Säälittää vauvat joiden äidit ei reagoi vaikka vauva huutanut äänensä käheäksi

ei ollut millänsäkään totesi vain että tämä nyt huutaa 14 tuntia päivässä.



Teki mieli ottaa hänelät vauva pois. Minkälainen äiti ei piittaa ja hankkiudu tutkimuksiin joko oman päänsä tai vauvan itkuisuuden vuoksi.



Täytyy olla tunne-elämältään häiriintynyt aikuinen jolla ei ilmekään värähdä kun lapsensa huutaa kurkku suorana vaunuissa tai rattaissa.

täysillä! Sitäpaitsi kyseessä on vuosituhansia, ellei -miljoonia vanha lastenhoitotapa

En ole koskaan nähnyt tällaista välinpitämätöntä pikkuvauvan äitiä. Päinvastoin olen nähnyt hyvin vauvojaan hoitavia empaattisia äitejä. Lieneekö asuinpaikasta kiinni, kun toiset näkevät paljonkin? Onko minulla ruusunpunaiset lasit, vai teillä piruja seinillä?

Olen nähnyt livenä kun afrikkalaiset äidit hoitavat noin lapsiaan ja ovat fantastisia.

Ja ne lapset, jotka on saatu läheisyysvanhemmuudella kasvatettua yli 2-vuotiaiksi, silvotaan...

Puhutin kerran välinpitämätöntä äitiä

ei ollut millänsäkään totesi vain että tämä nyt huutaa 14 tuntia päivässä.

Teki mieli ottaa hänelät vauva pois. Minkälainen äiti ei piittaa ja hankkiudu tutkimuksiin joko oman päänsä tai vauvan itkuisuuden vuoksi.

Täytyy olla tunne-elämältään häiriintynyt aikuinen jolla ei ilmekään värähdä kun lapsensa huutaa kurkku suorana vaunuissa tai rattaissa.

Mistä tiedät, missä äiti oli lastaan käyttänyt? Vai tuliko nämä puhuttelusasi esiin?

Puhutin kerran välinpitämätöntä äitiä

ei ollut millänsäkään totesi vain että tämä nyt huutaa 14 tuntia päivässä.

Teki mieli ottaa hänelät vauva pois. Minkälainen äiti ei piittaa ja hankkiudu tutkimuksiin joko oman päänsä tai vauvan itkuisuuden vuoksi.

Täytyy olla tunne-elämältään häiriintynyt aikuinen jolla ei ilmekään värähdä kun lapsensa huutaa kurkku suorana vaunuissa tai rattaissa.

Mistä tiedät, missä äiti oli lastaan käyttänyt? Vai tuliko nämä puhuttelusasi esiin?

Totuus on että on vauvoja jotka huutavat siksi että ovat olemassa. Mun kuopus oli sellainen, ja sai paljon syliä ja kaupassa ei juuri käytykään, mutta jos joskus oltiin oli pakko antaa vaikka kassalla huutaa että saa maksettua. Vauvalla/taaperolla on vielä erittäin kova ääni ja se kuuluu. Vauva oli hiljaa vain silloin kun nukkui ja silloin kun söi. Muuten oli paljon sylissä ja sai läheistyyttä, huomiota ja rauhoittelua. Pelkästä äidin äänestä ei valitettavasti ollut apua. Eikä tutista tai tuttipullosta. Silti vauvaa riepoi usein ja kovaa, on yhä omalla tavallaan herkkä mutta osaa jo vähän 2v iässä itsekin tyyntyä. Mutta väsyneenä tai nälkäisenä ei tyynnyttely auta. On inhottavaa että äiti jonka lapset ovat sellaisia että rauhoittuvan äidin äänen kuullessaan arvostelevat toisia äitejä ja tekevät päteviä väitöksiään. Mä tiedän että sellaisiakin lapsia on joiden kanssa elämä on helppoa, sillä mulla on ollut kaksi sellaista vauvaa. Mutta sitten löytyy niitäkin joiden kanssa on haastavampaa. Ja joskus on pakko mennä kaupaan. Ja lukea vaikka tuoteselostetta. Joskus se vauva tosiaan huutaa, valitettavasti.

Sama tilanne meillä. Kolmas vauva tosi itkuinen ja usein vaikea tulkita itkun syytä. Ja varmasti ollut enemmän sylissä kuin kaksi ensimmäistä, juurikin kun on niin itkuinen.

Mutta hyvä, että joku osaa yleispätevästi tulkita kaikkien muiden äitien ja vauvojen vuorovaikutusta. Jotkut vauvat muuten karjuu kun yrittävät nukahtaa, eikä silloin kannata nostaa joka kerta syliin, nukahtaminen häiriintyy.

Näin monesti vaan on.

ei viihdy vaunuissa. MInulla on aina kantoliina mukana, johon nostan vauvan, kun herää vaunuista. Vauvan paikka on äitiä lähellä. Monet ihmettelevätkin, miksi vauvani (kolme ollut) ovat aina niin rauhallisia, ihan kuin minulla olisi käynyt ihme tsägä asiassa, enkä olisi itse tähän asiaan vaikuttanut. Äitiyteni kolme kulmakiveä ovat:

1. Imetys

2. Vauvan kantaminen lähellä itseäni

3. Vieressä nukkuminen.

Näillä vauvani ovat olleet tyytyväisiä ja kaksi vanhinta jo tasapainoistia koululaisia.

Oi miten sä olet toiminut hyvin ja osaavasti!

Mä olen myös onnistunut tuossa kaksi kertaa, kantanut vauvaa liinassa päiittäin ja nukkunut yöllä lähekkäin että vauva on saanut tankata äidinrakkautta aina kun haluaa. Vauvan ovat olleet hymyileviä ja aurinkoisia, ihailtuja ja kauniita, nyt esikoulussa ja koulussa. Valitettavasti sama resepti ei toiminut kolmanteen joka nukkui ainoastaan kantoliinassa, söi puoli vuotta vain rintaa, eikä viihtynyt hetkeäkään hereillä huutamatta. Mä yritin kovempaa kuin aiemmin mutta vauva vaan huutaa selkä kaarellaan. Terve oli ja vahvat keuhkot omaava, ja herne tiukasti nenässä. Tämä epäonnistuminen äitinä tahraa minua, ja minun on myönnettävä että en osaa olla hyvä äiti koska vauvani huutaa.

Kahden vuoden jälkeen alkoi taaperon ahdistus helpottaa ja herne uppoaa enää harvoin syvälle nenään, vain nälkäisenä ja väsyneenä tulee megahepulit. En enää imetä, enkä kanna liinassa, ja taapero nukkuukin yöt oikein hyvin omassa sängyssään, mihin isä hänet unikoulutti 10kk iässä. Tämä on häpeällinen tummentuma minulle, mutta yritän elää sen kanssa.

Syöttäkää tarpeeksi, niin ei huuda Näin monesti vaan on.

Joskus se että syöttää ja syöttää väsynyttä ja pientä vauvaa niin se vaan huutaa. Yleensä pullovauvat oppivat syömään itsensä tyytyväiseksi, eli syövät liikaa, rintavauvat taas syövät sopivasti, paitsi silloin jos rintaa tarjotaan joka ongelmaan alkaa itkuisuus.

On ollut todella ärtyisä. Itkenyt ja kiukunnut ja sama meno vielä jatkuu koululaisenakin. Ainoa tapa liikkua oli ottaa tämä huutaja kantoliinaan. Siinä viihtyi parhaiten vaikka toki joskus siinäkin itki. Minä jouduin lopettamaan kokonaan vaunujen käytön, n.1,5v kannoin lasta. Just pahin tilanne on nimittäin se kun on vaunut, sylissä vauva, tavaraa tai koira. Ei siinä riitä kädet. Ja kun vauva ei viihtynyt ikinä vaunuissa niin lakkasin yrittämästä.



Kantoliina oli pelastus ja uskalisin käydä paljon myös ihmisten ilmoilla.



Ärtyisän vauvan kanssa tulee paljon hetkiä ettei jaksa ja tuntee itsensä huonoksi äidiksi kun lapsi ei ole ikinä tyytyväinen. Sitten tavallisten lasten kanssa meno on toista, elämä sujuu mukavammin ja tulee niitä onnistumisen hetkiä. Mietitään neljättä lasta. Itse mietin että mikähän on todennäköisyys saada vielä toinen kiukkuaja...Sellaisen vauvan kanssa ei ole helppoa!



Voimia kaikille kiukkupussejen vanhemmille!

Kamalinta on kun joudut jättämään lapsesi muiden ihmisten hoidettavaksi, jotka eivät juuri reagoi lapsesi tarpeisiin eivätkä osaa tulkita niitä kuten sinä äitinä. Poikani itkee neljättä viikkoa päivähoidossa. Noudettaessa istuu apaattisena sidottuna rattaisiinsa, räkä valuen, silmät itkusta punasina ja turvonneina. Eiväthän ne hoitajat kaikkien perään koko aika ehdi...

Voin olla jossain määrin samaa mieltä ap:n kanssa, eli säälittää todellakin sellaiset vauvat joiden äidit eivät reagoi itkuun eivätkä osaa lukea vauvan viestejä. Vähän eri linjoilla olen kyllä siitä, voiko tällaisia asioita päätellä jossain kaupassa näkemistään tuntemattomista ihmisistä... En koe, että rääkyvää lastaan kaupassa hyssyttelevä äiti on jotenkin parempi näky kuin sellainen joka vaan yrittää hoitaa ostoksensa.



Itselle on siunaantunut iloisia ja helppoja lapsia, mutta on ollut myös hetkiä jolloin on saatu kuulla hillitöntä ja lohdutonta huutoa. Yhdellä oli esim. eräänlainen vierastamisen vaihe, että ei osannut nukkua muualla kuin kotona, ja jos heräsi oudossa paikassa, saattoi saada hirveän kohtauksen. Silloin oli päivänselvää, että jos lapsi väsähti kyläillessä ja alkoi itkeä, tai oli nukahtanut autoon ja heräsi kaupassa, ei mikään muu auttanut kuin kotiinpaluu. Monesti kuitenkin ne välttämättömät ostokset hoidettiin silti nopeasti. Ja tottakai puhun rauhoittavalla äänellä lapselleni, mutta kun siihen huudon sekaan ei sillä hetkellä saa edes hetken puheenvuoroa... Ja nämä raivarit olivat myös senlaatuisia, että volyymi vain koveni ja naama punertui vaan enemmän, kun yritti silittää ja jutella. Kotiin, tai vaan autoon päästyä huuto loppui kuin seinään. Onneksi sekin vaihe meni nopeasti ohi.

Totuushan on se, ettei läheskään kaikille lapsille ole suotu tunne-elämää ymmärtäviä vanhempia.



Lapsesi ovat onnekkaita.

ei kuulemma vaikuta vaunujen sisalampotilaan... :-) Vai luuletko, etta mustassa autossa on kuumempi sisalla kuin valkoisessa autossa?



Aiteja on valitettavasti moneen lahtoon, sille ei vaan voi mitaan. "Siperia opettaa" monia...

pitää totuttaa siihen, ettei sen jokaiseen rääkäisyyn reagoida. ja taaperoa ei oteta syliin, ettei siihen totu.

ihme uskomuksia

kyllä vauvakin voi haluta syliin ihan vain muuten vaan, vaikkei olis nälkä, kuuma tai vaippa täynnä paskaa

Totuus on että on vauvoja jotka huutavat siksi että ovat olemassa. Mun kuopus oli sellainen, ja sai paljon syliä ja kaupassa ei juuri käytykään, mutta jos joskus oltiin oli pakko antaa vaikka kassalla huutaa että saa maksettua. Vauvalla/taaperolla on vielä erittäin kova ääni ja se kuuluu.



Vauva oli hiljaa vain silloin kun nukkui ja silloin kun söi. Muuten oli paljon sylissä ja sai läheistyyttä, huomiota ja rauhoittelua. Pelkästä äidin äänestä ei valitettavasti ollut apua. Eikä tutista tai tuttipullosta. Silti vauvaa riepoi usein ja kovaa, on yhä omalla tavallaan herkkä mutta osaa jo vähän 2v iässä itsekin tyyntyä. Mutta väsyneenä tai nälkäisenä ei tyynnyttely auta.



On inhottavaa että äiti jonka lapset ovat sellaisia että rauhoittuvan äidin äänen kuullessaan arvostelevat toisia äitejä ja tekevät päteviä väitöksiään. Mä tiedän että sellaisiakin lapsia on joiden kanssa elämä on helppoa, sillä mulla on ollut kaksi sellaista vauvaa. Mutta sitten löytyy niitäkin joiden kanssa on haastavampaa. Ja joskus on pakko mennä kaupaan. Ja lukea vaikka tuoteselostetta.



Joskus se vauva tosiaan huutaa, valitettavasti.

edessäni istuivat äiti ja lapsi, joka oli kylläkin joku 3-4 vuotias. Lapsella oli jotain asiaa äidilleen, koko ajan kuului äiti! äiti!äiti mennäänkö me...?, äiti!..

Tämä äiti vaan juoruaa puhelimessa jotain ihan tyhjänpäiväistä, en kuullut kertaakaan sanovan lapselleen mitään.



Olisi tehnyt mieli karjaista sille akalle, että vastaa nyt jo sille lapsellesi.

Kun jäivät pois äiti vaan nousi ylös, ei kyllä paljoa katsonut tuleeko se lapsi siellä perässä.

kanssa tuskailen kitisevän muksun kanssa kärrylenkillä. kitisee kärryissä ja sylissäkin.joskus laitan loppumatkaksi kärryyn, kun kädet jo hapoilla ja kotiin on vaan päästävä.

ja saattaa saada raivarin kesken lenkin. siinä sitten tyynnyttelen sylissä ja tuntuu ettei helpota. No jos ollaan lähellä kotia, näen parhaaksi että laitan lapsen vaunuun huutamaan ja menemme pikaisesti kotiin rauhottumaan. Vaunut joskus hankala saada kärrättyä jos sylissä huutava lapsi. Kyllä hävettää kun tulee ihmisiä vastaan ja vaunuista kuuluu parku. Mutta en ala sitä anteeksipyytelemäänkään. Pakko päästä kotiakin sieltä kyliltä.