Voi paska miten halpa lahja!

Ehkä ne vois pihatuikkuina käyttää...

jouluna kaksi kaljatölkkiin valettua kynttilää. Kaveri oli keitellyt itse vahat ja leikannut kaljatölkistä kannen auki ja valanut kynttilät sinne.

Hymyilytti hieman että eikö ollut mitään muuta astiaa keksinyt :D

Mutta arvostin toki käsityötä ja itse tehtyä lahjaa.

oli siinä mukana se loka- tai marraskuun lehtikin jonka välissä kalenteri oli ollut ja osoitelappu paljasti naapurilta saaduksi.

En yleensä piittaa siitä mitä lahjat maksavat, mutta kyllä olin järkyttynyt ja häpeissäni rikkaiden serkkusisarusten puolesta, jotka toivat yhdessä (4 perhettä) 30€ lahjan. Morsianta asia ei näyttänyt vaivaavan, mutta itseä hävetti näiden serkkujen puolesta. 8 aikuista ja 5 lasta sentään!! Eikä kyse ollut siitä että nämä olisivat olleet tiukilla tai osallistuneet vanhempiensa lahjaan.

esikoisen synnyttyä tarjousvehnajauhoja, kananmunia ja villalankaa. Totesi, että nythän sinulla on aikaa leipoa ja kutoa.

Kaikki muut toivat ihania herkkuja ja vauvalle vaatteita, kuten rotinoitten tarkoitus onkin eli helpottaa tuoreen äidin elämää valmiilla ruuilla ja ilahduttaa vauvavaatteilla.

ei oleollut tapanani arvostella lahjoja, oli ne sitten tarpeellisia tai tarpeeettomia, kalliita tai halpoja.

Minusta se ajatus on kumminkin tärkein, ei se mitä se lahja on maksanu.

Toisilla ihmisillä on myös tosi tukkaa nykyään rahasta, itelläni jää rahaakäyttöön kuukaudessa 250e. kaikkien kulujen jälkeen. ei sillä rahalla osteta 200e lahjuksia.

itse annan vaikka sen 10e vaikka sekin vie elämää konkurssiin. Tärkeinon kumminkin ajatusja halu antaa edes jotain.

Mutta koska se on näköjään liian _noloa_ niin taidan senkin jättää antamatta vastasuudessa.

( onneksi minulle on lapsuudessa jo opetettu, että tärkein on antaminen ei se mitä antaa.)

anopin siskon vanhat housut. Sellaiset tekokuituiset sinapinruskeat mummohousut, joissa kuminauharesori vyötäröllä, reisistä mukavan väljät ja kapenevat lahkeisiin.

Kyllä olinkin tosi onnellinen, harmi vaan että lahkeet loppui puoliväliin säärtä, se sisko kun on 160-senttinen ja minä 175 cm.

mutta meidän muorilla on äärettömän vakiintunut käytäntö. Oli juhla mikä tahansa, on lahja 20 euron seteli.

Nimpparit, synttärit, kihlajaiset, häät, joululahja, nimiäiset...

Häissä ja kihlajaisissa raha annettiin siten, että muori antoi ensin mulle parikymppisen ja sitten miehelle oman parikymppisen :-D Ei tuu sit heti riitaa :-)

Ihana muori teillä. :D

Ja kyllä. Viimeksi sain lahjaksi "aidon merkkihajuveden" kirpparilta. Oli aito juu, kiinalainen tärpätiltä haiseva "Kalvin Klain Parfume".

[/quote]

REPS!

toi on niin tuttua! Olen päättänyt suhtautua huumorilla anopin lahjoihin. Ja meillä myös ei ole mitään hyötyä siitä, että kerromme joitain toiveita. Tai esim. lapsen jalan koon, jotta voisi ostaa muutaman euron sukat - ehei, niillä euroilla ostetaan kirpparilta tai tarjoustalon tarjousrekistä jotain luultavasti rikkinäistä, karsean väristä tai ainakin liian pientä.

Ja kerran kuulin anopin voivotelleen siskolleen kuinka huonosti meillä menee, kun mies oli ehdottanut vaikka lahjakorttia tai just niitä sukkia tms. lahjaksi - "ei niillä ole varaa edes sukkia lapselle ostaa".

Kukat kelpaavat toki tai vaikka joku leivonnainen, mutta ettei sitä krääsää kertyisi. Suuurin osa onnistuukin noudattamaaan toivettani ja tulee ilman mitään tuomisia meille.



Mutta mieheni sisko ja äiti ovat toivottomia. Kaikenlaista krääsää tuodaan kaikille joka kerta, olivatpa he olleet matkoilla taikka eivät. Viimeksi tuli lapsille pienoismallit jeesuksen viimeisestä ehtoollispöydästä ja romulus ja remus. Siis mitä lapset niillä tekevät? Muovisia leluja tuli kassillinen. Minulle joku ihmeellinen kaftaani ja miehele kenkälusikka ja tekonahkainen lompakko. Kaikki ihan hirveitä! Koita siinä sitten keksiä jotain kaunista sanottavaa.



Sisko toi meille häälahjaksi käytetyn tupperware astian jonka oli paketoinut ja esitti sen uutena. Se oli siis ihan naarmuinen. Ja hänen poikansa sitten erehtyikin sanomaan, että "joo tuotiin toi meidän vanha astia teille kun ei sitä tarvittu." Äiti siinä kiireesti paikkamaan, että siis meillä on samanlainen kotona ja sitten ostettiin teillekin.

mainospyyhkeet oli mielestäni hieman nolot. Niihin oli siis kudottu erään makeisen nimi isolla kirjoituksella.

Häissä jokainen tietysti antaa tai on antamatta lahjan, ja esim. opiskelijoilta ymmärrän hyvin, jos ei tuo lahjaa tai tuo hyvin pienen lahjan jne.



Omissa häissämme pisti silmään, että sukumme varakkain osa toi edullisimman lahjan, lahjalistalta tosin valittuna, mutta kuitenkin. Lahjan arvo oli ehkä 70 e, ja antajina 6 aikuista ja 4 lasta. No, kukin tyylillään.

Siis hän ostaa kirpputorilta kulahtaneita ja rikkinäisiä vaatteita lapsille, joita hän sitten säilyttää hyvän tovin kotonaan ennen juhlaa. Äiti polttaa sisällä tupakkaa ja nuo vaatteetkin sitten sille lemuavat. No roskiin ja kirpparille ne vaatteet menevät, joten eipä sillä niin väliäkään. Aina kuitenkin kiltisti kiitän lahjoista, koska tiedän hänen todella tarkoittavan hyvää ja ajattelevan lasten parasta..

Rikkaat on pihejä.

Eräs suvun rikkaimpia (esim. tolkuton ökytalo) antoi lahjaksi viinilasit vissiin suoraan omasta kaapistaan. Pölyiset, yhdessä pieni halkeama, pahin oli huulenjäljet lasissa valoa vasten. Ou jea.

Mulle on ihan sama mitä antaa ja antaako mitään.

Kunhan tulee paikalle, tai muuten muistaa :)



Me käymme töissä elättääksemme perheemme, emme kaipaa siihen välttämättä rahalahjoja, ja jos tavaraa tarvitaan, niin ostamme itse.



Läsnäolo ja yhdessäolo tärkein.

eräältä sukulaisperheeltä 2 kylpypyyhettä ja 2 kasvopyyhettä, eikä olleet edes mitään laadukkaita pyyhkeitä



Lahja oli ihan ok, mutta se oli perheeltä johon kuului vanhempi pariskunta ja heidän kolme lastaan omien perheidensä kanssa, eli yhteensä 8 aikuista ja neljä lasta. Kaikki olivat siis kutsuttuna ja häissä paikalla.

Rahasta ei heillä ole pulaa.

Lahja on lahja, se on kokonaan ylimääräistä, on se sitten pientä tai suurta.

Ylioppilaaksi kuin kirjoitin 94, sain rikkailta sukulaisiltani 5mk Tiimarista ostetun seinäkellon.

Sinä vuonna heidän yritys tuotti 10 milj voittoa.

Olisivat jättäneet ennemmin minut lahjoitta.

Se on ainut mikä on kismittänyt.

Lahjan arvokin täsmäisi aika hyvin :P

En yleensä piittaa siitä mitä lahjat maksavat, mutta kyllä olin järkyttynyt ja häpeissäni rikkaiden serkkusisarusten puolesta, jotka toivat yhdessä (4 perhettä) 30€ lahjan. Morsianta asia ei näyttänyt vaivaavan, mutta itseä hävetti näiden serkkujen puolesta. 8 aikuista ja 5 lasta sentään!! Eikä kyse ollut siitä että nämä olisivat olleet tiukilla tai osallistuneet vanhempiensa lahjaan.

On tuonut pöytäliinan painoja, lettujauhoja ym. turhaketta. Viimeksi toi kahvipaketin, joka varmasti olisi ollut kiva lahja jos kumpikaan meistä joisi kahvia tai meillä kävisi jatkuvasti vieraita. Ymmärrän toki, että ajatus on tärkein ja anopilla ei ole liiaksi rahaa, mutta ostaisi sitten jotain järkevää niillä vähillä rahoillaan. Vaikka keksipaketin, joka tulisi syötyä. Harmittaa kun toinen tuo vähillä rahoillaan jotain mitä ei kuitenkaan käytetä. Ja ei meille ei ole pakko tuoda mitään.

mihin on varaa. Se on mun sellainen perusajatus lahja-asioissa mutta on siinä hieman sitten mun mielestä kiva nähdä vähän vaivaa ja ajatella edes hiukan lahjansaajaa. Koska halvallakin saa kivoja lahjoja. Arvostan esim. kovasti itsetehtyjä ruokalahjoja vaikka purkillista omenasosetta. Me saimme häälahjaksi mainosteemukit alusineen saatesanoilla.."nää saatiin tuliaisiks kerran ja todellakaan ei ole käyttöä tällaisille, niin ajattelin antaa teille".. No kiitos juu, hirmu kivat oli, annoin srk:n myyjäispöytään aika nopsaan. Oltiin kyllä hääkutsussa itse kirjoitettu, ettei lahjoja tarvita mutta jos haluatte muistaa, keräämme tarvikkeita /rahaa remonttiin. Oltiin nimittäin jo perheellisiä, yli 10 v yhdessä olleita juuri rämän talon hankkineita. Se 10€ olis meistä ollut ihan kiva noiden kuppien sijaan. Ja antajaperhe ei ollut mikään vähävarainen..

Olen huomannut että kaikista rikkaimmat ovat piheimpiä. Me normaalitallaajat ajattelemme myös lahjan saajaa. Pihi ajattelee vain itseään.

Antaja oli äitini, lahja lapseni rippilahja. Antoi 30 euroa rahaa. Sinällään ihan se ja sama :), mutta kun äidilläni ei ole rahasta pulaa + lisäksi antaa siskon lapsille (omaani nuoremmille) sujuvasti 50 eurosia synttärilahjaksi.



Lisäksi kertoi mulle ihan tosissaan, että ei voinut antaa 30 euroa enempää, kun katsos piti maksaa siskon lapselle nurmikon ajosta :-D.



Mummelilla siis tilillä käteistä reippahasti kymmeniä tuhansia, eli ei ole köyhästä mökin mummosta kyse.



Muuten en pohdi lahjojen arvoja ja esim. 20 euroa on musta ihan käypä rahalahja rippilapselle. Mummoltakin, jos mummolla on rahasta tiukkaa. Tässä kohtaa lähinnä tökki se, että mummo on kaikki nämä vuodet syytänyt rahaa ja lahjoja siskon lapsille ja omat lapseni ovat säännönmukaisesti saaneet vähemmän. Sisarkateutta, tiedän :-) - mutta olen jo vuosia ollut sitä mieltä, että ihan aiheesta olen kateellinen ;-)