Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien harrastukset pikkulapsiperheessä
23.08.2011 |
Miten teillä muilla ehditään harrastaa? Siis aikuiset.
Meillä lapset 10 kk ja 2 v.
Miehellä urheiluharrastuksia 3 kertaa viikossa. Mä käyn silloin tällöin jossain, ehkä 2 x kolmeen viikkoon.
Nyt ilmoittauduin yhdelle (valokuvaus)kurssille ja tekisi mieli mennä vielä toiselle (liikuntaa).
Tuntuu vaan, ettei perheelle jää juurikaan yhteistä aikaa. Miehen töiden jälkeen meillä olisi koko perheen yhteistä aikaa 18-21. Siitä sitten mies poissa 2 iltaa, mä yhden tai kaksi. Ja mies sunnuntaisin poissa 4 h.
Koko perheen kesken ollaan siis lauantaisin + yksi ilta viikolla.
Lisäksi vanhemmat käy omien kavereiden kanssa ulkona 2 x kk.
En valita, mutta jäin vain kauhulla pohtimaan, että tuleeko koko syksy olemaan sinkoilua kellon kanssa. Toisaalta tarvitsisin nyt omia harrastuksia. Hmmm.
Siis kyssä, miten teillä on järjestetty harrastusasiat?
Kommentit (37)
sitten mennään koko perhe yhdessä.
Minä menen yksinäni jumppaan ja pyörälenkeille, mies käy juoksulenkeillä ja kalastamassa.
Koko perhe mennään yhdessä joka viikko uimaan ja pelaamaan sulkapalloa. Sulkapalloa pelataan niin, että lapset ovat kentällä touhuamassa omiaan ja vanhemmat pelaavat.
Lapset 2v, 4v ja 6v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan teillä tuossa laskelmassa sunnuntaikin perheen yhteistä aikaa (-4h).
Voisiko koko perhe harrastaa jotain yhdessä? Esim vauvauinti on ihan sopiva kahden lapsen ja kahden aikuisen perheelle. Myös lenkillä pystyy käymään yhdessä rattaiden (ja myöhemmin polkupyörän) kanssa.
Minä näkisin tärkeänä parisuhteen kannalta, että teillä olisi joku säännöllinen harrastus miehelle ja sinulle yhdessä. MLL:n lastenhoitajia voi käyttää jos ei ole isovanhempia tai muita niin läheisiä ihmisiä, että suostuvat ottamaan kaksi lasta säännöllisesti hoitoon. Ei sen tarvitse olla pitkä aika, vaikka rauhallinen kävelylenkki jutellen tms. Tämä voisi hoitua myös naapuriavulla puolin ja toisin. Liikuntakeskusten lapsiparkkeja kannattaa myös käyttää.
joo, on siis sunnuntai myös yhteistä aikaa. Menee mulla usein siivotessa ja laskujen maksuissa yms.
Täytyy ottaa ohjelmaan tuo yhdessä uiminen. Sinnehän voi mennä milloin vain.
Lisäksi oikeasti hyvä pointti toi miehen ja mun yhteinen harrastus tms. Ei olla tehty mitään sellaista 3 vuoteen. Oikeastaan yhteistä aikaa ei ole ollut muutenkaan, kun lapset iltavirkkuja ja molemmat heräilevät vielä öisin. Otan sen vuoden 2012 tavoitteeksi. Ulkopuolisia apuja meillä ei juuri ole.
Nyt mun toimintasuunnitelma: yritän parhaani mukaan auttaa lapsia nukkumaan läpi yön ja omassa sängyssä. Jos vaikka energiaa vapautuisi muuhunkin kuin hengissä päivässä selviämiseen. Ehkä arkikin helpottaa ja saisin tässä tehtyä enemmän kotitöitä ja niitä tulee olemaan vähän vähemmän, kun vauvan oksentelu on helpottanut ja syöminen siistiytynee jossain vaiheessa ja isompi pääsee vaipoista jne.
Kyllä tää tästä!
Etkö nyt jumankauta voi valokuvata koskaan muulloin kuin juuri nyt?
Ja sitä liikuntaa voi harrastaa yhdessä tai sitten hyötyliikuntana - tai lasten nukkuessa.
Järki käteen ja aikuistu!
Etkö nyt jumankauta voi valokuvata koskaan muulloin kuin juuri nyt? Ja sitä liikuntaa voi harrastaa yhdessä tai sitten hyötyliikuntana - tai lasten nukkuessa. Järki käteen ja aikuistu!
Voitko selventää?
Siis tarkoitatko, että olisin aikuisempi, jos en harrastaisi mitään "omaa"?
Lapset nukkuvat 22-08, vauva lisäksi parit puolen tunnin päikkärit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on ihan pienet lapset. Kyllä voi olla muutaman vuoden "ilman jotain omaa".
Jos se oma on jokin pilipalikamerakurssi ja jos jo nyt ramppaat sekä liikuntaharrastuksissa että kaverien kanssa.
Nau-ret-ta-vaa! Tuota aikaa on vain muutama vuosi. Keskity nyt hyvä ihminen niihin lapsiin, kun ne kerran on pitänyt maailmaan vääntää. Missä on teidän perheen yhteiset ateriahetket?
ja laitesukellamme miehen kanssa silloin tällöin. Mies sukeltaa myös omien kavereidensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillähän on kovasti aikaa harrastaa. Meillä kolme lasta, joista vanhimilla jo harrastuksia. Illat kuluvat siis heitä harrastuksiin vieden. Apuja ei oikeastaan saada. Mutta samanlaista se on kaikilla ja itsepä olemme valintamme tehneet. Minulle mahtuu aikatauluun ehkä yksi harrastus viikossa, samoin miehelle. Välillä yritämme lähteä yhdessä nuorimman ja miehen kanssa kävelylenkille. Tälläistä se lapsiperheissä...
Juoksu ja talvella hiihto ovat käytännössä ainoat säännölliset harrastukseni. Juoksemaankin lähden yleensä niin, että lapset tulevat pyörillä mukaan tai ovat sen aikaa omissa harastuksissaan.
Kyllä kai se aikataulutus vielä onnistuisi, mutta tämä äidin syyllisyys yhteisen ajan vähyydestä vaivaa. En siis yksinkertaisesti raaski nipistää työpäivän jälkeen yhtään aikaa itselleni. Onneksi lapsilla on muutama hyvä ja mieleinen harastus, joiden aikana saan lenkkeiltyä säännöllisesti.
Talvella teemme koko perhe yhdessä hiihtolenkkejä viikonloppuisin, ja silloin toinen vanhemmista jää usein hiihtämään vielä tunniksi sen jälkeen kun loppuporukka suuntaa jo kotiin.
Ja joka sunnuntai meillä on tapana käydä uimassa porukalla. Silloin saan itsekin treenattua, kun mies katsoo lapsia matalammassa altaassa. Nyt isompi jo ui muutaman sata metriä kanssani.
Aika ankealtahan tämä kieltämättä kuulostaa... monet ystäväni harrastavat kaiken maailman zumbaa ja ratsastusta, mutta minä en vain taivu kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ton vauvan takia on harrastukset jääneet melko vähille, tosin mua ei edes se pahemmin haittaa, tässä mennään näin nyt.
Jonkun verran päästään kuitenkin jotain liikuntaakin harjoittamaan. Mä esim. käyn yksin illalla ulkona koiran kanssa tai sillointällöin uimassa.
Mitään säännöllistä jumppaa tai muuta sellaista en nyt harrasta. Mies käy aamuisin ennen töitä harrastamassa jos haluaa. Lähtee tunnin aikaisemmin töihin (yrittäjä) ja käy sitten pelaamassa sulkista, uimassa, salilla tai milloin mitäkin.
on "järkevää" että harrastaa nimenomaan kotiäitinä ollessaan (siis jos haluaa), koska silloinhan on lasten kanssa päivät. Työssäkäydessäni olen itse kokenut tärkeäksi jättää harrastukset, että saisi olla lasten kanssa illat.
Meillä on kyllä myös vähän sellaista, että kun toinen tulee ovesta niin toinen lähtee, ja siitä koen huonoa omaatuntoa. Useimmiten käymme kyllä vaan lenkillä = 1,5 h poissa suihkuineen. Mutta aika vähän on perheen yhteistä aikaa. Silloinkin kun ollaan kaikki kotona niin toinen yleensä leikkii lapsen kanssa ja toinen rentoutuu tai tekee töitä. Mutta tää on tuntunut meillä toimivalta systeemiltä ja jaksaneet sen avulla hoitaa lapsen kotona 3 vuotiaaksi ja nytkin lapsella on aina kotona toinen vanhemmista "käytössään".
Sinulla on ihan pienet lapset. Kyllä voi olla muutaman vuoden "ilman jotain omaa".
Jos se oma on jokin pilipalikamerakurssi ja jos jo nyt ramppaat sekä liikuntaharrastuksissa että kaverien kanssa.
Nau-ret-ta-vaa! Tuota aikaa on vain muutama vuosi. Keskity nyt hyvä ihminen niihin lapsiin, kun ne kerran on pitänyt maailmaan vääntää. Missä on teidän perheen yhteiset ateriahetket?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi vanhemmat käy omien kavereiden kanssa ulkona 2 x kk.
kun nuorimmainen lapsemmekin meni vihdoin päiväkotiin.
Lapset hoidetaan päiväkodissa noin 8-8,5 tuntia/pv, vaikka samalla rahalla saisimme 10 tuntisenkin hoidon. Ajattelemme siis lastemme parasta. Lapset viihtyvät hoidossa ja sen ajan mitä olisimme hiekkalaatikolla heidän kanssaan, jos hakisimme heidät aikaisemmin, olemmekin rentouttavalla lenkillä, jumpassa ym.
Perheen parasta ajattelemme nyt niin, että mies tekee 8 tuntista työpäivää ja minä vaihtelevasti 18-27,5 tuntia viikossa. Näillä työ- ja päivähoitoajoilla voimme järjestää sekä miehelle että minulle omaa aikaa ja lapsille jaksavat vanhemmat. Minä ehdin viemään ja hakemaan lapset useammin hoidosta kuin mies.
Päiväkoti on turvaverkkomme. Huomasimme kyllä, että miten monet lapsiperheet käyttivät lastensa mummoja ja pappoja apunaan ja henkireikinään, mutta meillä he eivät auta kuin äärimmäisessä hädässä. Mielestäni aivan pienten lasten kanssa joutuu vanhempana vain venymään ja jaksamaan, mutta sitä ei tule jatkaa loputtomiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko vähän tinkiä tässä elämänvaiheessa? Eikö olisi reilu sopia molemmille vaikka 1 oma harrastus viikossa ja sitten voisitte vaikka harrastaa jotain hyötyliikuntaa yhdessä? Samoin tuo ulkona käyminen kuulostaa aika paljolta ja vie kyllä perheen yhteistä aikaa. Minusta 1krt/kk riittäisi tai mieluummin harvemmin. Me käymme ulkona muutaman kerran vuodessa ja muuten tapaamme ystäviä kotona tai kylässä koko perheen kesken viikonloppuisin. Lapsuus on lyhyt...
Ja näin varmaan useimmissa perheissä, vaikka nainenhan sitä kuntouttavaa liikuntaa ennen kaikkea tarvitsisi synnytysten jälkeen. Meillä on keskusteltu harrastusten määrä sellaiseksi, että kummallakin on nyt yksi ilta viikossa aikaa omaan harrastukseen. Lisäksi muina arki-iltoina tai viikonloppu-aamuina on aikaa käydä lenkillä kummankin omien toiveiden mukaan. Ei siis paljon ehdi harrastaa. Liikuntaa saa kuitenkin vaunujen kanssa liikkuessakin ja mulla on kotiäitinä mahdollisuus vielä päiväunien aikana esim. jumpata.
Sitten varmaan jääkin harrastaminen 1 krt/vko, kun lapset menee hoitoon. Sen verran mehut vievä työ on meillä kummallakin, ettei lasten hoidon lisäksi varmaan enempää jaksakaan.
Yksi ilta + lauantai kuulostaa toooodella surulliselta!
Miksi ihmeessä hankkia lapsia, jos ei heidän kanssaan halua olla?
Nimenomaan kotiäidin perheessä kun voisi panostaa koko perheen kellottomaan yhdessäoloon ja liikuntaharrastamiseen, koska ne kotityöt saa tehtyä jo päivällä. Ja joka päivä on aikaa tehdä perheelle yhteinen hyvä ateria ja nauttia siitä rauhassa.
vaan sitä vapaa-aikaa yhdessä, ei muuta. Ollaan tylsiä.
Eihän tuo vaikuta siltä, että ap ei haluaisi olla lastensa kanssa (miehensä ehkä ei?). Jos ap on kotona päivät niin miksi ei voisi olla vaikka neljänäkin iltana viikossa pari tuntia poissa kun vauvakin on jo noin iso? Minustakin on outoa tehdä lapsia jos ei halua niiden kanssa olla, mutta ei tuo ap:n suunnitelma siltä kuulosta.
Perheen yhteinen aika on taas eri juttu. En ole niin varma, että yksi ilta ja lauantai olisi katastrofaalisen vähän. En ole varma, onko lapsille objektiivisesti katsottuna välttämätöntä saada PALJON perheen yhteistä aikaa. Paljon aikaa molempien vanhempien kanssa toki tarvitaan.
Mutta tärkein pointtini oli, että mielestäni kotivanhempi saa harrastaa, työssäkäyvän olisi syytä pyhittää useimmat illat perheelle (lenkillä voi käydä esim. myöhään illalla tai aikaisin aamulla).
13
Yksi ilta + lauantai kuulostaa toooodella surulliselta!
Miksi ihmeessä hankkia lapsia, jos ei heidän kanssaan halua olla?
Nimenomaan kotiäidin perheessä kun voisi panostaa koko perheen kellottomaan yhdessäoloon ja liikuntaharrastamiseen, koska ne kotityöt saa tehtyä jo päivällä. Ja joka päivä on aikaa tehdä perheelle yhteinen hyvä ateria ja nauttia siitä rauhassa.
3 tuntia yhtenä iltana tanssia, toisena iltana 2 tuntia (eri) tanssia.
Lisäksi käydään koko porukka koirien kanssa lenkillä (isommat pyöräilee ja taapero istuu rattaissa tai työnnetään kolmipyöräistä).
Kolme lasta, vanhin koulussa ja nuoremmat päiväkoti-ikäisiä. En ole harrastanut mitään esikoisen syntymän jälkeen (nyt kohta 8v.). Mies remontoi taloamme ja minä laitan pihaa, siinä ne kalorit palaa. Joskus kyllä kaipailisin omia harrastuksia. Lenkillehän voi lähteä silloin tällöin, mutta säännöllinen harrastus olisi sellainen pakko minne pitää mennä jos maksutkin juoksevat. Ehkä sitten kun nuoremmatkin ovat koulussa. Ulkona käymme molemmat n. 2-3 krt/vuosi.