TAAS riita miehen lasten nukkumisjärjestelyistä - auttakaa!

Lapsen äiti on jo vuosia elänyt uudessa parisuhteessa, joten lasten luulisi tottuneen uusperheen elämään. Nyt on ap:n miehelle vain jäänyt joku tuommoinen hyvitteluisän rooli päälle.

Niin, mua onkin suuresti huvittanut, kuinka tässäkin ketjussa lasten äiti on lähes jalustalle nostettu. No toki, onhan hän _Äiti_ mutta yhtään ei ole lasten kannalta mitään väärää siinä että hän muutti suoraan miehen kanssa yhteen heti kun ero oli virallinen. Ainoa vääryys tapahtuu siinä kohtaa kun MIEHEN elämään astuu joku uusi nainen. Näinhän ei saa olla, vaan miehen pitäisi ikuisesti pysyä uskollisena entiselle vaimolleen. Ja miehen pitäisi odottaa yhteen muuttoa kunnes lapset on täysikäisiä, koska he sentään ovat miehen luona peräti 4 pv kuukaudessa. Mites äidin ei sitten tarvinnut odottaa??

Jopa ero-oppaat suosittelee, että samantien eron kanssa ei tulisi muuttaa uutta puolisoa sisään, vaan antaa lapsille parikin vuotta sopeutumisaikaa eroon joka jo yksin on stressava tekijä. Heidän äitinsä ei tätä noudattanut ja etenkin vanhempi oireili kovastikin. Isä oli hienosti silloin tukena, mutta kai nyt vuosien päästä isälläkin olisi oikeus mennä eteenpäin elämässään.

Huoh, tuntuu että noita kommentteja kirjoittelevat ovat katkeria eronneita, jotka omissa elämissään pyrkivät kontrolloimaan ex-miehiensä elämää eronkin jälkeen. Ovat itse onnettomia niin onnea ei suotaisi muillekaan.

Ei minulle ole tullut yhtään sellaista vaikutelmaa, että ap olisi väenvängällä tuppautunut lasten elämään. Kai se nyt on ihan normaalia, jos vuosia kestäneen suhteen aikana lastenkin kanssa yhdessä aikaa vietetään ja voidaan -huh sentään- jopa kokata? Ilman, että se on isän ja poikien rauhan rikkomista? Jos lapsi innostuisi sushin tekemisestä, niin sitäkään ap ei saa tehdä ilman, että saa av:llä tuppautujan leiman.

SEN TAKIA KOSKA LAPSEN ISÄ KIELTÄÄ! Normaaliahan se on, että tehdään asioita mummin, kummin, tädin ja naapurin koiran kanssa. Ei se ole tuppautumista, ennenkuin joku asianomainen eli tässä tapauksessa lasten isä ja ap:n poikaystävä sen spesifisti kieltää.

Siinä on vissi ero mitä mieltä av:lla ollaan ja miten isä suhtautuu kielteisesti!

Minusta suhde on ihan sairas, jos mies suojelee lapsiaan AP:lta kuin haukka. Mitäköhän vikaa AP:ssa on kun lapsia pitää noin suojella vai onko vika miehen omistushalussa?

teillä olisi yhteinen koti! Ehkä nukkuminen on helpompaa, mutta mikään muu ei.

Mikä olisi ideaalia?



Kuinka pitkä matka oikeasTa elämässä on siihen mikä olisi sulle hyvä?



Jos ideaali ja arki on kaukana toisistaan, mitä vielä emmit?

Lapsen äiti on jo vuosia elänyt uudessa parisuhteessa, joten lasten luulisi tottuneen uusperheen elämään. Nyt on ap:n miehelle vain jäänyt joku tuommoinen hyvitteluisän rooli päälle.

Niin, mua onkin suuresti huvittanut, kuinka tässäkin ketjussa lasten äiti on lähes jalustalle nostettu. No toki, onhan hän _Äiti_ mutta yhtään ei ole lasten kannalta mitään väärää siinä että hän muutti suoraan miehen kanssa yhteen heti kun ero oli virallinen. Ainoa vääryys tapahtuu siinä kohtaa kun MIEHEN elämään astuu joku uusi nainen. Näinhän ei saa olla, vaan miehen pitäisi ikuisesti pysyä uskollisena entiselle vaimolleen. Ja miehen pitäisi odottaa yhteen muuttoa kunnes lapset on täysikäisiä, koska he sentään ovat miehen luona peräti 4 pv kuukaudessa. Mites äidin ei sitten tarvinnut odottaa?? Jopa ero-oppaat suosittelee, että samantien eron kanssa ei tulisi muuttaa uutta puolisoa sisään, vaan antaa lapsille parikin vuotta sopeutumisaikaa eroon joka jo yksin on stressava tekijä. Heidän äitinsä ei tätä noudattanut ja etenkin vanhempi oireili kovastikin. Isä oli hienosti silloin tukena, mutta kai nyt vuosien päästä isälläkin olisi oikeus mennä eteenpäin elämässään. Huoh, tuntuu että noita kommentteja kirjoittelevat ovat katkeria eronneita, jotka omissa elämissään pyrkivät kontrolloimaan ex-miehiensä elämää eronkin jälkeen. Ovat itse onnettomia niin onnea ei suotaisi muillekaan.

vaan ap:n epätoivoisia yrityksiä estää isää ja tämän poikia elämästä 4 päivää kuukaudessa siten kuin he ja vain he haluavat.

Isällä on oikeus mennä elämässään eteenpäin, mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että vakipano saisi ryhtyä määräilemään asioista. Ehkä isälle tekisi hyvää itsenäistyä ap:sta?

sellaisien asioiden perään, mitä hän ei voi saada, kuten vaikuttaa lasten pelaamiseen tai nukkumajärjestelyihin tai nukkuma-aikoihin tai siihen, että mies kohtelee ap:ta etäisesti ja kylmästi lasten seurassa!!!!

punaisen langan tässä keskustelussa. He eivät oikein tunnu ymmärtävän.

Hävitty taistelu on hävitty jo.

Eiköhän ole normaalia että pitkässä parisuhteessa haluaa tietää tilanteen mahdollisen yhteen muutonkin takia. Vaikka haluaa tietää kuuluuko hän ns. perheeseen, ei tarkoita sitä että haluaa määrätä kaapin paikan. Tässäkin tapauksessa ap haluaa tutustua lapsiin. Koetko sinä tutustumisen määräilynä?

Jos on ollut puhe yhteenmuutosta, pitäisi miehen pystyä sitten ottamaan huomioon avokinkin. Se ei tarkoita sitä että lapset jäisivät kakkossijalle.

Joillakin ilmeisesti näin on ollut...

Jospa tässä tapauksessa isä ei halua aiheuttaa oireilua lapsille yhteenmuutolla kuten lasten äiti ilmeisesti aiheutti eikä siksi uskalla ottaa ratkaisevaa askelta. Edelleen, lasten ei tarvitse jäädä kakkossijalle vaikka isä uuden löytääkin. (Erikseen sitten nämä tunnevammaiset)

Huh mitä tekstiä! Ainakin minun maailmassa vakipano on tarkoittanut jotain muuta kuin mitä ap on. Vakipanon kanssa yleensä harrastetaan vain sitä yhtä ja tuskin lapsille esitellään myöskään. Mikä täällä ihmisiä oikein vaivaa?

Te ette vielä ole uusperhe, koska et virallisesti asu miehen luona (tai yhteinen koti). Siinä tapauksessa on aina vaikea mennä neuvomaan, muuttamaan mitään kodissa.



Tosi on miehessä pientä vikaa, koska estää sinun tekemästä juttuja lasten kanssa. En ymmärrä ollenkaan miksi se sinut kutsuu paikalle kun lapset ovat siellä, jos et saa osallistuu... ?



Miehellä on oikeus omassa kodissa määrätä säännöt, mutta suurin kysymys kuuluu: Mitäs sitten kun teillä on yhteinen koti? Jatkuuko samat säännöt ?



Todennäköisesti jatkuu... Koska nyt jo vuosia toimminut sääntö voi olla vaikea purkaa...



Tässä tapauksessa alkaisin itse miettimään mitä haluan, haluanko tosiaan muuttaa yhteen ? Onko se tässä tapauksessa järkevää?



Onko tiellä ollut yhteisiä lomamatkoja? Miten silloin nukkumisjärjestelyt yms muut tehty. Vain miehen mukaan vai?? Jos sinut ei ole kutsuttu mukaan, niin miksi ei.



Jos yhteen olette muuttamassa, kuka siitä puhuu eniten (sinä vai mies) Kuka teistä aloittaa aina sen keskustelun?



Sanot että mies haluaa että tulet heille kun lapset ovat siellä. Kuka esittää kutsun (sinä vai mies)?



Jos näihin kysymyksiin saat vastauksen että sinä olet aina aloitteen tekijä, niin luulisin että mies ei ole ihan vakavasti mukana suhteessa.



Jos mies on aloitteen tekijä, voit myös kertoa omat näkemyksesi yhteen muuton ehdoista ja katsoa miten mies reagoi.



Kaikkea hyvää sinulle !

En usko, että sinun kannattaa enää tässä asunnossa ja näin pitkän ajan kuluttua alkaa osoittaa, kuka kukin on, vaikka nuo nukkumisjärjestelyt tosiaan ovat typerät. Kun sinulla on se oma asunto etkä maksa tämän asunnon kuluja ja tilanne on jo se mikä se on, siitä seuraa vain valtataistelu, jota et voi voittaa. Jos välisi teinin kanssa ovat etäisenpuoleiset, hänelle jää jotain hampaankoloon ja se ei tiedä hyvää tulevaisuudessa. Hän on jo sen ikäinen, että hän ehkä rupeaa muutenkin vähitellen käymään harvemmin isänsä luona ja vielä harvemmin, jos hän ei saa omaa rauhaa. Mutta miehesi voi panna syyn siitä sinun niskaasi. Lisäksi se kiristäisi vanhemman ja nuoremman lapsen keskinäisiä välejä ja siten yleistä ilmapiiriä.



Sen sijaan voit asettaa yhteisasunnon ehdoksi, että sinä et pompi. Toisin sanoen joko hankitte niin ison asunnon, että molemmille lapsille on omat huoneet, tai sitten he nukkuvat samassa huoneessa. Tai toinen erillisessä huoneessa ja toinen olohuoneessa. Jos miehesi ei suostu siihen, voit tehdä omat johtopäätöksesi.



Ja mitä sushiin tulee, ei kuitenkaan ehkä kannata ehdoin tahdoin tehdä sellaista ruokaa, josta joku ei pidä ollenkaan, vaan sanoa, että "no voi hitsi, tehdäänkö sitten jotain muuta, mikäs ois hyvää?" Mutta millaiset välit sinulla on lasten kanssa, hyväksyvätkö he sinut muuten?

jos nyt oletetaan, että olisitte äitinä jääneet ukkokullan jättämäksi. Lapset ovat sinulla joka päivä 24/7 paitsi isäviikonloppuina.

Sitten satutte jonain kauniina kertana tapaamaan ihmisen jonka kanssa rakastutte. Meinaatteko, että saisitte vuosia kestämään suhteen missä uudella rakkaalla ei olisi asiaa sänkyynne kun vain silloin kun lapsillenne sopii? Tapaisitteko uutta rakastanne vain silloin kun lapsenne ovat isällään?

Ja ihan tosissanneko te suostuisitte siihen, että lapsenne määrää teillä kuka nukkuu missäkin ja mukisematta menette sohvalle nukkumaan, jos joku niin vaatii?

Epäilen kovasti.



Minusta ap:n ajatusmaailmoissa ei ole mitään vikaa, kyllä minäkin olettaisin jo vuosien seurustelun jälkeen olevani hieman tasavertaisempi vaikka ei saman katon alla asuttaisikkaan.

Miehen kasvatustyyli on väärä, mutta monet etävanhemmat sortuvat tähän potiessaan huonoa omaatuntoa, että ei laiteta mitään rajoja. Ollaan "kavereita" lapsille ja unohdetaan olla vanhempia.



Tässä tilanteessa todellakin kannattaisi pohtia tulevaisuuden näkymiä. Haluatko ap alistua olemaan heittopussi? Tarvittaessa kokkailet ja osallistut kustannuksiin, mutta sitten kun sinua ei tarvita sinut voidaan heivata nurkkaan.

Mä en myöskään käsitä miksei muka ap saisi olla osa lastenkin elämää ja myös osallistua heidän kasvattamiseensa. Se on minusta ihan ok, kunhan yhdessä sovitaan ne säännöt millä pelataan, jottei toinen lupaa ja toine kiellä yms.. Eihän sellainen parisuhde kertakaikkiaan onnistu, jossa toinen ei voi mitään sanoa mihinkään. Ja minusta sillä ei ole mitään merkitystä ettei yhdessä asuta ihan virallisesti, älkää nussiko niitä pilkkuja. Jos on seurusteltu vuosikausia ja suurin osa ajasta eletään yhdessä niin kyllä niistä asioistakin päätetään yhdessä. Jos mies haluaa määrätä kaikesta yksin, niin sitten myös asuu ihan yksin, ihan virallisesti ja epävirallisesti.



Ja minä todellakin puhuisin nuo asiat selviksi ennen yhteenmuuttoa, koska sieltä ei sitten tosiaan lähdetä evakkoon noin vaan. Ja yhteisessä kodissa myös ap:lla on sanansa sanottavanaan. Lapsille omat sängyt ja huoneet ja pariskunnalle omat, asioista keskustellaan ja päätetään yhdessä miten hommat hoituu, ei niin että vain osa perheestä saa päättää miten kulloinkin toimitaan.

ap sinä kysyit:

Onko tässä koko hommassa suurin vika isän korvien välissä ja jos on niin miksi joku käyttäytyy noin?



Mies ei halua sinua heidän elämäänsä, koska hän kokee syyllisyyttä avioerosta.



Vaikka muuttaisitte yhteen, tilanne ei muutu. Et tule pääsemään heidän juttuihinsa mukaan. Nyt sun täytyy päättää riittääkö minusta typerä mies sinulle vai haluatko oikean perheen jonkun muun miehen ja hänen lapsiensa kanssa?



Minulla on myös tasavertainen uusioperhe, jossa on omat ja yhteiset. Ulkopuolisessa suhteessa en osaisi elää, jossa muut olisivat perhe ja minä vain vieras kodissani.

huomioidaan kaikkien osapuolten tarpeet. AP sun tarpeita ei edes rekisteröidä.

kuin ihmetellä, että mitää hyvää hänessä siis muka on? Päättämätön nössykkä, joka ei edes saa lapsiansa kuriin ja häätää sinut teidän yhteisestä kodista ja estää sinun ja lasten yhteiselon.

Mikä teidän suhteessa on siis niin hyvää, että kannattaa suhdetta edes jatkaa? Ihan oikeasti?



Ja jos menette naimisiin, niin mitä sitten? Meinaatko ikuisesti pitää oman asuntosi ja karata sinne vuosi toisensa jälkeen? Saatikaan, että joudut kuuntelemaan miehen v*ttuilua?!?!

Ei oikeasti mene jakeluun, että joku edes harkitsee yhteiseloa kyseisen miehen kanssa.

kämppäänsä nauttimaan laatuajasta siksi aikaa kun teinit on kylässä.

Isällä on selkeästi vaikeata olla vanhempi - ehkä tuntee syyllisyyttä siitä että on "jättänyt" lapsensa ja siksi yrittää hyvitellä aina kun käyvät teillä, ei sillä muuten olisi vanhemmuus noin hukassa. Parhaiten selviät kun lähdet muualle noiksi ajoiksi. Mieskin ehkä tajuaa jotain olennaista sillä aikaa?

Minä lähtisin jatkossa sinne omaan kämppään kun pojat tulevat. Saattaisin jopa muuttaa sinne pysyvästi, mutta ainakin siis vierailujen ajaksi. Sitten mikä on poikien äidin linja näihin yövalvomisiin ja pelaamisiin. voisitko ilmaista huolesi rajattomuudesta hänelle.

Mikähän muuten on miehesi ja exänsä eron syy. Voisiko erolla ja miehesi käytöksellä olla mitään tekemistä keskenään?

Mieti oikeasti, haluatko tuollaisen isän mahdollisesti tuleville lapsillesi. Teidän suhteessa ei kuitenkaan riitä pelkästään se, että välitätte toisistanne, vaan välissä tulee aina olemaan lapset.

Jos teillä menee muuten hyvin ettekä aio hankkia yhteisiä lapsia niin minäkin suosittelisin sinua menemään aina omaan asuntoon kun miehen lapset tulevat paikalle. Annat miehellesi tilaisuuden keskittyä lapsiinsa jne. Ja nautit miehestä muut ajat.



JOS haluat lapsia. Sitten miettisin tarkkaan mitä tehdä. Sillä jos tuohon kuvioon lisätään vielä vauva tai useampikin niin tilanne tuskin ainakaan paranee. Ja haluatko omille lapsillesi tuollaisen kasvatuksen & isän ? Siinä tapauksessa olisi kyllä tosi vakava mietiskelyn ja keskustelun paikka.

Isä ei pitänyt mitään rajoja tyttärellään, kun oli meillä. Mulle huusi ja vittuili, jos pyysin tyttöä osallistumaan kanssani ruoan laittoon, tiskaukseen tai siivoamiseen ja se oli kauheinta, kun pyysin joka kerta tyttöä petaamaan oman sänkynsä. Minulla ei kuulemma ollut sananvaltaa, koska hän ei ollut tyttäreni eikä minulla ollut omia lapsia. Lopulta se meni siihen, että pakenin joka toinen viikonloppu omasta kodistani vanhempieni luokse, koska tunsin oloni aina ylimääräiseksi ja ei halutuksi ja kun tulin raskaaksi eikä isän tyyli muuttunut miksikään useiden keskustelujen ja isojen riitojen jälkeen, minä muutin omaan asuntoon vatsani kanssa.

Nyt kun ollaan erottu, niin jostain kumman syystä tyttö haluaa usein tulla luokseni yökylään, kun hänellä on isä viikonloppu. Taisi olla sitten kuitenkin jotain perää niissä mun rajan laittamisissa.

mutta minusta tuo kuvio ei ole kehittymässä mihinkään. Niitä on muitakin miehiä maailmassa, jotka oikeasti haluavat sinut elämäänsä. Mies on oikeassa, että koska et asu siellä ei sinulla ole sanomista nukkuma järjestelyihin, mutta sinun kannattaa miettiä haluatko elää elämää missä sinua ei kelpuuteta oikeaksi perheen jäseneksi. Mies haluaa rusinat pullasta!