Lyhyille naisille oma ketju!

Olen 154/48 sähköinsinööri ja aika ajoin teen työmaakäyntejä koon 46 haalareissa, onneksi turvakengät on kokoa 36.



Mies on 30cm ja 30 kg isompi, ja ne teinit on jo pari vuotta sitten menneet ohi.



Ne vaatteet ja se ylettyminen, onhan siinä aikaiseksi saanut niitä koomisiakin piirteitä, kun ole eräst nuorta miestä pyytänyt ojentamaan kondomipakettia tai oluttölkkiä.

huvitti aikoinaan miehen sisko joka 180, kehuili aina pituudellaan...sanoin, että noh, pitäähän sitä edes jollain kehua...

Haiseeko siellä alhaalla?

Huh huh, mitä kommentteja ihmisiltä tulee.

15: Oma isoäitini ja isoäitipuoleni olivat loppuvaiheessa minua selvästi pienempiä, isoäidin pituudeksi mitattiin hoitokodissa 140 cm. Hän kärsi kyllä osteoporoosista ja oli sen sukupolven lapsia, joka näki lapsuudessaan nälkää kansalaissodan aikaan.

Kengistä vielä: Itse käytän matalia kenkiä lähinnä mukavuussyistä - sekä tietenkin myös siitä syystä, että kengänkokoni oli pitkään 34-35, joten ostin kenkäni pääasiassa lasten puolelta. Raskauksien ja iän myötä kengännumero on kasvanut 36:een, niin kenkiä saa nyt helpommin jo aikuistenkin puolelta.

Minä 153,5 (tai ainakin olin parikymppisenä), mies minua 30cm ja lähes 60kg isompi.



Mulla ei koskaan nuorenakaan ollut pienikokoista poikaystävää, lyhin oli 175-senttinen bodausta harrastava.



Mua kyllä häiritsee vaatteiden löytyminen. Kurvit on kohdillaan (paino 49kg), joten lastenvaatteet ei oikein istu. Naisten vaatteissa taas ongelmia tuottaa lyhyt selkä: vyötäröt ja miehustat on aina väärissä kohdissa.



Mutta en kyllä isompikaan haluaisi olla.

Se isoin juttu, jossa minulla on tullut fysiikka vastaan, on synnytys. Eli lantion rakenteen/ mittojen vuoksi lapset ovat tulleet sektiolla. Taidan kyllä olla poikkeus?

ja eihän tässä mitään valittamista. Joskus ketuttaa kun ei löydy tarpeeksi lyhyitä housuja vaan melkein aina joutuu lyhentää (olen kokoa 36 tai 38). Mies on 174 cm, lapset tyttö 12 v 148 cm, poika 9 v 135 cm (lyhyimmästä päästä luokillaan molemmat). Kengänkoko mulla 37 että ihan naistenosastolta löytyy popot. Vanhempani ovat myös lyhyehköjä, äitini sentin mua pitempi.



No, oisin mieluummin vaikka 165 cm mutta minkäs voit, tähän on tyytyminen. Töissä joskus tytöttely ärsyttää mutta olen ilmeisesti aika nuoren näköinen muutenkin.

Mies 20 cm pitempi ja lapsi kasvaa hänelle oletetulla käyrällä elikkä on hiukan ikätovereitaan lyhyempi. Selkävaivoja on kun ei ole koskaan pöydät olleet oikealla korkeudella. Uutta kotia rakennettaessa mietin että lasketaanko keittökaappeja 10 cm alemmas mutta ei sitä tehty ja nyt vähän kaduttaa.

eikä ole tämä lyhyys koskaan haitannut.Räpylät on pituuteeni nähden aika isot, kokoa 39, siksi käytän mieluiten korkokenkiä ;-)

Keskipituus naisilla on 165-166cm (ollut 70-luvulta asti Wikipedian mukaan) joten 164cm ei ole todellakaan lyhyt. Eikä näin ollen 160cm:kään ole lyhyt sen enempää kuin 170cm on pitkä.

mittaa 162 cm, mutta jalka 39. Oli ennen 38, raskaudet vähän 'leventäneet'

eikä ole tämä lyhyys koskaan haitannut.Räpylät on pituuteeni nähden aika isot, kokoa 39, siksi käytän mieluiten korkokenkiä ;-)

Pituutta "jäi puuttumaan" 11cm ennusteesta lapsuusaikaisten astamalääkkeiden ja teini-iän aknelääkityksen takia, mutta eipä tuo ole menoa haitannut. Paino normaalisti 75-80kg.



Urheiltua tuli sairastelusta huolimatta ja hyvällä menestyksellä (sm-taso), lihaksista tuli nätit eikä kaupassakaan tarvitse apua pyytää kun on liikkuvuus ja tasapaino kohdillaan ja kurottamalla yltää.



Vaatteet löytyy pääsääntöisesti ihan naistenosastolta, joskus teinien.. Housuja joutuu aina lyhentämään 7cm. Kengissä yleensä jonkinlainen kanta ja koko 38.



Mies 165cm pitkä..

ihan normi mitta naisella. Lyhyt nainen on 150 - 158 cm.

Mutta kerronpa kuitenkin, että ongelmia tulee siitä, että kaikki vaatteet on suunniteltu pitemmille. Jopa rintaliivit, joista ei millään tule sopivia, kun vyötärön ja kainalon väli on niin lyhyt, että kaaret eivät sovi .

163:sta alkaa keskimitta

ihan normi mitta naisella. Lyhyt nainen on 150 - 158 cm.

Molemmat lapset ovat pitkiä, sillä suvussani on myös pitkiä ihmisiä.



Joskus saan kuulla olevani nuoremman näköinen pituuteni johdosta. Meillä on keittiön kaapit madallettu 5 cm niin mulla on kotona helpompaa eikä tarvitse aina kiipeillä. Oletteko tehneet kotonanne vastaavia muutostöitä? Suositellen todella!

mutta en ole, olen 152,5 cm ja mieheni on minua yli 30cm pidempi. Lapsemme ovat isokokoisia ikäisikseen. (äitini 150cm).



Kaupassa olen usein pyytänyt apua joltakulta pidemmältä, jos en ole ylettynyt ottamaan ylähyllyltä jotain. Kotona on kätevää, että mieheni on pitkä, hän ylettyy minne minä en jakkarankaan kanssa.



Haluaisin olla 5-10cm pidempi, olisi helpompaa löytää housuja ja hameita. Joskus olen ajatellut, että lyhyen on vaikeampaa olla niin vakuuttava kuin pitkän. Lyhyttä pidetään melkein lapsena. Ehkä iän myötä helpottaa, nyt olen yli 30v.



Mieheltäni olen joskus kysynyt harmittaako häntä, että olen niin lyhyt, mutta ei kuulema harmita, ehkä hänellä miehekkäämpi olo kun on pidempi niin paljon.

160 cm tai yli ei ole mikään lyhyt, vaan ihan keskimittainen suomalaiseksi (tosin mitoitukset ovat muuttumassa). Itse olen 153 cm ja mieheni on 192 cm eli ollaan aikamoinen näky, joskaan sitä ei itse tule edes ajatelleeksi.



Itseäni ei koko ole koskaan haitannut, eikä onneksi minua ole koskaan sen vuoksi kiusattu ja työelämässäkin olen hyvin päässyt etenemään :) Ainoastaan raskaanaollessa ärsyttää, kun on maha heti kiinni auton ratissa eli on vaikea ajaa, koska penkinhän on oltava aivan etuasennossa, jotta ylettäisin polkimiin. Samoin kaupassa ärsyttää, kun jotkut tavarat ovat niin korkealla, etten mitenkään voi niihin ylettää ja housujahan nyt ei koskaan saa ostettua valmiiksi sopivan pituisilla lahkeilla...mutta se on pientä!

että jalat on normaalit 38, pitkät varpaat sain geeneistä pitkältä isältäni

t.pätkis

että on muitakin pituusero pareja, t.38 vaikka ei sitä tosiaan itse tule ajatelleeksi. Lapsena monesti murehdin sitä, että äiti ja isä näyttivät olevan niin "eriparia", mutta ei se sitten itseänikään näyttänyt vaivaavaan. Ihmissuhteissa kun ei ole kysymys senteistä.

Olen pituuden perinyt selkeästi isäni puolelta joka hänkään ei ole mieheksi pitkä. Mutta hänen siskot ovat samaa pituusluokkaa kuin minä ja samoin hänen äitinsä.



Minuakin mies on semmoset 20 cm pidempi, mutta ei se kyllä haittaa. En oikeastaan omaa pituuttani juurikaan harmittele. Joskus toivoisin paria lisäsenttiä etti jokaiselle ylimmälle hyllylle tarvitsisi hakea tuolia, että sieltä tarvitsemansa saa.



Harrastin ennen raskautta vpk toimintaa ja siellä tosiaan vaatteet oli mies mitoituksella. No mahtupa niiden alle riittävästi muuta vaatetta päälle. Kenkiinkin meni näppärästi villasukat ja kenkähuovat. Myöhemmin kun tilattiin uusia kenkiä sain ihan uudet omat ja pienemmät =)