Voi paska miten halpa lahja!

Kyllähän tuo serkku ainakin jonkinlaisella osuudella tulee kirjoittajan isotädin rahat muutenkin perimään, mutta 5 e saaja ei kuulu perillisiin, joten on turha olla kateellinen. Oletan että jos serkun äiti on edunvalvoja hän on sen isotädin lapsi (kenties jopa ainoa). Minä olin äitini edunvalvoja ja ihan äidin toivomuksesta lapset ja lapsenlapset sai aika reippaita lahjoja, ei sitten tarvinnut perintöveroja maksella. 5000 e tosin on hieman yli verottajan myöntämän verottoman lahjan.

isotätini antoi minulla yo-lahjaksi 5e. Ei siinä muuten mitään, mutta serkkuni oli saanut kaksi vuotta aikaisemmin omissa lakkiaisissa 5000e. Serkkuni äiti oli isotätini edunvalvoja.

Eikö tämän olisi voinut viedä eteenpäin jollekin taholle tutkittavaksi? Ei siis sinulle annetun rahan vuoksi vaan serkkusi saaman 5000e vuoksi.

oliko ne keittiön tuolit yo-lahja, vai häh? Ja miten tuo täti liittyy mihinkään lahjoihin?

Lakkiaisten jälkeen oli muutto poikaystävän (nykyisen mieheni siis) kanssa yhteen. tuli tätä asiaa pohdittua silloin, kun ekassa kämpässä piti keittiön tuolit siirtää olkkariin kun halusi katsoa telkkaria tai pestä vaatteita käsin altaassa..

Eikä tätiä, serkun äitiä siis, kukaan uskaltanut uhmata silloin eikä nytkään.

Sain mieheltäni huomenlahjaksi korun, joka ei ollut ollenkaan minun tyyppiseni. Hän oli tuskaillut huomenlahjan kanssa jo pari viikkoa, ja olin sanonut, että älä osta mitään, ellet keksi. Koru oli pakattu tökerösti koruliikkeen halpaan kukkapaperiin. Ja parin päivän päästä mies vielä erehtyi kehaisemaan, että oli ostanut korun viime tingassa häitä edeltävänä päivänä. Loukkaannuin, koska lahjassa ei ollut mitään henkilökohtaista ajatusta mukana, ei mitään ideaa. Osti vain mitä eteen tuli, koska jotain piti olla. Vaikka olisi ollut melkein vuoden päivät aikaa miettiäjotakin henkilökohtaisempaa.

Minun huomenlahjani miehelle oli sensuelli valokuvakirja itsestäni, jonka teetin kalliisti ammattivalokuvaajalla ajo kuukausia aiemmin...

mitä "parempaa" sinun sensuellissa valokuvakirjassasi kuin miehesi antamassa korussa? Ehkäpä mies olisi tykännyt enemmän lahjasta joka liittyy hänelle tärkeään harrastukseen tai muuhun kiinnostuksen aiheeseen?

Vieläkö miesparka kanssasi elää onnellisena?

Vieläkö miesparka kanssasi elää onnellisena?

Lahja käydään sitten ostamassa ihan viimetingassa. Olisihan 95 tietysti voinut antaa tarkat ohjeet siitä, mitä haluaa huomenlahjaksi niin olisi saanut mieleisensä. Miehet, jopa parhaatkin, osaavat olla vähän hassuja ja ei tule painetuksi mieleen onko sen nyt oltava kultaa vai platinaa, kukkia vai mehiläisiä...

Ihan sama onko se juttu maksanut pari euroa tai pari kymppiä kunhan on mieluinen.



LAhjoja en muutenkaan yleensä arvostele, mutta kerran kyllä hämmästyin lapseni saadessa kummeiltaan synt.lahjaksi mainos T-paidan. Olen tosin yrittänyt ajatella että ehkä se heistä oli kiva tai rahat vähissä ja jotain halusivat antaa.

Vieläkö miesparka kanssasi elää onnellisena?

sensuellinenvalokuvakirja! :D musta toi olisi niin noloo!

peruskameran, jossa ei ollut edes zoomia (vuosi oli 1999) ja takuukuitissa hinta 120mk. Olin toivonut lahjaksi rahaa, että voisin ostaa KUNNON kameran, ja sainkin sitten kummeilta sun muilta, mutta en kehdannut sitten toista kameraa ostaa kun rakkaat vanhemmat ja sisarukset olivat näinkin anteliaan lahjan mulle antaneet... Lahjassa kuitenkin mukana useampi aikuinen sisarus sekä vanhemmat. Kaksi vuotta myöhemmin pikkuveljeni sai samalta porukalta rippilahjaksi uutuuskännykän, jonka hinta oli 700mk. Suoraan sanottuna kyllä tuntui pahalta.

Muutoin en kyllä muista pahastuneeni lahjoja. Tai no, joskus ärsyttää kun yksi lähisuvun mummo haalii kirppareilta aina ihan hirveitä rytkyjä ja likaisia pehmoleluja ja antaa niitä sitten siellä käydessä suoraan lapsille... Ei oikein voi sitten kieltäytyäkään. Meillä vaan pehmolelujakin on niin järjettömästi, ettei yhtään enempää tarvi ja nuo mummon ostamat ovat todella saastaisia, tuntuu että niissä varmaan on nimenomaan niitä kirppujakin. Ja vaatteet haalistuneita, venyneitä ja vanuneita.

odottanut mitään. Mulle riitti että järkkäsivät ne juhlat, siinä oli lahjaa kylliksi.

mitä "parempaa" sinun sensuellissa valokuvakirjassasi kuin miehesi antamassa korussa? Ehkäpä mies olisi tykännyt enemmän lahjasta joka liittyy hänelle tärkeään harrastukseen tai muuhun kiinnostuksen aiheeseen?

Jopas te tästä pillastuitte! :D

Tiedä sitten onko parempi tai huonompi. Mutta ainakin olin ajatellut lahjaa jo vähän etukäteen enkä vasta edellisenä päivänä, ja lahja oli hyvin henkilökohtainen. Tiesin miehen toivoneen minusta sellaisia kuvia, vaikkei asiasta oltu puhuttu kuukausiin. Ja kyllä hän lahjasta pitikin.

Tietenkin on kaunis ele, että hän hankki minullekin lahjan, kun tiesi sen perinteeksi. Mutta ei pitänyt asiaa niin tärkeänä, että olisi kauheasti jaksanut sille uhrata ajatusta. Huomenlahjan tarkoitus kai lienee olla romanttinen, eikä siinä ollut mitään romanttista. Olisi kysynyt vaikka äidiltään tai joltakin neuvoa... No, samantekevää se nyt on. Harmi vain, ettei korua tule pidettyä, kun ei ole yhtään mieleinen. Onneksi olen saanut mieheltä muita kivoja koruja, pidän niitä.

Täytyy tyytyä siihen, että ei tullut naitua kovin romanttista miestä... :)

isotätini antoi minulla yo-lahjaksi 5e. Ei siinä muuten mitään, mutta serkkuni oli saanut kaksi vuotta aikaisemmin omissa lakkiaisissa 5000e.

Serkkuni äiti oli isotätini edunvalvoja.

Kysyitkö oliko tullut nollissa joku virhe, kun tiliä on tyhjennetty?

ei oleollut tapanani arvostella lahjoja, oli ne sitten tarpeellisia tai tarpeeettomia, kalliita tai halpoja.

Minusta se ajatus on kumminkin tärkein, ei se mitä se lahja on maksanu.

Toisilla ihmisillä on myös tosi tukkaa nykyään rahasta, itelläni jää rahaakäyttöön kuukaudessa 250e. kaikkien kulujen jälkeen. ei sillä rahalla osteta 200e lahjuksia.

itse annan vaikka sen 10e vaikka sekin vie elämää konkurssiin. Tärkeinon kumminkin ajatusja halu antaa edes jotain.

Mutta koska se on näköjään liian _noloa_ niin taidan senkin jättää antamatta vastasuudessa.

( onneksi minulle on lapsuudessa jo opetettu, että tärkein on antaminen ei se mitä antaa.)

En itsekään ole mikään kroisos: kolmen lapsen äiti taloudessa, jossa eletään pienituloisilla palkkatuloilla silloin kun on töitä joita tehdä. Itse opiskelen äitiysvapaalta päästyäni koulut loppuun.

Yleensä isoihin juhliin tulee kutsut hyvissä ajoin. Ja häät, ristiäiset tai muut vastaavat ovat tiedossa jo ennen kutsuakin. Näihin siis osaa varautua. Ymmärrän kyllä, jos kutsu tulee kuin kirkkaalta taivaalta eikä ole ehtinyt varautua ja joutuu sitten lahjoittamaan jotain omatekemää tai pienemmän rahasumman esim. sen kympin.

Mutta kyllä me ollaan ihan häihin viety se ainakin viiskymppiä. Syöty itse makaronia, mutta viety silti. Se on mun mielestä tapa joka osoittaa arvostusta tapahtumaa ja juhlaa kohtaan. Että sen eteen itse uhrautuu omastaan.

Kyllä köyhälläkin on varaa. Turha jauhaa tuota soopaa, että ei oo. Kyllä on.

ja hauskoja vastauksia tähän on tullut:D



Ja tottakai (tekopyhyydestä valitelleille) varmaan jokainen on joskus ollut vähän pettynyt jostain lahjasta, mutta kyse olikin siitä, että ajatteleeko joku tosiaan, että liian halpa lahja, en tykkään.



Tässä ketjussa on aika selvästi tullut esille, että ajattelemattomuus on paljon pahempaa kuin "halpuus".

Toi tuliaislahjaoiksi kissanruokalaatikoista leikattuja kissankuvia. Ihan pieniä kun oltiin ne oli mukavia, mutta isompana olisi odottanut jotain muuta.

isotätini antoi minulla yo-lahjaksi 5e. Ei siinä muuten mitään, mutta serkkuni oli saanut kaksi vuotta aikaisemmin omissa lakkiaisissa 5000e. Serkkuni äiti oli isotätini edunvalvoja.

ollaan olevinaan NIIN onnellisia siitä, että joku ylipäätään muistaa, vaikka tosiaan muistaminen olisi joku risa jäteastiaan joutava romu tai ilmaisjuttu.



Tosiasiahan on se, että lahja kertoo AINA myös siitä, miten tärkeä sen saaja on antajalle.



Jos henkilö A haluaa ilahduttaa hänelle tärkeää henkilöä B, henkilö A miettii muutaman hetken ajan mikä OIKEASTI tekisi henkilön B iloiseksi. Ei henkilö A silloin kaivele kaappejaan ja mieti, kuinka selviää hommasta kaikkein halvimmalla. Jos henkilö A on persaukinen, hän miettii josko B tykkäisi jostakin syötävästä / juotavasta, vai olisiko kukkakimppu riittävä.



Eri asia sitten on seniilien vanhusten tms. lahjat.



Väitän, että täysipäinen ihminen osaa ajatella asioita pikkuisen laajemminkin, eikä tyydy siihen, millä itse pääsee muistamisessa kaikkein helpoimmalla.



Ja kyllä, olenpahan itsekin ajatellut jostakin lahjasta vähän nuivasti, mutta onneksi (tähän mennessä) kukaan ei ole antanut meidän perheen jäsenille mitään käytettyä tai rikkinäistä rojua.

mitä "parempaa" sinun sensuellissa valokuvakirjassasi kuin miehesi antamassa korussa? Ehkäpä mies olisi tykännyt enemmän lahjasta joka liittyy hänelle tärkeään harrastukseen tai muuhun kiinnostuksen aiheeseen?

Jopas te tästä pillastuitte! :D Tiedä sitten onko parempi tai huonompi. Mutta ainakin olin ajatellut lahjaa jo vähän etukäteen enkä vasta edellisenä päivänä, ja lahja oli hyvin henkilökohtainen. Tiesin miehen toivoneen minusta sellaisia kuvia, vaikkei asiasta oltu puhuttu kuukausiin. Ja kyllä hän lahjasta pitikin. Tietenkin on kaunis ele, että hän hankki minullekin lahjan, kun tiesi sen perinteeksi. Mutta ei pitänyt asiaa niin tärkeänä, että olisi kauheasti jaksanut sille uhrata ajatusta. Huomenlahjan tarkoitus kai lienee olla romanttinen, eikä siinä ollut mitään romanttista. Olisi kysynyt vaikka äidiltään tai joltakin neuvoa... No, samantekevää se nyt on. Harmi vain, ettei korua tule pidettyä, kun ei ole yhtään mieleinen. Onneksi olen saanut mieheltä muita kivoja koruja, pidän niitä. Täytyy tyytyä siihen, että ei tullut naitua kovin romanttista miestä... :)

mikähän meteli siitä olisi syntynyt...

kun häihin oli aikaa enää se pari päivää. Arvasin, että mies menee ja ostaa jotakin mikä ensiksi käteen sattuu. Juuri niin kuin sitten kävikin...

Sain mieheltäni huomenlahjaksi korun, joka ei ollut ollenkaan minun tyyppiseni. Hän oli tuskaillut huomenlahjan kanssa jo pari viikkoa, ja olin sanonut, että älä osta mitään, ellet keksi. Koru oli pakattu tökerösti koruliikkeen halpaan kukkapaperiin. Ja parin päivän päästä mies vielä erehtyi kehaisemaan, että oli ostanut korun viime tingassa häitä edeltävänä päivänä. Loukkaannuin, koska lahjassa ei ollut mitään henkilökohtaista ajatusta mukana, ei mitään ideaa. Osti vain mitä eteen tuli, koska jotain piti olla. Vaikka olisi ollut melkein vuoden päivät aikaa miettiäjotakin henkilökohtaisempaa.

Minun huomenlahjani miehelle oli sensuelli valokuvakirja itsestäni, jonka teetin kalliisti ammattivalokuvaajalla ajo kuukausia aiemmin...

Et sitten mitään parempaa keksinyt?

Oikeastaan ainut mieleen jäänyt juttu mulla on miehen veljen vaimon mulle antama kangas. Siitä olisi siis ilmeisesti ollut minun tarkoitus ommella tai ompeluttaa itselleni jotain... Mutta kun se kangas oli sellaista punaruskean ja kullan sävyistä puoliksi kimaltelevaa valmisryppyistä "marmorivärjättyä" kummallista tekokuitukangasta. Oikeastaan tässäkään lahjassa ei kyllä muu hävettänyt kuin oma käytökseni, kun sulloin sen heti saatuani jonnekin kaapin syvimpiin syövereihin ja aika pian lumppukeräykseen. Olen yleensä semmoinen, että oikeasti arvostan kaikkia lahjoja, vaikkei ne just minun maun mukaisia olisikaan, mutta tuon kohdalla kyllä mietin kaksi kertaa, että mitä hittoa tällä kankaalla oikein teen.

Et sitten mitään parempaa keksinyt?

Mikä olisi mielestäsi ollut parempi idea? ;)

Siis oikeastiko olette noin ihmeissänne asiasta? Eikö teitä koskaan harmita miestenne mahdollinen epäromanttisuus? Luulin, että muilta naisilta saisin ymmärrystä, kun miehet nyt ovat mitä ovat näissä romantiikka-asioissa. :)