Lyhyille naisille oma ketju!

ja aika lyhyimmästä päästä omien kavereideni keskuudessa. Pari selvästi (>10cm) lyhyempääkin on, mutta silti olen pienimmästä päästä. Esikoiseni, poika, on luokkansa lyhyimpiä, kun taas pikkusiskonsa on monia vuottakin itseään vanhempia pidempi. Mieheni on 20cm pidempi kuin minä.

ja just sopiva ! Joskus kaupassa on tosin joutunut pyytämään jotain pitkää ystävällistä herrasmiestä antamaan mulle ylähyllystä jotain, mutta se on tainnut tuoda iloa heidänkin päiväänsä.

myös mieheni on lyhyt. En keksi mitään haittapuolta pituudestani:) Löydän edullisesti vaatteita, kun pystyn ostamaan niitä lastenosastoilta:)

Mieheni on myös lyhyt. Minä en oo koskaan pitänyt itseäni mitenkään erikoisen lyhyenä tai muutenkaan kokenut sen olevan mitenkään negatiivinen asia. Minusta on aina ollut mukava olla pieni.



Olen kasvanut lyhyiden ihmisten ympäröimänä.



Ja kuten edellinen, on helppo löytää vaatteita.

puoli cm mulla pituutta. En ole kärsinyt. Mies 20 cm pidempi. Toivon kyllä, että lapsesta tulisi vähintään keskimittainen, mitään hujoppia en kyllä toivoisi (selkävaivoja). Lyhyillä naisilla on enemmän valinnanvaraa :), siis miehissä. No, joskus kyllä naurattaa, kun omia varpaita katselee, että juku, kun ne on tuossa lähellä.

Miehenikin on suht lyhyt, mutta minua pidempi kyllä. Toistaiseksi näyttäisi siltä, että esikoiseni, tyttö, on vähän keskivertoikäisiään pidempi, tiedä sitten tasaantuuko jossain vaiheessa. Kuopuksen pituudesta on vielä vaikea mennä sanomaan, hän on niin pieni vielä.



Minä olen löytänyt vaatteita suht sujuvasti sekä aikuisten että lastenosastoilta. Suurempi ongelma on kengät - kengännumeroni kun osuu juuri sellaiseen väliin, ettei sitä ole yleensä sen enempää lasten- kuin aikuistenkaan osastoilla :)

Työmarkkinoilla ei oikein oteta vakavasti (miesvaltainen ala). Vaatteita on vaikea löytää kun on tällainen Asterix-mallinen. Minkälaisia kenkiä te "pätkät" muuten käytätte? Minä käytän enimmäkseen tasapohjaisia vaikkei ne sopisikaan.

mutta en sen vuoksi, että ne tuovat lisäpitutta, vaan käytän lähes aina hameita ja sopivat hameiden kanssa.



Paitsi työssäni (päiväkodissa) en voi korkokenkiä aina pitää:)

Itse olen sen pituinen enkä koe olevani lyhyt. En tosin pitkäkään mutta aika normi.

ja aika lyhyimmästä päästä omien kavereideni keskuudessa. Pari selvästi (>10cm) lyhyempääkin on, mutta silti olen pienimmästä päästä. Esikoiseni, poika, on luokkansa lyhyimpiä, kun taas pikkusiskonsa on monia vuottakin itseään vanhempia pidempi. Mieheni on 20cm pidempi kuin minä.

154 cm.



Pituuteni (tai siis lyhyyteni) on aina ollut enemmän "ongelma" muille kuin itselleni. Eikä musta itestäni tunnu yhtään niin lyhyeltä mitä ilmeisesti muiden silmissä olen.



Mäkin tykkään käyttää matalapohjaisia kenkiä :)

Mieheni on n. 20 senttiä pidempi. Onhan se välillä ärsyttävää, kun kaverit ovat huomattavasti pidempiä eikä missään yleisötapahtumissa ei näe mitään. 7. luokkalainen on jo mun kokoinen, mutta luokkansa lyhyimpiä. Kuopus on luokkansa pisimpiä. En mä oikeastan halua olla paljon pidempi. Välillä vain onnistun lihottamaan itseni, jolloin sopivien vaatteiden, varsinkin housujen löytäminen on tosi vaikeaa.

ja toimin pitkään miesvaltaisella alalla kohtuullisen vaikutusvaltaisessa asemassa. Ainkin musta tuntui, että jouduin aina tekemään monikertaisen työn ollakseni uskottava -naisena -ja lyhyenä sellaisena. Minut kyllä tunnettiinkin hyvin määrätietoisena ja asiaa puhuvana henkilönä. Omasta pituudestani heitin välillä ronskia herjaa.



Toinen mikä ottaa pattiin niin on se, että niskaan sattuu kun aina joutuu katsomaan muita ylöspäin. Siksi puhunkin mieluusti istuen pöydän ääressä; siten olen muiden kanssa enemmän tasapituisempi:)

ja olen ihan vitun kyllästynyt. Minua pidetään aina ikäistäni nuorempana, olen kai jotenkin epäuskottava työelämässäkin. Mitään en mistään yletä ottaa, istuvia vaatteita en löydä (olen 45-kiloinen), enkä myöskään aikuisen naisen kenkiä (koko 35). Töissä näytän naurettavalta liian isossa työasussa, kun ei ole xs-kokoa saatavana. Kaupan kassallakin on monesti se kortinlukija liian korkealla ja joudun olemaan varpaillani. Ainoa hyvä asia mitä löydän tästä lyhyydestäni, on se että joudun kurkottelemaan, ojentelemaan ja nousemaan varpailleni lukuisia kertoja päivässä - sehän käy jo ihan jumpasta.

150 cm. En koe lyhyyttäni ongelmaksi. Onhan sitä kaikenlaisia tilanteita välillä, mutta eipä se mitään haittaa! :) Kaupassa joutunut pyytämään apua ja minua on luultu nuoreksi äidiksi, vaikken sitä todella olen jne. Olen lyhyyden lisäksi siro ja hoikka.

Nykyään ( jo vuosia ) olen käyttänyt matalia kenkiä. Vaatteita ja kenkiä ostan lasten osastolta.

miettikää sitä kuinka hemmetin lyhyitä meistä tulee vanhoina, kun tulee osteoporoosi ja ranka painuu kasaan. 130 cm ? Jos rikaistuisin joskus miljonääriksi, lähtisin ensi töiksi jalkojen pidennysleikkaukseen.

Eikä minun pituuteni ole lainkaan ongelma minulle, mutta ympärillä oleville sitäkin enemmän.



On uskomatonta, kuinka aikuiset, vieraat ihmiset tulevat päin naamaan päivittelemään, että kylläpä olet lyhyt! Kuinka pitkä muuten olet? Haiseeko siellä alhaalla?



Minä en välitäisi tälläisestä huomiosta yhtään, mutta tässäkin ketjussa on jo ainakin 1 keskimittainen, joka on mielestään lyhyt.

Joskus kaupassa pyytelen apua ja aina löytyy joku pitkä auttamaan ja antamaan sen viimeisen tuotteen ylähyllyn perukoilta.

154 cm. Pituuteni (tai siis lyhyyteni) on aina ollut enemmän "ongelma" muille kuin itselleni. Eikä musta itestäni tunnu yhtään niin lyhyeltä mitä ilmeisesti muiden silmissä olen. Mäkin tykkään käyttää matalapohjaisia kenkiä :)

Vaatteita löydän tavan kaupoista, housut pitää aina lyhentää ja monet pitkät hameet on liian pitkiä, mutta lyhennytän ne anopilla (ammattiompelija).



Ongelmia tulee, kun pitäisi yltää jonnekin. Kodin projekteissa lyhyys on haitaksi, aina pitää kiivetä ja on putoamisvaara. Mies ei anna mun ripustaa verhoja eikä vaihtaa lamppuja. (Mulla on kuulemma karmea tyyli kiipeillä.)



Työelämässä pituuteni ei ole ollut puheenaihe eikä etenemisen este. Joskus ihmiset hämmästyvät, kun tulee pituudesta jotain juttua: " Ihan tosi, et näytä niin lyhyeltä!"



Mies taas on toista laitaa, 188 cm ja 125 kg, harrastaa painonnostoa. Miehen koosta on taas mulle iloa ;)

En ole koskaan halunnut olla pidempi, joskus olen halunnut olla lyhyempi. Tästä ei ole tosiaan muta haittaa, kuin että tarvitsee joskus käyttää jakkaraa. Kaupassa joskus pitää pyytää apua, mutta yleensä en sitten osta jos on liian korkealla. Harvoin semmoisia tilanteita on eteen tullut edes. :)