Kärsiikö lapset jos eletään polyamorisessa suhteessa?

Lapsista kasvaa suvaitsevia ihmisiä.

vai alkaako se puuhata huostaa kun lastenvalvojalle selviää että isä ei olekaan aviomies ja kaikki asuvat kimpassa.

Ei tähän muuta ole tullutkaan kuin asiallisia vastauksia.

Mutta sepä se, en usko että kestää. Minkä jälkeen lapsi kärsii vaihtelevia määriä riipuen siitä miten läheiset välit on olleet toiseen isään.

Mutta sepä se, en usko että kestää. Minkä jälkeen lapsi kärsii vaihtelevia määriä riipuen siitä miten läheiset välit on olleet toiseen isään.

samalla lailla voisi sanoa sitten mistä tahansa suhteesta, johon tulee lapsia. Eli kukaan ei saa tehdä lapsia, koska hyvin suurella todennäköisyydellä tulee ero kuitenkin?

Valitettavasti läheltä seuraamani polyamoriset "kuviot" eivät vaan ole tällaisia olleet. Varmasti muunkinlaisia perheitä toki on, mutta näihin suhteisiin en olisi missään nimessä lapsia suonut.

Sen verran monimutkaisia ovat nuo aikuisten kuviot, että pitääkö siihen ottaa lapsetkin mukaan? Eih.

En usko, että kärsii.



Siskollani ja naispuolisella puolisollaan on lapsi (keinohedelmöitetty) ja mielestäni tämä lapsi ja tämä perhe on tasapainoisempia ja onnellisempia kuin yleensä perheet ovat.



Toki on mietitty lapsen takia mitä kerrotaan ja miten ja tähän asti kaikki on mennyt hyvin, lapsi ei kyseenalaista perhemalliaan millään tavalla, hänellä on äiti ja mammi.



Rehellisyys ja avoimuus tekevät lapsesta vahvan, ei mitkään ulkoiset tekijät.

Lapsen ja perheen on oltava vahvoja, koska tällaisia "tapauksia" 100% varmasti kiusataan, syrjitään ja heille nauretaan koulussa. yms. jne..

sairasta meininkiä ja kyllä saa lapsi tuosta kuulla tyyliin: "Saikos äitisi eilen taas kahta kyrpää yhtä aikaa?"

samalla lailla voisi sanoa sitten mistä tahansa suhteesta, johon tulee lapsia. Eli kukaan ei saa tehdä lapsia, koska hyvin suurella todennäköisyydellä tulee ero kuitenkin?

Mitä useampi kokki, sitä sekavampi soppa. Olen ihan sataprosenttisen varma siitä, että esim. viiden ihmisen "liitto" on epävakaampi ja hajoamisherkempi kuin kahden liitto. Ja huom., en todellakaan ole homo-, polyamoria tai mitään muuta vastaan sinänsä, päinvastoin olen täällä usein todella nähnyt vaivaa puolustaakseni esim. homojen oikeuksia ja oikonut vääriä käsityksiä. Jos polyamoria toimii, hyvä. Henk. koht. epäilen ettei näin ole, mistä on esimerkkinä sekin, ettei ihminen juuri harrasta polyamorisia suhteita eikä sellaisesta ole traditiota, jos kaikki osallistujat ovat tasa-arvoisia ja saavat oikeasti päättää osallistumisestaan (vrt. haaremi maissa joissa naisilta ei kysytä). Homoilla tällainen vuosituhantinen tratitio löytyy, tai miksi sitä sanoisi, alakulttuuri.

En usko, että kärsii. Siskollani ja naispuolisella puolisollaan on lapsi (keinohedelmöitetty) ja mielestäni tämä lapsi ja tämä perhe on tasapainoisempia ja onnellisempia kuin yleensä perheet ovat. Toki on mietitty lapsen takia mitä kerrotaan ja miten ja tähän asti kaikki on mennyt hyvin, lapsi ei kyseenalaista perhemalliaan millään tavalla, hänellä on äiti ja mammi. Rehellisyys ja avoimuus tekevät lapsesta vahvan, ei mitkään ulkoiset tekijät.

Tuo on uusioperhe eikä polyamoriaa...

että olen rakastunut tähän uuteen mieheen mutta ei vanhassakaan mitään vikaa ole, rakastan häntäkin, ja hän on lisäksi lasten isä. Olen varovasti udellut miten mieheni suhtautuisi jos taloon muuttaisi rakastajakin. Rakastaja on aika paljon meitä nuorempi ja avoin tällaiselle, ja pikkuhiljaa mieskin on alkanut miettiä hyviä puolia. Ovat jo tavanneet toisensa. Mutta tietysti tämä yhteiskunnan tuomitseminen mietityttää, samoin lasten ajatuksen; millaisina kokisivat tällaisen tilanteen ja tulisiko ikäviä puheita. Haluaisin vielä lapsenkin rakastajani kanssa. Onko kenelläkään tällaista tilannetta ollut?

mutta en tekisi lasta sen rakastajan kanssa.



Oletko siis naimisissa miehesi kanssa? Jos saisit lapsen rakastajan kanssa niin tulisiko lapsesta virallisesti miehesi lapsi? Niin nimittäin käy jos olette naimisissa, aviomies on automaattisesti isä. Onko miehesi valmis kasvattamaan toisen miehen lapsen omanaan? Mitä ajattelitte kertoa lapselle?



Ja jos ette ole naimisissa niin, onko rakastaja valmis siis tekemään sen lapsen ja kasvattamaan ja pitämään huolta? Onko varmasti sitoutunut sinuun ja ennen kaikkea teihin?



Eniten mua huolestuttaa se että jos tulee ero jompaan kumpaan mieheen niin sitten lapset eivät saisikaan enää asua kummankin vanhemman kanssa. Ja erohan näissä tapauksissa helpommin tulee kuin vain yhden miehen kanssa.

Kannattaa miettiä että teidän on keksittävä 3 hengen avioliittosuunnitelma, ei ole helppoa. Jos aidosti rakastatte toisianne ja haluatte turvata toinen toisenne ja pelata reilua peliä, kannattaisi perustaa jonkinlainen yhtiö tai ainakin tehdä kolmenvälinen sopimus lakimiehen kanssa neuvotellen.



Talousmenoihin kukin osallistuisi tuloihinsa nähden suhteutetulla summalla, joka menisi taloustilillenne ja jolta maksettaisiin vain koko perheen menoja kuten ruoka, vesi, sähkö jne.



Myös lapsille teidän täytyisi selittää hyvin paljon asioita ja varustaa heidän järkevillä loogisilla ajatuksilla polyamoriasta. Heitä tultaisiin kiusaamaan ja silloin on pahinta, jos heitä alkaakin hävettää suhde, jossa vanhemmat elävät.



Mieti itseäsi lapsena ja kuinka herkästi reagoit toisten paheksuntaan. Varusta lapsesi hyvällä itsetunnolla ja tiedolla ettette tee mitään rikollista tai väärää tai muille haitallista.

paljon mörköjä, mutta rehellisesti sanottuna ne möröt johtuvat minun omasta aseenteesta vastavanlaisessa tilanteessa.



Järjellä ajatellen, niin miksei toimi, jos vain miehet oikeasti ovat sen luonteisia että kestävät ko. liittoa.



Mutta aikamoista lottotuuria sinulla on silloin täytynyt olla, jos olet kaksikappaletta sellaisia sattunut löytämään.

Tälläistä suvaitsevuutta ei viljalti miesten keskuudessa esiinny.

Vai asutko jo valmiiksi jossain yhteisökommuunissa, joihin hakeutuu ns. suvaitsevimpia ihmisiä ?

ja tuotakin olen miettinyt, että lapsihan menisi automaattisesti hänen nimiinsä, mutta voisiko tätä kiertää jos rakastaja vaatisi isyyden tunnustamista?



Meillä on miehen kanssa okt ja muutenkin yhteistä omaisuutta; mietin että rakastaja voisi ikään kuin asua tässä ainakin aluksi "vuokralaisena" eli maksaisi meille jonkun osan asumismenoistaan ja mahdollisen lapsensa kuluista, mutta tulisikohan hänelle pidemmän päälle jotenkin osaton olo. Vaikea kuvitella tätä tilannetta, kun ei ole siitä entuudestaan kokemusta.



Emme ole mitään kommuuni-ihmisiä, hieman tavallista vapaamielisempiä vain. Minulla tosin saattaisi tulla mustasukkaisuus jos mies toisi tähän toisenkin naisen. Hän ei kuitenkaan ole koskaan ollut yhtä aktiivinen seksuaalisesti, joten meillä on ollut tapana, että minä pidän rakastajaa.

Puhuu ilmeisesti polyandriasta (yhdellä naisella useampi mies) eikä polyamoriasta, jossa kaikki osapuolet ovat kaikkien kanssa romanttisessa suhteessa - siis myös miehet keskenään.

Minulla tosin saattaisi tulla mustasukkaisuus jos mies toisi tähän toisenkin naisen. Hän ei kuitenkaan ole koskaan ollut yhtä aktiivinen seksuaalisesti, joten meillä on ollut tapana, että minä pidän rakastajaa.

No nyt kuulostaa niin itsekeskeiseltä ajattelulta, että astu hetkeksi ulos ja kävele pitkä kävely. Miehesi rakastaa sinua liikaa, ei kai hän muuten kuuntelisi keskustelua. Hän pelkää menettämisesi puolesta, eikä uskalla olla vastaan.

Sitä itseäsi kannattaa juuri miettiä miehesi asemaan. Hyväksynnän pitää olla molemminpuolista, jotta se voi olla rehellistä. Olet luvannut rakastaa miestäsi, mutta nyt olet ihastunut rakastajaasikin. Voiko miehellesi keksiä ahdistavampaa tilannetta? Yritä miettiä miehesi tuntoja.

Oletko vain se kumiseva vaski vai helisevä symbaali? Alla oleva kuulostaa kuvauksesta miehestäsi:

"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii."

Pidä se arvokkain, Rakkaus! Kaikki muu häviää aikanaan.

pidä huorareissusi erossa perheestäsi.