Voi paska miten halpa lahja!

Sain anopilta joululahjaksi Halpahallin kalsarit. Olin juuri saanut esikoisemme, ja anopin mielestä kotiäidin nyt ei tarttee niin pukeutua.

Olen yleensä todella huoliteltu. En ymmärtänyt anopin lahjan viestiä (?).

Tuon huomenlahjasta loukkaantuneen kannattaisi nyt tarkastella omaa asennettaan. Eivät kaikki opi tuntemaan puolisoidensa makua, vaikka olisivat ollet 20 vuotta yhdessä. Ja ihmisillä saattaa muutenkin olla niin erilainen maku, että lahjoista ei vain tule mieluista. Kamalaa ostaa rakastamalleen ihmiselle lahjaa, jos jo etukäteen tietää ettei toiselle kuitenkaan kelpaa. Minusta koru on romanttinen lahja, ikävää ettei lahjan saaja ollut samaa mieltä. Itse olisin kuollut myötähäpeästä jos olisin saanut miehestä otettuja sensuelleja kuvia, ja muutenkin minusta on mautonta antaa lahjaksi omia kuviaan. Mutta kuten sanottua, ihmiset tykkäävät eri asioista. Itse olen loukkaantunut lapsena eriarvoisesta kohtelusta; minua pidettiin huonompana kuin serkkuni ja se todella osoitettiin avoimesti. Samaan aikaan vietetyissä juhlissa serkkuni sai rahaa ja minä en saanut mitään. En ole mitenkään erityisen köyhästä perheestä enkä kipeästi kaivannut sitä rahaa mutta muistan olleeni todella pahoillani siitä ettei minusta pidetä. Aikuisena toki syykin sille selvisi, vaikka silti olen edelleen sitä mieltä että todella typerää käytöstä aikuiselta kostaa lapselle aikuisten välisiä erimielisyyksiä.

Tuttua.. Mun isovanhemmat lellivät lapsesta asti setääni ja lelliminen siirtyi luonnollisesti hänen lapsiinsa eli serkkuihini. Minä ja vuotta nuorempi serkkuni olemme syntyneet samana päivänä (tietty eri vuonna) joten pidimme kerran yhteissynttärit. Minä täytin 9 ja serkkuni 8. Minä en saanut isovanhemmilta lainkaan lahjaa, enkä edes onnitteluja, mutta serkkuni sai usemman sadan markan arvoisen lahjan. Silloin pääsi itku, ei siksi että en sanut mitään vaan siksi että tuntui ettei merkitse isovanhemmille mitään. Tuo sama hemmottelu meininki on jatkunut aikuisikään asti, serkkuni on saanut isovanhemmiltani kaiken mitä on keskinyt pyytää. Minä en ole saanut ylioppilasjuhlissani lahjaa, enkä silloinkaan onnitteluja.

muistoksi, eikä sulle? Vai tarkoitatko itse vauvana saamiasi ristiäislahjoja?

100 palainen kissannaamapalapeli 2-vuotiaalle, no miksette nyt heti avaa sitä ja rupea kasaamaan :DDDD Henkilökohtaisesti en halua mitään ristiäislahjatavaraa kuten niitä hammasrasioita, soivia kehyksiä tai lusikoita vauvalle. Samaa sarjaa on kuvakehys lyyralla ym Mutta jotkut tykkää näistäkin...

No mitähän ne lapset isona tekee niillä hammasrasioilla. Minä en ainakaan halua sellaisia säilytellä. Omat lapseni sa kalevala korun muumikaulakorut ristiäislahjaksi ja ovat olleet käytössä. Hopeinen kynttilälänjalka tyyliä Wirkkala on myös tosi kiva mutta harva aikuinen sitä nallekuvioituja juttuha haluaa aikuisena käyttää. Eli kyllä toivon ihan reilusti kun kolmas syntyy että ei tule tuota kultakaupan ristiäistavaraa.. plääh. Mieluummin vaikka vaatteita lapsille.

Eli saattaa haluta säilyttää.

Meidät vihittiin pienimuotoisesti maistraatissa, eikä vieraita ollut paljon.

Paras ystäväni miehineen oli todistajina. Ystäväni oli jo poikamme kummitäti. Saimme lahjan, mikä oli mukavaa. Maljakko, ookoo.

Mutta se oli maailman rumin lasiklöntti. Joku Muurlan oksentama epämuotoinen sekasikiö, 2.-laatua vielä.

Se ei haitannut, ettei lahja ollut kallis, mutta kuvittelin ystäväni tuntevan meidät vähän paremmin. Halvemmalla olisi saanut jonkun ihan siistin Ikea-vaasin.

Kerran yritin pitää maljakossa kukkia. Eipä kestänyt vaasiressu vettä - väri lähti, hilsehti pois.



Ylioppilasjuhlissa häilähti mielessä ihmetyksen tunne. Olin kaupungin ainoa 6 ällän yo. Mutta tavallisesti duunariperheestä, ei mitään hienoa sukua.

Muut kyllä saivat rahaa älyttömiä määriä. Isoja lahjoja. Minä, no, en nyt kovin mitään.

Hupaisaa on, että perinteisesti kaupungin lehteen haastatellaan tuoreita yo:ita. Ja muistetaan ne hyvin pärjänneet. Kyllä ne pikkukihojen ja pamppujen mukulat pääsivät lehteen, minua ei kukaan muistanut.

niinkuin tuolla aikaisemminkin. Toki sitten annetaan ihan kunnon lahjakin nyt kun siihen on molemmilla varaa, mutta teininä aloitettu tapa elää.



Lahjaksi on saatu koulun vessasta varastettu puolikas vessapaperirulla, vanhat rikkinäiset rintsikat, puoliksi poltettu kynttilä, puolikas keksipaketti tietysti, Marie, niistä ei kumpikaan tykkää jne. Ja paketti joko kaikkein kauhein, sanomalehtiä vuosikerta ja teippiä ja villalanka tai oikein ihana siis yli ihana vaaleanpunainen ja kultaa, mutta paljon teippiä on ihan must.



se kunnon lahja myös pakataan samaan tapaan että on jotain näpertämistä jouluaattona eikä voi arvat kummassa paketissa on se pahempi lahja.



Tietenkin kilpailemme kumman lahja on kamalampi, pellillenen palaneita pipareita vai Ikean kuppi joka on käytössä lohjennut.

niinkuin tuolla aikaisemminkin. Toki sitten annetaan ihan kunnon lahjakin nyt kun siihen on molemmilla varaa, mutta teininä aloitettu tapa elää.

Lahjaksi on saatu koulun vessasta varastettu puolikas vessapaperirulla, vanhat rikkinäiset rintsikat, puoliksi poltettu kynttilä, puolikas keksipaketti tietysti, Marie, niistä ei kumpikaan tykkää jne. Ja paketti joko kaikkein kauhein, sanomalehtiä vuosikerta ja teippiä ja villalanka tai oikein ihana siis yli ihana vaaleanpunainen ja kultaa, mutta paljon teippiä on ihan must.

se kunnon lahja myös pakataan samaan tapaan että on jotain näpertämistä jouluaattona eikä voi arvat kummassa paketissa on se pahempi lahja.

Tietenkin kilpailemme kumman lahja on kamalampi, pellillenen palaneita pipareita vai Ikean kuppi joka on käytössä lohjennut.

Meillä ei ole tullut tavaksi, mutta pikkuveljeni ollessa jotain 7v hän antoi minulle joululahjaksi minulta varastamansa possukynttilän, joka oli alunperin vaaleanpunainen, oli vaan raaputtanut sen vaaleanpunaisen pinnan pois! :DDD Visu veli on vielä tänäkin päivänä :D.

Valittujen paljojen kirjavaliot, osa4

Vierailija kirjoitti:

Häissä jokainen tietysti antaa tai on antamatta lahjan, ja esim. opiskelijoilta ymmärrän hyvin, jos ei tuo lahjaa tai tuo hyvin pienen lahjan jne.

Omissa häissämme pisti silmään, että sukumme varakkain osa toi edullisimman lahjan, lahjalistalta tosin valittuna, mutta kuitenkin. Lahjan arvo oli ehkä 70 e, ja antajina 6 aikuista ja 4 lasta. No, kukin tyylillään.

70 e:n arvoinen lahja on oikein hyvä häälahja, vaikka yhteinenkin olisi. Vähempikin riittäisi. Ja vielä toivottu lahja, niin en todella näe mitään vikaa tässä. Ei sen niin pidäkään mennä, että mitä varakkaampi, sitä kalliimpia lahjoja pitäisi ostaa.

Kaiken lisäksi emme me aina oikeasti tiedä toisten rahatilannetta.