Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
TAAS riita miehen lasten nukkumisjärjestelyistä - auttakaa!
24.08.2011 |
Olen kirjoittanut tänne ennenkin. Ollaan uusperhe, jossa minulla ei ole lapsia mutta miehellä on kaksi esiteiniä ja ovat käymässä tietenkin aina sovitun mukaisesti. On hankittu kaksi vuodetta vierashuoneeseen mutta tämä järjestely ei kelpaa vaan toinen poika nukkuu siellä ja toinen nukkuu meidän makkarissa. Itse mennään sohvalle olohuoneeseen joka on hemmetin epämukava. Puhumattakaan että meidän makkarin yhteydessä on _meidän_ kylpyhuone joten on aina tyhjennettävä omat tavarat sieltä pois kun pojat käyttää sitä, itse sitten käytetään vierasvessaa.
Nyt tuli taas riita miehen kanssa, kun kuulemma mulla ei ole mitään sanaa siihen miten nämä nukkumiset järjestellään. Siinä mielessä ei olekaan että en asu virallisesti hänen kanssaan vaan mulla on omakin asunto. Mutta silti en tiedä mitä edes vastata tähän... tunnen itseni kakkosluokan kansalaiseksi tässä koko kuviossa. Kuitenkin olen osa palettia, mutta ihan kuin mies ei tätä haluaisi hyväksyä. Kerroin jopa kun viimeksi aiheesta kirjoitin tänne, että sain tosi hyviä kommentteja ja monet on mun ajatusten puolella ja eikö voitais edes harkita... kuulemma ei kuulu muille miten hän omat asiansa tahtoo järjestellä. Ei suostu edes perustelemaan eikä keskustelemaan, miksi oma sänky pitää antaa pois sen sijaan että asettaisi lapsille rajat että tässä teidän huone, olkaa hyvä. Jep jep. Kuitenkin kahden kesken mies on rakastettava ja todellakin haluan hänen kanssaan jatkaa. Lasten läsnä ollessa on mua kohtaan jäykkä ja etäinen ja se rassaa mua aika lailla mutta koitan pistää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja purra hammasta. Sanallakaan en saa osoittaa mitään kritisoitavaa heidän tavassaan toimia (kuten että 13 v saa valvoa yli puolenyön ja että pelejä saa pelata vaikka koko illan ja yön, kuten sitten pelaavatkin, eikä mitään tehdä isän kanssa yhdessä) ja jos kritisoin (ja tiedoksi vaan että koitan olla rakentava ja ottaa asioita esille varovaisesti) niin vastaan tulee mökötystä tai totaalista halveksuntaa, "et tiedä mistään mitään kun sulla ei ole omia lapsia" ja ehkä en tiedäkään mutta _näenhän_ minä jo pelkällä psykologisella silmällä että kuvio mättää ja rajat esimerkiksi puuttuu täysin.
Myös esimerkiksi nuorempi haluaisi puuhastella mun kanssa, leipoa ja kokata, mutta isä ei tykkää tästä koska isompi "ei tykkää noista teidän suunnittelemista ruoista" (nuoremman lempiruokaa oltais tehty) niin hänelle tulee sitten "paha mieli". Joten kukaan ei saa tehdä mitään.
Argh, mitä enemmän kirjoitan tätä auki, sitä enemmän risoo koko kuvio. Onko kukaan kokenut samaa, tai mitä muuten olette mieltä tällaisesta? Onko tässä koko hommassa suurin vika isän korvien välissä ja jos on niin miksi joku käyttäytyy noin?
Kommentit (179)
Onneksi eksäni vaimoke etenee hitaasti ja tunnustellen ja tiedän heidän olevan tosissaan keskenään, eikä minun tarvitse huolehtia miten lapsiani kohdellaan kun he ovat eksälläni ja tyttöystävälläni.Kerropa mikä sinulle on riittävän hitaasti? Meidän suhde on ollut olemassa jo monen monta vuotta. Kuinkahan kauan vielä pitäisi "edetä hitaasti" jotta kaikki osapuolesti varmasti saavat tarpeeksi pehmeän laskun. Sori vaan mutta elämä on, se etenee ja sen kanssa pitää vaan kaikkien elää.
Tuossahan sen jo totesitkin.. "suhdetta" monen monta vuotta, ja edelleen polkee paikallaan, eikä minkäänlaista edistystä näköpiirissä. Mieskin oletettavasti jo about 40v. Ei tuosta mitään tule. Etsi itsellesi uusi mies.
Jos teistä olisi oikea pari tullut, niin kyllä se olisi tapahtunut jo. Yhteenmuutto, yhteiset lomamatkat, elämän jakaminen kokonaisuudessaan, sukulaiset yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, missä vaiheessa teidän yhteenmuuttoprojekti on? Onko se vielä ihan haaveiluasteella, enemmän sinun kuin miehen toive, mitä mieltä lapset ovat? Oletteko jo katselleet sopivia asuntoja edes alustavasti?
Jotenkin tuntuu niin tylyltä, että täällä kaikki tuntuu sanovan ap:n olevan ainoa yhteiseen kotiin kaipaava. Vai onko oikeasti niin?
Ei ole. Myös miehen mielestä se olisi nyt piakkoin tehtävä. Aikataulullisesti olisi noin 6-8 kk päästä edessä, realistisesti. Kummastakin tuntuu typerältä maksaa vuosikausia kahta asuntoa. Yhteisenä saataisiin se mistä haaveillaan: oma piha esimerkiksi. Katsomassa ei olla mitään käyty, paitsi kävelylenkeillä ulkoa päin myytävänä olevia taloja meille mieluisilta alueilta.
eikä halua sinua heidän elämäänsä ja sinä se vaan tunget ja tunget.
Jos minä olisin tuossa tilanteessa, ottaisin hatkat ja tajuaisin itsekin, että lasten elämään minua ei kaivata. Jos minua ei kaivattaisi, en myöskään yrittäisi tunkea. Jokin ylpeys minuakin vaivaa.
Olisin joko kotonani ne viikonloput tai unohtaisin koko jutun tykkänään.
Miksi sä haluat niiden lasten elämään väkisin? Miksi sinä haluat tehdä niiden kanssa asioita? Eivät ne ole sinun lapsiasi! Ne ovat miehen lapsia?
Ymmärtäisin pointtisi, jos miehesi haluaisi sinut heidän elämäänsä, mutta ilmiselvästi HÄN EI HALUA!
Ap, missä vaiheessa teidän yhteenmuuttoprojekti on? Onko se vielä ihan haaveiluasteella, enemmän sinun kuin miehen toive, mitä mieltä lapset ovat? Oletteko jo katselleet sopivia asuntoja edes alustavasti? Jotenkin tuntuu niin tylyltä, että täällä kaikki tuntuu sanovan ap:n olevan ainoa yhteiseen kotiin kaipaava. Vai onko oikeasti niin?
Ei ole. Myös miehen mielestä se olisi nyt piakkoin tehtävä. Aikataulullisesti olisi noin 6-8 kk päästä edessä, realistisesti. Kummastakin tuntuu typerältä maksaa vuosikausia kahta asuntoa. Yhteisenä saataisiin se mistä haaveillaan: oma piha esimerkiksi. Katsomassa ei olla mitään käyty, paitsi kävelylenkeillä ulkoa päin myytävänä olevia taloja meille mieluisilta alueilta.
Molemmat ovat suunnilleen pers'aukisia ja nyt olisi mielessä talonosto! Olisiko niin, että teillä on enemmän haaveita kuin kantavaa pohjaa. Ja jos realistisesti aikaa olisi noin vähän, olisin minä jo ravannut miehen kanssa asuntonäytöissä lähes vuoden. *huokaus
Miksi sä haluat niiden lasten elämään väkisin? Miksi sinä haluat tehdä niiden kanssa asioita? Eivät ne ole sinun lapsiasi! Ne ovat miehen lapsia?
En halua lasten elämään. Etenkään väkisin. Haluan vain, ettei minun tarvitse pomppia pois tieltä aina kun he tulevat, koska minulle ei mene jakeluun, miksi sen pitäisi olla tarpeellista (ymmärsin sen alussa kun itsekään ei tiedä vakiintuuko tämä suhde vai ei). Haluan tutustuakin heihin vähän, koska edelleen toivon että suunnitelmien mukaisesti joku päivä asutaan miehen kanssa yhteistä kotia, ja olisi tosi kurjaa jos sitten lapsilla ja minulla se tunne, että hengaillaan ventovieraiden kanssa, pakosta, sillä minnekäs minäkään sitten kotoani lähden.
Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää?
Enkä halua väen väkisin heidän kanssaan tehdä asioita. Mutta olisin aika torvelo, jos en edes pyrkisi olemaan sosiaalinen myös heidän suuntaansa. Ilmeisesti mun pitäisi vaan istua sohvan nurkassa ja olla kuin heitä ei olisikaan? Ei kyllä onnistu minulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sä haluat niiden lasten elämään väkisin? Miksi sinä haluat tehdä niiden kanssa asioita? Eivät ne ole sinun lapsiasi! Ne ovat miehen lapsia?
En halua lasten elämään. Etenkään väkisin. Haluan vain, ettei minun tarvitse pomppia pois tieltä aina kun he tulevat, koska minulle ei mene jakeluun, miksi sen pitäisi olla tarpeellista (ymmärsin sen alussa kun itsekään ei tiedä vakiintuuko tämä suhde vai ei). Haluan tutustuakin heihin vähän, koska edelleen toivon että suunnitelmien mukaisesti joku päivä asutaan miehen kanssa yhteistä kotia, ja olisi tosi kurjaa jos sitten lapsilla ja minulla se tunne, että hengaillaan ventovieraiden kanssa, pakosta, sillä minnekäs minäkään sitten kotoani lähden. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Enkä halua väen väkisin heidän kanssaan tehdä asioita. Mutta olisin aika torvelo, jos en edes pyrkisi olemaan sosiaalinen myös heidän suuntaansa. Ilmeisesti mun pitäisi vaan istua sohvan nurkassa ja olla kuin heitä ei olisikaan? Ei kyllä onnistu minulta.
"Tutustua vähän" on sinulle sama asia kuin määrätä ja alistaa. Sinusta saisi oikein hyvän natsimutsin, mikä lienee miehen syynä siihen, että ei ole kanssasi halunnut aitoa perhettä perustaa.
Molemmat ovat suunnilleen pers'aukisia ja nyt olisi mielessä talonosto! Olisiko niin, että teillä on enemmän haaveita kuin kantavaa pohjaa.
Höpö höpö. Raha-asioidemme selvittely, ja se miten on varaa ja mihin on varaa, ei nyt kuulune tähän ketjuun. Luota vaan siihen, kun sanon että suunnitelmamme on realistisia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat ovat suunnilleen pers'aukisia ja nyt olisi mielessä talonosto! Olisiko niin, että teillä on enemmän haaveita kuin kantavaa pohjaa.
Höpö höpö. Raha-asioidemme selvittely, ja se miten on varaa ja mihin on varaa, ei nyt kuulune tähän ketjuun. Luota vaan siihen, kun sanon että suunnitelmamme on realistisia. Ap
joten älä tuo esille asioita, joista et halua keskustella. Luotan siihen, että pilvilinnat rapisevat.
että mies ei anna, eikä halua antaa sinulle oikeuksia määrätä, kommentoida tai kasvattaa LAPSIA?
Hän haluaa päättää miten lasten kanssa ollaan ja toimitaan. Hän haluaa päättää missä lapset nukkuvat ja mitä he tekevät?
MIKSI SINÄ HALUAT PAKONOMAISESTI PÄÄTTÄÄ LASTEN ASIOISTA KUN MIES EI HALUA SINUN PÄÄTTÄVÄN?
Jos mies haluaisi sinun vaikuttavan heidän välisiin asioihin, hän antaisi sinulle oikeudet tehdä niin? Nyt kun niitä et saa, kiukuttelet?
Mies haluaa sinun pomppivan pois lasten tieltä! Miksi sinä siedät sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mies ja hänen kotinsa ja hänen lapsensa.
Sitten on tyttöystävä, jolla on oma asunto ja joka on vieraileva tähti.
eli teillä on jatkuvasti ongelmia saman asian kanssa. Onko mielessäsi käynyt, että mies ei koskaan tule joustamaan lastensa asioissa sinun vaatimuksestasi, jos jo nyt on menossa "taas"-riita?
Onko se riita aidosti nukkumisjärjestelyistä vai perheen sisäisestä mustasukkaisuudesta? Ehdottaisin, että menisit miehen kanssa pariterapiaan, jossa puolin ja toisin puhkottaisiinn henkiset paiseet ja pääsisitte aloittamaan puhtaalta pöydältä. Esimerkiksi se, että koet miehen etäisäksi kertoo jo jotain siitä, miten suhtaudut perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kirjoitti...
Mitä kiukuttelet, jos ei kuulu sulle, niin ei kuulu sulle. Hyväksy se ja kasva aikuiseksi
Eli omaan kotiin vain ja teineistä tulee pian aikuisia ja ne muuttaa omaan kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[
"Tutustua vähän" on sinulle sama asia kuin määrätä ja alistaa. Sinusta saisi oikein hyvän natsimutsin, mikä lienee miehen syynä siihen, että ei ole kanssasi halunnut aitoa perhettä perustaa.
Annapa esimerkkiä tuosta määräämisestä ja alistamisesta?
Ja "aidon" perheen perustaminen ei todellakaan ole minun pahuudestani kiinni. Voi luoja... olet kyllä täysi torvi näine analyyseinesi.
Esimerkiksi se, että koet miehen etäisäksi kertoo jo jotain siitä, miten suhtaudut perheeseen.
Miksi minun pitäisi häntä kutsua, jos tahdon kirjallisesti määritellä hänet?
Yleisestihän puhutaan lähi/etävanhemmasta?
Sen myönnän että virheellisesti käytin sanaa uusperhe. Tajusin itsekin postaamisen jälkeen että se kyllä tarkoittaa muuta, kuin meidän tilannetta.
Otsikkoon laitoin "taas" sitä ilmentämään, että olen kirjoittanut aiheesta kerran ennenkin.
Minulla naisena tuo kuvio ei olisi mikään ongelma, sillä ajattelen, että niin kauan kun parisuhteessa on jomman kumman kotona asuvia lapsia, yhteen ei muuteta.
Olen eri mieltä. Miehen kotona ei asu lapsia, vaan hän on etäisä kaksi viikonloppua kuukaudessa. Pitäisikö sinun mielestään tosissaan pistää muu elämä paussille kunnes nuo lapsukaiset on saatu kasvatettua aikuisiksi. Sullekin on pakko todeta, että elämä on. Vain muutama prosentti ihmisistä ei halua rakastaa ja saada vastarakkautta, ja erittäin pieni osa ihmisistä valitsee mieluummin yksinasumisen kuin parisuhteen, jos sellainen on tarjolla (kaikillehan yksinasuminen ei ole valinta vaan pakon sanelemaa jos ei löydä sopivaa kumppania).
Parisuhde ja yksinasuminen ei ole vaihtoehtoisia asioita. Minä asun lapseni kanssa kahden ja rakastan todella paljon miesystävääni. Ei rakkauselämäni ole paussilla sen takia että minulla on kymmenvuotias. Mutta tapaan miestä isäviikoilla. Niin yksinkertaista.
Ja yksinasuminen on pakon sanelemema juttu vain juuri leskeytyneille.
Kannattaisikohan ap sinun vähän tutkiskella itseäsi. Mitä elämältä haluat ja valita kumppaniksesi sellainen, joka haluaa samaa kuin sinä.
Näin hän on ilmaissut.
Sinulle se ei kelpaa. Miksi se ei kelpaa? Hänellä on oikeus omiin lapsiinsa. Sinulla ei ole.
Miksi sinulle ei kelpaa vastaukseksi se, että hänen mielestään sinulla ei ole oikeuksia hänen lapsiinsa? Miksi hänen pitäisi päästää sinut lasten elämään päättämään asioista, joista hän on selkeästi aivan eri mieltä?
Onko sinulle tilanne se, että et voi saada omia lapsia, joten yrität väkisin tunkea hänen lapsiensa elämään?
Mikset osaa olla ilman heitä?
Mieti omia motiivejasi tunkea paikkaan mihin sinua ei selvästi kaivata. Mitkä ne ovat? Mitä haluat ja miksi? Miksei sinulle kelpaa tilanne sellaisenaan kuin se nyt on? Mitä haluat todistaa? Oletko mustasukkainen miehelle vai lapsille?
vastaa edes tähän!
Esimerkiksi se, että koet miehen etäisäksi kertoo jo jotain siitä, miten suhtaudut perheeseen.
Miksi minun pitäisi häntä kutsua, jos tahdon kirjallisesti määritellä hänet? Yleisestihän puhutaan lähi/etävanhemmasta? Sen myönnän että virheellisesti käytin sanaa uusperhe. Tajusin itsekin postaamisen jälkeen että se kyllä tarkoittaa muuta, kuin meidän tilannetta. Otsikkoon laitoin "taas" sitä ilmentämään, että olen kirjoittanut aiheesta kerran ennenkin.
jos tarkoittaa, että juuri silloin mies on lasten kanssa.
[ "Tutustua vähän" on sinulle sama asia kuin määrätä ja alistaa. Sinusta saisi oikein hyvän natsimutsin, mikä lienee miehen syynä siihen, että ei ole kanssasi halunnut aitoa perhettä perustaa.
Annapa esimerkkiä tuosta määräämisestä ja alistamisesta? Ja "aidon" perheen perustaminen ei todellakaan ole minun pahuudestani kiinni. Voi luoja... olet kyllä täysi torvi näine analyyseinesi.
vaikka kaikille muille sopii nykyjärjestely. Ja haluat puuttua lasten valvomiseen, vaikka se ei todellakaan kuulu sinulle. Haluat asettaa rajoja sinne, missä niitä ei tarvita. Haluat, että teette yhdessä asioita, joita mies ja lapset eivät halua tehdä.
Olet roikkunut miehessä vuosia. Miksi mies ei halua sinua elämäänsä kokonaan?
Alue: Aihe vapaa
Miehen koti on lastenkin koti, vaikka nämä ovat siellä vain 2 viikonloppua kuukaudessa. Hän on lähi-isä silloin, ei etäisä! Miehen koti ei ole sinun kotisi, koska et siellä virallisesti asu etkä osallistu asumiskuluihin.
Tällä hetkellä mies ja lapset ovat tyytyväisiä, sinä koet "laittavasi muun elämän paussille" lasten takia. Ainoa, jolla on kuviossa ongelmia, olet sinä eli kannattaisiko katsoa asiaa muiden kannalta? Miehelle riittää vakipanosuhde ilman muita velvoitteita, miksi se ei riitä sinulle?