Säälittää vauvat joiden äidit ei reagoi vaikka vauva huutanut äänensä käheäksi

Komppaan tätä täysin. Meilläkin juuri kuopus oli se, joka vaan huusi. Huusi ja huusi. Aina silloin tällöin niin, että mikään ei siihen auttanut. Lähes joka päivä. Sitä vain toivoi, ettei se huuto ala esim kaupassa. Koska silloin vaan piti päästä äkkliä pois, koska tiesi, ettei se huuto lopu lähimpään puoleen tuntiin. KAikkea kyllä kokeiltiin. Noin 1,5 v iässä helpotti. Tottakai tuonkin jälkeen aina välillä itki, mutta tosiaan alkoi myös rauhoittumaan rauhoiteltaessa.

Onnittelut vaan kaikille niille "hyville äideille" jotka osaavat vastata lastensa jokaiseen tarpeeseen.

Totuus on että on vauvoja jotka huutavat siksi että ovat olemassa. Mun kuopus oli sellainen, ja sai paljon syliä ja kaupassa ei juuri käytykään, mutta jos joskus oltiin oli pakko antaa vaikka kassalla huutaa että saa maksettua. Vauvalla/taaperolla on vielä erittäin kova ääni ja se kuuluu.

Vauva oli hiljaa vain silloin kun nukkui ja silloin kun söi. Muuten oli paljon sylissä ja sai läheistyyttä, huomiota ja rauhoittelua. Pelkästä äidin äänestä ei valitettavasti ollut apua. Eikä tutista tai tuttipullosta. Silti vauvaa riepoi usein ja kovaa, on yhä omalla tavallaan herkkä mutta osaa jo vähän 2v iässä itsekin tyyntyä. Mutta väsyneenä tai nälkäisenä ei tyynnyttely auta.

On inhottavaa että äiti jonka lapset ovat sellaisia että rauhoittuvan äidin äänen kuullessaan arvostelevat toisia äitejä ja tekevät päteviä väitöksiään. Mä tiedän että sellaisiakin lapsia on joiden kanssa elämä on helppoa, sillä mulla on ollut kaksi sellaista vauvaa. Mutta sitten löytyy niitäkin joiden kanssa on haastavampaa. Ja joskus on pakko mennä kaupaan. Ja lukea vaikka tuoteselostetta.

Joskus se vauva tosiaan huutaa, valitettavasti.

ja kykyä ottaa kontaktia lapsiinsa.



Lasten emotiaanilinen kehitys häiriintyy.

Varmasti on äitjeä, jotka eivät välitä ja antavat vain huutaa.



Mutta kun on myös niitä vauvoja, joihin ei vaikuta rauhoittava äänensävy tai nimen lausuminen ääneen. Kun kiukuttaa ja turhauttaa (vauvalla siis) niin silloin huudetaan vaikka äiti hymistelisi vaikka mitä. Tällainen oli meidän kakkonen. Ja usko pois, tunnistin kyllä oman lapseni huudot.



Varsinkin jos ollaan kaupassa, niin on pakko hoitaa nopeasti hommat alta, että pääsee sieltä kaupasta pois hyysäämään sitä lasta. Sillä siinä kaupassa käymisessä menee ikuisuus jos vauva roikkuu käsipuolessa (ja parhaimmillaan huutaa silti), pukkaat toisella kärryjä ja kolmannella kannat ostoskoria.



Meidän molemmat lapset myös huusivat väsymystään. Juuri ennen nukahtamista karjuivat siellä vaunuissa vähän aikaa. Joskus 10 sekuntia, joskus jopa 5 minuuttia. Se että olisin niitä koko ajan nostellut sieltä syliin, niin se unentulo olisi vain lykkääntynyt ja lykkääntynyt.

Esikoiseni oli todella itkuinen vauva. Ei varmasti ollut kyse siitä etteikö hänen itkuihinsa oltaisi yritetty vastata, hän vain itki. Oli kaikenlaista vaivaa, maha kipeänä ja allergiaa ja puklailua ja sensellaista. Häntä pidettään tuntikaupalla sylissä, kiikuteltiin ja laulettiin ja keinuttiin keinutuolissa sylikkäin.



Olet silti saattanut nähdä minut, työntelemässä itkevää vauvaa rattaissa. Peitin myös vaunut, jotta vauva saisi rauhan nukahtaa. Vaunuihin tyttö nukahti, kun vain jonkin aikaa työntelin kärryjä. Hetken itki, sitten nukahti.



Mutta no, saat ihan rauhassa ajatella noin, mitäs minä sinulle tätä perustelemaan lopulta.

joka ei vastaa lapselleen vaikka kuinka kysyisi. On kuin ei kuulisikaan lapsen asiaa. Näitä olen nähnyt monesti bussissa.



Miten te voitte puoloustella itseänne?



ap

jos huutaisi päivät pitkät ja vielä yötkin.



JOtain vikaahan on oltava jos vauva vaan itkee.

Oma kokemukseni useamman lapsen äitinä on että jos vauva itkee niin äidin ääni monesti riittää rauhoittamaan tilanteen.

Tuon oman kokemuksen perusteella en kyl lähtis arvostelemaan muita, sulla on selvästi ollut helppoja vauvoja...

joka ei vastaa lapselleen vaikka kuinka kysyisi. On kuin ei kuulisikaan lapsen asiaa. Näitä olen nähnyt monesti bussissa.

Miten te voitte puoloustella itseänne?

ap

Mun mielestä tuohon kuuluisi sanoa "nyt äiti puhuu puhelimessa" eikä vain jatkaa juttua. Miksi lapselle ei voi opettaa, että jos aikuinen ouhuu jonkun kanssa sillon ei jankuteta mitään.

Yksinkertaista, opettaa noin niin ei tule ko tilanteita.

Kyllä veisin vauvani lääkäriin, jos huutaisi päivät pitkät ja vielä yötkin. JOtain vikaahan on oltava jos vauva vaan itkee.

kyllä se vauva on voitu jo viedä lääkäriin, mutta esimerkiksi allergioiden kanssa saattaa kestää useampi kuukausi, ennen kuin tilanne on hallinnassa. Oma vauva pääsi lääkäriin iässä 3kk. itkut loppui vasta kun oli 6kk. ja sopiva ruokavalio löytynyt...

Nämä olivat kuin meidän elämästä.



Meidän vauvalle voi jutella vaikka koko hereillä olo ajan. Se ei todellakaan tyynnytä vauvaa. Meillä huudetaan sylissä, vaunuissa, sitterissä, ei suostuta syömään kun vasta puolen tunnin karjumisen jälkeen, nukuttaminen yhtä helvettiä.



Meillä missään ei ole hyvä. No sylissä siis parissa asennossa.



Vauva nyt 5kk ja taas kerroin neuvolassa asiasta ja taas sama "toiset vauvat ovat tempperamenttisia" Aaaaaargh!



Ensin vedottiin koliikkin ja nyt tempperamenttiin.



Tänään on viihtynyt yksin tasan 5min.

Joo, olen ihan loppu.

ap puhui juuri niietä äideistä, jotka eivät edes YRITÄ vastata lapsensa tarpeisiin.

Ettekö te ymmärrä lukemaanne?

ap puhui juuri niietä äideistä, jotka eivät edes YRITÄ vastata lapsensa tarpeisiin. Ettekö te ymmärrä lukemaanne?

kauppareissu tuskin kestää koko päivän

joka ei vastaa lapselleen vaikka kuinka kysyisi. On kuin ei kuulisikaan lapsen asiaa. Näitä olen nähnyt monesti bussissa. Miten te voitte puoloustella itseänne? ap

Me emme elä bussissa, joten sen minkä näkee bussissa pysyy bussissa.

Myönnän, että en esim. vastaa lapselle, jos puhun puhelimessa, keskustelen toinen aikuisen kanssa tai toisen lapseni kassa, mutte se sinulta jää näkemättä, että keskustelemme lasten kanssa, miten näissä tilanteissa käyttäydytään.

Ulkopuolisten on siihen aika turha mennä mutisemaan, niin kivasti kun se kruunuanne kiillottaisikin.

Väitän että kovin itkuiset vauvat ovat seurausta äidin kyvyttömyydestä tulkita lapsen tarpeita. Ei tunnisteta milloin vauvalla on nälkä, kipeä vatsa, kuuma tai kylmä. Lisäksi vauva kaipaa äitinsä syliä.

Minulla on ollut yksi kovin itkuinen vauva. Kanniskelin häntä sylissä, kaupassakin tuli kantoliinassa mukana kun vaunuissa huudattaminen tuntui kurjalta. Kurjalta sekin tuntui kun vauva itki sylissä, mutta ajattelin sylin olevan silti parempi paikka.

Ko. lapsi vielä koululaisenakin kovin kiivas. Suuttu todella nopeasti ja saa pienistäkin asioista isoja raivareita. Itsekin ihmettelee miksi suuttuu niin kovasti :/

Lasteni isä on samanlainen. Osaa toki aikuisena käyttäytyä eikä saa mitään huutoraivareita vaikka hermostuukin nopeasti ja suuresti.

Parhaamme mukaan yritetään lapsillekin (myös niille rauhallisemmille) opettaa suurten tunteiden kanssa pärjäämistä.

Paljon ovat oppineetkin, ihan kaikki.

Ihmiset on erilaisia, eivätkä kaikki mahdu tiukkoihin määritelmiin. Yleistäminen on aina epäreilua.

näyttää kyllä aika oudolta käytökseltä.



Te viette tätä ketjua nyt ihan hakoteille, ap:n pointti oli jossain ihan muualla.

Lukekaapa vaikka tuo aloitus uudelleen.



ps en ole ap

ap puhui juuri niietä äideistä, jotka eivät edes YRITÄ vastata lapsensa tarpeisiin.

Ettekö te ymmärrä lukemaanne?

Huutamiseen voi olla monta syytä. Minullakin on kokemusta lapsesta jolla allergioita ja itkuisuutta.

Aivan pienenä hänet täytyi laittaa kapaloon jotta rauhoittui nukkumaan.

Kokemusta on useamman lapsen korvatulehduskierteestä ja muistakin sairauksista joita en tässä ala erittelemään.

Peräänkuuluutan kommunikaation tärkeyttä. Lapsen pitää saada kokemus siihen että häntä kuullaan.

Jos omat konstit ei auta niin lapsi pitää viedä tutkittavaksi mikä on vialla. Voi kokeilla vaikka vyöhyketerapiaa, monien vatsavaivat on sillä helpottuneet tai poistuneet.

Kanssaihmisille olisi myös miellyttävämpää jos äiti edes yrittäisi helpottaa lapsensa oloa, ottaisi kontaktia jne.

Minun sydämeen asti sattuu kun näen näitä avuttomia äitejä en mahda sille mitään ja se tuska tulee siitä vauvan kärsimyksestä jota ei edes yritetä helpottaa.

Ikään kuin ei äidin ja lapsen välillä olisi minkäänlaista tunnesidettä.

No tulipahan avauduttua.

ap

Jos vauva vain karjuu ja itkee eikä äiti reagoi millään tavoin sosiaalisen paineenkaan alla niin kyllä jotain on pielessä.



Tämä ei tarkoita niitä tilanteita, joissa äiti maksaa ostoksensa ja vauva sen aikaa huutaa kurkku suorana. Itsekin olen kolmen lapsen äitinä tällaisiin tilanteisiin joutunut, mutta heti kun olen saanut ostokseni maksettua, yritän joko ottaa katsekontaktia vauvaan ja puheella rauhoitella (vaikka oman kokemukseni mukaan se ei riitä hiljentämään lasta) tai sitten otan mahdollisuuksien mukaan syliin.



Ketju lähti taas sivuraiteille vai kuinka moni äiti tunnustaa rauhassa katselevansa vaatteita kiinnittämättä mitään huomiota vieressä itkevään vauvaan. Näitäkin ikävä kyllä kun näkyy silloin tällöin.

ap puhui juuri niietä äideistä, jotka eivät edes YRITÄ vastata lapsensa tarpeisiin.

Ettekö te ymmärrä lukemaanne?

mutta ymmärrätkö sinä, että ulkopuolisen silmin voi näyttää ettei äiti laisinkaan yritä vastata vauvan tarpeisiin, vaikka olisi koko päivän hyssytellyt vauvaa vaikka päällään seisten.

Tuohon puhumattomuuteen sanoisin, että on aika pieni otos jonkun äitiydestä jos häntä seuraa yhden bussimatkan ajan. Ei ne lapsetkaan oikeasti tarvitse 24/7 ehdotonta kokoaikaista huomiota. Mutta olisi tietenkin hyvä sanoa lapselle "nyt minä puhun puhelimessa, odota hetki niin jutellaan sitten."

14

Ja luulee tietävänäsä kaikki. EI se elämä ole niin mustavalkoista..



Meillä kaksi isompaa lopettivat itkun, kun otti syliin tms.

Mutta tämä kuopus, voi elämä.. Karjuu (ja todellakin KARJUU) naama punaisena n. 5 minuuttia ja sitten sammuu kuin napista painamalla. Karjuu siis ennen nukahtamaista (ihan sama onko kyse yöunista vaiko päikkäreistä).

Jos ottaa syliin, niin karjuminen muuttuu kirkumiseksi ja lapsi ei todellakaan rauhoitu.

Lapsi on nyt 10kk ja ollut aina samanlainen. Muuten on tyytyväinen pikku ukkeli, joka harvoin itkee.