Voi paska miten halpa lahja!

-äiti, joka ei antanut tyttärelleen lainkaan häälahjaa, kun "ei ehtinyt hommata" ja sopivasti se sitten unohtuikin kokonaan. Ei tehnyt myöskään häiden eteen mitään ja siellä istui uuden miehensä kanssa koko illan nauttimassa pidoista. On sairaalloisen pihi antamaan toisille mitään. Myöskään lapsilleen ei anna.



- kaverin häissä toinen perhe toi Ikean kupit. Lapsiperhe, vanhemmilla hyvät ammatit.



- Nainen, joka toi meidän häihin merkittoman pyyhkeen. Ei muuta. Sitten oma tyttärensä sai lapsen ja pyysi äitiäni katsomaan mummolaan uutta vauvaa. Äitini kysyi, että mitä kokoa vauva nyt käyttää... Siihen tuo samainen nainen vastasi, ettei "vaatteita on hyvin, mutta raha on paras lahja". Sitten äitini vei 20 Euroa, kun ei pienempää kehtaa viedä, jotta näki tämän pyyhenaisen lapsenlapsen. Ts. lapsenlapsen näkeminen ja siinä kahvi+pullanviipale oli arvokkaampi kuin meidän tanssihäät.

tuleva anoppi on ehkä huonoin lahjanantaja tähän mennessä. Ei varmasti tarkoita pahaa, mutta miten voi mennä NIIN metsään lahjoineen.



Minä, 25-vuotias, olen saanut häneltä mm. selvästi kylkiäisenä tulleen patalappuparin, lapsille suunnatun pyyhekoukun ja halpahallin tyhjän toalettipussin. Pojalleen osti 28-vuotislahjaksi keraamisen koristekulhon... siis kulhon. koristeeksi. siinä oli kukkasiakin. Mitä ihmettä??



Lapsena sain isovanhemmiltani aina jotain urheilullisia lahjoja+ suklaata. Koska olin ylipainoinen. Viimein yläasteella kerroin äidille, miten paljon nuo lahjat minua loukkasivat. Isovanhemmat ovat itsekin ylipainoisia.. varsin kiero lahja?

Ja arvatkaa mitä? Kyllä minä tiedän miksi te minua kutsutte juhliinne. Te kutsutte koska oletatte minun tuovan hyvät lahjat. Ja niin minä ennen omaisuuttani toinkin. Mutta kummasti kun omaisuus lisääntyy, niin lisääntyvät myös ne "omaiset". Ei minua köyhänä kutsuttu mihinkään, nyt kutsutaan kummilapsen sisko(puole)n ylppäreihin ym. kissanristiäisiin. Ei minua muutenkaan huvita tukea niitä täysi-ikäisiä pilttejä joille äiti ostaa vielä vaatteet ja laittaa lahjalistaan että nyt me kerätään meidän Aava-Lucalle Kartellin kalusteita, tää tuoli ois kiva. Ehei, mielummin annan rahani sellaisella joka niitä oikeasti tarvitsee. Esim vaikeista päihdeongelmista selvinnyt siskonpoikani sai ammattiinvalmitujaislahjaksi (22v, järjesti juhlat ja tarjoilut itse) ajokortin. Veljentytölle annoin yo-lahjaksi 50e, heidän äiti järjesti juhlat ja antoi lahjalistan käteen.



Saipa kyseinen tyttö muutenkin lahjoja vaikka yo-paperit olivat todella heikot.



Veljen vaimo veti hernepussin nenään, mutta mielummin palkitsen oikeista saavutuksista. Toisaalta silloin sitä tyttöä pitäisi palkita selvästä viikonlopusta..



Kaikki on niin suhteellista. Mutta ihan oikeasti en minä tule teidän juhliin kustantamaan kalliita lahjatoiveita. Kyllä minä olen sitä mieltä että läsnäoloni ja pieni lahja on ihan ok.



En myöskään osta puolitutuille mitään arvokasta häälahjaa jne. Koska käsi sydämellä - kutsuisitteko sitä kummin tätin kaimaa jos hän olis tyhjätasku?



(tämä asenteeni on peräisin juurikin kummilapsen siskopuolen rippijuhlista, jonne tulin kirjan kanssa - olin menossa vessaan kun kummilapseni äitipuoli sanoi että "olis se XXXX (minä) voinut tuoda jotain muuta kuin pelkän kirjan kun antoi kummilapsellekkin niin kalliin lahjan. Ok, lahja oli kallis (rippiristi ja siihen sopiva sormus) mutta kyseessä oli sentään parhaan ystäväni lapsi!)

ettei minulla ole hajuakaan kummin tädin kaiman varallisuustilanteesta. Eikä suoraan sanottuna kiinnostakaan.

että puolituntemattomat toisivat kalliita lahjoja, vaikka olisivatkin rikkaita. Kalliit lahjat varataan lähisukulaisille ja hyvillä ystäville, eikö niin?



Oma kokemukseni: vanhempani eivät ostaneet minulle lainkaan yo-lahjaa. Olin muuttanut kotoa ja minulla oli pieni vauva, olin käynyt äkkiä lukion loppuun ennen vauvan syntymää, kirjoitukset alkoivat pari viikkoa vauvan syntymän jälkeen. Vanhempani ostivat juhliini kakun ja minulle yo-lakin, muuta en saanut. En myöskään ollut saanut paljoa rahallista apua vanhemmiltani muuten, jotta sen olisi voinut sanoa olleen lahjanani. Itse ostin äidilleni kultaisen lyyran vanhan hyvän tavan mukaan.



No ei siinäkään vielä mitään, mutta kun serkkutyttöni pääsi ylioppilaaksi, isäni osti hänelle satoja euroja maksavat Kalevala-korut. Silloin loukkaannuin... Varsinkin kun olin juuri joutunut käyttämään opintolainani ajokortin saadakseni.

että puolituntemattomat toisivat kalliita lahjoja, vaikka olisivatkin rikkaita. Kalliit lahjat varataan lähisukulaisille ja hyvillä ystäville, eikö niin?

Oma kokemukseni: vanhempani eivät ostaneet minulle lainkaan yo-lahjaa. Olin muuttanut kotoa ja minulla oli pieni vauva, olin käynyt äkkiä lukion loppuun ennen vauvan syntymää, kirjoitukset alkoivat pari viikkoa vauvan syntymän jälkeen. Vanhempani ostivat juhliini kakun ja minulle yo-lakin, muuta en saanut. En myöskään ollut saanut paljoa rahallista apua vanhemmiltani muuten, jotta sen olisi voinut sanoa olleen lahjanani. Itse ostin äidilleni kultaisen lyyran vanhan hyvän tavan mukaan.

No ei siinäkään vielä mitään, mutta kun serkkutyttöni pääsi ylioppilaaksi, isäni osti hänelle satoja euroja maksavat Kalevala-korut. Silloin loukkaannuin... Varsinkin kun olin juuri joutunut käyttämään opintolainani ajokortin saadakseni.

mutta eihän he muuten olisi rikkaita jos antaisivat kaiken pois. Ei ne tulot...

Meidän tuttavapiiriin kuuluu paljon todella varakkaita ihmisiä, ja saamani lahjat ovat aina olleet hienoja ja arvokkaita. Mutta ennen kaikkea lahjat ovat olleet ajatuksella valittuja. Ja vastavuoroisesti olen itse antanut arvokkaita lahjoja.

Tämä suomalaisten kateus panetella varakkaita ihmisiä on äärimmäisen huvittavaa. Oikeasti suurin osa teistä ei tunne yhtään oikeasti varakasta, vaan vain sen kumminkaimatädin, joka on pihistellyt sukanvarteensa palkastaan jonkun latin.

Olin vähän ajatellut antaa "kylkiäisen" sukulaiselle lahjaksi, mutta jätän väliin. Vien vaikka vaan kukan.



Kiitos!!

En yleensä piittaa siitä mitä lahjat maksavat, mutta kyllä olin järkyttynyt ja häpeissäni rikkaiden serkkusisarusten puolesta, jotka toivat yhdessä (4 perhettä) 30€ lahjan. Morsianta asia ei näyttänyt vaivaavan, mutta itseä hävetti näiden serkkujen puolesta. 8 aikuista ja 5 lasta sentään!! Eikä kyse ollut siitä että nämä olisivat olleet tiukilla tai osallistuneet vanhempiensa lahjaan.

Apua,siis todella NOLOA!!!!! Ilmeisesti serkuilla ei ole edes alkeellisimpiakaan käytöstapoja.

olen näin ajatellut. Ex-anoppi oli ostanut joululahjaksi tuoksukynttilän. Ei mua se hinta haitannut niinkään vaan se, että mulla on astma ja saatan saada kohtauksen hajusteista. Anoppi sen kyllä tiesi, tais vaan haluta minusta eroon ;D

ökyrikkaan anoppini ilmais lahjat, esim rocherin korut tms..

Rahaa olisi ostaa, muttei raski/halua.

isä antoi lapselleen mcdonaldsin lahjakortin syntymäpäivälahjaksi. Se korttihan tulee mäkkärin puolesta ihan ilmaiseksi kotiin jos kuuluu lasten klubiin. Eli lahjan arvo 0 euroa, saihan sillä kuitenkin lastenaterian. Aika noloa!

Ei kaikki polta kynttilöitä!! Esim. meillä on sen verran vilkas lapsukainen, että hänen kotona ollessaan palava kynttilä on todellinen turvallisuusriski. Ja kun hän EI ole kotona, silloin ollaan niin väsyneitä että ei siinä pahemmin kynttilät tule mieleen... Eikä niitä uskaltais sytyttääkään, kun pian nukahtaa jonnekin sohvalle ja kynttilä jää palamaan. Sitten ne pölyyntyy jossain hyllyssä tai kaapissa. Kaikista pahinta on jotkut tuoksukynttilät. Niitä ei astmaatikkoperheessä pysty polttamaan edes sähkökatkon aikana.



Mä laitan sitten kiertoon noita kynttilöitä mitä meille kannetaan... Sellaisille ihmisille, joiden tiedän niitä polttelevan. Saatan tuunata kynttilät esim. ääriviivatarroilla ja glitterillä (eivät käryä poltettaessa, vaikka niin voisi kuvitella), jos sattuu aikaa olemaan. Tai jos meillä teinityttöjä käy vaikka lapsenvahtina, kysäisen palkanmaksun yhteydessä että tarvitsetko ja haluatko, voit tuolta valita jos tykkäät poltella kynttilöitä.

toi meille tupaantuliaislahjaksi 6 snapsilasia.



Hienot ja mieluisat ne lasit oli, mutta ne oli samat lasit, jotka me oltiin annettu heille muutama vuosi aikaisemmin joululahjaksi (kun appiukko niitä toivoi, mutta anoppi ei suostunut ostamaan).

ei oleollut tapanani arvostella lahjoja, oli ne sitten tarpeellisia tai tarpeeettomia, kalliita tai halpoja. Minusta se ajatus on kumminkin tärkein, ei se mitä se lahja on maksanu. Toisilla ihmisillä on myös tosi tukkaa nykyään rahasta, itelläni jää rahaakäyttöön kuukaudessa 250e. kaikkien kulujen jälkeen. ei sillä rahalla osteta 200e lahjuksia. itse annan vaikka sen 10e vaikka sekin vie elämää konkurssiin. Tärkeinon kumminkin ajatusja halu antaa edes jotain. Mutta koska se on näköjään liian _noloa_ niin taidan senkin jättää antamatta vastasuudessa. ( onneksi minulle on lapsuudessa jo opetettu, että tärkein on antaminen ei se mitä antaa.)

En itsekään ole mikään kroisos: kolmen lapsen äiti taloudessa, jossa eletään pienituloisilla palkkatuloilla silloin kun on töitä joita tehdä. Itse opiskelen äitiysvapaalta päästyäni koulut loppuun. Yleensä isoihin juhliin tulee kutsut hyvissä ajoin. Ja häät, ristiäiset tai muut vastaavat ovat tiedossa jo ennen kutsuakin. Näihin siis osaa varautua. Ymmärrän kyllä, jos kutsu tulee kuin kirkkaalta taivaalta eikä ole ehtinyt varautua ja joutuu sitten lahjoittamaan jotain omatekemää tai pienemmän rahasumman esim. sen kympin. Mutta kyllä me ollaan ihan häihin viety se ainakin viiskymppiä. Syöty itse makaronia, mutta viety silti. Se on mun mielestä tapa joka osoittaa arvostusta tapahtumaa ja juhlaa kohtaan. Että sen eteen itse uhrautuu omastaan. Kyllä köyhälläkin on varaa. Turha jauhaa tuota soopaa, että ei oo. Kyllä on.

On hyvän tavan mukaista tuoda sen arvoinen lahja, että saadaan itse nautittu tarjoilu kuitattua. Häihin ei minusta ole kohteliasta mennä vain syömään ja juomaan, ne on järkätty hääparin kunniaksi ei tappioksi.

Olen sitä mieltä, että jos ei ole rahaa antaa edes 50 eurosta, niin sitten on parempi keksiä tekosyy ja jäädä kotiin!

häitä niin silloin niitä ei kannata järjestää. Ei vieraiden tarvitse niitä maksaa, kutsuja maksaa. Mistä ihmeestä kutsuttu voi tietää tarjoilujen hinnan? Vai pitääkö ottaa ylimääräistä rahaa mukaan jotta voi sitten hääpaikalla sujauttaa kirjekuoreen lisää rahaa tai ottaa pois, laskettuaan paljonko tarjoilut maksaa? On hyvin noloa järjestää juhlat ja kuvitella että vieraiden pitää ne maksaa, reilumpaa on silloin pitää ihan perinteiset nyyttärit. Lahja on lahja, ei maksu juhlista.

No nuo petivaatteet otin käyttöön mutta tuollaisia hirveitä "koriste-esineitä" tuli paljon. En yleensä arvostele lahjoja mutta mielummin olisivat olleet antamatta. Tai vaikka 5€ olisi ollut parempi sekin.=)

ostaa jotakin turhaa esim. koriste esineen jos joskus kutsu kihlajaisjuhliin kävisi. Mun mielestä kihlat on kahden ihmisen välinen tapahtuma ja niistä riittää onnittelut. Juhlien järjestäminen tai ainakin lahjatoiveet on vaan rahastusta.

kuin halpa koriste-esine joka ei alkuunkaan lahjaan saajan tyylinen. Enemmin ostaa sen kukkakimpun, jonka voi hyvällä omalla tunnolla nakata roskiin kun lakastuvat.

sehän oli se ideakin. Kihlajaiset turha rahastusjuhla joten lahjakin on oltava mahdollisimmaan halpa ja turha esim. kynttilä kippo.

ei todellakaan voi olla mitään niin ärsyttävää. Olen hajuste yliherkkä ja saan jo tavallisen kynttilän sammutus hajusta päänsäryn. Kaikki läheiset tietää tän mutta järjestään joka joulu tulee tuoksukynttilöitä lahjaksi vähintään anopilta 1kpl.

mutta ääripihejä. En saanut lapsena yhtäkään lahjaa heiltä synttäreinä, jouluna tms.



Rippilahjaksi sain mummon vanhan, rikkinäisen käsikorun.



Nyt vanhemmalla iällä mummo on tehnyt hirveän numeron antamistaan "lahjoista": kaikki Yves Rocherin ilmaiskrääsää tai loppuunkulutettuja lumppuja, jotka menee suoraan roskiin. Viimeksi kun tavattiin, sain mummon vanhan villapaidan, jossa oli kaikkli sateenkaaren värit, reikiä ja tahroja ja kaiken kukkuraksi se oli kokoa XXL (Mummoni on tosi lihava) ja minä olen kokoa XS.

Vaikkei tähän varsinaisesti liitykään niin isovanhempani ottivat aina MAKSUN siitä jos joutuivat vahtimaan minua tai veljeäni kun olimme lapsia. Emme olleet heidän luonaan juuri koskaan koska ökytalossa emme saaneet olla kuin kellarikerroksen saunatilan pukeutumishuoneessa koska muualla olisi voinut tulla sotkua.. Pihejä& rikkaita& itsekeskeisiä ihmisiä.



Toisaalta taas toinen mummoni antoi vähistään; tiesin että oli tosi köyhä, mutta aina silti sain 10 mk setelin tms synttäri/joululahjaksi ja mummo kutoi meille aina kaikki tumput/villasukat toivomillamme väreillä.

Tuon huomenlahjasta loukkaantuneen kannattaisi nyt tarkastella omaa asennettaan. Eivät kaikki opi tuntemaan puolisoidensa makua, vaikka olisivat ollet 20 vuotta yhdessä. Ja ihmisillä saattaa muutenkin olla niin erilainen maku, että lahjoista ei vain tule mieluista. Kamalaa ostaa rakastamalleen ihmiselle lahjaa, jos jo etukäteen tietää ettei toiselle kuitenkaan kelpaa. Minusta koru on romanttinen lahja, ikävää ettei lahjan saaja ollut samaa mieltä. Itse olisin kuollut myötähäpeästä jos olisin saanut miehestä otettuja sensuelleja kuvia, ja muutenkin minusta on mautonta antaa lahjaksi omia kuviaan. Mutta kuten sanottua, ihmiset tykkäävät eri asioista.



Itse olen loukkaantunut lapsena eriarvoisesta kohtelusta; minua pidettiin huonompana kuin serkkuni ja se todella osoitettiin avoimesti. Samaan aikaan vietetyissä juhlissa serkkuni sai rahaa ja minä en saanut mitään. En ole mitenkään erityisen köyhästä perheestä enkä kipeästi kaivannut sitä rahaa mutta muistan olleeni todella pahoillani siitä ettei minusta pidetä. Aikuisena toki syykin sille selvisi, vaikka silti olen edelleen sitä mieltä että todella typerää käytöstä aikuiselta kostaa lapselle aikuisten välisiä erimielisyyksiä.

Toki jos kiinnittää asiaan huomiota, niin sitten. Mutta hyvänä esimerkkinä se, että jos pyydän miestäni tuomaan mulle irtokarkkia, niistä 90% on sellaisia joista en tykkää ja jotka siis jäävät kokonaan syömättä. Näin, vaikka ollaan oltu 10v yhdessä ja mussutettu yksi jos toinenkin ilta karkkia lasten nukahdettua. :-P



Minä kyllä osaan ostaa paremmin miehelle mieluisia karkkeja, mutta saattaa tulla silti huteja. Tosin niin päin se ei ole niin vakavaa, koska mies syö karkit joka tapauksessa viimeistä myöten, tykkäsi niistä tai ei. :-D