Nykyajan vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan oikein

juokse poikasiensa perässä - ja siksi oravanpoikasten kuolleisuus onkin suurta. Niinä vanhoina hyvinä aikoina, kun "lasten kanssa ei höösätty" lapsille tapahtui kahdeksan (8!!) kertaa enemmän tapaturmia kuin nykyään. Siinäpä oppivat olemaan temppuilematta, kun meni näkö tai kuulo tai tuli muita elinikäisiä vammoja.



Toisekseen; jos sinä ap veisit lapsosesi esimerkiksi perhepäivähoitajalle, joka noudattaisi 50-luvun oppeja, ei menisi kauaakaan kun tekisit hänestä järkyttyneenä lastensuojeluilmoituksen. Sinunkaan lapsesi eivät ole ansainneet mitätöintiä, alistamista, fyysistä väkivaltaa ja valvomatta jättämistä. Tämä on ollut täysin normaali tapa huolehtia lapsista ennen vanhaan.



Sitten muistuttaisin, hyvä ap, että omat lapsesi ovat niin pieniä (kuten minunkin) että sinulla EI VOI olla vielä käsitystä siitä, minkälaisia vaikeuksia lapsillasi tulee olemaan murrosiässä ja varhaisaikuisuudessa. Hyvähän se on kalkkiviivoilta huudella niille, jotka on jo maratoninsa juosseet, että surkeasti juostu, luuserit.

Tuo "lapsi on tärkein" -mantra on kyllä melkoista puppua, mielestäni asia menee niin, että koko perhe ja jokainen sen jäsen on tasan yhtä tärkeä. Jokaisella on oikeutensa ja niihin sidotut velvollisuudet. Lapset ovat osa elämää ja elämään kuuluu hyvin paljon muutakin. Kuka enää kasvattaa lapsiaan olemaan kiitollisia siitä, mitä saa? Ruoka, asunto, vaatteet, lelut, isän ja äidin hellyys ja rakkaus... jotenkin tuntuu, että nykyään lapsia OPETETAAN pitämään näitä itsestäänselvinä, ja sitten ihmetellään miksi piltit eivät ole tyytyväisiä. No kuka nyt itsestänselvyyksistä jaksaa iloita...

mukavaa, suorastaan ihanaa leikkiä, puuhailla ja jutella lapseni kanssa. Jopa niin pitkälle, että olen ollut pitkään kotona ja kotityötkin ovat jääneet välillä unohduksiin. Olen siis juuri noita puistossa perässä kipittäviä äitejä :) Rajat nyt 3v lapsella on kuitenkin aina ollut selkeät, rangaistuksia tosin ei, vaan on aina fyysisesti estetty pahanteko, tuotu kantamalla ruokapöytään jos ei kutsusta tule jne. Vähäisiä sääntöjä vastaan on saanut rauhassa kapinoida ja raivota, mutta ne on pidetty järjestelmällisesti voimassa. Lapsi on todella tottelevainen, kiltti ja luottavainen (myös muiden kuin minun mielestä, esim. pk:n hoitajat). Enpä toki tiedä millaiseksi hirviöksi kasvaessaan muuttuu, mutta nyt ainakin tuntuu, että olemme toimineet melko lailla hyvin.

Siitä johtuvat käytöshäiriöt ym. nuorison oireilu.

Katsokaapa vaikka äitiä taaperonsa kanssa leikkipuistossa; äiti kipittää (lähes) hysteerisenä taaperonsa kintereillä tätä seuraillen. Luonnossa eläinvauva tai -lapsi seurailee omaa emoaan, emo vain välillä auttaa poikasta takaisin luokseen, jos tarvetta on (harvemmin on).

Lapsille ei tule minkäänlaisia seuraamuksia mistään, aivan kaikki on sallittua - vaikka lapsi tarvitsee aikuista asettamaan RAJAT.

Viekö eläin poikastaan arestituolille, jos tämä on ollut tuhma? Kuvitelkaa sitä näkyä, miten naurettavalta se edes näyttäisi! Kuvitelkaa vaikka apina, se on lähintä ihmistä oleva eläin kuitenkin. Ja joo, kyllä me olemme ihmisiä jne. ja keskustelun keinoin pystymme selittämään asioita, mutta kun ei se toimi niin, että pieni lapsi vielä kovin monimuotoisia selityksiä ymmärtäisi - ja sen ikäistä kuitenkin jo on kasvatettava; muuten tulee ongelmatapauksia. Äiti seurailee aina lasta, äiti ei rankaise koskaan mistään. (Muitakin vastaavaa kehitystä tukevia esimerkkejä olette vapaita keksimään, pointti on siinä, että vanhemmat tekevät itse käytöshäiriöt lapsilleen ollen niin ulalla aivan kaikesta mikä olisi luonnonmukaista ja oikein).

Ja te vielä ihmettelette missä mentiin vikaan. Koko palsta täynnä ihmetteleviä äitejä - ei voi aina ymmärtää.

tällaista vanhemmuutta, vaikuttaa syvästi vanhempien tapaa kasvattaa lapsiaan.

Yhteiskunta on tehnyt monista vanhemmista täysin hampaattomia suhteessa lapsiin. Lapsista on tehty jotain pikkujumalia, joilla on vain oikeuksia. Vaikka todellisuudessa se, että ihmisellä voi olla oikeuksia, tarkoittaa sitä, että PITÄÄ olla myös vastuita, muuten tulee paskaa jälkeä.

Kyllä sellaisia kunnon nenäkkäitä nikopettereitä piätisi opettajan saada tempasta edelleen karttakepillä. Jokainen vanhempi voisi hoitaa sen kasvatustyön niin, että siihen ei tarvitsisi mennä, mutta jos tarvitsee, niin pitäisi saada tehdä niin.

Mä en ymmärrä tätä ulinaa esim. luokkakoista. Oman lapseni koulussa on yksi aikuinen jokaista 10 lasta kohti. Ihan oikeasti, meillä oli 32 oppilata luokassa 3. eteenpäin, ja oikein hyvin pärjättiin. MÄ en ymmärrä, että koska ne luokkakoot on olleet pieniä, jos ei nyt? Mutta me SUomessa olemme luopuneet koulurauhasta häiriköiden "oikeuksien" vuoksi. JA suomi on todella harvoja maita, joissa tällaista lammasmeininkiä ja lasten edess nöyristelyä on. Ja kun joku vielä näyttäisi, että tästä on ollut jotain hyötyä, voisi sen hyväksyäkin. Mutta kun ei edes ole. Rajaton lapsi, joka ei luota aikuisen auktoriteettiin on surullinen ja turvaton lapsi.

Lapsi ei KOSKAAN ole samalla viivalla aikuisen kanssa, eikä pidäkään olla.

että tuo luonto-vertaus ontuu senkin takia, että ihmislapsi tarvitsee ihmiseksi kehittyäkseen ihan eri mittakaavassa intensiivistä vuorovaikutusta ja leikkimistä ja kokemusta siitä, että joku jakaa hänen todellisuuttaan (huomaa samat asiat, ilahtuu samoista jutuista jne.). En usko, että tätä voi tehdä liikaa.

Sinunkaan lapsesi eivät ole ansainneet mitätöintiä, alistamista, fyysistä väkivaltaa ja valvomatta jättämistä

Kuinka ihmeessä sinä kiskoit kirjoittamistani riveistä irti tuon materiaalin, ja tuon tulkinnan? Tuo kaikki on ihan omassa päässäsi, pidä se siellä vaan. Omaa tulkintaasi.

Ennen on tehty väärin laiminlyömällä lapsia, lyömällä liikaa (mitään vitsarangaistuksia en ole palauttamassa!) ja alistamalla, MUTTA se EI ole mikään syy viedä koko touhua toiseen (yhtä vahingolliseen) äärilaitaansa.

Sitten muistuttaisin, hyvä ap, että omat lapsesi ovat niin pieniä (kuten minunkin) että sinulla EI VOI olla vielä käsitystä siitä, minkälaisia vaikeuksia lapsillasi tulee olemaan murrosiässä ja varhaisaikuisuudessa

Esikoisemme on 2. luokkalainen, pieni vielä kyllä kuitenkin. Uskoisin, että pidän heitä tehokkaammin turvassa maailman pahuudelta opettamalla jo pieninä, että aikuisia / vanhempia kunnioitetaan ja yhteisiä pelisääntöjä on noudatettava. Luulisi, että nämä em. asiat ovat päivänselviä kaikille, mutta kun ne eivät ole - ja se, jos mikä, asettaa lapsia vaaraan.

Ap.

Seuraavatko he puistossa sinua? Tuleeko taaperosi kun sanot, että tänne näin, nyt tehdään sitä ja tätä? Millaisia rankaisuja/seuraamuksia itse käytät lasten kasvatuksessa? Jos lähtee huomioimaan nykykasvatuksen epäkohtia, tulisi tilalle antaa parempia menetelmiä. Muutoin syyllistyy pelkkään syyllistämiseen eikä se johda mihinkään.

mitä tapero puuhaa, luottavaisesti. vasta vaaran uhatessa mennään paikalle selvittämään asia. Sitten jatketaan istumista, SAMASSA paikassa. Huomaat että tapero käy välillä ottamassa koordinaatit sinusta. Ja jos vaihdat paikkaa, hän ottaa uudet koordinaatit. ÄLÄ siis liiku puistossa, pysy paikallasi. Kun on aika lähteä, varoitat viisi minuuttia ennen ja lähtekää kun lapsi on vielä hyvällä tuulella.

t.pph

ja tenavalle sattuu jotakin niin johan taas ihmetellään, että miksei se kipittänyt.

Ja sitten kun äiti ei kipitä perässä ja tenavalle sattuu jotakin niin johan taas ihmetellään, että miksei se kipittänyt.

Tietysti LAPSI PIDETÄÄN TURVASSA - siinä on oltava tarkka, mutta pitää antaa myös liikkumavaraa lapselle, ja mahdollisuus pitää huolta siitä missä emo on.

Nykyäitiyden ylihysteerisyys ja ylitehostaminen tappaa kaiken luonnollisuuden pois tästä alkukantaisesta kuviosta. Mielenkiinnolla odotan, koska joku asiantuntijoista nousee puolustamaan äidinvaistoja ja maalaisjärjen palauttamista mukaan kasvatukseen julkisuudessa. Siihen ei voi mennä enää kauaa, muuten alamme olla kriisissä.

Ap.

Ja sitten kun äiti ei kipitä perässä ja tenavalle sattuu jotakin niin johan taas ihmetellään, että miksei se kipittänyt.

Tietysti LAPSI PIDETÄÄN TURVASSA - siinä on oltava tarkka, mutta pitää antaa myös liikkumavaraa lapselle, ja mahdollisuus pitää huolta siitä missä emo on.

Nykyäitiyden ylihysteerisyys ja ylitehostaminen tappaa kaiken luonnollisuuden pois tästä alkukantaisesta kuviosta. Mielenkiinnolla odotan, koska joku asiantuntijoista nousee puolustamaan äidinvaistoja ja maalaisjärjen palauttamista mukaan kasvatukseen julkisuudessa. Siihen ei voi mennä enää kauaa, muuten alamme olla kriisissä.

Ap.

en minä lapsia puistossa viihdytä, itse keksivät omat touhunsa. Toki annan vauhtia keinussa, voin joskus jonkun hiekkakakun tehä kaverina, mutta pääasiassa saavat touhuta omiaan rauhassa.

Istun lähinnä puistonpenkillä muiden hoitajien kanssa ja kuitenkin koko ajan tarkkailen mitä lapset puuhaavat ja että ovat TURVASSA.

Hoitolapset kuten omanikin ovat välttyneet suuremmilta vahingoilta.

t.se samainen pph

kun aika monessa puistossa on tupakantumppeja ym. roskaa. Pitäiskö mun istua jossain puistonpenkillä ja antaa lapsen käppäillä jossain kauempana poimimassa niitä tupakantumppeja ja mahdollisesti laittaa niitä vielä suuhunsa?

Huomaatte varmaan,että tässä ketjussa on kirjoitettu nimenomaan äideistä, entäs isät sitten? Entiseen aikaan, eli minun lapsuudessa peloteltiin kakaroita sanomalla "odotas kun isä tulee kotiin". Ei taida enää toimia.



Äidit eivät minun nähdäkseni uskalla kasvattaa kahdesta syystä:

Mitä ne ihmisetkin sanovat, eli pelkäävät toisten ihmisten reaktiota. He häpeävät paljon enemmän omaa käytöstään kun esim. kaupassa riehuvan lapsen käytöstä.

Toiseksi he pelkäävät lapsen reaktiota. Entä sitten, jos minun lapseni ei sitten tykkää minusta kun minä kiellän häntä.



Jätän kirjoittamatta sen, mitä "kasvatus" itse asiassa oikeastaan on, jotta ei mene liian akateemiseksi.



Eläimiä olen kuitenkin katsonut, ja poikkeuksetta se menee niin, että emo menee edellä ja jälkeläinen perässä, olipa sitten kyseessä varsa tai sorsa.

Emoa myös poikkeuksetta totellaan. Jos emon varoitusta ei välittömästi tottele, hukka perii, tai sitten haukka tai haulikko. Vain laumassa voi käyttäytyä eri tavalla eli seurata muita lauman aikuisia. Kyllä emo silti omastaan huolehtii. Esimerkiksi lauman mukana ulkoillut varsa tuli talliin ennen emoaan, joka ei huomannut vaan jäi kauemmas etsimään sitä. Silloin piti erikseen käydä sanomassa tammalle, että tule jo sinäkin, varsa tuli jo muiden mukana. Onneksi ymmärsi puhetta.

vois alottaa vaikka sillä että yhteiskunnassa pantais jotain painoarvoa ihmisille jotka tekee töitä lasten kanssa ja että lasten kanssa oleminen ja kasvattaminen työnä olis arvostettua

Lapset ovat aina olleet joko hyvin- tai huonostikasvatettuja, aina vaan ei ole ollut yhtä laajaa mediaa kuin nyt.

että koko elämä mennään lapsen ehdoilla ja huolehditaan siitä että lapsi ei kohtaa minkäänlaisia pettymyksiä.



Mä muistan omasta lapsuudestani tiukan mutta johdonmukaisen isän joka opetti että asioilla on syy ja seuraus ja vanhempien kunnioittamista jo pienestä pitäen. Isä oli tiukka mutta oikeudenmukainen. Tänä päivänä mulla on todella hyvät välit isääni ja olen todella kiitollinen hänen kasvatuksestaan ja yritän parhaani mukaan jäljitellä omien lasteni kanssa samaa mallia.



Eli lapset ei meillä määrää mitä tehdään. (toki lasten mielipiteitä kuunnellaan, mutta siinä mielessä tasavertaisia perheenjäseniä he eivät ole isän ja äidin rinnalla, isä ja äiti tekevät päätökset.) Myöskin huonosta käytöksestä rangaistaan arestilla tai esim. viikkorahojen menetyksellä. (lapsemme 6v ja 8v)

Huomaatte varmaan,että tässä ketjussa on kirjoitettu nimenomaan äideistä, entäs isät sitten? Entiseen aikaan, eli minun lapsuudessa peloteltiin kakaroita sanomalla "odotas kun isä tulee kotiin". Ei taida enää toimia.

lapsen käytöstä.

Toiseksi he pelkäävät lapsen reaktiota. Entä sitten, jos minun lapseni ei sitten tykkää minusta kun minä kiellän häntä.

Ainahan se on äidin syy, että lapsi on huonosti kasvatettu. Jos lapsi saa uhmakohtauksen kaupassa, hyvin äkkiä joku tulee kommentoimaan huonosti kasvatetusta räkänokasta. Siksi on kannattavmpaa yrittää pitä lapsi tyytyväisenä hinnalla millä hyvänsä. On nimittäin todella ahdistavaa ja noloa, kun joku tulee haukkumaan yleisillä paikoilla huonoksi vanhemmaksi.

Mitä isiin tulee... Isä on sankari, jos se pitää edes viikon isyyslomaa ja vaihtaa silloin edes muutaman vaipan.

Ennen vanhaan pidettiin koivuniemen herraa ovenpielessä ja sillä hutkaistiin persuksille kakaroita, jos eivät totelleet.



Nykyään pitää olla ihan eri keinot kasvatuksessa, ei parane käyttää parin vuosikymmenen takaisia keinoja.



Mua ärsyttää muuten se, että kaikki vinkuu, että lapsille pitää asettaa RAJAT. Konkretiaa kiitos, mitä tämä itse kullekin tarkoittaa.

On niin sekavia sepustuksia. Itse asetat rajat, muttet juokse perässä vai mitä niinku? Mitäs me muut "nykyäidit" tehdään niin päin helvettiä?



Hesarissa just suomalainen lastenpsykiatri sanoi, että häiriintyneiden lasten määärä on pysytellyt Suomessa tasaisena jo vuosikymmenet. Se on noin 20 % ja siitä vaikeasti häiriintyneitä on vain pari prosenttia. Psykiatrin mielestä vanhempien syyllistäminen on paitsi turhaa, myös haitallista. Se ei johda mitenkään parempiin kasvatustuloksiin. Ei siis yhtynyt tähän saksalaisheppuliin ollenkaan. Tämän luvut eivät perustu kuulemma mihinkään tutkimuksiin tai faktoihin.

Oon aivan täysin samaa mieltä tädtä nykypäivän hysteerisestä kasvattamisesta. Pitää puuttua jopa lasten omiin leikkeihin, harrastuksetkin päätetään lapsen puolesta. Ihan kuin lapsi olisi aivoton kapistus jota siirrellään ja muokataan omiin tarkoituksiin miten itseä huvittaa. Lapselle ei kehity vahvaa omas persoonallisuutta kun hän joutuu kieltämään tai salaamaan omat kiinnostulsensa tai halunsa, tai jos hän sanoo ne, vanhempi sanoo että "höpöhöpö tuo ei ole hyvä harrastus, minä sanon nyt että sinut laitetaan pianotunneille"

Aloittajalle: Arvaatko että kuka oikein lietsoo tätä hysteriaa vanhemmissa?(nykyään, ennen ei näin ollut!) KOULU. Siellä sitä aina ollaan jotain painostamassa ties mihin ja pitää puuttua joka asiaan jopa lastenkasvatuksessa. Vanhempien kuuluisi saada kasvattaa lapsensa kuin parhaaksi näkevät. Itse en usko pakottamisen olevan hyvä keino lasten kasvattamisessa, se lisää vain inhoa asioita kohtaan joita pakotetaan. Yleensäkin suomessa kasvatetaan rankaisun kautta ja minä uskon positiivisuuden ja kehun ja palkitsemisen voimaan. Negatiivisuus js rankaisu lisää käytöshäiriöitä. Rakkaus ja kehu rauhoittaa ja saa yrittämään enemmän. Joten osaksi olen eri mieltä aloittajan kanssa.

Ennen hakattiin lapsia laillisesti ja kasvatettiin narsisteja ja psykopaatteja, toivon uudenlaista käsitystä kasvatukseen.

Kyse ei ole vanhempien tavasta kasvattaa, vaan yhteiskunnasta. Yhteiskunta on muuttunut viimeisen 25 v aikana paljon. Lastenpsykiatrit ja kasvatus"ammattilaiset" jauhavat lehdissä "oikeista" tavoista ymmärtämättä, että lapselle kasvatus lapsen mukaan. Sama kaunis tapa ei toimi kaikille, sillä lapset ovat erilaisia. LAsten"suojelua" penää laki, koulu, tarha, naapuri, muut vanhemmat, ja kaikki ovat mielestään oikeassa. Kukaan ei uskalla sanoa mitään poikkipuolista, muuten leimakirves heilahtaa, ja somelynkkaus on valmis. Some on isossa osassa, siellä besservisserit neuvoo toisiaan, käydään tarhoissa hienoissa koulutustilaisuuksissa. Sitten pennut menee kouluun ja netti kaikkine rumuuksineen on jatkuvasti älypuhelimen päässä. Et saa ojentaa lasta, ja kun et ojenna, et saa olla ojentamatta. Puskaradiot täynnä itkua siitä miten kaikki on vanhempien vika, vaikka tosiasiassa lapsi voi olla lapsena tai teininä ihan mulkku, vaikka vanhemmat olisi miten hyvin hommansa hoitaneet. Ennen ei ollut tällaista julkista lynkkaamista, ja lasten pahat teot jäivät pieneen piiriin, jolloin oli mahdollista nollata pöytä, eikä kaikkea virhettä ja mokaa tuotu kaikkien nähtäville arvosteltavaksi. Minä osoitan ainakin syyttävän sormeni yhteiskunnan suuntaan, sen kaikkiin osasiin. Ihan jokainen teistäkin on ollut aikaan saamassa tälaista nyky-yhteiskuntaa, joten valittamisen sijaan aoittakaa muutos itsestänne. Lopettakaa netissä itkeminen ja vatvominen!