoliso, jonka tiedän. Uskollisuudesta voi selibaatilla maksaa.

Asperger kuuluu autismin kirjoon. Kaikki autistit on erilaisia - siitä kirjo.

Asperger muutuu iän mukana ja saattaa kadota iän mukana. Autismin oireet voivat myös ilmaantua iän mukana. Piirteet saataa välillä kadota ja ilmetä uudestaan esimerkiksi stressin vaikutuksesta.

Aspergerin olemuksesta ja autismin kirjon eri ilmenemismuodoista verkossa

http://assijorinat.blogspot.fi/

Luin viestisi sekä suurimman osan ketjun viesteistä.Itse siis olen nuori as-mies(en siis  elä enkä ole elänyt parisuhteessa). Viestien lukeminen oli itselleni aikamoinen sokki. Tunnistan itsessäni monia niissä mainittuja luonteenpiirteitä, ja ymmärrän myös että as ihmisen kanssa eläminen voi olla ajoittain hyvinkin vaikeaa. Neuvona miehensä tunnekylmyydestä/tunteettomuudesta kärsiville haluaisin sanoa että asia kannattaisi ehkä ottaa puolison kanssa laajemmin puheeksi.Itse esimerkiksi ymmärsin tätä viestiketjua luettuani miksi monet ns. "tavalliset ihmiset" joihin olen tutustunut inhoavat minua tai näkevät minut muuten kummajaisena jonka kanssa he eivät halua kaveerata vaikka olisin sitä monesti toivonut, joten sama voisi toimia myös puolisoidenne kohdalla.  

Sanot että as mies toimittaa mielellään pyynnöstä esim. Hellyydenosoituksia? Millaisia? Onko mitään toivoa saada Helliä kosketuksissa ja sanoja, joissa on aistittavissa aitoa hellää tunnetta kuten välittämistä ja joskus jopa rakkautta??? N. 4 kk seurusteltu enkä ole saanut sellaisia läheskään riittävästi. Eikö siinä ole sellainen suorittamisen tunnelma jos hän ei tee sitä omasta tahdostaan?? Eikö kumppanin nautinto välity heille siten että kokisivat sen palkintona??? Mitä ajattelette kokemustenne pohjalta, voiko as mies oppia pitämään kosketuksista ja fyysisestä läheisyydestä?? Voiko ilmaista nauttivansa siitä ja seksistä joka on hyvää. Voiko hän tavoittaa, tunnistaa ja ilmaista sitä mielihyvää? Miten pystytte, jos kumppaninne ei ilmaise kehollaan nautintoa seksinne aikana? Eikö sellaista kaipaa kaikki?! Onko suuri riski että aseille tulisi läheisyys ja seksi "estyneisyys" kuten yllä kuvattu joillekin tulleen?? Kertokaa lisää tunnetason yhteyden toimivuudesta, ei vain arkiaskareista. Onko joku neurotyypillinen tunnetaitoinen nainen oikeasti onnellinen pitkässä parisuhteessa aspergerin kanssa? Eikö tiukka kaavamaisuus ahdista? Mistä saada pätevää apua suhteeseen tai siitä irti pääsemiseen???

Kiitos. Entä kun as kumppani sanoo vihaavansa kompromisseja? Niiden tekoon tarvittaisiin molempia, jotta suhde olisi tasapainossa.

Vaimosihan on sairas henkisesti.

voi itku sulle nro 8 miten jaksat?!

rakastan häntä vielä, vaikka oma jaksaminen onkin koetuksella.

t.8

Asia on nimittäin myöskin niin, vaikka pahalta kuulostaakin, että en halua jättää lapsia vaimon kanssa asumaan/tapaamisiin, koska hän ei välttämättä osaa vastata oikein lasten henkisiin tarpeisiin, voi olla heille välillä julmakin.



t.8

Aspergermieheni antaa äärimmäisen pidättyväisen ja estyneen vaikutelman, ei esimerkiksi kestä katsoa eikä kuulla mitään, missä on mukana jotain seksiin viittaavaa. Lastaan hän halaa kuitenkin täysin luontevasti ja mielellään. Lapsi on muutenkin ainoa, joka saa häneen aina yhteyden. Lasta hän kuuntelee aina ja osaa myös lohduttaa toisin kuin minua. Hän on ehdottomasti hyvä ja huolehtivainen isä.



Opin hoitamaan monet juoksevat asian lapsen kautta, koska minua mies ei kuunnellut. Valitettavasti nuoremme on jo muuttanut pois kotoa, joten joudumme tulemaan toimeen keskenämme. Ilman välittäjää se on välillä hyvin vaikeaa. Kun ei vaan mene perille, mitä sanon eikä sekään, kun kädestä pitäen näytän.



Yhä useammin olen miettinyt, että normaalin miehen kanssa voisi olla helpompaa. Ei tarvitsisi koko ajan varoa, että mies tuntee itsensä uhatuksi ja pakenee yksityiselle, autistiselle saarelleen. Mikään riitely ja erimielisyyksien selvittely ei nimittäin onnistu. Jos olen eri mieltä, en ole järkevä, ja mies jatkaa puhumista kanssani vasta, kun alan olla järkevä. Järkevyys asuu yksinomaan hänen päässään, ei minulla juuri koskaan.



Yritän haarukoida argumentteja, jotka hänelle menisivät perille, kun oikeat, aidot, tunteistani lähtevät argumentit eivät tehoa. Tämän jälkeen hän syyttää minua manipuloinnista.



Onneksi hän on niin fiksu, että olemme useimmista asioista samaa mieltä.

mun mies on oikeasti asperger, eikä se ole ollenkaan tuollainen. Ei tunnekylmä ollenkaan, vaan rakastaa suuresti ja tekisi mitä vaan meidän eteen. Tekeekin paljon. Muista kuin omasta perheestä se ei kauheasti välitä, mutta meistä sitten sitäkin enemmän - ja osoittaa sen myös. Joiltain osin aika hassu - munkaan mies ei osaa täyttää veroilmoitusta eikä pysty pitään laskuja järjestyksessä. Se on myös tuntoaistiyliherkkä - tuon kenkäkuvauksen päinvastainen versio, todennäköisesti - joten hän pitää tietyntyyppiestä kosketuksesta, muttei se meidän seksiä haittaa koska pidän itse samantyyppisestä.



Taidatte puhua pelkkien stereotypioiden pohjalta.

Taidatte puhua pelkkien stereotypioiden pohjalta.

assin puoliso

Estoisuus ei tarkoita tunnekylmyyttä vaan kyvyttömyyttä ilmaista niitä tunteita. Aspergerille on tyypillistä juuri se, että ajatuksia ja tunteita kyllä on, muttei pysty niitä jakamaan samalla tasolla normaalin kanssa tai ylipäätään. Aistiyliherkkyydet eivät tätä helpota vaan vaikeuttavat. Vieressäni nukkuu mies, jolla on vaatteet päällä, korvatulpat korvissa ja silmälaput silmillä. Meillä tämä haittaa seksiä, teillä ehkä ei.

luuletko, että keksimme täällä omasta päästämme näitä juttuja? Miksi niin tekisimme? Aspergeriin ei liity tietenkään tunnekylmyyttä yhtään sen enempää kuin muihinkaan ihmisiin, mutta monesti tiettyä erilaisuutta ja eristäytymistä mikä tuntuu läheisistä tavallaan hylkäykseltä. Johan tuossa joku puhui siitäkin, että asperger-suhteita käsittelevässä kirajssakin kerrotaan puolison kokemasta yksinäisyydestä. Ei ole tosiaankaan ystävällistä sinulta 31 väittää muiden kokemuksia ja elämän vaikeuksia olemassaolemattomiksi!

joten se, miten toinen nukkuu, ei ole relevanttia. ja mulla on myös sen verran kokemusta muistakin miehistä,e ttä mä tiedän että niiden kaikkien kanssa on vastaavanlaisia ongelmia - yksi tykkää yhdenlaisesta ja toinen toisenlaisesta seksistä eikä ne tavistenkaan kanssa aina vaan osu yksiin. Miksi siitä pitää aspergeria syyttää?



Minusta on myös kummallista, että te haukutte miestänne tai vaimoanne, joka "ei pysty jakamaan tunteita teidän tasollanne" vaikka yhtä hyvin voisi ajatella niin päin, että te ette pysty jakamaan niitä miehenne tasolla. Mä siis ymmärrän, että tällainen kohtaamisongelma voi olla olemassa, mutta en hyväksy sitä, että siitä syytetään vain toista osapuolta. Meillä tuollaisten ongelmien yli on kiivetty molemminpuolisella työllä.



t 31.

mutta anonyymisti täällä voin sanoa, että asperger-piirteet olivat syypää eroomme. Mies ei eroa halunnut missään vaiheessa, eikä ymmärtänyt eon syitä.

joten se, miten toinen nukkuu, ei ole relevanttia. ja mulla on myös sen verran kokemusta muistakin miehistä,e ttä mä tiedän että niiden kaikkien kanssa on vastaavanlaisia ongelmia - yksi tykkää yhdenlaisesta ja toinen toisenlaisesta seksistä eikä ne tavistenkaan kanssa aina vaan osu yksiin. Miksi siitä pitää aspergeria syyttää? Minusta on myös kummallista, että te haukutte miestänne tai vaimoanne, joka "ei pysty jakamaan tunteita teidän tasollanne" vaikka yhtä hyvin voisi ajatella niin päin, että te ette pysty jakamaan niitä miehenne tasolla. Mä siis ymmärrän, että tällainen kohtaamisongelma voi olla olemassa, mutta en hyväksy sitä, että siitä syytetään vain toista osapuolta. Meillä tuollaisten ongelmien yli on kiivetty molemminpuolisella työllä. t 31.

ei näe kuin oman kantansa ja on mielestään ainoa järkevä, ja joka pitää toisen tunteita ja ylipäätään tunteiden olemassaoloa järjettömyytenä? Se jatkuva järkevyys on välillä tosi rassaavaa!! Ja jos toinen menee mykkäkouluun ja syventyy omaan kuplaansa kun sille yrittää puhua tai selvittää asioita, niin kerrotko hei miten sellaisen kanssa voi tehdä sitä molemminpuolista työtä??

Siinä on vaan se hienoinen ero, että koska asperger ajattelee olevansa aina oikeassa, olevansa se älykkäämpi osapuoli, joka tietää normaalia syvällisemmällä tasolla, mikä asioiden tosiolemus on, niin hän ei kovin helposti lähde itseään tyhmempää normaalia vastaan. Normaali siinä saa yleensä venyä koko kuilun yli. Tai mistäs minä tiedän, minkä verran hän venyy, kun hän ei paljonkaan tästä asiasta ilmaise.



En kiistä, etteikö aspergerin maailma varmaan ole loistokkaampi, säkenöivämpi ja kaikin tavoin tavoiteltavampi kuin minun maailmani. Minustakin on ikävää, että rakastamani ihminen joutuu alentumaan normaalielämän tasolle pystyäkseen täyttämään fyysiset tarpeensa ja toimiakseen yhteiskunnan jäsenenä. Hän on menettänyt paljon erityislaatuisuudstaan opetellessaan sopeutumaan. Se on sääli.



Valitettavasti kuilu vain on edelleen varsin syvä.

ilmeisesti tuo on sinun tapasi selvitä vaikeassa suhteessa, että käännät tilanteen sellaiseksi, että vika on "ihan yhtä hyvin" sinussa. Vikaa ei ole kenessäkään siinä mielessä että joku olisi tahallaan paha, mutta asperger tarkoittaa tietynlaista erilaisuutta. Aspergerin puolisolla EI ole poikkeavuutta, ja jos hän olisi tavallisen ihmisen kanssa suhteessa, hänellä olisi varmasti helpompaa. Eikä täällä kai kukaan hauku puolisoitaan, kerrankin vaan puhutaan asioista niin kuin ne ovat, kun tietää että toiset ymmärtävät.

kyllä munkin mies menee jumiin vaikeassa tilanteessa, varsinkin jos sille jankkaa ja syyttelee, mutta jos sen antaa olla hteken rauhassa, jonkun ajan päästä se rauhoittuu, pääsee siitä yli ja on ihan kykenevä ja halukas keskusteleman asioista. Järkevästi - kyllä - mutta miksi niistä sitten pitäisi järjettömästi keskustella? Ja kyllä ne tunteetkin pystyy perustelemaan järkevästi, jos vaan haluaa.



31