Onko se oikeasti "noloa"

meillä oli niin, että kun asuinalueen lapset täytti 1 tai 2 niin KAIKKI äidit meni töihin. Pienen rahapulan olisi voinut vähän pidempään kestää, jos olisi saanut päivittäin sen vertaistuen. Mutta kaikki samanikäisten lasten äidit tosiaan menivät meilläpäin töihin. Kuka siellä hiekkalaatikonreunalla jaksaa yksin päivystää?

kateellinen, että taloudellinen tilanteenne sallii asuntolainojen, autolainojen, ym. perheen kulujen kera, sen että VOIT olla Halutessasi kotona.

On niin ihanaa, kun on aikaa lapsille ihan eri tavalla kuin töissäkäydessä, aikaa siivota kunnolla ja useammin, ja pestä pyykkiä, hoitaa pihaa ja puutarhaa, ja tehdä retkiä lasten kanssa, leipoa, ja tehdä kaikki juoksevat asiat päivisin, ja iltaisin saa vain olla, mies saa valmiin ruuan pöytään ja illalla voikin sitten itse irrottautua jumppaan, kaverin kanssa kävelylle, koiran kouluttamiseen jne jne Ole onnellinen, naapurisi voi olla vain salaa hieman kateellinen, jonka sitten verhoaa vitsin muotoon. Tietty on äitejä, jotka vain ei jaksa olla kotona, esim. haastavat lapset, iloitse jos sinulla on kotona mukanvaa ja harmonista, ja siks viihdyt kotona!! Töitä ehtii sitten tehdä eläkeikään saakka, ja eikä siihen saa mitään vastaavia taukoja enää, kun lapset on isoja...

se suurin pointti tässä asiassa on se, että nämä lähinaapurini eivät yksinkertaisesti "viihdy" lapsiseurassa kotonaan. Ei ehkä niinkään raha tai muu kateus. Juuri eilen vaihdoin muutaman sanan naapurin rouvan kanssa ja hän kertoi oikein odottavansa kun alkuvuodesta äitiysloma loppuu. Hänellä ei kuulema pää toimi kotona. On oma itsensä kun pääsee työpaikalleen ja keskittymään haasteisiin siellä. Kaipaa järjellistä tekemistä. Ei jaksa nyhjätä kototuohuissa. Sitten muut uudet tuttavani tässä asuinalueella ovatkin eronneita, ja lapset ovat siksi paljon pois kotoa, etävanhemman luona osan viikosta. ap

mutta jotkut ovat "kotiäitejä" koska ovat oikeasti mielnterveysongelmien takia eläkkeellä/työkyvyttömiä. Alueellamme asuu näitä parikin, toisen puheista huomaa kyllä pian asian (skitsofrenia) mutta toisesta ei uskoisi. Hän on aika tavallisen oloinen, mukava ja ei mikään lääkkeiden paisuttama. Mutta tosiaan kertoi kerran että on eläkkeellä mt-ongelmien takia.

Itse asiassa olen ollut itse mt-alalla hoitajana ennen kuin jäin ensimmäisestä lapsesta äitiyslomalle. Ja tottahan sekin on, että kaikkien ongelmat eivät näy päällepäin, eivätkä heti tutustuessakaan. ap

Tuntuu oikeasti vaikealta löytää ihmisarvonsa ja tekemistä ja haastetta päälle, kun ei ole aikuisten seuraa eikä saa työn antamaa henkistä palautetta.



Minusta vaikeimmat olivat ensimmäiset 2-3 vuotta, mutta loin sitten katsella ympärilleni vähän uusin silmin. Kaipaan yhä työntekoa hvyässä työpaikassa, en sitä kiistä, mutta nykyisin voiton puolelle menee jo mahdollisuuksien rajattomuus.



On ihanaa saada harrastaa melkein mitä vain, olla perheen kanssa ja tehdä ihan sitä mitä elämässä tykkää. Työpäivä vie hereilläoloajasta niin suuren osan.



Minusta kotiäitiys ei ole "aivottomien hommaa" vaan vaatii aikamoista henkistä kypsyyttä. Niin haluan ainakin itselleni uskotella työvuosien jälkeen :D Aikeissa on kyllä palata vielä joskus, mutta nyt on mennyt kotona 7v lukuunottamatta joitakin keikkatöitä keskivaiheilla.

yhtään noloa, edellyttäen että olet kotona lapsia varten. Lapselle siitä on useinmiten hyötyä, jos äidillä on mahdollisuus ja halua hoitaa ja kasvattaa itse. Saattavat olla vähän kateellisia, kaikilla ei ole vaihtoehtoja.



Sen sijaan on mielestäni vähän noloa se, että lasta suunnitellessa jo suunnitellaan samalla, miten se viedään 6kk hoitoon ja laitetaan viikonlopuiksi isovanhemmille, että saa viettää parisuhdeaikaa ja mennä omiin harrastuksiin pitkien työpäivien lisäksi. Ja tällä en tarkoita nyt sitä normaalia tilannetta, että lähdetään äitiysloman jälkeen töihin perheen elättämiseksi ja harrastetaan kerran-pari viikossa jotain ja ollaan joskus miehen kanssa kaksinkin vaan sitä, että lapsi hankitaan vain egon jatkeeksi.