Lue keskustelun säännöt.
Nyt loppu voimat. Hukuttaisko itsensä viikonloppuna ja antais kaiken olla.
18.08.2011 |
Liian paljon on tapahtunut isoja, negatiivisia asioita pienen ajan sisään. Liian harvoin kukaan huomannut miten hirveästi olen tehnyt töitä ja kuinka pikkuhiljaa uuvun taakkani alle.
Ilman äitiä jäisi kolme ihanaa, mutta haastavaa lasta ja mies joka tekee mutta ei tajua ja ajattele aina ihan loppuun asti.
Ulkopuolisen silmin näytän energiseltä, hymyilevältä ja aikaansaavalta naiselta. Hymyn takana on epävarma ja heikko nainen, joka vihaa itseään, joka ei koe enää elämää tyydyttäväksi ja ajattelee joka päivä mikä olisi nopein ja helpoin tapa lopettaa paska tänään. "Mutta ei tänään voi, tänään on sitä ja tuota ja lupasin hoitaa tuonkin asian."
Miten ihmeessä voi voimat valua ihmisestä näin? Miten tässä kävi näin?
Kommentit (25)
Omaa aikaa ja tarvittaessa terapiaa. Jätä lapset isälle ja lähe huilaamaan. Suorittajakin oppii tavastaan pois analyyttis-kognitiivisella terapialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitin äsken päivystykseen ja varasin taas ajan.
Viikonlopuksi lähden omille teilleni.
vai marttyyriutta?
Ärsyttävin piirre omassa äidissäni on ollut se, että hän ryhtyy marttyyriksi, ei tappamalla itseään, mutta se asenne: Kukaan ei ymmärrä, kukaan muu ei tee mitään, hän vain raataa ja raataa...
Tunnistan valitettavasti tätä samaa asennette itsessäni ja siksi kaikenlainen itsemurha-ajatusten helliminen on mielestäni todella noloa. Tiedän, että miehenikin tekee paljon perheemme hyväksi. Lapset ovat vielä pieniä, mutta se, että he ovat olemassa ja terveitä on nyt tärkeintä.
Joskus tietysti on mukava vähän sääliä itseään. Mutta pitemmpään sitä ei kannata jatkaa. Niin paljon huonommin on jossakin ihmisillä asiat ja silti he elävät!
oikein ap tekee, pieni irtiotto ja etäisyys asioihin auttaa näkemään tilanteen paremmassa valossa.
Itsemurhan jälkeen asioita ei enää voi nähdä mitenkään.
Kaikki tuo on kuin suoraan päästäni joitain aikoja sitten! Se eskari oikeasti auttaa, tulee rutiinia ja onnistumisen tunteita, kiitostakin. Myös sosiaalisuutta. Olet ilmeisesti kotiäiti, voisitko palata jossain vaiheessa töihin, edes osa-aikaisesti? Toisi omaa aikaa, lisää onnistumisen tunteita, vastapainoa kotielämälle (myös sosiaalisesti) ja tasapainoa parisuhteeseen.
Muuten aika auttaa. Lapset kasvavat.
Itse mietin joskus jopa, että sekoanko. Pään sisällä kävi niin hullua dialogia...
Yksi juttu. Yritä pitää itsesi rauhallisena lasten kanssa. Raivoon sortuminen pahentaa tilannetta. Pienistä asioista se positiivisuuden kierre lähtee.