Oletko joskus pettynyt kun sinua ei pyydetty kummiksi, vaikka niin oletit?

Kyllä olen pettynyt pahasti. Ainoan veljen pojan kummeiksi emme mieheni ja minä kelvanneet. Meidän tyttömme pyydettiin kummiksi meidän ohitse ja serkkumme tytär. Veljen vaimo loukkasi vielä joulupöydässä suoraan sanomalla että minun 48 vuotiaan pitäisi vielä kolmas lapsi pyöräyttää. Vauvaa ei olisi saanut edes salamavalolla kuvata jouluaattona. Eipä paljon kiinnostaisi ristiäisiin mennä.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2011 klo 18:28"]Kipeästi sattunut molemmilla kerroilla.

[/quote] :o nii miullakin kahesti

Sain esikoiseni lähes nelikymppisenä enkä pyytänyt kummiksi parasta ystävääni, koska olimme vuosien mittaan (hän on sinkku, itsekin olin tosi pitkään) puhuneet paljon muun muassa kummiudesta. Hänellä on useita kummilapsia ja aina hän puhui heistä siihen sävyyn, että oletin, että hän ei oikeasti pitänyt yhtään lahja-automaattina olemisesta vaan olisi kieltäytynyt kummiudesta jos olisi kehdannut.

No, en tietenkään pyytänyt häntä oman lapseni kummiksi. Yllätyksekseni hän loukkaantui verisesti ja koki, että pidän itseäni jotenkin häntä parempana kun minulla on lapsia.

Nämä jutut ovat joskus aika vaikeita.

En omasta puolestani, mutta toisen kyllä. Aika käsittämätön valinta..

Oon itse vielä sen verran nuori ettei monellakaan kaverilla ole vauvasuunnitelmia.

Kyllä.

Odotin, että serkkuni olisi pyytänyt meidät mieheni kanssa kummeiksi, muttei sitten pyytänytkään.

Nyttemmin myöhäistä, olen eronnut kirkosta.

sisareni pyysi veljeäni ja miehensä sisaruksia lapsensa kummeiksi, mutta ei minua.... ;(

Petyin pahasti, ja vieläkin tekee kipeää, varsinkin kun kummiksi pyydettiinkin serkkuani, vaikka oma sisar olisi ollut vielä "vapaa".

jos ei pyydetä.Jotkut haluu lähisukulaisen,toiset ystävän.Vanhemmathan sen päättää.Me ollan pyydetty siskot ja veljet lasten kummeiks.Sitten anoppi puuttu sellaseen asiaan kun että "mitäs kun mun tytär ei oo yhenkään sylikummi.":DD.Kaikkii sitä pitääki miellyttää.

Muutaman kerran olen pettynyt, mutta aina niistä pääsee yli :*) Kerran varmaan omilla puheillani mokasin, raskaana oleva tais tulkita, etten halua. Siitä tuli vähän paha mieli, mutta lopulta musta on kivempi, kun kummeiksi pyydettiin ehdottamani parisunta, joka asuu vielä perheen lähellä, eli on paremmat mahdollisuudet tutustua lapseen.

Yks ristiäiskutsu tuli joku aika sitten postissa, kyseinen äiti joskus epäsuorasti sanoi, että voisi pyytää mua kummiksi, mutta ilmeisesti mielipide on muuttunut. Rakas sekin vauva silti on.

Sitten oli hölmöä kun sain oman lapsen niin en tavallaan "voinut" pyytää häntä kummiksi, vaikka olisin halunnut, joten lapsellani on sitten paljon vähemmän läheiset ihmiset kummeina.

saaneet lapsen ja jotenkin odotin että meitä olisi pyydetty sitten edes toisen kummeiksi. Eipä pyydetty ja tiedän että on hölmöä ajatella niin mutta jos saisin nyt päättää uudelleen en tiedä valitsisinko kumpaakaan näistä pariskunnista lapseni kummeiksi enää...

Ei meitäkään pyydetty.

Höh, petyin kun veljeni pyysi tyttärensä kummiksi toista veljeäni. Petyin siksi, että kummallakin veljistäni on lapsia, ja minulla ei ainuttakaan lasta eikä kummilasta.

Olen ollut pettynyt miehen ainoaan siskoon. Pyysimme häntä esikoisemme kummiksi ja hän suostui. Myöhemmin kun hän sai lapsia, ei pyytänyt veljeään ja minua kummiksi. Ei myöskään kutsunut kumpaakaan meistä polttareihinsa. Häihin sentään päästiin, mutta sielläkin oli halunnut perheenjäsenten sijasta ystävät samaan pöytään. Meidän istumapaikat oli tyyliin jossain serkkupöydässä. Nykyään ei juuri olla tekemisissä. Olisin toivonut läheisiä välejä, mutta hyvin tehtiin selväksi että ollaan jotain etäisiä sukulaisia. Näin me sitten nykyään olemme etäisiä ja tiedämme paikkamme.

Olen pettynyt. Sisarellani on vain yksi lapsi. Eikä pyytänyt minua kummiksi, vaikka olen hänen ainut sisaruksensa.

Kun siskoni sai ensimmäisen lapsensa, hän pyysi kummiksi siskoamme. Sitten kun toinen lapsi syntyi, arvelin että nyt hän varmaan pyytää minua kummiksi. Ei pyytänyt. Kun kolmas lapsi syntyi, olin jo aika varma että nyt on minun vuoroni, mutta ei silloinkaan minua pyydetty kummiksi. Sanotaan näin, että ei se varsinainen pettymys ollut, mutta yllättynyt olin.

Entinen ystäväni ilmeisesti pettyi pahan kerran. Hän oli esikoiseni kummi, eikä parin vuoden aikana osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa lapseen, minullekin lähinnä tuittuili. Pisti välit poikki, kun häntä ei pyydetty myös seuraavan lapsen kummiksi.

Parhaan ystävän kohdalla joo. Etenkin kun oli usein arvostellut mulle niitä miehensä sukulaisia + omaa siskoaan, jotka kummeiksi sitten valittiin.

En missään tietyssä tapauksessa, mutta se vähän harmittaa, ettei kukaan ole pyytänyt minua lapsensa kummiksi. Ei sukulaiset eikä parhaat kaveritkaan. Ei siksi että erityisesti haluaisin olla jonkun lapsen kummi, mutta olisi kiva jos edes joku olisi halunnut minut kummiksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä. Mutta toiset ystävät saivatkin sitten kunnian. 

Onneksi välimme eivät siihen katkenneet, sillä meistä tuli sittemmin varakummeja, kun oikeilla kummeilla tapahtui elämässä kaikenlaista ja kummilapsi unohtui. Nykyään meidät jopa esitellään kummeina, mm ylioppilasjuhlissa.

No, on minuakin yritetty jälkeenpäin kummiksi. En suostunut. Minä tarjouduin alustavasti itse, enkä kelvannut.

Ei tarvitse paljoakaan lukea, ku huomaa tämän olevan näköjään sina yleistäkin. Anna mä arvaan, että sitten ne valitut kummit eivät ole kuitenkaan pahemmin kuvioissa mukana.