miksi äidit vie isomman lapsen päiväkotiin kun jäävät vauvan kanssa kotiin?

eivät kuulu mun kaveripiiriin. Noin tyhmiä ja ymmärtämättömiä ihmisiä ei uskoisi äideiksi.



Kaikki vauvat ja taaperothan ovat täysin toistensa kaltaisia, helppoja lapsia? Ja päiväkoti on ihan kamala paikka omaan kotii verrattuna? Ja te kaikki, ap mukaan lukien, järjetätte vauvan kanssa taaperolle yhtä paljon aktiviteetteja kuin päiväkodissa?



Ehkä te jotenkin kuvittelette, että päiväkoti on lapselle rangaistus? Käykääs joskus vaikka katsomassa miten sen ikäiset touhuavat ryhmässä ja lomilla oikeasti kaipaavat kavereitaan - kolmevuotiaillakin on jo parhaita kavereita ja ihan omia juttuja, lasten juttuja, joita äiti, isä tai kukaan muu aikuinen ei voi korvata.



Jokainen vanhempi tekee omat ratkaisunsa. Ja nimenomaan oman lapsensa kannalta parhaat ratkaisut. Jos vauvan kanssa on raskasta ja voimat eivät riitä taaperon aktiviteetteihin on äidin tehtävä se mikä on kaikkien kannalta parasta: laittaa hoitoon. Ei se ole laiskuutta vaan terveen järjen käyttöä - eiköhän ne tarhamaksutkin ole tullut jo hieman ennakkoon maksettua veroina ja kun lapset ovat kouluikäisiä niin sitä on vielä pitkä elämä aikaa maksella vähän lisää veroja...

Meillä 3- ja 5-vuotiaat kerhoilevat eikä ole tullut mieleenkään laittaa päiväkotiin. Joku kirjoitti että isompi pitää viedä hoitoon jos vauva syö 4 kertaa yössä. Voi hyvänen aika. Minun vauvani (5kk) herää usein enemmänkin. Vauvat nyt vaan tuppaavat heräilemään.



Se, että lastenhoito vaatii äidiltä aikaa ja voimia, ei pitäisi olla syy hoidattaa lapsensa vierailla ihmisillä. Jos 4 kertaa yössä herääminen on ylivoimaista, kannattaa todella ehkä miettiä lapsilukua tarkkaan.



Ja tosi epäystävällistä myöskin vihjailla aivojen surkastumisesta, ikäänkuin kotona lapsensa hoitava äiti olisi jotenkin vajakki. Minä ehdin opiskella ja vieläpä jatko-opiskella ennen lapsia. Minun tutkinnollani sitä uraa saa varmasti vielä luoda. Aivoni kestävät myös tällaisen pidemmän nollaamisen, saattavat jopa hyötyä siitä.



On erilaisia tilanteita ja yli 3-vuotiaalle on ihan perusteltua hankkia kavereita. Täällä pk-seudulla niitä onneksi löytyy joka puolelta, mutta kyllä täälläkin suhteellisen moni on virikehoidossa.

Minun mieheni on matkatyössä mutta en silti hylkää lapsiani päiväkotiin.

miksi lapsia pitää tehdä jos niitä ei jaksa hoitaa itse, ei ole yhteiskunnan velvollisuus hoitaa edes istä muutamaa tuntia jos äiti on nuorimmaisen kanssa kotona- ja jos äiti on kovin väsynyt on muita apuja esim peheneuvolan kautta perhetyötekijät kodinhoitajat.

On sillä isommallakin lapsella oikeus omiin vanhempiin - miten sisarussuhteet kehittyvät?mitä se näyttää pitkällä aikavälillä- herätkää. Lapsen oikeudet tulevat tässä jo esii sekä välillä tässä menää rimaa hipoen lastensuojelulain hämärän raja mailla nimimerkillä päiväkodin täti

Minäkään en käsitä että äidit ei lapsiaan hoida.

Olen 24v ja minulla 5 lasta. vanhin 5v ja nuorin 5kk.. alusta asti olen ollut sitä mieltä että ei niitä hoitoon voi laittaa! jäävät huonolle huomiolle jos hoidossa kulkevat. muutenkin pieni vauva vie paljon äidin aikaa. nyt kun kaikki lapset ovat kotona niin minulla jää 8h aikaa humioida ja hoitaa lapsiani näin kaikki saavat riittävästi huomiota :)

joskus vaan on niin että äiti on kuolemanväsynyt koska vauva tuhtaa kaiket yöt esim. hampaiden tms. vuoksi. Kun unettomia öitä kertyy kuukausitolkulla (enkä nyt tarkoita niitä 4 x yössä syöviä)vauvan heräillessä 10 x yössä, alkaa tuntea itsensä käveleväksi zombiksi ja pinna palaa helposti. päivälläkään ei saa nukkua koska isompi ei nuku. Revi siitä sitten mukavaa ja kehittävää tekemistä isommalle kun et itse pysy hereillä ja hyvä kun elää jaksat! Silloin voi olla perusteltua laittaa isompi päiväkotiin, jotta äidin voimavarat eivät lopu.

Syynä tähän oli mun paha synnytyksen jälkeinen masennus siis esikoisen jälkeen. Olin puoli vuotta täysin apaattinen. Hoidin vauvan jotenkuten, mutta kyennyt MIHINKÄÄN muuhun. Tämän takia mietittiin pitkään että jäätäisiin sittenkin yksilapsiseksi perheeksi, mutta nimenomaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden takia uskallettiin toinen lapsi hankkia.



Toisen lapsen jälkeen masennusta ei koskaan tullut. Sitä kuitenkin oli kokoajan varpaillaan sen varalta enkä uskaltanut esikoista pois tarhasta ottaa. (eikä mies olisi antanut vaikka olisin halunnutkin)

ihan samanlaisen aloituksen.



Tällä hetkellä kuitenkin valvon yöni eskarin aloittaneen poikamme kaverikuvioiden vuoksi, kun isossa ryhmässä ei vaan meinaa rohkeus riittää.



Poika on ollut kotihoidossa, kierretty kerhot, kahvilat ja harrastukset ilman mitään ongelmaa. Perusluonteeltaan empaattinen ja kiltti -> näköjään siis myös arka ja ujo.



Tänään oli uskaltanut leikkiä vain tyttöjen kanssa. Varsinkin iso poikaporukka ujostuttaa. Kotona leikkii pienemmässä ryhmässä ilman ongelmia ja on naapureiden lasten kesken suosittu ja tykätty kaveri.



Pistää miettimään olisiko päivähoito sittenkin ollut hyvä karaisukeino... Vai onko perusluonteesta kiinni, eikäk tälle mitään voi...