Suositut sisustustavat/tyylit/esineet joista et pidä?

Kasarityyli ei miellytä myöskään. Sisustusesineistä vähän tökkii kaikki unikkokuosillinen (onko se edes desing?, ennemminkin populaaria kamaa), kaikki kasariin viittaava desing-muotoilu (esim. lepodivaanit putkirungolla mustalla nahalla.), tämän hetken jättikäsinojallisuus sohvissa tökkii myös, ja toinen sohvissa kamala on se ysärin alun "muhkeus", sekä ne natuzzi-sohvat vai mitkä mekanismihirvitykset ne nyt olikaan nimeltään, ku jotain hammaslääkärituoleja vieretyksiin.



Lastulevyhirvitykset sinänsä ajatuksena on hirvityksiä, mutta oikein käytettynä, oikeissa kohteissa eivät häirite. (Silloin kun ovat käytännöllisiä, siistejä ja sulautuvat ympäristöönsä nousematta siitä esiin). Pyökki on yökki ja kirsikka kans.

sanoa, että toisten kodeissa inhoaisin joitain tavaroita tai tyylejä, mutta omaa kotia ajatellen on hyvinkin paljon sellaisia asioita, joista en pidä. Lista olisi pitkä kuin nälkävuosi, joten mainitsen vain muutaman:



- Semmoinen sisustus, jossa on käytetty "harmonisesti" ruskeaa, beigeä ja valkoista (tai sinne päin) ja lisäksi on yksi tehosteväri. Usein tällaisessa sisustuksessa on se 2000-luvun pakollinen kangasverhoiltu kulmasohva, erilaisia koristetyynyjä, (pyöreä) karvalankamatto....



- Lähes kaikki tavarat, jotka alkavat sanalla sisustus-. Usein uutena ostettua Kiinassa tehtyä romua, jotka on tehty näyttämään vanhalta. Meidän sisustus on peräisin sukulaisten jäämistöistä ja kirppareilta, en kauhesti pidä uusista esineistä.

siitä sini-puna-valko-beessi raitaa ja tähteä joka paikassa yhdistelmästä. Miksi ikinä sitä kutsutaankaan.

yök. Kaikenlaiset ruutu- ja kukkakankailla vuoratut korit joka paikassa, huonosti tehdyt muka-vanhannäköiset laatikot yms.



Toisaalta just nuo sairaalakeittiön näköiset ja yleensäkin liika valkoinen väri.



Kynttilöitä tykkään itsekin polttaa, mutta se on kamalaa, kun joka huoneessa on ainakin kymmenen erilaista kynttiläviritystä eli tuikkulyhtyjä jne.

Eli kun kirjoitetaan keittiön seinälle "Kitchen" tai paras on mielestäni tämä HOME! ;-DD

Näin suomalaisittain oikein huvittavaa!



Tai joku runon pätkä seinään kirjoitettuna jolloin kaunokirjoituksella, ei nappaa!

sisustustarratekstejä tai muitakaan seinäkirjoituksia



samatenkaan mitään seinäkirjaimia esim-. tyyliin HOME, lapsenhuoneeseen ok lapsen etukirjain tai miksei koko nimikin



Tämä US-sisustustyyli, valko-sini-puna raitaa, tähteä jne. Tyyliin Lexington.



Valkoista valkoisella, tanskalainen koti, liika on liikaa.



Myöskin kaikki kiiltävää valkoista ja/tai kiiltävää mustaa ei viehätä, kontrasteja pitää olla.



Oma linjani on paljon valkoista, jonkinverran harmaata ja hiemna puuta (koivu, tammi). Muurame, Artek, näillä mennään.

no ei minua muiden ihmisten kodeissa mikään häiritse, heillä saa olla mitä tahansa mistä itse pitävät ja voin käydä kylässä. Omaan kotiini en ottaisi tuplakuplaa enkä lokkivalaisintakaan, jostain syystä ei vain miellytä silmää yhtään. Myöskään kokovalkoista asuntoa en haluaisi, vaikka kuvissa näyttävät ihan kivoilta. 50-luvun retroilu on ehkä kaikkein ärsyttävin, en vain pidä sen aikakauden kalusteista yhtään.

kuin muillakin täällä eli Gantin tähti tekstiilit, liian moderni ja mielestäni kylmä sisustus, marimekon unikkokuosi, mariskoolit, mänty, liika valkoisuus sisustuksessa, kuutiomaisuus huonekaluissa, esineettömyys, painokuvat tauluina, kodit ilman viherkasveja, Artekin äärimmilleen viety korostaminen sisustuksessa, ylipäätään jonkin tyylin tai teeman varaan tiukasti rakennettu sisustus. Mielestäni on kivaa kun sisustuksessa on vähän särmää eli jonkinlaista epäjohdonmukaisuutta vaikka onnistuttu yhdistämään hauskasti uutta ja vanhaa.

Kohta se on taas out ja sitten kaikkien ihmisten talot on täynnä rumia ruskeita seiniä.

moderni minimalistinen laatikkosisustus, korkeakiiltoiset keittönkaapit, marimekko-jutut, muumi-mukit....

Eli yhdelle tyylille orjalliset kämpät: Riviera maison/ lexington/ Gant / maalaisromantiikka. Yökötyksen huippuna "wellcome", "Kitchen", "Garden", "drinks", "Fish", "Bisquits" ym. tekstiä. Seinissä, tyynyissä, ovissa ja astioissa, serveteissä. Kaikki nimetään. Tähti tyynnyt ja päiväpeitteet on pohjanoteeraus.



Marimekko/iittala /alvar aalto/ pohjoismainen design- uskovaiset. Yökötyksen huippu on marimekon kankaasta pinnoitettu iso taulu olohuoneen seinällä taikka voimakas printtinen verho. Unikko kuvio käy vain pienissä esineissä/ pinnoissa.



Musta valkoisuus. Erityisesti jos tehostevärinä turkoosi, punainen tai oranssi.



Pyökki lattiat, pyökki tai mänty huonekalut. Yökötyksen huippu, kun näitä "verhoillaan" ja peitetään niin, että esiinpilkottavat huonekalun jalat paljastavat tilanteen.



Siniset pojan huoneet ja vaaleanpunaiset tytön huoneet. Iken "näppärät" lasten lamput ja matot, katosta roikkuvat verkkotavarakorit, taikka muumirekvisiitta. Yäk.



Muumiastiat, muumipyyhkeet, muumit.



Karvamatot, halvat kulmasohvaratkaisut. Jätti suuret taulutelevisiot olohuoneessa, modenit tuvan pöytä ja penkki kalusteet keittiössä. Laminaatti. Ikean taulut.

Eli sitä mikä on "suosituin" tyyli Suomessa. Eli kalusteet mahdollisimman halvalla jostain Sotkasta. Mikään väri ei sovi yhteen minkään muun kanssa. Kaikenlaisia tyylejä sotkettu keskenään epämääräisellä tavalla. Kaikenlainen mauttomuus ja laaduttomuus huonekalu- ja sisustusvalinnoissa. Rojua, sotkua, ahtautta, turhaa krääsää esillä.

Kasarityyli ei miellytä myöskään. Sisustusesineistä vähän tökkii kaikki unikkokuosillinen (onko se edes desing?, ennemminkin populaaria kamaa), kaikki kasariin viittaava desing-muotoilu (esim. lepodivaanit putkirungolla mustalla nahalla.), tämän hetken jättikäsinojallisuus sohvissa tökkii myös, ja toinen sohvissa kamala on se ysärin alun "muhkeus", sekä ne natuzzi-sohvat vai mitkä mekanismihirvitykset ne nyt olikaan nimeltään, ku jotain hammaslääkärituoleja vieretyksiin.

Lastulevyhirvitykset sinänsä ajatuksena on hirvityksiä, mutta oikein käytettynä, oikeissa kohteissa eivät häirite. (Silloin kun ovat käytännöllisiä, siistejä ja sulautuvat ympäristöönsä nousematta siitä esiin). Pyökki on yökki ja kirsikka kans.

skandinaavisesta haileudesta ja värittömyydestä. Ei beigeä, haaleansinistä, harmaata. En yhtään tykkää maalaisromantiikasta enkä valkoisesta, en pitsistä, kukista enkä uusvanhoista esineistä. Tanskalainen pikkusievyys on ehdoton ei.



Pidän modernista selkeydestä ja syvistä väreistä. Paljon kirjoja, tauluja, laadukkaita tekstiilejä. Kaikki tarpeeton tavara, myös elektroniikka, mahdollisimman piilossa. Koriste-esineet ja kasvit selkeitä, ei pikkuripellystä siellä täällä.

Kaikki soposteleva ja tekovanha, pikkuesineet. Nahkasohvat ainakin 95% tapauksista (teoriassa lienee mahdollista etta nahkasohvakin voi olla kaunis). Marimekon ryostoviljely (eli etta on huomiotaherattava maara Marimekon kuoseja esilla samaan aikaan; sama allottaa myos ihmisten paalla).

WT tyyli, se suosituin tyyli. Suomisoffan kulmaratkaisut, taulu tv:t, kirjahyllyt, ulkomaantuliaskrääsät esille laitettuna. Boordit seinissä, halpiskrääsää kämppä pullollaan, lastenhuoneissa kaiken roskan huipentuma. Halpaa ja erittäin mainstreamia. Ei merkkejä älyllisestä taikka sivistyneestä elämästä. Kaikesta henkii laumasieluisuus, laaduttomuus ja arvottomuus.

Valkoista valkoisella, tanskalainen koti, liika on liikaa.

on usein(kin) ihanan värikkäitä ja leikkisiä koteja. Tuo valkoista valkoisella on mielestäni vääristelty Suomessa tanskalaiseksi.

marimekolla nykyisin. Haluaisin suosia suomalaista, mutta rajansa kaikella. Sain tuttavalta verhot lastenhuoneeseen, isoja pandakuvioita. Tosi ankeat, surullisen näköiset ja värisetkin. Ei mitään iloa, ei lapsekkuutta tai leikkisyyttä. Lapset kommentoivat, että se on karhu, jota on kiusattu ja sillä on mustat silmät. Niin, eikä pandasta olisi saanut jotenkin lämpimämpää ja hellyyttäväämpää tehtyä, kun kyse on lastenprintistä?



Sama juttu on leopardin, vai puumako se on, suhteen. Ja monen muun. Tilasin sitten englannista kangasta, josta itse ompelin lastenhuoneeseen verhot. Valikoimat on huimat ja oikeasti todella miellyttäviä eri tyylisiä vaihtoehtoja. Eli marimekko on vaihtunut pakon edessä ulkomaan kankaisiin.

sohvapöytinä. Yleensä muka löydetty viereiseltä roskalavalta ja jalat lyhennetty. Itse pöydissä ei mitään vikaa mutta toi jalkojen lyhentäminen ärsyttää :) Ne iänikuiset Ektorp-sohvat joka kodissa.

-tavarasta, jolla ei ole käyttötarkoitusta

-tavarasta, joka ei kerro mikä ja mitä se on. tähän ryhmään kuuluvat "matkamuistot paikoista, joissa en ole käynyt" sekä erilaiset kirjoiksi naamioidut kukkapurkit ja vastaavat.



Sen sijaan voin varsin tyytyväisenä käyttää sisustuksessa lastulevyä ja 90-luvun nahkasohvia ja 70-luvun raanuja, jotka meidän tapauksessa elää ihan sulassa sovussa antiikkikalusteiden ja nykytaiteen sekä masku-ruokapöydän ja satunnaisen ikäisen elektroniikan kanssa. Olen sillä tavalla funktionalisti, että minusta tavara, joka toimii käyttätarkoituksessaan, on yleensä jollain tavalla myös kaunis.