Lue keskustelun säännöt.
Kyllä huvittaa noi 40 v ekansa synnyttäneet
28.08.2011 |
Mistä ihmeestä niitä on mun tuttavapiiriin siunaantunut? Ekaksi odotetaan miehen kanssa 20 vuotta ennenkuin uskalletaan ryhtyä vanhemmiksi (tiedän, että kyseessä harkitut päätökset). Sitten kun saadaan oma prinsessa/prinssi, se on maailman ihmeellisin lapsi. Kukaan muu ei jne. Ja mikään ei ole niin raskasta kuin vanehmmuus, vaikka on kaksi aikuista jakamassa töitä. Harrastukset (golf lähinnä) kärsii ja omaa aikaa ei kertakaikkiaan ole, vaikka kummankin vanhemmat hoitaa lasta minkä kerkiää.
Joskus tekisi mieli todeta näille naisille, että mieti nyt vähän, mitä suustasi päästät.
Kolmen koululaisen nelikymppinen äiti, ja hengissä selvinnyt, elämäänsä tyytyväinenkin kaiken lisäksi.
Kommentit (49)
ovat niitä vyötärömittaisessa toppatakissa tupakka suussa korkokengät jalassa lapsiaan kasvattavia äitejä, tai niitä, jotka pukevat vauvojaan kuin nukkeja. Asukaspuistossa eivät koskaan sano yhtään järkevää kommenttia, lasten suissa on tutit ja ruoka tulee purkeista ja pulloista.
Vanhemmat äidit ovat ihan eri lailla läsnä lapsilleen ja arvotkin taitavat olla enemmän synkassa omieni kanssa. Tässä siis näkyy, että kaikki etsimme kaltaisiamme.
T: lapsensa (3 kpl) 37 vuotiaaseen mennessä hankkinut nyt nelikymppinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat niitä vyötärömittaisessa toppatakissa tupakka suussa korkokengät jalassa lapsiaan kasvattavia äitejä, tai niitä, jotka pukevat vauvojaan kuin nukkeja. Asukaspuistossa eivät koskaan sano yhtään järkevää kommenttia, lasten suissa on tutit ja ruoka tulee purkeista ja pulloista.
Vanhemmat äidit ovat ihan eri lailla läsnä lapsilleen ja arvotkin taitavat olla enemmän synkassa omieni kanssa. Tässä siis näkyy, että kaikki etsimme kaltaisiamme.
T: lapsensa (3 kpl) 37 vuotiaaseen mennessä hankkinut nyt nelikymppinen
En tiedä missä päin asut, mutta erikoiselta kyllä kuulostaa. Meillä päin eivät parikymppiset äidit pukeudu tai käyttäydy noin. Olen nyt jo reilusti yli kolmenkympin, enkä parikymppisenä hoidattanut lapsiani isovanhemmilla omien menojeni vuoksi koskaan, imetin molempia lapsiani pitkään, en tupakoi, alkoa käytän erittäin maltillisesti, lasten ollessa pieniä vielä vähemmän kuin nykyisin ja raskaus/imetysaikana luonnollisesti en ollenkaan. Käytän korkokenkiä välillä, koska ne ovat minusta naiselliset ja kauniit, välillä käytän tavallisia. Puistoon laitan yleensä mukavat, helpot kengät.
Lasteni ruuat tein itse, tutti oli käytössä vain toisella lapsella -mitä pahaa tutissa on, jos se ei ole suussa jatkuvasti? Tarkoitat ilmeisesti huvituttia? En käsitä, miksi se on paha mielestäsi? Tietysti sitten jos tuttia pidetään jatkuvasti käytössä, ettei puhumaan opi, niin sitten se on ongelma, enkä itsekään isojen lasten tutteja ymmärrä. Lapseni ovat oppineet lukemaan ennen kouluikää, ovat rauhallisia ja hyviä käytökseltään. Puhumaan oppivat aikaisin myös molemmat. Olen ollut läsnä lasteni elämässä paljon ja useat ratkaisut olen miettinyt heidän lähtökohdistaan käsin, vaikka ne eivät muuten järkeviä ole aina olleetkaan esim. taloudellisesti.
Lasteni kasvatusfilosofiaa olen miettinyt usein, lukenut paljon aiheeseen liittyvää kirjallisuutta jo nuoresta asti. Eikö kannattaisi nyt itse olla vähän vähemmän ennakkoluuloinen?
t. äiti 34v. joka on sitä mieltä, ettei äitiys ole iästä kiinni.
yhtä huvittavia, olivatpa minkä ikäisiä tahansa. :)
Mutta en tarkoita tätä negatiivisena kommenttina, myös hyvässä mielessä ajattelevaisia ja huolehtivia ihmisiä suurinosa. Samanlainen olen ollut joskus itsekin. t. empaattinen, ymmärtäväinen th
että se noin huvittaa. Samalla tavalla se on elämänmuutos, suuri sellainen, vaikka sen ensimmäisen tenavansa polkaisisi maailmaan 20 vuotta aikaisemmin.
Jokaiselle se oma lapsi on kuitenkin se The One.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onnistuin näemmä sörkkäämään muurahaispesää -- ja kieltämättä tuo kommenttini oli aika kärkevä. Meillä päin nuoria äitejä on aika vähän ja he kyllä sitten erottuvat. Asun ns. erittäin hyvällä alueella Helsingissä ja täällä vanhemmat ovat järjestään kolmikymppisiä. Aina välilä sattuu leikkipuistoon tai uimarannalle nuorempiakin, ja ne sitten ihmetyttävät. nelikymppisiin (jota siis itsekin edustan, tosin lapset ovat jo aika isoja, 5-10-vuotiaita) tulee harvemmin kiinnitettyä huomiota, mutta viime talvena hämmästelin paria pimatsua pikkutyttöineen puistossa -- sitä kiroilun, kälätyksen ja kännykällä leikkimisen määrää lähinnä, ja ihokaistaletta, joka takin alta vilkkui.
kesällä uimarannalla käsin useampaan kertaan viemässä alle 3-vuotiaan pienen kellukkeettoman pojan noin 20 metriä rantaviivasta aurinkoa ottavalle puhelimessa jatkuvasti puhuvalle äidilleen -- ikää äidillä oli varmaan nippa nappa se 20. Ei kiitellyt, vaan ihmetteli -- ja hänen pieni poikansa siis toistuvasti vyötärösyvässä vedessä ilman valvontaa/kellukkeita/uimataitoa! ja silloin kun poissa vedestä, rikkomassa rauhassa isompien hiekkalinnoja (ei omieni). Tässä minun kontaktini nuoriin äiteihin, varmaan itsekin olisitte ihmetelleet kumpiakin...
Me nelikymppiset voimme olla ylihuolehtivia, mutta me kuitenkin huolehdimme....
ennen lapset kuuluivat vanhempiensa elämään, nykyään lapset ovat vanhempien elämä. miksi se on mennyt näin? tiedättekö mitä se tekee tulevalle aikakaudelle, kun nämä lellityt pennut (jotka saavat vanhempiensa kokoaikaisen huomion/jatkuvan paasauksen ilman sitä edes ehtimättä kaipaakaan) kasvavat teineiksi/esiaikuisiksi? tulevaisuutemme on tuhoon tuomittu juuri näiden ipanoiden takia.
en ymmärrä miksi suomeen on kantautunut tämä 'lapsen eteen on uhrattava koko oma elämänsä' ja missä äidit vertailevat itseään toisiin vanhempiin vaatien heiltäkin ns. täydellisyyttä. huoh
olen itse parikymppinen äiti, imetin lastani lyhyen ajan, saa pulloruokaa. kuljen vaatteissa jotka miellyttävät _minua_ en todellakaan mieti mitä muut äidit ajattelevat tyylistäni jos lähden esim. kauppaan lapsenkanssa! en pidä pitkistä toppavaatteista, wtf miksi sen edes pitäisi kiinnostaa minkälainen toppatakki päällä minä tulen kulkemaan?? Puhun puhelimessa, tottakai jos asiaa on. Siis ärsyttää tuon yhden yleistys ja nuorten äitien tapoihin/tyyleihin puuttuminen joka ei liity kumminkaan yhtään siihen lapsen rakkauden/hoitoon saamiseen!
Ja kyllä, poltan röökiäkin. en altista lastani tupakalle, käyn tupakalla kotona jos hän nukkuu. ulkona poltan jos vaikka bussia odotamme, käännän lapsen kumminkin poispäin tuulesta ja menen itse kauemmaksi polttamaan. miten se liittyy siihen että olen parikymppinen? poltan varmasti vielä 40vuotiaanakin. Omat vanhempanikin polttavat, ovat aina polttaneet. On huono tapa, tiedän mutta miten te liitätte sen 'huonoon teiniäitiin' kun yhtälailla tiedän monia 40vuotiaitakin jotka polttavat.
Siis, lapseni on minulle rakas ja tärkeä, elämäni yksi parhaimmista asioista. Mutta lapseni ei päätä minun elämääni kokonaan, tottakai omat menoni jne. sumplin lapsen mukaan mutta en jätä niitä (mm. työssäkäynti. en nyt tarkoita mitään jokailtaisia ryyppyreissuja ) lapsen takia tekemättä! Hienoa jos jotkut oikeasti uhraavat lapselle koko oman elämänsä, vapaa aikansa jne. mutta itse en tee niin. Meillä on vain yksi elämä ja tiedän että lapseni saa aivan yhtä hyvän elämän vaikka äiti ehkä käykin kerran kuukaudessa (kun lapsi on isänsä kanssa) kavereiden kanssa istumassa iltaa. Lapseni saa aivan yhtä hienon elämän vaikka käynkin töissä vanhempainpäiväraha aikanani, koska nämä kaikki olen sumplinut lapseni mukaan.
olette ihan helvetin ärsyttäviä oikeasti. odotan sitä aikaa kun lellityt kakaranne kasvavat aikuisiksi ja tajuatte minkälaisia hirviöitä olette luoneet. siinä ei mitkään kouluampujat ym. vedä vertoja teidän hirviöpennuillenne.
kiitos ja näkemiin, nopeasti kirjoitin koska minä lähden nyt lapseni kanssa ulos moikkaamaan ystäviäni KOSKA MINUN ELÄMÄNI EI LOPPUNUT KUN SAIN LAPSEN VAAN ELÄMÄNI SAI UUDENLAISEN SUUNNAN!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta musta on hienoa, että äiti pitää lastaan ainutlaatuisena. niin se pitää ollakin, sillä kukaan muu ei niin ajattele.
ap vois hypätä vaikka pituutta
kaikissa kerhoissa ja muissa, miten tietyntyyppiset naiset vain kailotti koko ajan, miten se oma kullannuppu on erikoisin. Ja heillä oli ikää 20-30 vuoteen.