Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
TAAS riita miehen lasten nukkumisjärjestelyistä - auttakaa!
24.08.2011 |
Olen kirjoittanut tänne ennenkin. Ollaan uusperhe, jossa minulla ei ole lapsia mutta miehellä on kaksi esiteiniä ja ovat käymässä tietenkin aina sovitun mukaisesti. On hankittu kaksi vuodetta vierashuoneeseen mutta tämä järjestely ei kelpaa vaan toinen poika nukkuu siellä ja toinen nukkuu meidän makkarissa. Itse mennään sohvalle olohuoneeseen joka on hemmetin epämukava. Puhumattakaan että meidän makkarin yhteydessä on _meidän_ kylpyhuone joten on aina tyhjennettävä omat tavarat sieltä pois kun pojat käyttää sitä, itse sitten käytetään vierasvessaa.
Nyt tuli taas riita miehen kanssa, kun kuulemma mulla ei ole mitään sanaa siihen miten nämä nukkumiset järjestellään. Siinä mielessä ei olekaan että en asu virallisesti hänen kanssaan vaan mulla on omakin asunto. Mutta silti en tiedä mitä edes vastata tähän... tunnen itseni kakkosluokan kansalaiseksi tässä koko kuviossa. Kuitenkin olen osa palettia, mutta ihan kuin mies ei tätä haluaisi hyväksyä. Kerroin jopa kun viimeksi aiheesta kirjoitin tänne, että sain tosi hyviä kommentteja ja monet on mun ajatusten puolella ja eikö voitais edes harkita... kuulemma ei kuulu muille miten hän omat asiansa tahtoo järjestellä. Ei suostu edes perustelemaan eikä keskustelemaan, miksi oma sänky pitää antaa pois sen sijaan että asettaisi lapsille rajat että tässä teidän huone, olkaa hyvä. Jep jep. Kuitenkin kahden kesken mies on rakastettava ja todellakin haluan hänen kanssaan jatkaa. Lasten läsnä ollessa on mua kohtaan jäykkä ja etäinen ja se rassaa mua aika lailla mutta koitan pistää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja purra hammasta. Sanallakaan en saa osoittaa mitään kritisoitavaa heidän tavassaan toimia (kuten että 13 v saa valvoa yli puolenyön ja että pelejä saa pelata vaikka koko illan ja yön, kuten sitten pelaavatkin, eikä mitään tehdä isän kanssa yhdessä) ja jos kritisoin (ja tiedoksi vaan että koitan olla rakentava ja ottaa asioita esille varovaisesti) niin vastaan tulee mökötystä tai totaalista halveksuntaa, "et tiedä mistään mitään kun sulla ei ole omia lapsia" ja ehkä en tiedäkään mutta _näenhän_ minä jo pelkällä psykologisella silmällä että kuvio mättää ja rajat esimerkiksi puuttuu täysin.
Myös esimerkiksi nuorempi haluaisi puuhastella mun kanssa, leipoa ja kokata, mutta isä ei tykkää tästä koska isompi "ei tykkää noista teidän suunnittelemista ruoista" (nuoremman lempiruokaa oltais tehty) niin hänelle tulee sitten "paha mieli". Joten kukaan ei saa tehdä mitään.
Argh, mitä enemmän kirjoitan tätä auki, sitä enemmän risoo koko kuvio. Onko kukaan kokenut samaa, tai mitä muuten olette mieltä tällaisesta? Onko tässä koko hommassa suurin vika isän korvien välissä ja jos on niin miksi joku käyttäytyy noin?
Kommentit (179)
en kestä noita muutamia katkeran (ja olletenkin ruman) exän juttuja noista, että ap aiheuttaa itse niitä ongelmia... Mutta tiedoksi sulle hylätty vanha ruma akka, ei se vaan mene niin. Jos solmitaan uusi perhe (mihin ap kuuluu) niin ei lapset silloin määrää perheen nukkumapaikkoja yms. Kannattaisi varmaan katkera vanha eukko hakeutua johkin hoitoon.
ap ei ole sitä tehnyt, joten turha valitella. Ei ap:lla ole yhtään mitään sananvaltaa mieskaverinsa asunnossa. Mies voi koska tahansa kantaa ap:n tavarat ovesta ulos eikä tämä voi mitään, koska ei ole edes kirjoilla asunnossa. Mikä koti se sellainen on?
edes perustaa sitä perhettä. Vai olisitko jatkanut miehesi kanssa suhdetta eteenpäin jos sinua oltaisiin kohdeltu samanlailla vaikka miesystäviesi vieraiden aikana, kun teillä oli vielä erilliset asunnot?
niin ilman muuta tajuan palata takaisin omaan kotiini. Ymmärtäisin, että kun varsinainen asukas saa vieraita (olipa ne sitten lapsia tai isovanhempia), minä voin varsin hyvin palata omaan kotiini.Mietin, tekisikö ap samalla tavalla myös silloin, jos mies olisi perheetön, asuisi kaksiossa ja hänen vanhempansa tulisivat käymään. Ällittelisikö ap makuuhuoneessa, että se sänky on hänen, siinä ei muut saa nukkua vai olisiko ap edes silloin niin aikuinen, että tajuaisi oman paikkansa miesystävänsä kodissa.
se vierasmakuuhuone, mikä ap:n miesystävän pojilla on? Ei uusperhettä voi perustaa, jos kaikki eivät ole suhteessa tasavertaisia. Ja jos olen oikein ymmärtänyt, ap on seurustellut jo vuosia miehen kanssa, minkä aikana mielestäni olisi pitänyt jo lutviutua tälläiset asiat. Tuskinpa lasten äitikään laittaa uutta miestään nukkumaan lattialle tai lähetä häntä hotelliin yöksi, jos lapset haluavat vallata heidän makuuhuoneensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummalliseen suuntaan mennyt tämä keskustelu.
Saatan olla väärässä, mutta minun tulkinnan mukaan talossa on kaksi makuuhuonetta: toinen pojille ja toinen aikuisille. Mies siirtyy myös pois makkarista poikien vierailun ajaksi olohuoneeseen nukkumaan ap:n kanssa. Ei siis ole kyse siitä, että isä nukkuisi poikansa kanssa edes samassa huoneessa, vaan lapset nukkuvat makuuhuoneissa ja aikuiset olohuoneessa.
Eikö kukaan näe tuossa mitään ihmeellistä yhdistettynä siihen, että isä ei muutenkaan ole kovin kaksinen rajanvetäjä?
Olen itse eroperheestä eikä todellakaan olisi käynyt päinsä siirtää vanhempi olohuoneeseen nukkumaan vierailujen ajaksi. En sano, että tuo on lapsen syy millään tavalla, mutta isän olisi pitänyt puhaltaa peli poikki jo aikaa sitten. Jos lapsille on sisustettu tilava vierashuone omine sänkyineen, niin lasten olisi pitänyt vuosien varrella kotiutua sinne hyvinkin. Sitten heillä myös olisi ns. omaa tilaa ap:n miehen kotona, eikä tilapäismajoitusta isän makkarissa. Enkä tiedä houkuttaako teini-ikäistä muutenkaan nukkua samassa sängyssä isän ja tämän puolison kanssa, vaikka petivaatteet olisi kuinka vaihdettu.
Mutta perusongelmahan tässä on, että ap ei ole osa perhettä. Ei perheessä noin toimittaisi.
Kummalliseen suuntaan mennyt tämä keskustelu.
Saatan olla väärässä, mutta minun tulkinnan mukaan talossa on kaksi makuuhuonetta: toinen pojille ja toinen aikuisille. Mies siirtyy myös pois makkarista poikien vierailun ajaksi olohuoneeseen nukkumaan ap:n kanssa. Ei siis ole kyse siitä, että isä nukkuisi poikansa kanssa edes samassa huoneessa, vaan lapset nukkuvat makuuhuoneissa ja aikuiset olohuoneessa.
Eikö kukaan näe tuossa mitään ihmeellistä yhdistettynä siihen, että isä ei muutenkaan ole kovin kaksinen rajanvetäjä?
Olen itse eroperheestä eikä todellakaan olisi käynyt päinsä siirtää vanhempi olohuoneeseen nukkumaan vierailujen ajaksi. En sano, että tuo on lapsen syy millään tavalla, mutta isän olisi pitänyt puhaltaa peli poikki jo aikaa sitten. Jos lapsille on sisustettu tilava vierashuone omine sänkyineen, niin lasten olisi pitänyt vuosien varrella kotiutua sinne hyvinkin. Sitten heillä myös olisi ns. omaa tilaa ap:n miehen kotona, eikä tilapäismajoitusta isän makkarissa. Enkä tiedä houkuttaako teini-ikäistä muutenkaan nukkua samassa sängyssä isän ja tämän puolison kanssa, vaikka petivaatteet olisi kuinka vaihdettu.
Mutta perusongelmahan tässä on, että ap ei ole osa perhettä. Ei perheessä noin toimittaisi.
Kummalliseen suuntaan mennyt tämä keskustelu. Saatan olla väärässä, mutta minun tulkinnan mukaan talossa on kaksi makuuhuonetta: toinen pojille ja toinen aikuisille. Mies siirtyy myös pois makkarista poikien vierailun ajaksi olohuoneeseen nukkumaan ap:n kanssa. Ei siis ole kyse siitä, että isä nukkuisi poikansa kanssa edes samassa huoneessa, vaan lapset nukkuvat makuuhuoneissa ja aikuiset olohuoneessa. Eikö kukaan näe tuossa mitään ihmeellistä yhdistettynä siihen, että isä ei muutenkaan ole kovin kaksinen rajanvetäjä? Olen itse eroperheestä eikä todellakaan olisi käynyt päinsä siirtää vanhempi olohuoneeseen nukkumaan vierailujen ajaksi. En sano, että tuo on lapsen syy millään tavalla, mutta isän olisi pitänyt puhaltaa peli poikki jo aikaa sitten. Jos lapsille on sisustettu tilava vierashuone omine sänkyineen, niin lasten olisi pitänyt vuosien varrella kotiutua sinne hyvinkin. Sitten heillä myös olisi ns. omaa tilaa ap:n miehen kotona, eikä tilapäismajoitusta isän makkarissa. Enkä tiedä houkuttaako teini-ikäistä muutenkaan nukkua samassa sängyssä isän ja tämän puolison kanssa, vaikka petivaatteet olisi kuinka vaihdettu. Mutta perusongelmahan tässä on, että ap ei ole osa perhettä. Ei perheessä noin toimittaisi.
ollut "omat makuuhuoneensa" eli toinen on nukknut vierashuoneessa, toinen makuuhuoneessa. Tämä on sopinut isälle ja lapsille. Toiselle lapselle se oma huone todella on sama huone, jossa isä nukkuu, kun lapset eivät ole paikalla.
Kukaan muu ei valita järjestelystä kuin ap. Ja hän on systeemissä se ainoa, joka ei kuulu perheeseen ja jonka edes viikonloppukoti tuo asunto ei ole.
Jos ap olisi anoppi, niin antaisitteko hänen määräillä?
Kukaan muu ei valita järjestelystä kuin ap. Ja hän on systeemissä se ainoa, joka ei kuulu perheeseen ja jonka edes viikonloppukoti tuo asunto ei ole.
Jos ap olisi anoppi, niin antaisitteko hänen määräillä?
Kun puhutaan esimurrosikäisestä tai murkkuikäisestä lapsesta, niin tuntuu perin oudolta jos lapsi nukkuu isänsä sängyssä samalla kun isä (ja usein myös isän naisystävä) nukkuu sohvalla ja patjalla olohuoneessa, toisen vierashuoneen sängyn ollessa tyhjänä.
En minä olisi murkkunakaan isää laittanut sohvalle nukkumaan, jos sänkykin olisi tarjolla.
Miksei miehen asunto ole sinun mielestä edes ap:n viikonloppukoti, jos hän kerran viettää siellä valtaosan ajastaan? Ja jos systeemi on jatkunut vuosia, eikä ole mikään viime kuukausien juttu?
En kyllä anopinkaan antaisi määräillä. Jos tarjolla on vierassänky, siinä nukuttaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on tässä kuviossa oikeassa ja viisas. Koti on hänen ja lapset ovat hänen. Ap on hänen naisystävänsä. Mies haluaa kypsänä isänä ja aikuisena miehenä pitää nämä asiat erillään koska kunnioittaa lapsiaan. Miehen lapsenkasvatusasiat eivät kuulu ap:lle ollenkaan. Ap:n tulee olla kotonaan silloin kuin mies tapaa lapsiaan mikäli haluaa pitää miehen itsellään. Vain näin voi sopu säilyä.
Olisivatpa kaikki ap:n miehen kaltaiset eroisät tuollaisia! Ei tulisi ongelmia. Minun miesystäväni on, mutta hänen lapsensa ovat jo aikuisia.
En lasten takia, vaan siksi, että ehkä se herättäisi isää vähän. Ja toisaalta miksi sun täytyisi sietää huonoa kohtelua lasten aikana, jos sua ei kerran silloin arvosteta. Eläköön keskenään niinkuin tykkäävät, ei ole sun ongelma. Kun lapset ovat äidillään, menet takaisin jatkamaan yhteistä elämäänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei toisella kierroksella ole yhteen muuttaminen, vaan se että kunniotetaan lapsia ja muutetaan yhteen vasta kun lapset ovat aikuisia, jos muutetaan.
Sitoutuneen parisuhteen määritelmä ei ole yhteinen osoite. Vielä vähemmän onnellisen.
Eihän tuollaisen miehen kanssa asioista tule yhtään mitään. Kuvittele, jos joskus saisitte yhteisiä lapsia ja joka asiasta pitäisi keskustella tuolla tasolla.
Kuka aikuinen ihminen puhuu toiselle aikuiselle tuolla tyylillä, "sinulla ei ole mitään sanottavaa minun järjestelyihini..." Ihan valtapeli taas tuokin lause.
Isi haluaa tehdä lapsille mieliksi koska näkee niitä liian harvoin ja potee huonoa omaatunntoa. Sinä olet koko kuviossa vain sivuosanäyttelijä. Isin pitää nyt vetää ne housut jalkaansa ja aikuistua viimeinkin.
Teillä on siis ylimääräinen vierashuone? Sisustatte siitä pojille yhteisen huoneen jossa molemmat nukkuvat ja te jatkatte nukkumista omissa sängyissänne.
Mistä näitä pikkupoikaisiä oikein sikiää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan muu ei valita järjestelystä kuin ap. Ja hän on systeemissä se ainoa, joka ei kuulu perheeseen ja jonka edes viikonloppukoti tuo asunto ei ole. Jos ap olisi anoppi, niin antaisitteko hänen määräillä?
Kun puhutaan esimurrosikäisestä tai murkkuikäisestä lapsesta, niin tuntuu perin oudolta jos lapsi nukkuu isänsä sängyssä samalla kun isä (ja usein myös isän naisystävä) nukkuu sohvalla ja patjalla olohuoneessa, toisen vierashuoneen sängyn ollessa tyhjänä. En minä olisi murkkunakaan isää laittanut sohvalle nukkumaan, jos sänkykin olisi tarjolla. Miksei miehen asunto ole sinun mielestä edes ap:n viikonloppukoti, jos hän kerran viettää siellä valtaosan ajastaan? Ja jos systeemi on jatkunut vuosia, eikä ole mikään viime kuukausien juttu? En kyllä anopinkaan antaisi määräillä. Jos tarjolla on vierassänky, siinä nukuttaisiin.
siinä on se asian ydin: joku tässä kuviossa ei halua sitoutua ja siksi ap ei asu samassa taloudessa kuin mies ja tämän "viikonloppulapset". Jos ap:n mies kuolisi tänään, voisivat lapset samantien vaihtaa lukot eikä ap:lla olisi mitään keinoa päästä asuntoon, koska hän ei asu siellä.
Ap:n mies haluaa, että hänen lapsillaan on hyvä olla isän luona. Se tarkoittaa sellaisia yksinkertaisia asioita kuin vuode ja oma huone. Mies kykenee ajattelemaan lapsiaan eli antamaan huoneen lapsen käyttöö, ap ei siihen kykene.
Ap:n kirjoituksien perusteella he ovat olleet vuosia yhdessä, mutta systeemi on vuodesta toiseen samanlainen. Isä asettaa lapset ap:n edelle, ja sekös ap:ta riepoo. Ap taas ei uskalla sitoutua ja luopua omasta asunnostaan vaan pitää koko ajan takaportin sen sijaan että ostaisi koko perheelle yhteisen, ison kodin (johon ap:lla olisi varaa, mutta ei nähtävästi halua osallistua perheen kuluihin).
minäkään, miksi se teini haluaa nukkua isän sängyssä, jossa tämä ap:n kanssa touhuaa...? Vaihtaako se isä edes lakanat.
Lohkaisepa teinille, joku päivä, että haluaako oikeasti siellä nukkua..? Että, kyllä teillä isän kanssa on ihan intiimiä yhteiselämää, vaikka olohuoneeseen viikonlopuksi ajetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se pian omasta halustaan lopeta tuon isän vieressä nukkumisen.
Ap ja mies ovat seurustelleet jos vuosia ja suunnittelevat yhteenmuuttoa, mutta jos mies ei noista nukkumisjärjestelyistä suostu edes keskustelemaan niin huonolta näyttää.
En tajua miten se olisi lasten parhaan ajattelua et antaa lasten määrätä nukkumapaikat ja kieltää nuorempaa kokkaamasta naisystävän kanssa kun isompi ei siitä tykkää ym ym omituista mitä tässä ketjussa on tullut esiin.
miksi sun pitäis päästä sanelemaan ehdot? Jos se biologinen isä antaa lapsen valvoa, mitä sulla on siihen sanomista? Sä et ole äiti, sä et ole vanhempi, sä et edes oikeasti asu siellä vaan roikut mustasukkasena vahtimassa, mitä ne tekee.
Etkö sä vähitellen tajua, että sä olet siellä liikaa. Miten tyhmänä sä pidät itseäs, kun et tostakaan tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se pian omasta halustaan lopeta tuon isän vieressä nukkumisen. Ap ja mies ovat seurustelleet jos vuosia ja suunnittelevat yhteenmuuttoa, mutta jos mies ei noista nukkumisjärjestelyistä suostu edes keskustelemaan niin huonolta näyttää. En tajua miten se olisi lasten parhaan ajattelua et antaa lasten määrätä nukkumapaikat ja kieltää nuorempaa kokkaamasta naisystävän kanssa kun isompi ei siitä tykkää ym ym omituista mitä tässä ketjussa on tullut esiin.
Isä ja lapset haluaisivat olla yhdessä rauhassa, ap kohkaa ympärillä touhuten kotileikkiä. Jos isälle on OK, että lapset nukkuvat omissa huoneissaan, ei se ole keneltäkään pois. Aplla on oma kotinsa, jossa asua. Ehkä ne isäviikonloput ilman ap:ta on kivampia.
minäkään, miksi se teini haluaa nukkua isän sängyssä, jossa tämä ap:n kanssa touhuaa...? Vaihtaako se isä edes lakanat. Lohkaisepa teinille, joku päivä, että haluaako oikeasti siellä nukkua..? Että, kyllä teillä isän kanssa on ihan intiimiä yhteiselämää, vaikka olohuoneeseen viikonlopuksi ajetaan.
no mahtaa sille teini nauraa.
ap:lle ettei ole mitään perhettä perustamassa tämän kanssa vaan aikoo aina ja ikuisesti roikottaa tätä vain ilmaisena ruuanlaittajana ja vakipanona. Aika nössö mies jos ei uskalla tehdä kuviota selväksi.
Eiköhän se pian omasta halustaan lopeta tuon isän vieressä nukkumisen. Ap ja mies ovat seurustelleet jos vuosia ja suunnittelevat yhteenmuuttoa, mutta jos mies ei noista nukkumisjärjestelyistä suostu edes keskustelemaan niin huonolta näyttää. En tajua miten se olisi lasten parhaan ajattelua et antaa lasten määrätä nukkumapaikat ja kieltää nuorempaa kokkaamasta naisystävän kanssa kun isompi ei siitä tykkää ym ym omituista mitä tässä ketjussa on tullut esiin.
Isä ja lapset haluaisivat olla yhdessä rauhassa, ap kohkaa ympärillä touhuten kotileikkiä. Jos isälle on OK, että lapset nukkuvat omissa huoneissaan, ei se ole keneltäkään pois. Aplla on oma kotinsa, jossa asua. Ehkä ne isäviikonloput ilman ap:ta on kivampia.
Kukaan muu ei valita järjestelystä kuin ap. Ja hän on systeemissä se ainoa, joka ei kuulu perheeseen ja jonka edes viikonloppukoti tuo asunto ei ole. Jos ap olisi anoppi, niin antaisitteko hänen määräillä?
Kun puhutaan esimurrosikäisestä tai murkkuikäisestä lapsesta, niin tuntuu perin oudolta jos lapsi nukkuu isänsä sängyssä samalla kun isä (ja usein myös isän naisystävä) nukkuu sohvalla ja patjalla olohuoneessa, toisen vierashuoneen sängyn ollessa tyhjänä. En minä olisi murkkunakaan isää laittanut sohvalle nukkumaan, jos sänkykin olisi tarjolla. Miksei miehen asunto ole sinun mielestä edes ap:n viikonloppukoti, jos hän kerran viettää siellä valtaosan ajastaan? Ja jos systeemi on jatkunut vuosia, eikä ole mikään viime kuukausien juttu? En kyllä anopinkaan antaisi määräillä. Jos tarjolla on vierassänky, siinä nukuttaisiin.
siinä on se asian ydin: joku tässä kuviossa ei halua sitoutua ja siksi ap ei asu samassa taloudessa kuin mies ja tämän "viikonloppulapset". Jos ap:n mies kuolisi tänään, voisivat lapset samantien vaihtaa lukot eikä ap:lla olisi mitään keinoa päästä asuntoon, koska hän ei asu siellä.Ap:n mies haluaa, että hänen lapsillaan on hyvä olla isän luona. Se tarkoittaa sellaisia yksinkertaisia asioita kuin vuode ja oma huone. Mies kykenee ajattelemaan lapsiaan eli antamaan huoneen lapsen käyttöö, ap ei siihen kykene.
Ap:n kirjoituksien perusteella he ovat olleet vuosia yhdessä, mutta systeemi on vuodesta toiseen samanlainen. Isä asettaa lapset ap:n edelle, ja sekös ap:ta riepoo. Ap taas ei uskalla sitoutua ja luopua omasta asunnostaan vaan pitää koko ajan takaportin sen sijaan että ostaisi koko perheelle yhteisen, ison kodin (johon ap:lla olisi varaa, mutta ei nähtävästi halua osallistua perheen kuluihin).
Ootko nyt tosissasi, että nyt olisikin minun tehtävä ostaa iso koti jonne kaikki mahtuisimme? Vaikka kuulemma mun on turha edes kuvitella tyrkyttää itseäni mukaan "kotia leikkimään" ja isän ja lastensa täydellistä symbioosia rikkomaan ja ahdistamaan heitä aamiaispöytäkeskusteluillani. Ja mistä oikein päättelet että minulla olisi varaa ostaa iso koti? Sanoin aiemmin että olen varakkaampi kuin mies, mutta se on helppoa koska mies on aika varaton. Mistä päättelet että meistä juuri minä en uskalla sitoutua ja luopua omasta asunnostani? Mistä päättelet etten osallistu perheen kuluihin? Osallistun siltä osin kuin on järkevää, siis lähinnä ruokaa ja sen sellaista ostan, mutta juurihan mulle on täälläkin sanottu että en kuulu perheeseen, joten miksi toisaalta osallistuisinkaan. Onhan heidän perheessään jo äiti ja isä jotka osallistuu. Minähän olin vaan se ylimääräinen heittopussi, vakipano joka ei tajua lähteä kotiinsa tärkeämpien ihmisten tieltä.
No joo, tälle ketjulle sai kyllä nauraa ääneen, sen verran koomisille urille on jotkut kommentit lähteneet. Kaikilla ei taida olla lääkitys ihan kohdillaan.
Kun 11-v nukkuu isän sängyssä, niin ei toki isä siinä nuku. Isä on sitten sohvalla. Ja jos minä olen siellä, niin sohva/patja. Vierasmakuuhuoneessa on kaksi 90 cm hyvää joustinpatjasänkyä ja se toinen sänky siellä on siis tyhjillään. Joskus mies nukkuu siinä mutta sitten taas 14-v kaipaa sitä omaa tilaa eikä halua iskää samaan huoneeseen. Minkä taas ymmärrän hyvin tuon ikäiseltä.
Niin se varmaan on kuten täällä viisaammat sanovat että miehen makuuhuone itseasiassa on toisen lapsen oma huone, jossa asuu 4 yötä kuukaudesta ja lopun aikaa isä vaan lainaa sitä ja hui, myös naisystävän antaa tulla samaan vuoteeseen joka onkin siis oikeastaan lapsen sänky. Hänellä ei siis näytä omassa kodissaan olevan edes makuuhuonetta itselleen, raukalla... Kyllä kuulostaa naurettaville tämmöiset tulkinnat mitä täällä esitetään! Jos olisi noin niin varmasti miehen kannattaisi sisustaa se enempi lapsen huoneeksi. Parisänky nyt ainakin ensiksi voisi lentää mäkeen. Mahtuu lapsi kapeampaankin ja ainahan minä voin nukkua patjalla sängyn vieressä ja pidellä miestäni kädestä niin kauan kunnes käsi puutuu.
Ap
Minä en kans ymmärtänyt tuota ajatusta mitä täällä on tuotu esiin, että makuuhuone muuttuu toisen lapsen huoneeksi siksi aikaa kun ovat isänsä luona. Lapsillahan on jo huone. Eikö se ole ihan normaalia, että lapsilla on yhteinen huone, jos he ovat isänsä luona yhteensä 4 yötä kuukaudessa? Joku toinen tekisi toisesta makkarista vaikka työhuoneen ja laittaisi ne lapset sinne olkkarin lattialle nukkumaan.
Vaikka olis kuinka 11-vuotias, niin kuvittelisin myös sen ikäisen käsittävän jokaisen nukkuvan omassa sängyssä, kun sänkyjä kerran on kaikille. Ei niin, että "parhaimmillaan" kaksi nukkuu sohvalla ja patjalla, yksi parisängyssä ja yksi sänky on tyhjillään. En ymmärrä miten ap:n mies on tähän alunperinkään suostunut. Tilapäisjärjestelyn eron jälkeen oisin tajunnut, mutten pysyvää.
Minusta tässä on nyt kahdentasoisia pulmia ratkottavaksi. Ensinnäkin käytännön järjestelyt siitä, miten etäviikonloppuja vietetään, kuka nukkuu missäkin ja mitä mahdollisesti yhdessä voitaisiin tehdä, jos lapsia tekeminen kiinnostaa. Ehkä vierasmakuuhuoneen voisi selkeämmin sisustaa poikien huoneeksi? Voisi auttaa tuon nukkumisdilemman kanssa. Lisäksi isän pitäisi oppia vetämään rajoja lapsilleen, ettei sitten ole murkkuiässä ihan helisemässä heidän kanssaan. Vaikka etäviikonloppuna voidaan jotain spesiaaliakin tehdä, ei arjen rutiineja varmaankaan kannata vetää ihan vessanpöntöstä alas.
Lisäksi ratkottavana on ap:n asema perheessä ja isän asenneongelma tätä kohtaan, eli se hankalampi ongelma. Minusta ap:llä on selkeä oikeus pistää miehensä selkä seinää vasten ja sopia yhteisistä pelisäännöistä. Onhan se nyt normaalia, että vuosia kestäneessä suhteessa otetaan askeleita eteenkinpäin, oli ap:n miehellä kuinka traumaattinen ero takana. Luulen, että ap:n mies ei tajua mitä menettäisi, jos suhde päättyisi. Ei kaikki naiset suhtaudu yhtä myötämielisesti kumppaninsa lapsiin ja halua viettää aikaa heidän kanssaan. Varsinkin, jos suhde on muuten onnellinen!
mutta seinä ei jousta.
AP olet ihan pelle. Mies ei halua sinua lastensa elämään, joten väisty.
Alue: Aihe vapaa
Kun isä joutui sairaalaan, sattui veli tarkistamaan talonkirjoista asunnon asukkaat. Siellä ei ollut "avovaimon" nimeä. Isän kuolinpäivänä vaihtui asunnon lukko, koska siitä tuli kuolinpesän omaisuutta eikä haluttu sinne vierasta väkeä.
"Avovaimo" vaati asumisoikeutta, mutta eihän sellaista anneta ihmiselle, joka ei ole edes talossa kirjoilla.