Voi paska miten halpa lahja!

Hänet oli kutsuttu häihimme, koska anoppi halusi. Meille olisi ollut ihan sama, vaikka hän olisi kätellyt ja onnitellut meitä ilman lahjaa, mutta se suurieleinen lahjan esittely oli typerää. Huomaisimme heti, että kyse ei ollut mistään arvoesineestä, vaikka hän niin yritti uskotella.

Minusta mainospyyheiden, ilmaislahjojen tai omissa nurkissa pölyttyneiden 'ei tarpeellisten' tavaroiden kiertoon pistäminen esimerkiksi häälahjaksi on noloa! Eikö löydy yhtään kunnioitusta hääparia kohtaan? Voisi vaikka tehdä kauniin kortin/ostaa, johon kirjoittaa runon?



Ei ainakaan itsellä ole niin paljon kavereita/sukulaisia, että edes joka vuosi tulee häissä rampattua, että voisi vedota rahottomuuteen.



Itse olen saanut tädiltäni syntymäpäivälahjaksi pölyttyneen paketin, sisältäen naarmuisia muovisia jälkiruokakippoja...

Kyllä eräänäkin jouluna miehen siskon miehen kanssa naurettiin makeesti kun anoppi oli käärinyt meidän paketteihin Wettex-rullat. Ei siinä mitään, nää siivoukseen liittyvät lahjat naurattaa joka kerta, sillä anopin kämppä on NIIIN paskanen, mutta ei siis ollut ostanut meille molemmille sitä rullaa, vaan oli siis puolittanut yhden rullan meille! :-)



Anopin antamat lahjat on usein tätä tasoa, mutta on se joskus älynnyt tuoda myös Stockan lahjakortin tms.

ole haitannut että lahja on halpa, enemmän haittaa se että antaja ei ole ajatellut mitään. Lapsi 6-v joka ei osaa lukea sai lahjaksi pelin joka on tarkoitettu isommille. Kiva selittää lapselle että voit sitten pelata sitä parin vuoden päästä (monimutkainen peli, alk. 10-vuotiaille tarkoitettu). Tai ihan parhautta: oma äitini antoi minulle joululahjaksi kylpyvaahtopullon. Ihan kiva, mutta äitini kyllä tietää että meillä ei ole kylpyammetta. Olisin ennemmin ottanut sen Wettex-rullan.

aikoinaan ihmettelimme muutamaa tähän ketjuun sopivaa kummalista saamaamme lahjaa ja vuosien ajan sen jälkeen olemme hankkineet toisillemme lahjoiksi jotain mahdollisimman kamalaa.



Esim. minä annoin siskolleni hienossa isossa joulupaketissa kolme pingispalloa (sanomalehteen käärittyinä laatikos sisällä tietenkin, ettei ravistelemalla voisi arvata, mitä siellä on) ja vastaavasti sain siskoltani pienikokoiset mummoruskeat nylonsukkahousut (olen 178cm pitkä), sukkahousut oli tungettu mukiin josta kahva oli irrottunut ja muki paketoitu kauniisti. Kerran "varastin" siskoni pesussa pilalle menneen t-paidan ja annoin sen hänelle syntymäpäivälahjaksi.



Tästä on meille ollut iloa niin kauan että eiköhän perinne jatku. Oleellista on, että lahja ei saa maksaa juuri mitään ja sen pitää olla mahdollisimman ennalta-arvaamaton. Ja näistä on ollut huomattavasti enemmän iloa kuin mistään järkevästä lahjasta!

ajattelemattoamia.



Anopilta on tullut 70-luvun nuhruisia villalangasta kudottuja mekkoja. Omalta äidiltäni kirpparilta ostettuja retkuja, tosi hyviä vielä kuulemma. Huiput on hänen ostamansa matkamuistot:

1-vuotiaalle tuotiin ensikengiksi varvassandaalit joissa oli vaan se nahkaremmi siinä varpaiden päällä (kokoa 19!!!) rannekoruja lapsille jotka kestäneet ehjänä 5min. Minulle ihan kamalia kaulakoruja joissa joku silmän kuva ym ja miehelle näitä Mallorca paitoja..



Anoppi ostaa aina pyyhkeitä, voi olla samaa sarjaa mutta miehelle vaaleansininen ja minulle vaaleanpunainen. Joka vuosi vaikka vähän erilaisia vaikka olen tuhat kertaa sanonut että olisi kiva samanlaiset pyyhkeet kylppärissä.Kyllähän miehellä oma pyyhe pitää kuulemma olla.. Ja sitten ne pöytäkalenterit tyyliin tue suullaan maalaavien "taidetta"..:)



Edesmennyt mummo oli loppuaikana huippu kierrätettyjen ja krääsälahjojen kanssa. Tiimarin tuikkukippoja erilainen joka vuosi, kaapista löytynyttä tavaraa sekä Yves Rocherin ilmaislahjoja sellofaanipaketissa. Suurena aarteena luovutettiin joku esiäidin keinokuituhuivi 60-luvulta ja omia vanhoja takkeja jotka piti vaan säilyttää vaatehuoneessa, niin ja ainakin 3 40-luvulta peräisin olevaa Keinokuitu "silkkitäkkiä". Kivasti koinsyömiä, eivät ole meillä kyllä enää.

hiukan hymähdin, kun häälahjamme oli yhdeltä perheeltä 20 euroa kuoressa. Heidän lapsilleenkin ostan synttäreiksi noin 15 euron lahjoja.

Me annoimme joitakin aikoja sitten 40 eur sukulaiselle häälahjaksi. Kas kun toiselle paikkakunnalla matkustamisen, häävaatteiden ja hotellin jälkeen budjetti riitti tasan tohon 40 euroon.

Häistä on vieraille muitakin kuluja kuin häälahja. Hotellihuoneeseen uppoaa rahaa, matkaan uppoaa rahaa ja jotain täytyy olla päälläkin kys bileissä.

100 palainen kissannaamapalapeli 2-vuotiaalle, no miksette nyt heti avaa sitä ja rupea kasaamaan :DDDD



Henkilökohtaisesti en halua mitään ristiäislahjatavaraa kuten niitä hammasrasioita, soivia kehyksiä tai lusikoita vauvalle. Samaa sarjaa on kuvakehys lyyralla ym Mutta jotkut tykkää näistäkin...

Lahja on lahja ja siitä ei rutista.

esikoinen kun syntyi miehen kaveri antoi pehmohymynaaman (halk. n. 30 cm) joka oli käytetty, likainen ja haisi tupakalle. Yöks. Ei todellakaan olisi ollut pakko antaa yhtään mitään.

muistoksi, eikä sulle? Vai tarkoitatko itse vauvana saamiasi ristiäislahjoja?

100 palainen kissannaamapalapeli 2-vuotiaalle, no miksette nyt heti avaa sitä ja rupea kasaamaan :DDDD

Henkilökohtaisesti en halua mitään ristiäislahjatavaraa kuten niitä hammasrasioita, soivia kehyksiä tai lusikoita vauvalle. Samaa sarjaa on kuvakehys lyyralla ym Mutta jotkut tykkää näistäkin...

kun raha on tiukassa. Sain tuikkukipon. Eikä meillä edes polteta kynttilöitä.



Oikeasti suretti. Eikä selitys, ettei voinut ostaa korua, kun haluaisi ostaa timantteja, kelvannut. Kun minä en edes välitä timanteista tai kullasta, vaan mieluummin käytän savesta/lasista tehtyjä riipuksia. Sellaisia joita saa varmasti ko. tuikkukipon hinnalla.



Minusta tällainen on lahjansaajan aliarvioimista/väheksymistä.

Olen saanut paljon epämieluisia lahjoja. Tämä sen takia, että olen duunariperheen lapsi, mutta tällä hetkellä akateemisesti koulutettu ja akateemisissa töissä. Olen jo pienestäpitäen halunnut "poikkeavia" lahjoja.



Kun minulta kysyttiin lahjatoiveita, pyysin aina jotain tietokirjaa, tekniikka legopaketteja (siis sellaisia, joissa oli moottoreita jne) tai dokumenttielokuvia. En kuitenkaan koskaan saanut mitään näistä, vaan enemmän duunaripojalle sopivimpia juttuja, kuten peruslegoja, nallipyssyjä jne. Korostin aina vielä, että ennemin kaikilta sukulaisilta yksi yhteinen mieleinen lahja kuin monta "huonoa", mutta koskaan ikinä ei tullut noita mieleisiä.

joululahjaksi anopin ja appi-ukon omat valokuvat. Siis MITÄ? Seinällekö pitäisi laittaa. Onnellisempi olisisn ollut vaikka kahvipaketista. Mitä ihmettä minä teen appivanhempien valokuvilla, paremmin olisin ymmärtänyt jos olisivat ne antaneet vaikka omalle pojalleen.

ex oli oikeesti maailman nuujin ihminen. Siis kyseessä tavallinen seurustelusuhde, joka kesti vajaa vuoden.

Miehellä oli synttärit keskellä kesää ja asustelimme mun kämpällä ja mies sitten päätti että kutsutaan hänen vanhempansa kylään, että he tapaavat mut. Hän sitten ehdotti kaikkea ruokalajeja ja yritin kauniisti kysyä kuka raaka-aineet maksaa. Minun tietenkin, koska oli kyseessä hänen syntymäpäivä. Lahjakin piti olla, tosi hyvissä ajoin alkoi listaa tulemaan ja ostin sitten itselleni mieluisan ja rahatilanteeseni ihan tarpeeksi kalliin. No, vähän oli vissiin vaatimaton, mutta kyllä lahja tuli käyttöön ja kiitosta tuli miehen vanhemmiltakin. Laitoin kodin kauniiksi, ostin kukkasia ja tein 3 ruokalajin aterian jne.

No, mullapa on synttärit itsenäisyyspäivänä ja mä sitten odotin kuuta nousevaa. Ei tullut aamiaista sänkyyn, ei mitään. Kun katsottiin Linnan juhlia kysyin suoraan muistaako edes että mulla on synttärit ja mies pokkana sanoi kun on joulu ihan kohta ei hän ajatellut että erikseen näitä juhlita.

Joulu tuli hyvin pian ja taas niitä lahjalistoja tuli. Jotain olin oppinut syntymäpäivistä, kun näimme vikan kerran ennen joulua, sanoi mies hän voisi ottaa nyt lahjan vastaan, mutta avaa sen vasta aattona. Mä sanoin joo, vaihdetaan vaan lahjat nyt. Mies IHAN POKKANA sanoi ei hänellä ole mulle mitään, koska justhan oli mun synttärit.

Onneksi miehen lahjasta oli kuitti tallella ja sen kyllä kauniisti palautin.



Vuosia sen jälkeen tapasin tämän ns ex-anopin ja hän oikein tuli juttelemaan ja kysymään mitä olin tehnyt kun hänen poikansa niin katkerasti mulle suuttui. Ei ollut uskoa korviaan, kun kerroin hänen synttäreistä vst mun synttärit. Onneksi muistin vielä kertoa että varmaan tajua ettei mulla ole mitään syytä valehdella asiasta. Liian nuuat ihmiset eivät taoistaan pääse mihinkään ja kyllä mä haluan joskus elämäni aikana edes syntymäpäivälahjan kumppaniltani. Ei se minun syyni ole, että olen syntynyt ex.n mielestä liian lähellä joulua.

:)

kertonut mummuni "loistavista" lahjoista, tähän saakka paras ehkä kuitenkin oli, kun tarjosi tämän vuoden äitienpäivänä tyttärelleen Tenan näytepakkausta:D Kun äitini ei huolinut, siinä kahvipöydässä kysäisi josko minulla olisi tarvetta...

kun pyysin mieheltä jokunen vuosi sitten joululahjaksi hopeista rannekorua. Yksinkertaista, ei mitään kallista, sellaista arkikorua. Yleensä emme osta toisillemme synttäri- tai joululahjoja, mutta ko. vuosi oli poikkeus, kun itse olin säästänyt rahaa ostaakseni miehelle hänen pitkään toivomansa kellon.



No jouluaatona sain "lahjaksi" kortin, jossa luki lahjan olevan käynti teatterissa (ei siis valmiiksi ostettuja lippuja tms) ja selityksen, ettei kerennyt käydä missään koruliikkeessä. Arvatenkaan en koskaan päässyt teatteriin ja pitkään harmitti miehen laiskuus ja tuo korun puuttuminen, kun olin jo etukäteen iloinnut, että saan jotain, mitä voin päivittäin käyttää ja jonka mies on minulle valinnut.



No, edelleen ollaan yhdessä, mutta lahjoja ei enää osteta...

ja ei tuo mitään. Yleensä kyllä mainitaan, että "meinasin ostaa kukat". Aluksi hymyilytti, nyt ei enää pyydetä käymään.

mutta kerran olen hiukan ärsyyntynyt.. Miehen täti toi esikoiselle sairaalaan lahjaksi virttyneen, epätasaisesti pesukoneessa osin vaaleansiniseksi värjäytyneen potkupuvun. Koko oli noin 90cm ja kangas oikeasti siinä kunnossa, etten edes pesuräteiksi sitä olisi muuttanut. Oli varmasti jostain kirkon kirppikseltä sen hankkinut melkein ilmaiseksi. Puku oli vielä paikallista halpismerkkiä, ja niitä saa uutenakin kaupasta $10-15. Rahasta hänellä ei ole puutetta.