Voi paska miten halpa lahja!

Pikkusiskolleni tein lahjaksi kalenterin ihan vain Wordilla. Jokaiseen kuukauteen liitin niin karmean kuvan siskostani kuin vain löysin, ja kalenteriin laitoin kaikkien sukulaisten synttärit ja nimpparit jo valmiiksi muistutuksena (varsinkin omani), ja vielä lisäksi pari kertaa viikkoon muistutuksia kuten "Vaihda alushousut", "Muista käydä suihkussa", "Tänään ei ole karkkipäivä" jne.

antoi 50 v. lahjaksi kaksi pientä pakettia vihreitä kuulia. Mieheni luuli,että ne olivat tuliaisia lapsille ja tokaisi appiukolle,että nämä ovat varmaan pojille.Ei,kun toin ne sinulle,tuumasi appi.Arvaatte varmaan,että nämä kyseiset "herkut" ovat muutenkin inhokkeja.

5 mk

Ystäväni sai eräissä juhlissa kaveriltaan lahjaksi Hackmanin tms. kakkulapion. Kovasti kiitteli että kun nyt näin kallis lahjakin vaikka kyseessä ei siis olleet mitkään häät tms vai olisko olleet tupaantuliaiset. Kaveri siinä hymisteli eikä sanonut oikein mitään.



Myöhemmin ystäväni sitten lapion käyttöön ottaessaan huomasi, että siihen oli painettu jonkin firman logo, eli kaveri oli saanut liikelahjaksi ja laittanut eteenpäin. Eihän tuo sen käyttöarvoa millään tavalla vähentänyt ja kuulemma hyvä lapio oli, mutta itse en kuitenkaan kehtaisi viedä tuollaista lahjaa kertomatta mistä sen itse sain. Siis voisin viedä kyllä, mutta mainitsisin tuon että olen itse saanut sen ilmaiseksi ja veisin sitten kylkiäisiksi vaikka kukkia tms.



Tämä ei nyt liity halpa lahja -kategoriaan, mutta eräs toinen kaverini sai 30-vuotislahjaksi jonkun sinkkunaisen oppaan tms. Oli siis kaveripiirin viimeinen sinkku, kaikki muut pariutuneita ja osalla lapsiakin. Ja siis kyllä kovasti halusi löytää miehen, ei ollut mikään yksinoloon tyytyväinen ikisinkku tms. Ei ainakaan näyttänyt loukkaantuneelta mutta olisin itse saattanut pahoittaa mieleni jos olisin ollut hän. Ei siis halpa lahja, mutta vähän ajattelematon, turhaa asian korostamista vaikka se oli hänelle ehkä arka paikka muutenkin.

tuli puolen vuoden ulkomaanmatkalta takaisin Suomeen ja piti pienet juhlat paluunsa kunniaksi. Sanoi sitten että oli tuonut kaikille vieraille pienet tuliaiset ja alkoi kaivelemaan pussia jossa lahjat oli. Kaikki muut kaverini saivat tuliaisiksi erilaisia kauniita koruja ja huiveja, minä sain puoliksi käytetyn tulitikkuaskin. Vaikka en mitään lahjaa todellakaan odottanut enkä olisi tarvinnut, vähän toki loukkasi että minun tuliaiseni oli niin kämänen. Ilmeisesti en ole niin tärkeä ystävä kaverilleni. Lisäksi minä olin ainut joka oli tuonut näihin juhliin mitään tarjoiltavaa, olin koonnut hänelle korin hänen lemppari suomalaisista ruuista, ja kaikki muut tulivat tyhjin käsin. Otti pattiin että olin itse tuhlannut 50 euroa minimaalisesta opintotuestani tähän kaveriin.

Kummini oli aina ollut ns. Avokätinen lahjan antaja, eikä rahasta todellakaan ollut kyse.

Eräänä jouluna paketista paljastui jo kerran avatussa halvassa muovipaketissa kolme kullanväristä tökeröä enkelikynttilää.

Nauroimme äidin kanssa niin maan helvetisti. Kukaan suvusta ei koskaan ole ollut mitenkään erityisen uskonnollinen, minä kaikista vähiten.

Tuli tuosta edellisestä mieleen, että luin kirjaa, elämänkertaa, jossa isoon pakettiin oli sitten kaiken paperisälän keskelle piilotettu kaksi kynttilän pätkää:P

enemmin minuu häirittee jos saa kalliin lahjan. Ajatus tärkein. Riittäis että muistaa välillä -ilman lahjaa. ei tavara, eikä sen arvo vaan ne sanat ja se ajatus.

Mua harmitti lapsena kun olin toivonut raskaana olevaa barbia jouluksi. Sellaisen sainkin ja olin tosi iloinen, mutta hetken päästä pikkusisko sai myös. Oli molemmat mummot ostaneet ristiin "saman" lahjan, niin toinen tyrkättiin siskolle. Kateus oli suuri, kun siskon barbie sai kaksoset. :D

[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 20:36"]

Mua harmitti lapsena kun olin toivonut raskaana olevaa barbia jouluksi. Sellaisen sainkin ja olin tosi iloinen, mutta hetken päästä pikkusisko sai myös. Oli molemmat mummot ostaneet ristiin "saman" lahjan, niin toinen tyrkättiin siskolle. Kateus oli suuri, kun siskon barbie sai kaksoset. :D

[/quote]

Voi ei:D Ihana tarina kaikesta huolimatta.

En ikina. Minulla on rikkaita ja koyhia ystavia  ja kaikki lahjat  olleet juuri oikeita.

[/quote]

On hyvän tavan mukaista tuoda sen arvoinen lahja, että saadaan itse nautittu tarjoilu kuitattua. Häihin ei minusta ole kohteliasta mennä vain syömään ja juomaan, ne on järkätty hääparin kunniaksi ei tappioksi.

Olen sitä mieltä, että jos ei ole rahaa antaa edes 50 eurosta, niin sitten on parempi keksiä tekosyy ja jäädä kotiin!

[/quote]

Jos pariskunnalla ei ole varaa maksaa omia häitään niin ei niitä myöskään maksateta vierailla.

isotätini antoi minulla yo-lahjaksi 5e. Ei siinä muuten mitään, mutta serkkuni oli saanut kaksi vuotta aikaisemmin omissa lakkiaisissa 5000e.

Serkkuni äiti oli isotätini edunvalvoja.

Ihan tosi? :O :DD

Hän hövelinä miehenä kävi ostamassa mulle synttärilahjaksi hopeiset korvakorut (hinta n. 30-40 mk). Kivat olivat ja olin yllättynyt, että osti. Rahasta miehellä ei ollut pulaa, oli perinyt sen verran ettei tarvitse heti miettiä miten elämässä pärjää. Yleensä hän ei muistanut mitenkään, vaikka olimme seurustelleet pidemmän aikaa.



Sitten alkoi tulla karhukirjeitä hänen kotiinsa kultasepänliikkeestä. Loppujen lopuksi iski laskun mulle käteen ja sanoi, että maksa kun sähän niitä käytät. Joten kävin sitten maksamassa.



Ei kauhean kauan oltu yhdessä tämän jälkeen. Mun piti vähistä tuloistani (tein töitä koulun jälkeen) aina maksaa kaikki kulut, jos jossain oltiin yhdessä liikkeellä. Hänellä ei ollut koskaan rahaa mukana...

Oltiin silloin opiskelijoita, rahaa loppukuuksi ehkä 30 euroa yhteensä, joten siihen nähden kuitenkin tuo mukilahja oli ihan ok. Tiedä sitten arvostiko hääpari...

ensisijaisesti juhlaan kutsutaan ihmiset. Yleensä otan lahjan kuin lahjan kiitollisena vastaan, mutta kyllä välillä on ketuttanut.



Sain 20 euroa ylioppilaslahjaksi äitini vanhalta ystävältä, se oli mielestäni suuri summa sillä hänellä ei ole paljoa rahaa. Oli jopa huono omatunto, että hän antoi niin paljon.



Taas eräs äitini ystävä, joka änkeytyi ylppäreihini antoi jonkun hirvittävän mukin. Hän sai juuri mittavan perinnön ja rahan perään ei omissa menoissaan katso. Myös rikas kummisetäni antoi 20e, mikä on mielestäni lääkäripariskunnalta aika vähän. Tulee olo, ettei juttu merkitse heille mitään.



Parhaat saamani lahjat ovat olleet halpoja, itsetehtyjä. Tärkeintä ei ole rahasumma, vaan ajatus. Köyhemmiltä pienikin summa voi olla paljon, kun taas rikkailta sama summa saa vähän loukkaantumaan ja ajatuksen, etteikö juttu merkitse heille mitään.

Lakkiaisten jälkeen oli muutto poikaystävän (nykyisen mieheni siis) kanssa yhteen. tuli tätä asiaa pohdittua silloin, kun ekassa kämpässä piti keittiön tuolit siirtää olkkariin kun halusi katsoa telkkaria tai pestä vaatteita käsin altaassa..



Eikä tätiä, serkun äitiä siis, kukaan uskaltanut uhmata silloin eikä nytkään.

... saunontaa ja oluen ottoa harjoittavalle miesporukalle. Kiitos kovasti syksyn joululahjavinkistä.

sain kerran joululahjaksi vanhoja kuusenpalloja. Siis vanhoja, naarmuisia ja pölyisiä olivat ja sellaisia halpoja muovisia muutenkin. Paketissa luki vielä perheen kaikkien jäsenten nimet. Olivat tainneet unohtaa ostaa lahjan ja ottaneet lähtiessään omasta joulukuusestaan palloja mulle lahjaksi. Se on ainoa kerta kun olen todella loukkaantunut jostain lahjasta, olisivat olleet mieluummin vaikka antamatta mitään!

Lakkiaisten jälkeen oli muutto poikaystävän (nykyisen mieheni siis) kanssa yhteen. tuli tätä asiaa pohdittua silloin, kun ekassa kämpässä piti keittiön tuolit siirtää olkkariin kun halusi katsoa telkkaria tai pestä vaatteita käsin altaassa..

Eikä tätiä, serkun äitiä siis, kukaan uskaltanut uhmata silloin eikä nytkään.

tää siihen juttuun missä kirjoittaja sai 5e kun serkkunsa sai 5000e?