Terveystieteiden maisterin ja lääkärin ero?

Terveyssiteiden maisteri ei ole lääkäri eikä sillä ole lääkärin oikeuksia tehdä diagnooseja, määrätä hoitotoimenpiteitä tai kirjoittaa reseptejä. Eikä harjoittaa lääkärin ammattia.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2011 klo 17:20"]

Lisäksi lääkärillä on jo perustutkinto lisensiaattitasoinen, maisteri on maisteri.

molemmat ovat oikeasti saman tasoisia tutkintoja. Vaikka lääketieteen lisensiaatti on teoriassa lisensiaatti, se on silti vain tavallinen ylempi korkeakoulututkinto, siis perustutkinto kuten muiden alojen maisterintutkinnotkin. Se EI vielä ole jatkotutkinto, kuten oikeat lisensiaatintutkinnot. Ja nyt on ihan turha väitellä siitä, että siihen lääketeiteen lisensiaatintutkintoon vaaditaan muutama opintopiste enemmän kuin muiden alojen maisterintutkinnon vähimmäismäärä on. Eihän kukaan muilla aloilla valmistu niillä vähimmäismäärillä.

Tähän vielä lisäisin, että maisteri tekee oikean gradun, kun taas lääkärin tutkinnosta se puuttuu. Opintopisteet kuluvat käytännöllisempiin juttuihin. Ja turha väittää, että se parinkymmenen sivun simppeli referaattiessee jota "syventävien opintojen kirjalliseksi työksi" kutsutaan.

Rehellisyyden nimissä LL on muodoltaan ammattikoulutus, ei tieteellinen koulutus kuten valtaosa yliopistotutkinnoista. Ja sinänsä ihan ok, sillä lääkärin perustyössä korostuu ammatillisen osaamisen kehittyminen eikä tiede sinänsä. Tutkijoita on toki lääkäreissä paljonkin, mutta tieteen tekemiseen on suurempi harppaus perustutkinnosta kuin muilla aloilla. Monesti toki tutkimustyötä tehdään ryhmässä, jossa on hyvin selkeä ohjaus ja rutinoituneita apulaisia jolloin tieteileminen ei ole yksinäistä puurtamista ja pohtimista vaan hyvin rutiininomaista ja kaavamaista. Näin on etenkin kun mennään esimerkiksi biokemian suuntaan tutkimusaiheissa. Tämän alan tutkijana itsekin työskennelleenä sain tutkimusryhmän pomolta (lääketieteen proffa) kuulla, ettei hän halua palkata enää yhtäkään lääkäriä ryhmään, koska he ovat tutkijoina ihan kadunmiehiä ja kaiken opetuksen saa aloittaa alusta. Suurimmaksi osaksi ryhmään tulikin biologeja, biokemistejä jne, joilla on oikea tutkimuskoulutus.

TtM sisältää tutkintona muutakin kuin hoitotieteen. Muita aloja ovat vaikkapa kansanterveystiede ja liikuntalääketiede. Hoitotiede on jonkinlainen ylihoitaja/osastonhoitaja- automaatti, josta ei kovin usein kauhean korkeatasoista tiedettä synny. Hoitotieteen tutkinto on helpompi kuin suurin osa humanistisista ja valtiotieteellisistä tutkinnoista ja parilla läpyskäkirjalla saa jopa 7 op suoritettua (näin ainakin Turussa). Vastaavasti muualla saa tuohon opintopistemäärään helposti lukea neljä tai viisi haasteellista kirjaa. Kansanterveystiede ja liikuntalääketiede ovat teoreettisempiä ja tieteeseen suuntautuneempia. Tutkimustöiden lisäksi esim. erilaiset suunnittelutyöt julkisella sektorilla ovat tyypillisiä.

Lääketieteen lisenssiaatti on lääkärin perustutkinto (6 v). Lääkärin peruskoulutus ihmiselimistön toiminnasta, alkaen kemiasta, biokemiasta, fysiologiasta ja seikkaperäisestä anatomiasta jatkuen patologian ja kaikkien peruserikoisalojen opintoihin on aivan eri tutkinto kuin hoitotieteen tutkinto. Se on edellytys saada laillistus ja toimia lääkärinä, siis diagnosoida sairauksia ja määrätä niihin hoidot. Hoitotieteilijän tietotaso tällä alalla on hyvin ohut. Teoreettinen vahva perusta sairauksien ymmärtämiselle puuttuu. Hänen tehtävänsä on hoidon käytännön toteutukset, niihden käytäntöjen ja vaikutuksien tutkiminen ja kehittäminen.

Hoitotiede on täysin eri ala kuin lääketiede.

LL-tutkinto on edellytys aloittaa erikoistuminen (toiset 6 vuotta). Erikoislääkärin tutkinto on tietenkin myös yliopistomaailmassa sellainen, johon ei ole vertailukohtaa muilla aloilla. LL voi myös jatkaa opintojaan tohtoriksi (teoreettisesti 3 vuotta). Näin esim oma koulutukseni on 15 vuotta.

Lääkärin työn onnistumiselle on välttämätöntä hyvin koulutettu hoitohenkilökunta. Kuitenkin hoitojen lääketieteelliset tulokset ovat tutimuksien mukaan parhaat lääkärijohtoisessa järjestelmässä. Tämä onkin itsestään selvää. Hoitohenkilökunnan johto puolestaan kuuluu hoitotieteilijälle.

Niin, ja LL-tutkitoon kuuluu tosiaan myös nuo nk syventävät opinnot,

jotka eivät ole mikään pikapläjäys. Oma työni tapahtui laboratoriossa vei

parisen vuotta opintojen ohessa, kehitin määritysmenetelmää eräille

lääkeaineille. Monitieteellistä, ja edellytti kohtalaiseta tututumista alan englanninkieliseen kirjallisuuteen. Turha tällaista on väheksyä. Monien alojen

gradut ovat sisällöltään varsin eriluonteisia. Esimerkiksi matematiikan alan

väitöskirja saattaa olla kaikkiaan yhden sivun mittainen, tai fysikaassa muutama sivu. Alat ovat luonteeltaan perin erilaisia!

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 14:21"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 12:25"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2011 klo 16:16"]

Terv.maist. on hoitaja, lääkäri on lääkäri.

[/quote]

Mikä ihme tekee terveystieteiden maisterista hoitaja :D ?

[/quote]

Oisko vaikka virkanimike? Osastonhoitaja, ylihoitaja. Esimiehinäkin he ovat hoitajien esimiehiä, eivät lääkäreiden. He voivat esim jakaa ja annostella lääkkeitä potilaille, mutta eivät kirjoittaa potilaalle reseptiä.

[/quote]

Heh, mä olen TtM enkä ole vielä tähän päivään mennessä työskennellyt hoitajana. Enkä työskentele muuten jatkossakaan, koska mulla ei ole siihen koulutusta eikä oikeuksia. Täällä on kyllä niin valtavan asiantuntevaa jengiä ;)!

Terveystieteiden maisteri on lukenut joko hoitotiedettä (vaatii hoitajapohjan) tai  esim. kansanterveystiedettä, mihin ei vaadita aikaisempaa alan ammattia. 

Itse olen TtM, ja en todellakaan hoida ketää, mulla ei ole hoitoalan peruskoulutusta, enkä ole lukenut päivääkään hoitotiedettä. Pääaineeni on kansanterveystiede, ja koulutukseni koostuu useasta eri oppialasta: Pääaine kansanterveystiede ja lisäksi sosiaalipsykiatria, epidemiologia, biometria, terveystaloustiede, terveyssosiologia, gerontologia, työterveys  ja itselläni terveystieto, jonka luin siihen päälle saadakseni myös aineenhallinnan pätevyyden toisen asteen oppilaitoksiin. Toisena opetettavana aineena luin filosofian/ elämänkatsomustiedon aineenhallinnan, koska meillä on Tampereella vapaa sivuaineoikeus.

Totta on, että hoitotieteen puolelta valmistuu samalla nimikkeellä terveystieteen maistereita, joilla on usein ammatillinen hoitoalan koulutus pohjalla, ja he lukevat sitten itsensä maistereiksi palatakseen hoityhteisössään tai uudessa vastaavassa parempiin tehtäviin. Niihin kuuluu siis asiantuntijuutta ja senioriteettia, eli vastuu ja palkka lisääntyvät. Suhdeluku on se, että 90% terveystieteen maistereista ainakin Tampereella on nimenomaan hoitotieteilijöitä, ja jotenkin ihmiset aina kuvittelevat virheellisesti, että kaikki TtM:t ovat hoitajia.

Mikä sitten on se aloittajan kysymä ero lääkäreihin? Ni, suurin ero on lähestymistavassa: Lääkärit opiskelevat anatomiaa ja yksilötason sairauslähtöistä ongelmanratkaisua kuten diagnostiikkaa ja hoitoa. Minulla taas on terveystieteilijänä väestö- ja yhteisötason vankka osaaminen niin sairauden kuin terveydenkin ilmiöistä: Eri ikäryhmien, väestöjen, alueellisten rajojen, rotujen, ja monien muiden demografisten tekijöiden määrittämät terveysilmiöt, sairauksien ilmaantuvuus, vallitsevuus (eikä siis puhuta aina mistään influenssasta vaan kansantaudeista kuten esim. diabetes, sydän -ja verisuonitaudit tai tietyt syöpätaudit ja niihin liittyvät alttiudet, altisteet jne.) Lisäksi koulutukseemme kuuluu eri väestöryhmien terveyserojen ymmärrys, palvelujärjestelmien tuntemus (rahoituspohjat, saatavuus), ylisukupolvinen syrjäytymiskehitys ja siihen liittyvät ikäkausi- tai alueelliset haasteet, kansanterveyden indikaattorit kuten seurantajärjestelmät (neuvolat, kouluterveydenhuolto, erilaiset sairausrekisterit, KELA:n erikoiskorvattavuusrekisterit ym.) ja niistä saatavan tiedon hallitseminen ja hyödyntäminen tutkimus- ja kehityskäyttöön.

Mutta potilaita emme siis hoida (paitsi ehkä ne hoitotieteilijät). Kärjistettynä näin: Asuinalueesi päiväkodissa ja lähikoulussa löytyy neljältä lapselta leukemia kahden vuoden sisällä. Lääkäri hoitaa yksittäistä potilasta ja huolehtii hänen hyvinvoinnistaan. Kansanterveystieteilijä laittaa merkille poikkeuksellisen alueellisen ilmaantuvuuden ja tutkii sairastuneiden taustat, ajallisen yhteyden erilaisiin altisteisiin, pohtii muita vastaavanlaisia raportoituja piikkejä sairauden ilmaantuvuudessa ja pyrkii löytämään yhteisöstä, elinolosuhteista, elintavoista, geneettisestä alttiudesta, ympäristön kuormituksesta tai muista tekijöistä johtuvat syyt sairastumiselle. Mutta pikkupotilaat käyvät edelleen siellä lääkärillä, eivät terveystieteilijän vastaanotolla.

[/quote]

Ei kukaan ole niin sanonut, vaan että hoitotieteitä tai terveystieteiden opettajankoulutusohjelmaan ei pääse, jos ei ole valmiiksi sairaanhoitaja/kätilö tms.

[/quote]

TÄH? No ihan varmaan pääsee, itse olen terveystiedon ja elämänkatsomustiedon aineenopettajan pätevyydet hankkinut, ja peruskoulutuksenani on lukio ja terveystieteen masterin paperit pääaineeena kansanterveystiede. Päivääkään en ole hoitanut ketään enkä hoida.:) SAATI opiskellut lähihoitajaksi, sairaanhoitajaksi, kätilöksi, terkaksi tai muuksi hoitoalan ammattilaiseksi. Mistä ihmeestä näitä "varmoja tietoja" aina tulee??

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 20:23"]

Lääketieteen lisensiaatin tutkinto nyt joka tapauksessa on laskennallisesti tavoitesuoritusajaltaan vuoden pidempi  ja siten siis laajempi kuin maisterin tutkinto. (varsinkin, jos ajatellaan jotain psykologian maisteria, joka on vain puolet muista maistereista) Tieteellisestikin pidän lääketiedettä ihan oikeana tieteenä.

Sen sijaan tieteellinen tutkimus esim. aiheesta likalaadun suhde valittavaan puhdistusmenetelmään kuulostaa hiukan heppoiselta, vaikka sellaisillakin graduilla maistereita valmistuu kotitaloustieteen alalta

[/quote]

Psykologian maisterin tutkinto on muuten muita maisterin tutkintoja laajempi (150op), muut 120op

Molemmat yrittivät mutta vain toinen pääsi lääkikseen.

Mistä nää teidän tiedot oikeen tulee?

Itse opiskelen tällä hetkellä Jyväskylän yliopistossa terveystieteitä lukio pohjalta. Jyväskylä poikkeaa muista yliopistoista siinä että terveystieteitä luetaan liikuntatieteellisessä tiedekunnassa, ei lääketieteellisessä, jolloin lähestymisnäkökulmakin on hieman eri, täällä painotetaan liikuntaa ja ennaltaehkäisevää näkökulmaa. Jyväskylässä ei voi opiskella Kuopion tapaan hoitotieteitä, eikä kansantaloustiedettä, vaan pääaineena voi lukea terveyskasvatus, gerontologiaa, liikuntalääketiedettä, terveystietoa.  Ja ei en voi työskennellä hoitajana tällä tutkinnolla, en kyllä haluaisikaan. Koulutukseen otetaan paljon myös maisterivaiheeseen opiskelijoita joilla on jo aiempi tutkinto esim. juuri hoitoalalta, jota täydentävät ja sitä kautta pyrkivät ehkä juuri ylihoitajaksi yms. 

Terveystieteiden maisteri voi työllistyä myös tutkijaksi, opettajaksi (yliopisto, AMK, perusopetus, lukio, ammatilliset oppilaitokset), yrityksiin, kunnalle esim. sosiaali- ja terveyssekstorille, liikuntasektorille, kansaterveysjärjestöihin (Terveys ry, terveyden edistämisen keskus), tutkimuslaitoksiin (THL, UKK-instituutti, työterveyslaitos),mediaan terveysjuornalistiksi, kansainvälisiin tehtäviin esim. vaikka WHO:n. Se riippuu paljon sivuaineesta. Terveystieteiden opiskelu ei siis valmista mihinkään ammattiin vaan se on tutkintonimike. 

En ole koskaan aikaisemmin edes ajatellut että terveystieteilijä haluaisi olla lääkäri? Ajatus on mielestäni outo koska näkökulma ja tehtävät ovat niin erilaisia

Lääketieteessä ei ole lainkaan maisteritutkintoa, vaan kandidaatti ja lisensiaatti, joka on siis ylempi korkeakoulututkinto siinä kuin maisterikin. Nimitys on vanhaa perua eikä sitä haluttu muuttaa, kun tutkintojen nimityksiä uudistettiin.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 03:09"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2011 klo 17:20"]

Lisäksi lääkärillä on jo perustutkinto lisensiaattitasoinen, maisteri on maisteri.

molemmat ovat oikeasti saman tasoisia tutkintoja. Vaikka lääketieteen lisensiaatti on teoriassa lisensiaatti, se on silti vain tavallinen ylempi korkeakoulututkinto, siis perustutkinto kuten muiden alojen maisterintutkinnotkin. Se EI vielä ole jatkotutkinto, kuten oikeat lisensiaatintutkinnot. Ja nyt on ihan turha väitellä siitä, että siihen lääketeiteen lisensiaatintutkintoon vaaditaan muutama opintopiste enemmän kuin muiden alojen maisterintutkinnon vähimmäismäärä on. Eihän kukaan muilla aloilla valmistu niillä vähimmäismäärillä.

Tähän vielä lisäisin, että maisteri tekee oikean gradun, kun taas lääkärin tutkinnosta se puuttuu. Opintopisteet kuluvat käytännöllisempiin juttuihin. Ja turha väittää, että se parinkymmenen sivun simppeli referaattiessee jota "syventävien opintojen kirjalliseksi työksi" kutsutaan.

Rehellisyyden nimissä LL on muodoltaan ammattikoulutus, ei tieteellinen koulutus kuten valtaosa yliopistotutkinnoista. Ja sinänsä ihan ok, sillä lääkärin perustyössä korostuu ammatillisen osaamisen kehittyminen eikä tiede sinänsä. Tutkijoita on toki lääkäreissä paljonkin, mutta tieteen tekemiseen on suurempi harppaus perustutkinnosta kuin muilla aloilla. Monesti toki tutkimustyötä tehdään ryhmässä, jossa on hyvin selkeä ohjaus ja rutinoituneita apulaisia jolloin tieteileminen ei ole yksinäistä puurtamista ja pohtimista vaan hyvin rutiininomaista ja kaavamaista. Näin on etenkin kun mennään esimerkiksi biokemian suuntaan tutkimusaiheissa. Tämän alan tutkijana itsekin työskennelleenä sain tutkimusryhmän pomolta (lääketieteen proffa) kuulla, ettei hän halua palkata enää yhtäkään lääkäriä ryhmään, koska he ovat tutkijoina ihan kadunmiehiä ja kaiken opetuksen saa aloittaa alusta. Suurimmaksi osaksi ryhmään tulikin biologeja, biokemistejä jne, joilla on oikea tutkimuskoulutus.

TtM sisältää tutkintona muutakin kuin hoitotieteen. Muita aloja ovat vaikkapa kansanterveystiede ja liikuntalääketiede. Hoitotiede on jonkinlainen ylihoitaja/osastonhoitaja- automaatti, josta ei kovin usein kauhean korkeatasoista tiedettä synny. Hoitotieteen tutkinto on helpompi kuin suurin osa humanistisista ja valtiotieteellisistä tutkinnoista ja parilla läpyskäkirjalla saa jopa 7 op suoritettua (näin ainakin Turussa). Vastaavasti muualla saa tuohon opintopistemäärään helposti lukea neljä tai viisi haasteellista kirjaa. Kansanterveystiede ja liikuntalääketiede ovat teoreettisempiä ja tieteeseen suuntautuneempia. Tutkimustöiden lisäksi esim. erilaiset suunnittelutyöt julkisella sektorilla ovat tyypillisiä.

Hämää, että näennäisen asiantuntevassa tekstissäsi käytät paikoitellen lääkäri-termiä tutkintonimikkeenä, sitähän se ei ole.

(terveystieteessäkin on mahdollisuus edetä lisensiaatiksi tai tohtoriksi, ne olisivat relevantimpia vertailukohtia "lääkäreille", maisteritutkintoa ei voi millään tieteenalalla asettaa samalle viivalle lisensiaattitutkinnon kanssa)

[quote author="Vierailija" time="16.08.2011 klo 16:19"]

Lisäksi lääkärillä on jo perustutkinto lisensiaattitasoinen, maisteri on maisteri.

[/quote]

No ei tuota nyt aivan noin voi verrata. Lääketieteen lisensisaatti on himean eri tavalla opiskeltu kuin vaikkapa filosfian lisensiaatti.

http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/artikkelit/yliopistojen_tutkinnonuudistus/

Haluaisin vain mainita, että lääketieteen lisensiaatin tutkinto on laajuudeltaan 360 opintopistettä, joka on 60 op laajempi kuin maisterin tutkinto ja siten myös samanlaajuinen kuin tieteellisenä jatkokoulutuksena suoritettu lisensiaatin tutkinto vaikka se onkin ylempi korkeakoulututkinto. On totta, että lääkärille ei kuulu gradua tai vastaavaa lopputyötä, mutta on syytä muistaa, että opintoihin kuuluu 20 op laajuinen tutkielma ja kynnystenttejä. Kynnystenteissä arvioidaan siihen asti kertynyttä tieto- ja taitotasoa esimerkiksi koko prekliinisen vaiheen (ensimmäiset kaksi vuotta) ajalta. Opintoihin kuuluu pakollisia harjoitteluja ja päivystysvelvollisuus terveyskeskuksessa, jotka opintojen kliinisen osan takia soveltuvat hyvin suorituksiksi joista myönnetään opintopisteitä. Aikaisemmin mainitsemani kynnystentit siis myös rajoittavat opinnoissa etenemistä, kliiniseen vaiheeseen ei ole asiaa, mikäli klinikkakynnystä ei ylitetä jne. Tälläinen tutkintorakenne on yliopistossa poikkeuksellinen.

Ja kuten joku jo aiemmin totesikin, lääkärin opinnot koostuvat myös paljon muusta kuin kliinisten taitojen harjoittelusta. Ensimmäiset kaksi vuotta käytetään terveen elimistön toiminnan ja rakenteiden opiskeluun kirjojen ja ruumiinavauksien avulla. Opintoihin kuuluu solu- ja molekyylibiologiaa sekä anatomiaa näin esimerkkinä mainitakseni. Elimistön hienotoiminnan opiskelu jatkuu toki prekliinisen vaiheen jälkeen, mutta tällöin usein patofysiologian näkökulmasta, jolloin perehdytään sairauksien syntymekanismeihin ja hoidon vaikutuksiin aina solutasolta ihmiseen psykofyysisenä kokonaisuutena.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2011 klo 16:16"]

Terv.maist. on hoitaja, lääkäri on lääkäri.

[/quote]

Mikä ihme tekee terveystieteiden maisterista hoitaja :D ?

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 12:25"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2011 klo 16:16"]

Terv.maist. on hoitaja, lääkäri on lääkäri.

[/quote]

Mikä ihme tekee terveystieteiden maisterista hoitaja :D ?

[/quote]

Hoitajiahan ne on, vaikka kovasti yrittää olla parempia.

Käytännössä LL -tutkinto on ammattitutkinto, jota ei pidä missään nimessä verrata tavalliseen yliopiston lisensiaatti tutkintooni, koska viimeksimainittu on tieteellinen jatkotutkinto. Ja totta on sekin, ettei lääkäreiksi valmistuvien tieteenfilosofinen tieto yleensä ole välttämättä edes normi-maisterin tasoa.

T. Oik.tie

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 12:21"]

Haluaisin vain mainita, että lääketieteen lisensiaatin tutkinto on laajuudeltaan 360 opintopistettä, joka on 60 op laajempi kuin maisterin tutkinto ja siten myös samanlaajuinen kuin tieteellisenä jatkokoulutuksena suoritettu lisensiaatin tutkinto vaikka se onkin ylempi korkeakoulututkinto. On totta, että lääkärille ei kuulu gradua tai vastaavaa lopputyötä, mutta on syytä muistaa, että opintoihin kuuluu 20 op laajuinen tutkielma ja kynnystenttejä. Kynnystenteissä arvioidaan siihen asti kertynyttä tieto- ja taitotasoa esimerkiksi koko prekliinisen vaiheen (ensimmäiset kaksi vuotta) ajalta. Opintoihin kuuluu pakollisia harjoitteluja ja päivystysvelvollisuus terveyskeskuksessa, jotka opintojen kliinisen osan takia soveltuvat hyvin suorituksiksi joista myönnetään opintopisteitä. Aikaisemmin mainitsemani kynnystentit siis myös rajoittavat opinnoissa etenemistä, kliiniseen vaiheeseen ei ole asiaa, mikäli klinikkakynnystä ei ylitetä jne. Tälläinen tutkintorakenne on yliopistossa poikkeuksellinen.

Ja kuten joku jo aiemmin totesikin, lääkärin opinnot koostuvat myös paljon muusta kuin kliinisten taitojen harjoittelusta. Ensimmäiset kaksi vuotta käytetään terveen elimistön toiminnan ja rakenteiden opiskeluun kirjojen ja ruumiinavauksien avulla. Opintoihin kuuluu solu- ja molekyylibiologiaa sekä anatomiaa näin esimerkkinä mainitakseni. Elimistön hienotoiminnan opiskelu jatkuu toki prekliinisen vaiheen jälkeen, mutta tällöin usein patofysiologian näkökulmasta, jolloin perehdytään sairauksien syntymekanismeihin ja hoidon vaikutuksiin aina solutasolta ihmiseen psykofyysisenä kokonaisuutena.

[/quote]

Muiden tiedekuntien tutkintojärjestelmässä lisensiaatti on nimenomaan _tieteellinen_ jatkotutkinto, jossa keskiössä on lisensiaattityö, laaja tieteellinen tutkimus. Opintopisteet eivät muuta sitä asiaa, että lääketieteen lisensiaatti on oman alansa perustutkinto joka vastaa muiden alojen maisterintutkintoa tasonsa perusteella. Muihin aloihin vain sisältyy tuo näyttö tieteentekemisen alkeiden hallitsemisesta eli gradu. Tottakai kynnystentit ja opiskelu lääkiksessä vaativat paljon, mutta kyseessä on ennemminkin ammatillinen opiskelu (jolle on ilman muuta paikkansa, kun katsoo lääkärin perustehtäviä), mutta samassa mielessä se ei ole tieteellinen tutkinto kuin useimmat muut yliopistossa vaan rakentunut täysin eri tavalla. Sinänsä se ei ole vähemmän arvostettavaa kuin mikään muukaan, mutta muiden tiedekuntien lisensiaatin tutkintojen kanssa lääketieteen lisensiaatin tutkinnolla ei ole mitään tekemistä. Perus- ja jatko-opintojen tasoa ei pelkillä opintopisteiden määrillä mitata.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2011 klo 17:20"]

Lisäksi lääkärillä on jo perustutkinto lisensiaattitasoinen, maisteri on maisteri.

molemmat ovat oikeasti saman tasoisia tutkintoja. Vaikka lääketieteen lisensiaatti on teoriassa lisensiaatti, se on silti vain tavallinen ylempi korkeakoulututkinto, siis perustutkinto kuten muiden alojen maisterintutkinnotkin. Se EI vielä ole jatkotutkinto, kuten oikeat lisensiaatintutkinnot. Ja nyt on ihan turha väitellä siitä, että siihen lääketeiteen lisensiaatintutkintoon vaaditaan muutama opintopiste enemmän kuin muiden alojen maisterintutkinnon vähimmäismäärä on. Eihän kukaan muilla aloilla valmistu niillä vähimmäismäärillä.

Asia on juuri näin. Muilla aloilla opiskellaan maisteriksi 300 op verran ja siihen päälle vielä se lisensiaatin oppimäärä. Ihme, että kommenttisi on saanut peukkuja alaspäin. Nämähän on faktoja. Ehkä ihmiset ovat vaan hyvin tietämättömiä.