Lue keskustelun säännöt.
Kysymys uskovaisille, etenkin pitkään uskossa olleille!
22.08.2011 |
Nuorille (kahdenkympin molemmin puolion) on aika tyypillistä mustavalkoinen ja ehdoton ajattelu kaikessa. Tämä heijastuu luonnollisesti myös uskonelämään. Silloin uskontotuudet ovat selkeitä ja yksinkertaisia ja herkästi ajatellaan, että tiedetään jotain enemmän ja syvemmin kuin muut.
Olemme miehen kanssa pitkään ihmetelleet, miksi monilla tämä linja jatkuu pitkälle aikuisuuteen. Mekin olimme nuorina fundamentalisteja, mutta nyt nelikymppisinä tilanne on toinen. Mitä enemmän ikää ja kokemusta tulee, sen vähemmän luulee tietävänsä kaiken. Tämä pätee kaikkeen elämässä, myös uskoon. Emme pysty enää sitoutumaan tiukkaan kristillisyyteen, jossa ei ole varaa kyseenalaistaa tai katsella asioita laajemmin.
Monet ikätoverimme ja vanhemmatkin ovat kuitenkin edelleen kovin fundamentalistisessa uskossa. Heille uskonasiat ovat ehdottomia, niistä ei voi joustaa yhtään. Hämmentävää on se, että suurin osa näistä ihmisistä on fiksuja ja koulutettuja, ei siis mitään hörhöjä.
Mikä on syynä sille, että heidän uskonnollinen maailmankuvansa ei iän myötä tunnu avartuvan ollenkaan? Tunnemme miehen kanssa olevamme yksin, koska seurakunnat ovat täynnä vain näitä yhden totuuden ihmisiä. Kyllä mekin olemme uskossa ja olisi mukava pitää kiinni srk-yhteydestä, mutta erilaisuuden ja ulkopuolisuuden kokemus on siellä liian vahva.
Mielipiteitä?
Kommentit (52)
Alkoholismin taustalla on monia vaikutteita, pahimmat johtavat lääkitsemään itseään alkoholilla, koska se helpottaa siihen tunne vammaan.Olkaa varovaisia sen myrkyttävän juoman kanssa, eli alkoholin.Hakekaa selvitys tunnevammaan sillon se helpottaa.Pitää vain hyväksyä asioita, joille ei voi mitään ja muuttaa niitä asioita joille voi jotain tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tunnen kyllä paljon kristittyjä, jotka hyväksyvät homot ja homoavioliitot.
Eräskin on Kansanlähetyksen piirissä toimivan papin syvästi uskovainen vaimo, eli ei mikään kirkon liberaalin siiven luopio, kuten fundikset tykkäävät toisinajattelivia määritellä...
Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi.
kai se on aina ollut niin ja tulee olemaan vastaisuudessakin, että on niitä tiukemmin Raamattua tulkitsevia ja sitten on liberaalimpia. Pitää sitten vain löytää se seurakuntayhteys, jossa kokee olevansa kotonaan. Isolla paikkakunnalla, vaikkapa Helsingissä, se on varmasti paljon helpompaa kuin jollain maaseutupaikkakunnalla.
Kysymykseesi en oikein osaa vastata.
Tunnemme miehen kanssa olevamme yksin, koska seurakunnat ovat täynnä vain näitä yhden totuuden ihmisiä. Kyllä mekin olemme uskossa ja olisi mukava pitää kiinni srk-yhteydestä, mutta erilaisuuden ja ulkopuolisuuden kokemus on siellä liian vahva. Mielipiteitä?
mikä kirkko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään uutta vanhan päälle! Menee muuten sekasin. Eivät uskalla keskustella mistään tai verrata esim. kristillisyyttä ja Raamatun periaatteita keskenään. Pelkäävät et usko romahtaa ja niinhän siinä saattaa käydäkin.
Mikä nimi? Tarkoitatko Jumalan nimeä Jehova? Sitä mikä on Senaatintorilla Suurkirkon oven yläpuolella -vai mitä nimeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tärkeintä on sydämen asenne, voit elää elämääsi tiukasti, kontroloituna, et tee syntiä, elät seurakuntasi ihanteiden mukaisesti pilkulleen. Sitten kun aika jättää, voit miettiä mitä olet saanut elämässä aikaan? Kuinka paljon autoit lähimmäistäsi? Olit tukena, ja apuna? Ystävä hädässä?
Aika paljon kun Jeesus puhuu tuonpuoleisesta ja ihmisen teoista, hän puhuu mm. siitä mitä olemme saaneet ihmisinä aikaan, kuinka pajon auttaneet köyhiä ja hätää kärsiviä. Ei siinä enää keskusteltu oltiinko oikeamielisiä homokysymyksessä, vai oliko elämässään ihmisellä ne oikeat mielipiteet uskonasioissa. Tottahan pitää halajaa totuutta elämässään, mutta mielestäni Jeesuksen sanoma on se, että niin kauan kuin toiminnan motiivina on lähimmäisen- rakkaus ja auttaminen, ei voida mennä pieleen. Ja että tärkeintä on rakkaus. Ihan kirjaimellisesti näin sanotaan Raamatussa.
Eri kristillisissä seurakunnissa on paljon vilpittömiä ihmisiä, joilla kaikilla on oma tulkintansa oikeasta elämästä, oikeasta uskosta, oikeasta Jumalasta. Ja kaikki ne eroavat toisistaan, en usko että Jumala sitten näistä monista seurakunnista ottaa vain sen yhden siipiensä suojaan. Tärkeintä on sydämen puhtaus, rakkaudellisuus ja armollisuus.
Niin kuin he ovat on heidän jumalansakin eli ahdasmielinen.
Omatunto on kasvatuksen tulos. Ei tarvitse kun aukaista psykologian kirja ja lukea ihmisen eri kehityksen vaiheet. Millainen ihmisestä tulee riippuu paljon hänen ympäristöstään.
Ap uskotko neitseelliseen syntymään? Onko se tarua vai totta? Miksi uskovaiset ei lue ihmisen historiaa vaan käännetään kaikki raamatun vastaiseksi. Ihme että olett hyväksyneet maapallon pyöröyden. Jeesushan luuli maan olevan litteä kuin pannukakku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tappavat kun käsky käy. Missä se teitin rakkaus sit on. Onko se vaan näytillä kun on ns. rauhan aika? Sitäkö jeesus tarkoitti kun sanoi joka miekkaan tarttuu se....?
"Se joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu", tarkoitaa, ettei ihmisen pidä toiminnassaan väkivalloin päästä tavoitteeseensa. Viesti on se, että väkivalta synnyttää väkivaltaa, ja tuhon tiellä ollaan jos tartutaan väkivaltaan.
Maanpuolustuskysymys on eri asia. Samoin kuin eläimen tappaminen ravinnoksi. Terveen järjenkäyttö on sallittu. Fundalismia on juuri tämä, että otetaan yksi raamatunlause, ja sillä aletaan perustella isompia kokonaisuuksia, tai opillisiaseikkoja.
inseminaation tai koeputkihedelmöityksen avulla.
Ja totttahan on, että inseminaatiota on käytetty kauankin ( pesyty siittiöt ruiskuteen kohtuun tai pesemättömät emättimeen)