Voi paska miten halpa lahja!

mihin on varaa. Se on mun sellainen perusajatus lahja-asioissa mutta on siinä hieman sitten mun mielestä kiva nähdä vähän vaivaa ja ajatella edes hiukan lahjansaajaa. Koska halvallakin saa kivoja lahjoja. Arvostan esim. kovasti itsetehtyjä ruokalahjoja vaikka purkillista omenasosetta. Me saimme häälahjaksi mainosteemukit alusineen saatesanoilla.."nää saatiin tuliaisiks kerran ja todellakaan ei ole käyttöä tällaisille, niin ajattelin antaa teille".. No kiitos juu, hirmu kivat oli, annoin srk:n myyjäispöytään aika nopsaan. Oltiin kyllä hääkutsussa itse kirjoitettu, ettei lahjoja tarvita mutta jos haluatte muistaa, keräämme tarvikkeita /rahaa remonttiin. Oltiin nimittäin jo perheellisiä, yli 10 v yhdessä olleita juuri rämän talon hankkineita. Se 10€ olis meistä ollut ihan kiva noiden kuppien sijaan. Ja antajaperhe ei ollut mikään vähävarainen..

Olen huomannut että kaikista rikkaimmat ovat piheimpiä. Me normaalitallaajat ajattelemme myös lahjan saajaa. Pihi ajattelee vain itseään.

ja juhlia joihin pitäisi viedä lahjoja. Mikä siinä on, että rikkailta odotetaan sitten mitä vuolaimpia lahjojaihan kaikille? Ei se raha kuitenkaan puussa kasva.

Mun tyttö sai kummeiltaan sellasen parin euron kynä paketin..oli muuten eka joululahja kummeilta.Tyttö on 6 v.Ja tääkin lahja tuli varmaan vaan siks,kun lähetettii tytön kuva kummeille,muistivat ehkä silloin olevansa kummeja..Ei vaan,muutaman kerran on jopa kyselly et mitä vois ostaa lahjaks ja sanonu laittavansa lahjan tulemaan,mutta aina vaan on paketti jääny laittamatta..Ja eivät kyllä anna synttäri lahjojakaan,ei sen puoleen.Jossain keskustelussa olivat sanoneet,että kyllähän he nyt kummilapsensa syntymäpäivän muistaa,ett eihän sellasta nyt voi unohtaa..No,eipä meijän tyttö taitais tunnistaa edes kummitätiään.

Viime kesänä olin yksissä sukujuhlissa yksin, kun mieheni oli ollut pitkään sairaalassa eikä päässyt mukaan. Mieheni syntymäpäivä oli lähestymässä, ja hänen mumminsa tuli nykimään hihasta. Mummi supisi, että hän ymmärtää että meillä on nyt vaikeaa kun mieheni on sairaalassa, ja varmasti parasta jos hän laittaa syntymäpäivälahjan sitten kirjekuoressa tulemaan... Hymyilin mummille ja kiitin kuinka ystävällistä... ollaan kolmekymppisiä ja tullaan toimeen omillamme mutta se sairastuminen oli ollut vaikeaa taloudellisesti. Ajattelin, että todella avuliasta ja ehkäpä mummi meinaa isonkin summan antaa kun ovat kuitenkin varakkaita ja näin etukäteen oikein kertoo lahjasta. Ja mieheni on aina ollut mummin suosikki.



Vähän sitten hymähdytti, kun synttärien aikaan kuoressa tuli kymppi... :) Kyllä sekin tuli tarpeeseen, ei siinä mitään, ja kivempi niin kuin jotain tavaraa samalla rahalla.

Ja saatiin kyllä muutama aika merkillinen lahja. Miehen setä antoi takaisin lahjapaketissa meidän hänelle jouluksi ostamat reinotossut. Ei kuulemma tarvinnut niitä itse. Sisällä tossuissa oli toisessa pari sukkia ja toisessa suklaapatukka... kaunis ajatus sinänsä antaa jotain kierrätyslahjaa ei kaiken tarvitse olla uutta, mut tossuja oli selvästi reilusti jo käytetty...

Saimme myös minun sedältäni kaksi vanhaa tietosanakirjaa. Siis 90-luvulla painettuja. Toisessa oli muistaakseni vielä karttojakin. Toinen setä toi vaimonsa kanssa nimimukit meille omilla nimillä ja kuvilla. Se oli ihana ja kaunis ajatus, mutta ilmeisesti eivät muistaneet että saimme jouluna äidiltäni samanlaiset. Vietimme siis samassa paikassa joulua. En maininnut asiasta kyllä mitään ja kaikki mukit ovat tallessa kaapissa. Kivoja ne olivat, huvitti vain! :)

mitä "parempaa" sinun sensuellissa valokuvakirjassasi kuin miehesi antamassa korussa? Ehkäpä mies olisi tykännyt enemmän lahjasta joka liittyy hänelle tärkeään harrastukseen tai muuhun kiinnostuksen aiheeseen?

Jopas te tästä pillastuitte! :D Tiedä sitten onko parempi tai huonompi. Mutta ainakin olin ajatellut lahjaa jo vähän etukäteen enkä vasta edellisenä päivänä, ja lahja oli hyvin henkilökohtainen. Tiesin miehen toivoneen minusta sellaisia kuvia, vaikkei asiasta oltu puhuttu kuukausiin. Ja kyllä hän lahjasta pitikin. Tietenkin on kaunis ele, että hän hankki minullekin lahjan, kun tiesi sen perinteeksi. Mutta ei pitänyt asiaa niin tärkeänä, että olisi kauheasti jaksanut sille uhrata ajatusta. Huomenlahjan tarkoitus kai lienee olla romanttinen, eikä siinä ollut mitään romanttista. Olisi kysynyt vaikka äidiltään tai joltakin neuvoa... No, samantekevää se nyt on. Harmi vain, ettei korua tule pidettyä, kun ei ole yhtään mieleinen. Onneksi olen saanut mieheltä muita kivoja koruja, pidän niitä. Täytyy tyytyä siihen, että ei tullut naitua kovin romanttista miestä... :)

Ensin sanot että älä osta mitään jos et keksi.

mikähän meteli siitä olisi syntynyt...

näitä älä osta mitään, sitten vedetään pultit ku ei tullut juuri mieluista lahjaa. Eihän se alunperinkään halunnut mitään, miksi siis hermostui?

Mun äiti on tyyppi jolle on silkkaa helvettiä ostaa äitienpäivä ja joululahjat. Joka vuosi sanoo ettei halua mitään. Jos ei anna mitään, on naama norsun vitulla 2 viikkoa ja on niiiiin marttyyria, kun "parhaansa on tehnyt perheen eteen eikä etes kiitosta tule...."

Jos hankkii lahjan, on naama norsun vitulla kun ei sattunut just oikeanlaista mitä on salaa mielessään tahtonut mutta ei kenellekään edes kysyttäessä sanonut. Hymissyt vaan ettei tahdo mitään.

Tahtoisin tietää että miksi tuokin sensuellin valokuvakirjan ostaja ei ole sanonut suoraan mitä tahtoo ja lähtenyt mukaan valitsemaan? Mutta ei, "älä osta mitään, en halua mitään, mutta vedänpä pultit ku en saanut mitä halusin".

Mun äiti on myös juuri tuollainen! Nyt välit melkein menneet, eikä tod. ole minun syyni. :/

sululaislapsilleen (5 kpl) kirjahyllystään 10 osaisen tietokirjasarjan 70-luvulta siten, että kukin sai lahjaksi kaksi kirjaa esim. A-K tai L-N jne...

miehen sukulaiselta.

Sillon mä kyllä vähän ihmettelin.

on kautta aikain antanut käytettyjä tai itsetehtyjä lahjoja, siis myös kun olin lapsi. Oma äitini oli näistä aina ihan innoissaan - itse tehty batiikkikuvioinen silkkihuivi, itse tehty kaulakoru eli joku lanka jossa roikkui joku härpäke.. Kerran sain jonkun tuoksuvan palasen, näyttää saippualta mutta päällinen on kangasta. Kai se joku tuoksujuttu vain oli, en tiedä oikein vieläkään :D ihan kivoja lahjoja kun nyt ajattelee, mutta lapsena ne vähän kismittävät. Tosin nuo huivit sun muut ovat aina niin kaukana omasta tyylistäni, että käyttämättömiksi ne jää, mikä taas harmittaa minua...

Miksi pitäisi merkitä mitään jonkun yo-juhlat? 20 e on ihan riittävä, vaikka olsikin lääkäri. Tuskin ne sun yo-juhlat köyhemmillekään paljon merkitsivät, miksi "rikkaalle" olisi pitänyt. Eniten varmaan juhlillasi oli merkitystä itsellesi ja vanhemmillesi. Ärsyttävä oletus, että os olet"rikas", sun pitää antaa enemmän jonkun lahjaksi.

Muuten kyllä ketjussa on aika kauheita lahjoja saatu...

Myös rikas kummisetäni antoi 20e, mikä on mielestäni lääkäripariskunnalta aika vähän. Tulee olo, ettei juttu merkitse heille mitään.

Miksi pitäisi merkitä mitään jonkun yo-juhlat? 20 e on ihan riittävä, vaikka olsikin lääkäri. Tuskin ne sun yo-juhlat köyhemmillekään paljon merkitsivät, miksi "rikkaalle" olisi pitänyt. Eniten varmaan juhlillasi oli merkitystä itsellesi ja vanhemmillesi. Ärsyttävä oletus, että os olet"rikas", sun pitää antaa enemmän jonkun lahjaksi.

Muuten kyllä ketjussa on aika kauheita lahjoja saatu...

Myös rikas kummisetäni antoi 20e, mikä on mielestäni lääkäripariskunnalta aika vähän. Tulee olo, ettei juttu merkitse heille mitään.

Noloa kitsautta antaa mitätön lahja, jos itsellä on yllinkyllin. Itsekkään ihmisen merkki.

isovanhemmiltaan joululahjaksi koottavan lentokoneen jonka oli 8 vuotta vanhempi serkku saanut joskus mummolassa ja aloittanut kokoamaan (väärin), ja hermot loppunut kesken. Ei ollut lahjapaketissa, kulahtanut laatikko vain oli. No lapsi oli kyllä tyytyväinen, purki väärin tehdyn alun ja kokosi uudelleen, että siinä mielessä lahja oli ihan onnistunut. Itsellä ei ehkä olisi pokkaa moiseen. Niin ja rahasta ei tässäkään tapauksessa ole kiinni.

jonka äitini edelleen muistaa: valtavan iso säkillinen vessapaperia :) Äitini sanoo, että se oli yksi ehdottomasti parhaista lahjoista. Eli kuten sanottu, pienelläkin summalla voi saada toiselle hyvän mielen, kunhan vain miettii, mikä on tarpeellista ja mistä toinen pitää.

Muuttaessani lapsuudenkodista sain muutamalta opiskelukaveriltani ämpärin, vessaharjan, pesuaineita jne nätisti rusetilla koristeltuna. Ei varmasti kaatanut heidän opiskelijabudjettia, mutta siitä tuli hyvä mieli :) Että pienelläkin eleellä voi ilahduttaa.

Pitää olla tyytyväinen siihen, mitä saa. Sitten sanotaan, että 20 euroa on mitätön lahja?? Sillä perusteella, että antaja on rikas. Just joo. Itsekästä olettaa, että rikkaus jotenkin velvoittaa antamaan kalliimpia lahjoja. jokainen saa hankkia itselleen sellaisen ammatin, minkä haluaa, eikä kenenkään tarvitse olla rahojaa jakamassa vaan sen takia, että olet hyvässä ammatissa. Itse se lääkärikin rahansa tienaa, ei sillä ole velvollisuutta rahojaan jakaa. Itse en ole lääkäri, jos sitä mietitte.

[/quote]

Noloa kitsautta antaa mitätön lahja, jos itsellä on yllinkyllin. Itsekkään ihmisen merkki.

[/quote]

Sain tänä jouluna anopiltani lahjaksi hammastahnan. On vähän vitsit vähissä, ehkä se oli vinkki että haisen? :D



Mutta kaikista maailman asioista hammastahnan...

Ostin au pair -vuoteni aikana jokaiselle perheenjäsenelle kivat, mietityt lahjat, jotka maksoivatkin ihan kiitettävästi.



Sain perheeltä lahjaksi kameran, jonka he olivat saaneet lehtitilauksen kylkiäisenä.



NOLOA käytöstä.

Eräs ystäväni tosin ostaa aina jotain todella halpaa, mutta ei se haittaa, joskus vain huvittaa. Ystäväni ei ole mitenkään köyhä, vaan ihan normaalisti toimeentuleva.

Kun täytin 30v, sain lahjaksi 2kpl tiimarin mukia, varmaan eurin maksaneet.

Kun sain vauvan, toi hän talvivauvalle lahjaksi 1,90e maksavan lyhythihaisen bodyn.

Viime jouluna sain 2kpl tavallista tuikkukynttilää. Sellaista, mitä on isoissa pusseissa 50kpl.

Mutta muuuten mukava tyyppi.

Sisarpuolemme saivat kymmenittäin kalliita, kauniisti paketoituja lahjoja. Osa oli tietenkin meiltä, koska olemme tottuneet ostamaan kunnon lahjat läheisille.



Emme enää vietä joulujamme isämme uusioperheessä.



Lisättäköön vielä, että samaiset sisarpuolet eivät edes osaa kiittää saamistaan lahjoista.

"Maljakko, ookoo.

Mutta se oli maailman rumin lasiklöntti. Joku Muurlan oksentama epämuotoinen sekasikiö, 2.-laatua vielä."



Meillä oli kotona yläkaapit täynnä vastaavaa "taidelasia", koska sukulaiseni voitti niitä urheilukilpailuista. Olen monesti miettinyt, voiko kukaan pitää kyseisiä epämääräisiä möykkyjä kauniina. :D

kun ketjun avasin, ajattelin, että ei olekaan lahjaa jota ei pitäisi arvostaa.



Mutta tuon luuloni kanssa olin kyllä todella rajoittunut, on tässä sen verran monta asian kumoavaa vastausta tullut:)

osa tosiaan aivan kauheita lahjoja ja kertoo kyllä paljon antajistaan. Minua surettaa lapsieni puolesta se, ettei äitini ole muistanut heistä yhtäkään koskaan millään lahjalla. Kastejuhliinkin tuli ilman lahjoja, ei osallistu ikinä mihinkään rahallisesti, kutsuu perheen ravintolaan mutta ei maksa laskua, odottaa että muut maksavat. Lapseni vihaavat pihiä äitiäni. Äitini ei ole muutenkaan mikään mukava ihminen ja vielä tuollainen käytös niin kyllä on ihmisparka yksinäinen.