Onko missään muussa perheessä tilanne, että äiti herää AINA lasten kanssa aikaisin aamulla
isän jäädessä nukkumaan? Meillä tilanne on tämä, olisi sitten arki tai pyhä. Ainoita poikkeuksia ovat tilanteet, joissa minä esim. olen kovasti kipeänä.
Harmittaa, kun kuvio on toistunut näin vuodesta toiseen. Toisaalta olen ehkä päättänytkin niellä harmin, koska kaikkea ei voi saada ja aamu-unisuus on mukavan mieheni harvoja "vikoja".
Kommentit (56)
joo, ja nyt jotkut kivittää mut siitä, että katselen tollasta miestä. Kivittäisitte mieluummin mun miehen.
Jos herää, hän kykenee siihen kyllä muutenkin. Miksi sinun pitäisi herätä "töihin" joka aamu?
koska olen aamu-uninen ja mies taas todella aamuvirkku. Huono omatunto on asiasta, mutta toisaalta olen vauva-aikoina tietysti valvonut enemmän ja muuten ollut lasten kanssa enemmän kotona. Eikä miestä tunnu vaivaavan...
Jos kinusin että saisin itse jäädä nukkumaan, niin isän ratkaisu oli istuttaa parivuotias lastenohjelmien ääreen ja jatkaa itse unia sohvalla. Ja siis, sikeitä unia. Joten noustava oli itse.
paitsi silloin kun mies ja lapsi miehen vanhemmilla minne minua ei mukaan saa.
Mieheni tosin ei ollut edes muuten mukava, vaan kärsi hoitamattomasta mielialahäiriöstä. Onnistuin kuitenkin lopulta sopimaan, että viikonloppuisin yksi aamu on minun nukkumisaamuni. Siitä se lähti pikkuhiljaa rullaamaan. Ensin sain olla tosi kovana ja muistutella oikeudestani. Sitten siitä pikkuhiljaa tuli ihan normaalia.
Nykyään tilanne on kaikin tavoin muutenkin parempi.
yhdellä kaverilla on juuri noin, että äiti aina herää lapsen kanssa ja isä saa nukkua pitkään. Heillä on tosin muitakin omituisuuksia (täysin erilliset rahat vaikka toinen on kotona lapsen kanssa ja toinen hyväpalkkaisessa työssä).
No, nyt 10 vuoden yhteiselon jälkeen ero on tulossa, kun mies haikailee toisten perään. Ei ole koskaan ollut kovin sitoutunut asenteeltaan perheeseen.
Enpä ole koskaan kiinnittänyt asiaan huomiota ja varsinkaan vuodesta toiseen, kun teinitkin nukkuu puoleen päivään. Aina meillä kyllä lapset on ollut aamu-unisia.
En muista nukkuneeni yli kahdeksaan ainakaan kymmeneen vuoteen. Toisaalta, joutaahan sitä jo kasilta noustakin kaffen keittoon.
kun kaikki muksut on aamuvirkkuja.. =/
Nyt kun on vauva, jonka kanssa minä valvon niin nukun hiukan pidempään niinä aamuina joina voin. Miehellä on vuorotyö.. ja mies taas nukkuu sitten yövuorosta tultuaan niin pitkään kun unta riittää.
Välillä toinen saattaa jäädä nukkumaan vähän pidempään tai hetkeks loikoilemaan.
kun kaikki muksut on aamuvirkkuja.. =/
Nyt kun on vauva, jonka kanssa minä valvon niin nukun hiukan pidempään niinä aamuina joina voin. Miehellä on vuorotyö.. ja mies taas nukkuu sitten yövuorosta tultuaan niin pitkään kun unta riittää.
Välillä toinen saattaa jäädä nukkumaan vähän pidempään tai hetkeks loikoilemaan.
täällä sama juttu, la ja su aamuna minä yleensä herään lasten kanssa, tosin heräävät vasta puoli8-puoli9 välillä. Menevät sitten kyllä herättämään isän jonkin ajan kuluttua :) annan miehen nukkua jos hänellä on vaan vapaata, joka toinen la on nimittäin töissä.
Herääkö miehesi kuitenkin töihin aikaisin? Jos herää, hän kykenee siihen kyllä muutenkin. Miksi sinun pitäisi herätä "töihin" joka aamu?
Eli hänen tarvitsee herätä vasta 9.15. Viikonloppuisin taas hän nukkuisi kevyesti puolille päivin ja ylikin, mutta herätän hänet kyllä jossain vaiheessa aamupäivää.
Lapset heräävät yleensä noin klo 7.
ap
Lapset on oppineet jo parivuotiaasta siihen, että katsovat lastenohjelmat viikonloppuaamuisin. Kolmevuotiaana ovat jo oppineet avaaman telkankin, eli vanhemmat nukkuu siihen kymppiin, mihin ohjelmat kestää.
Lapset on oppineet jo parivuotiaasta siihen, että katsovat lastenohjelmat viikonloppuaamuisin. Kolmevuotiaana ovat jo oppineet avaaman telkankin, eli vanhemmat nukkuu siihen kymppiin, mihin ohjelmat kestää.
kiva nälissään katsella telkkua ja vanhemmat makaa kuin lahnat...
paitsi kaksi peräkkäistä influenssaa kaksi vuotta sitten ei tehnyt poikkeusta sääntöön sekään
Meillä sovittiin lasten synnyttyä, että viikonloppuaamuisin toisena aamuna nousee toinen vanhemmista, toisena aamuna toinen. Näin sujui viikonloput riidattomana, ja ainakin toisena aamuna sai itsekin nukkua.
Nyt lapset jo teinejä, ja me ollaan oltu hereillä jo tunteja, kun he vasta könyävät ylös :)
Jos kinusin että saisin itse jäädä nukkumaan, niin isän ratkaisu oli istuttaa parivuotias lastenohjelmien ääreen ja jatkaa itse unia sohvalla. Ja siis, sikeitä unia. Joten noustava oli itse.
ja ongelma tässä järjestelyssä oli... mikä?
ja hän nousisi lasten kanssa? Mitä hän sanoo?
Jos tilanne vaivaisi minua (ja vaivaisi todella, sillä olen aamu-uninen), en suostuisi kyllä tuollaiseen. Meillä onneksi kaikki kyllä nukkuvat tarpeeksi pitkään ja lapsi leikkii helposti ainakin tunnin herättyään ennen kuin pitää nousta tekemään aamiaista yms.
koko perheelle aamiaisen, herää lasten kanssa samaan aikaan. Minä nukun pidempään, koska viikolla herään aina ekana. Toki poikkeuksiakin on viikonloppuna.