Onko missään muussa perheessä tilanne, että äiti herää AINA lasten kanssa aikaisin aamulla

kun sellaista ei huushollistamme löydy :)



T: yh-iskä

mutta ei tuo niin kamalaa ole, kun lapset kuitenkin nukkuvat aika pitkään ja itsekin heräilisin joka tapauksessa samoihin aikoihin. Helposti ainakin puoli 9 viikonloppuisin.



Jos pitäisi herätä kuudelta, niin en "tyytyisi osaani", vaan mies joutuisi nousemaan joka toinen kerta. Vaikka kuinka olisi aamu-uninen...

seiskalla. ja sitten lapsi tuli herättää mut kun isi ei leikkinyt eikä antanut aamupalaa. kiitos siis helvetisti. no, nyt ollaan erottu joten minä herään edelleen :)

Olen toivonut, että viikossa olisi edes yksi aamu, jolloin minun ei tarvitsisi nousta ensimmäisenä lapsen kanssa. Toivetta on noudatettu vaihtelevasti.

Meillä toimitaan samalla tavalla. Loistava järjestely! Ja ajatelkaa, lapset 2, 3, 5, ja 7-vuotiaat! Hyvin pärjäävät keskenään pari tuntia.

Äiti nousee, kun nousee. Ehtii kuitenkin aina. Auttaa pienintä pukemisessa kuitenkin.

Nyt muksut 6 ja 9v, joten pärjäävät itsekseenkin aamulla muutaman tunnin, tosin harvoin saana nukuttua kahdeksaa kauemmin

antavat pienemmällekin aamupalaa? Ihme syyllistämistä, kun kotona kuitenkin vanhemmat ovat, jos vaan haluavat vielä loikoilla. Ei se nyt mitään tv-kasvatusta ole jos lapset katsovat lauantaiaamuisin lastenohjelmat keskenään (ja äiti ja isä torkkuvat muutaman metrin päässä makuuhuoneessa)

koska olen aamu-uninen ja mies taas todella aamuvirkku. Huono omatunto on asiasta, mutta toisaalta olen vauva-aikoina tietysti valvonut enemmän ja muuten ollut lasten kanssa enemmän kotona. Eikä miestä tunnu vaivaavan...

Samoin täällä. Minun ihana mieheni hoitaa lapsen aamutoimet kun pitää kuitenkin herätä aikaisin töihin ja itse saan nukkua hetken pidempään viikolla. Viikonloppuisin vuorottelemme. Hän tykkää olla lapsen kanssa aamuisin kun kuitenkin joutuu olemaan päivän töissä niin viettää lapsen kanssa aikaa muutenkin kuin iltaisin.

Ongelmaksi asia muodostuu silloin kun homma ei mene tasaisesti vaikka toinen osapuoli niin tahtoisi. Jos jompikumpi vanhemmista on aamuvirkku ja heräisi joka tapauksessa linnunlaulun aikaan, niin miksipä sen toisen pitäisi sitten väkisin nousta ylös. Jos kerta toiselle on ok, että herää joka aamu lasten kanssa ja hoitaa aamutoimet.



Mutta jos molemmat haluaisivat aamuisin nukkua, niin kyllä se on oikeus ja kohtuus, että heräämiset jaetaan. Eikä siihen käy verukkeeksi mitkään aamu-unisuudet. Kyllä tiedän monta todella aamu-unista, joka joutuu menemään töihinsäkin jo kello 7-8 maissa ja onnistuvat tässä joka kerta. Se on vain tahtokysymys.

Oletko pyytänyt mieheltäsi, että voisit joskus jatkaa nukkumista ja hän nousisi lasten kanssa? Mitä hän sanoo?

Aamulla miestä on turha yrittää saada hereille, ellei hän ole osannut varautua kohtaloonsa jo ennalta. Kyllä mies noin näinä kertoina sitten noussutkin, mutta hän on ollut koko loppupäivän ihan kanttuvei, väsynyt ja äreä. Kerran hän oli jopa niin väsynyt, että nukahti vessanpöntölle.

ap

Aikuinen mies ja ihan vessanpöntölle nukahtaa kun kerran viikossa joutuu herämään klo 7! Voi jessus! Ja turha tulla huutamaan mistään aamu-unisuudesta. Kun niitä lapsia tekee, niin niiden kanssa yleensä heräillään ja kukutaan välillä yöt läpeensä. Ja silti pärjätään päivät ilman että nukahdellaan pöntölle. Silloin pöntölle nukahtelu sentään olisi ymmärrettävää. Mutta että kun herra joutuu ihan seitsemältä kerran heräämään...

Luulenpa että ukkos käyttää tilannetta hyväksi. Sinä hyväsydämisenä annat sen nukkua kun se vähän esittää väsynyttä. Sitä paitsi aikuinen ihminen varmaankin osaa mennä illalla ajoissa nukkumaan jos tietää, että aamulla pitää herätä JO 7:ltä.

Meillä ei tuollainen peli vetelisi. Kivahan se olisi tietenkin nukkua mutta kun lapset on yhdessä tehty niin yhdessä ne myös hoidetaan. Eli vuorottelemme miehen kanssa tässä asiassa. Ihan sama kuin kieltäytyisi hoitamasta lastaan yöllä. "Olen niin yöuninen että en mä jaksa..."

eli herään joka tapauksessa 5-6 myös viikonloppuisin...miksi siis kiusaisin miestäni ja herättäisin hänetkin? Nautin sitäpaitsi tosi paljon aamujen hiljaisuudesta (yleensä lapsetkaan eivät herää noin aikaisin) ja juon aamukahvia lasikuistilla kera tuoreen lehden.



Ongelma on jos sellaisen tekee.

Oikeastaan tuo ei ole ongelma kuin arkisin. Viikonloppuna herään usein ensimmäisenä.



Arkipäivinä en haluaisi herätä kuudelta kun mies herää vasta seitsemältä. Mies siis äkkiä pukee itsensä ja lähtee töihin. Minä sen sijaan vahdin että lapset pukevat päällensä (ei aina helppo homma kun pienin päättää että ei pue), vahdin hampaidenpesut, laitan aamupalat, hoputan lähdöt, sovin riidat, pidän sylissä yms. Jos siis haluan meikata ja laittaa hiukset niin pitää viimeistään herätä kuudelta. Lapsetkin heräävät usein aikaisin ja haluavat huomiota.



Mekin muuten sovittiin raskausaikana että viikonloppuisin nukutaan vuoroaamuina. Ei ole toteutunut kertaakaan.

Meillä myös ja voin sanoa muutenkin samat sanat: aamu-unisuus on niitä harvoja mieheni "puutteita" ;).

Meillä mies ei käy töissä, menee nukkumaan aamuseitsemältä ja herää kolmen tai viiden aikaan päivällä. Ikinä ei nousisi vauvan kanssa aamulla ylös.

Olen myös näitä aamuvirkkuja eli herään joka tapauksessa 5-6 myös viikonloppuisin...miksi siis kiusaisin miestäni ja herättäisin hänetkin? Nautin sitäpaitsi tosi paljon aamujen hiljaisuudesta (yleensä lapsetkaan eivät herää noin aikaisin) ja juon aamukahvia lasikuistilla kera tuoreen lehden.

Ongelma on jos sellaisen tekee.

Jos toinen kerta on aamuvirkku ja herää muutenkin ja mielellään, niin mikäs siinä sitten. Homma bueno. Mutta kun ap:tä selkestä tilanne sapettaa ja hänkin haluaisi nukkua. Ei siis vissiin ole aamuvirkku ja nukkuisi kerran viikkon hänkin paremmin ja pidempään. Silloin se on ongelma.