Lue keskustelun säännöt.
Oletko joskus pettynyt kun sinua ei pyydetty kummiksi, vaikka niin oletit?
Kommentit (40)
Olen. Lapsuuden ja nuoruuden aikainen hyvä ystäväni, ei pyytänyt minua kummiksi ensimmäiselle eikä toiselle lapselleen. Itse pyysin hänet heti esikoiselleni ja se oli itsestään selvää. Olemme tekemisissä paljon, mutta tämä asia vaivaa kyllä varmasti aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en pettynyt mutta ihmettelin kovasti kun mieheni ainoa veli ei pyytänyt miestäni (ja minua) lapselleen kummiksi. Varsinkin kun hän on meidän esikoisen kummi ja olemme hänen sekä avovaimonsa kanssa suht läheisetkin. Itseasiassa kummeiksi tuli pelkästään avovaimon kavereita ja sukulaisia. Aika outoa sekin. Mutta nyt myöhemmin ajatellen, hyvä ettemme ole tuon lapsen kummeja. Olisi tosi vaikea olla läheinen hänen kanssaan, sillä syliin ei saanut edes vauvana ottaa.
Olen kyllä. Mutta toiset ystävät saivatkin sitten kunnian.
Onneksi välimme eivät siihen katkenneet, sillä meistä tuli sittemmin varakummeja, kun oikeilla kummeilla tapahtui elämässä kaikenlaista ja kummilapsi unohtui. Nykyään meidät jopa esitellään kummeina, mm ylioppilasjuhlissa.
En, mutta kerran olin helpottunut. Mietin jo, miten kiemurtelen irti vastuusta, mutta läheinen päätyi toiseen. En todellakaan halua kenenkään kummiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Kun ei ole edes kastettu on ollut itsestään selvää että kukaan ei kummiksi edes pyydä.
En ole pettynyt koskaan kun en ole olettanut mitään. Mutta eräänä päivänä hämmästytti ja kummastutti, kun meitä pyydettiin jo kolmatta kertaa kummiksi saman perheen lapselle. Lapsia siis kaikkiaan 6 ja me ollaan 3:n kummeja, näistä yksi on 24v, yksi 16v ja yksi 5v. Jotenkin olisi aatellut, että vaikka lapsia on monta, kummeja vaikea saada, niin noista vanhemmista sisaruksista olisi saanut kummeja pienimmälle vaikkapa. Tuntui vähän tuskalliseltakin alkaa taas... mutta toisaalta, otin sen kunnia-asiana ,emmekä tietenkään kieltäytyneet. Kaikkiaan kummilapsia on 8.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kipeästi sattunut molemmilla kerroilla.
mutta perhe pyysikin sitten seuraavalle lapselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kummilapsia on 5 ja toivon ettei enempää tule.
Ja olen nyt vanhempana pettynyt kun on pyydetty, nyt kun tuntuu että oma perhe vie niin paljon voimia ettei kerkeä olemaan kunnon kummi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On yksi kaveri jonka kanssa haluaisin ola tilanteessa jossa hän pyytäisi minua lapsensa kummiksi, mutta tiesin kyllä etten ole.
Nyt on jo liian myöhäistäkin, en enää kuulu kirkkoon.
paras ystäväni sai lapsen, ja jotenkin oletin että olisin kummi. Ymmärsin kyllä koko ajan syyt, miksi minua ei pyydetty (= vaikka hän oli minun paras ystäväni, minä en ollut hänen), mutta silti se tuntui pettymykseltä.
Nyt hän saa toisen lapsen, ja yllättävää kyllä, toivon ettei minua pyydettäisi kummiksi. Ihan siksi että olen saanut nyt hänen lapsestaan jotenkin parhaat päältä; saanut jakaa heidä elämäänsä ja tykkään lapsesta tosi paljon, mutta minulla ei ole mitään velvoitteita lasta kohtaan eikä mikään pakko muistaa jouluna ja synttäreinä. Koska tässä välissä olen myös itse saanut kaksi lasta, olen ihan helisemässä että saan muistettua nykyistenkään kummilasten elämän tärkeät asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen serkku sanoi kerran kesken hauskan bileillan, että meistä tulee sitten joskus hänen lapsensa kummeja. Pari vuotta myöhemmin tämä serkku rupesi odottamaan, itse kuulin asiasta suunnilleen raskauden puolivälissä.
Olin kyllä hyvin hämmästynyt, kun myöhemmin kuulin, että lapsi oli jo kastettu. Käsitin kyllä aika pian, että eihän me oltu yli vuoteen juurikaan tekemisissä toistemme kanssa. Serkun uusi mies ei meistä perustanut ja oma aika meni opiskelujen ja työn parissa.
Nykyään minulla on jo neljä kummilasta ja oikeastaan toivon, että lisää ei tule.
Olin kaasona ja oletin että pääsen myös kummiksi. Mutta en päässyt
Yllätyin, olisin totta kai pyytänyt siskon, jos olisin tiennyt että se olisi ollut sille niin tärkeää. Me silloin ajateltiin, että pyydetään kummeiksi parhaimmat kaverit, joiden kanssa oltiin muutenkin paljon tekemisissä silloin ja odotettiin kaikki perheet lapsia yhtä aikaa.
Toisen lapsen kummiksi pyydettiin sisaruksia. Ei me koskaan ajateltukaan, että meillä olisi vain yksi lapsi... Olisihan niinkin voinut käydä, mutta ei vain koskaan tullut mieleen.
Ei sitten pyydetty siskoa omillekaan lapsille kummiksi.
En suoraan pettynyt, mutta olisin toivonut pääseväni kummiksi. Toisaalta lapsi on läheinen minulle kuitenkin, tai olen joka tapauksessa lapselle täti, joten ei se kummius ole niin tärkeä asia.
Toinen lapsi on samaan perheeseen nyt tuloillaan, joten ehkä minua pyydeään seuraavan kummiksi. Jos ei, niin ei sekään nyt unia vie, koska tiedän olevani tällekin kuitenkin hyvin läheinen :)
Ei sitten pyydetty siskoa omillekaan lapsille kummiksi.
siis eka kerralla olin tosi pettyny.
Sanottakoon vielä, että nyt ollaan tosi iloisia ettei meitä pyydetty...tästä lapsesta on kasvanut tosi outo....en saa yhtään lämpimiä tunteita nousemaan vaikka kuinka tiristäisi..
Veljen vaimo sanoi minulle että minä ja mieheni emme olleet edes listoilla kun kummeja valittiin. Veljen vaimon isosisko miehineen ja veljen vaimon paras opiskelukaveri miehineen sitten valittiin kummeiksi. Niin ja meidän tyttömme joka on rippikoulun käynyt ja serkkumme tytär. Kukaan normaali ihminen ei kuulemme asiasta loukkaannu. Onkohan näin jos suoraan sanotaan ettei ole edes listoilla kummeja valittaessa varsinkin jos on odottanut tulevansa kummiksi. Menisittekö ristiäisiin tällaisessa tilanteessa ja kun veljen vaimo muutenkin haukkui aivan pystyyn? Kaikki vuosien kerätyt vihat joita en ole tiennyt olevankaan.