Kuka tekee kielivalinnat alakoululaisella? Lapsi haluaa englannin mutta

koska "tiesin", että se on vaikeampaa kuin englanti. Englannin sai sitten aloittaa vitosella, kun taas englannin ensimmäisenä valinneet saivat ruotsin vasta yläasteella. Koen, että valinnasta oli todellakin paljon hyötyä. Minulla on tosin hyvä kielipää muutenkin.



Jos vain saatte lapsenne suht' helposti ylipuhuttua, suosittelisin saksaa tai ranskaa. Kielten opiskelusta ei saisi tulla mitään peikkoa lapselle - oppimisen ilo on niin helppo tappaa. Kannattaa myös yrittää saada selville k.o. kielten opettajista hiukan tietoja, koska opettajalla on todella suuri merkitys oppimisintoon.

Englannin kieli on maailman kolmanneksi tai neljänneksi puhutuin kieli kiinan ja mahdollisesti espanjan ja hindin jälkeen äidinkielenään puhuvien määrällä mitattuna. Äidinkielenään sitä puhuu noin 380 miljoonaa ihmistä. Kaiken kaikkiaan englantia osaa hyvin tai kohtuullisesti vähintään 600 miljoonaa puhujaa, ja arviolta 2 miljardia ihmistä (eli noin kolmannes maapallon väestöstä) osaa kieltä ainakin jonkin verran.



Englanti on viime vuosikymmeninä ollut maailman johtavan kielen asemassa: se on nyt levinnein ja käytetyin kieli mm. kansainvälisessä kaupassa, politiikassa ja tieteessä. Siitä on tullut nykyajan lingua franca eli yleiskieli. Sen asemaa maailman johtavana kielenä on myös kritisoitu, mm. siitä, että siinä on selvästi vaikeampi oikeinkirjoitus kuin useimmissa muissa kirjoitetuissa kielissä.



StarWars englannilla ei paljon neuvotella tai tehdä kauppaa

ja päädyttiin lasten kannalta parhaaseen ratkaisuun.

Englanti alakoulussa ja vasta yläkoulussa ruotsi.



Meillä on lapsilla ollut aikaa vievä harrastus, musiikki jossa soittotunti, teoria ja orkesteri.



Olisi ollut väärin kuormittaa lasta liikaa. Olemme päätökseen tyytyväisiä.



Valinta riippuu monesta tekijästä, lapsen motivaatiosta, lahjakkuudesta, harrastuksista. Täytyy muistaa että lapselle täytyy jäädä aikaa vain olemiseen. Nykyään tahtoo monella elämä olla liian suorituskeskeistä.



Tiedän lapsieni luokkakavereita joita on pakotettu harrastuksiin ja ovat sitten murrosiän kapinassa pistäneet hanttiin ja lopettaneet harrastamisen kuin seinään.



Meillä lapset saaneet valita harrastuksensa ovat sitoutuneet siihen vielä lukioikäisenäkin, sama koskee myös kielivalintoja.

ap, onko sinulla muistikuvia omalta alakouluajaltasi? Piditkö kaikista opiskeltavista aineista?

Mieti lapsen kannalta asiaa ja keskustele hänen kanssaan, älä missään tapauksessa määrää kielivalintaa, tai voi jäädä kieli oppimatta kokonaan. Englanti on kuitenkin aika monesta syystä tarpeellinen ja tärkeä kieli, enemmän yhteiseurooppalainen kuin saksa tai ranska. Ranskasta on hyötyä euroopan ulkopuolellakin kuten englannista, mutta saksaa ei siellä tarvita mihinkään.

Minä opiskelin pitkän englannin ja sitten lukiossa lyhyen saksan. Muutin opiskeluaikoina saksaan vuodeksi ja jo parissa kuukaudessa sujui saksa loistavasti. Puhuin ja kirjoitin pelkkää saksaa koko tuon ajan.



Minä olin tosi heikko kielissä koko koulu ajan mutta eipä tuo ole haitannut mitään. Kyllä kielen oppii, jos sitä todella tarvitsee. Omat lapseni saa valita kielensä oman mielen mukaan. Jos jotain kieltä kokee myöhemmin tarvitsevansa sen voi aloittaa lukiossa.

Jos englannin aloittaa A2-kielenä, sen oppii ihan hyvin kuin A1-kielenäkin aloitetun englannin. Tavoite on, että peruskoulun lopulla ollaan näiden kieten kanssa samalla tasolla ja lukioon mennessä kielet voi vaihtaa päikseen. Voi sen englannin näin oppia paremminkin, koska oppimisympäristö on parempi. Ne, joilla ei riitä paukut päässä edes yhden kielen lukemiseen, ovat aloittaneet ensimmäisenä vieraana kielenä englannin.



Englannin aloittamisen jättämistä yläkouluun tai lukioon en kannata.



- 15, joka käyttää työssään lähinnä englantia, mutta haluaisi osata muitakin kieliä edes puoliksi näin hyvin

kielten tarve Suomen työelämässä on muuttunut ja muuttuu voimakkaasti Euroopan integraation sekä globalisaation myötä. Suomen työelämässä tarvituimpia kieliä suomen lisäksi ovat tällä hetkellä englanti, ruotsi, venäjä, saksa ja ranska.







Näistä ylivoimaisesti tarvituin kieli on englanti.

tuntuu ensinnäkin todella oudoilta suurin osa tämän ketjun loppupään vastauksista, englantia oppii nimittäin aivan sen pitkän oppimäärän verran, vaikka se olisi A2-kieli. Yläkoulussa ryhmät voidaan jopa laittaa sekaisin. Turha siis surra ettei oppisi tätä maailman "tärkeintä" kieltä.

Itse valitsisin lapselle ilman muuta ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi jonkun muun kielen kuin englannin jos siihen vain mahdollisuuksia on ja jos lapsen oppimiskyvyssä ei ole havaittu puutteita. Toki voisin joutua antamaan extramotivaatiota siihen kielen opiskeluun ja tarjoamaan mahdollisuuksia kuulla ja käyttää sitä kieltä, mutta näin tekevät monet vanhemmat englanninkin kohdalla.

Ja juu, en ehkä ole teidän kanssanne samalla aaltopituudella, koska minusta kieltenopiskelu on tärkeää ja muidenkin kielten opiskelusta on hyötyä, myös työelämässä ja muillekin kuin opettajille!

valita kieli mitä lukea. Hänhän sitä kieltä opiskelee ja jos kieli ei ole mieluisa ei opiskelu suju. Kieliä voi opiskella myöhemminkin lisää.

en ole koskaan tehnyt sillä mitään. Ruotsia luin B-kielenä ja suomenruotsalaisten kanssa puhun suomea, ruotsalaisien kanssa englantia.



On tärkeämpää oppia yksi kieli, niin että sitä pystyy käyttämään kuin kaksi kieltä niin, ettei niillä tule toimeen kuitenkaan tai ei viitsi puhua, kun ne on niin toispuoleisia.

siinä muka jotenkin sulkisi ovia lapseltaan!



Ettekö edes tiedä, että molemmat A-kielet (sekä kolmannelta alkava A1 että neljänneltä alkava A2) päätyvät samalle tasolle JO YLÄASTEELLA? Kuten kieltenopettaja tuossa sanoi, usein opiskelevat samoissa ryhmissäkin yläasteella. Neljänneltä alkavaa kieltä luetaan vain hiukan rivakammin.



Ja mitä ihmettä... kyllä kuulkaa se nykyään on pikemminkin niin, että hyvä englanninkielen taito on perusolettamus, ja muista kielistä saa arvokasta plussaa. Hyvän englanninkielen taidon ehtii saada mainiosti neljänneltäkin aloittamalla, mutta muut kielet jäävät auttamatta aika heikolle tasolle, jos ne aloittaa vasta kahdeksannella (saati vasta lukiossa).



Kielet harvemmin ovat toisilleen haitaksi eli jos on normaalipäinen tenava, hän oppii ihan hyvin useammankin kielen.



Ja tämän sanon ihmisenä, jonka työkieli on englanti, mutta joka on lukenut C-kielenä saksaa ja D-kielenä venäjää ja hyötynyt paljon niidenkin osaamisesta.

Oletushan on (työmarkkinoilla) että jokainen osaa englantia ja ruotsia, muut kielet ovat lisäkieliä. Eli jos haluaa jotain muuta oppia, niin pakkohan sitä on lukea kolmea kieltä yläasteella. Ja ajattele, osa ottaa vielä lukiossa neljännen kielen!

Miksi lapsen pitäisi oppia vieraita kieliä jo alakoulussa enempää kuin yhden? Englantia puhutaan kaikkialla, sillä pärjää jo pitkälle. Koulunkäynti on muutenkin työlästä ja vaativaa jo pienestä pitäen läksyineen kaikkineen. Lapsien pitäisi saada olla lapsia ja heidän pitäsisi pienenä tehdä muutakin kuin läksyjä. Sitä paitsi toinen kieli ei voi alakoulussa olla pakollinen ellette valitse jotain muuta kieltä kuin englannin. Ruotsi tulee pakollisena 7. luokalla.

Ajattelitteko tosiaan, että lapsenne lukee yläkoulussa kolmea vierasta kieltä? Entä jos lapsi ei jaksakaan? A2-kieli on pakollinen koko peruskoulun ajan. Entä jos lapsenne ei opi mitäänk kieltä kunnolla vaan vain muutaman sitä sun tätä?

Olen vahvasti sitä mieltä, että yksi kieli alakoulussa ja yksi yläkoulussa, sillä pääsee jo pitkälle. Kielten opiskelu on vaativaa ja alakoululaiset ovat vielä niin pieniä.

Luin 5 vuotta koulussa ranskaa en ole koskaan tehnyt sillä mitään. Ruotsia luin B-kielenä ja suomenruotsalaisten kanssa puhun suomea, ruotsalaisien kanssa englantia.

On tärkeämpää oppia yksi kieli, niin että sitä pystyy käyttämään kuin kaksi kieltä niin, ettei niillä tule toimeen kuitenkaan tai ei viitsi puhua, kun ne on niin toispuoleisia.

kielikursseilla, vaihto-oppilasvuodella ja kaikella sillä tarjonnalla mitä media tarjoaa.



Sen sijaan tulevaisuudessa yhä tärkeämmäksi tulevaisuudessa käy muu kielitaito - muu kuin se turistitasoinen.

jo alakoulussa enempää kuin yhden? Englantia puhutaan kaikkialla, sillä pärjää jo pitkälle. Koulunkäynti on muutenkin työlästä ja vaativaa jo pienestä pitäen läksyineen kaikkineen. Lapsien pitäisi saada olla lapsia ja heidän pitäsisi pienenä tehdä muutakin kuin läksyjä. Sitä paitsi toinen kieli ei voi alakoulussa olla pakollinen ellette valitse jotain muuta kieltä kuin englannin. Ruotsi tulee pakollisena 7. luokalla.

Ajattelitteko tosiaan, että lapsenne lukee yläkoulussa kolmea vierasta kieltä? Entä jos lapsi ei jaksakaan? A2-kieli on pakollinen koko peruskoulun ajan. Entä jos lapsenne ei opi mitäänk kieltä kunnolla vaan vain muutaman sitä sun tätä?

Olen vahvasti sitä mieltä, että yksi kieli alakoulussa ja yksi yläkoulussa, sillä pääsee jo pitkälle. Kielten opiskelu on vaativaa ja alakoululaiset ovat vielä niin pieniä.

Jo 90-luvun alussa kun minä kävin yläkoulua, luettiin siellä kolmea vierasta kieltä, joista yksi vapaaehtoinen. En koskaan kokenut kielten opiskelua erityisen kuormittavaksi, vaikka en ollut niissä mikään erityislahajkkuus vaan ihan tavallinen ysin tyttö. Moni otti ihan vapaaehtoisesti lukiossa vielä neljännenkin kielen opiskeluohjelmaan.

Omaa lastani yrittäisin motivoida ottamaan alkuun vaikkapa sen ranskan ja yrittäisin jotenkin käyttää motivointina sitä, että englantia tulee sitten parin vuoden kuluttua opiskeltua kuitenkin. Totta kai lapsen oma motivaatio kielen opiskeluun on tärkeää mutta tuonikäistä lasta usein pystyy aika helposti ohjailemaan haluamaansa suuntaan ja innostamaan lasta uusista asioista.

Oletushan on (työmarkkinoilla) että jokainen osaa englantia ja ruotsia, muut kielet ovat lisäkieliä. Eli jos haluaa jotain muuta oppia, niin pakkohan sitä on lukea kolmea kieltä yläasteella. Ja ajattele, osa ottaa vielä lukiossa neljännen kielen!

Ap, jos valitsette pitkäksi kieleksi saksan tai ranskan,teidän on itsenne hyvä osata sitten sitä myös kunnolla. Tai ainakin toisen.

Jos vaan saatte kouluunne A1-ranskan. Ottakaa englanti sitten A-2 kielenä!



Teet lapsellesi ison palveluksen. Hän saa myös hyvän pohjan muille romaanisille kielille kuten espanja, portugali ja italia.



Englanti sitten A2-kielenä.

Ottakaa ehdottomasti nyt se harvinaisempi kieli!

(Ranska)

Mielestämme nyt kannattaisi ottaa se harvinaisempi kieli, kun enkku tulee kuitenkin pian mukaan kuvioihin, mutta niitä muita ei voi ottaa ennen kuin yläasteella sitten joskus.

teidän on itsenne hyvä osata sitten sitä myös kunnolla. Tai ainakin toisen.

Ja jos lapsi lukee normaalia enemmän kieliä - siis aloittaa aiemmin ja 4. luokalla lukee jo kolmea kieltä - hänellä kyllä pitää olla myös hyvä kielipää. Muuten tuossa ei ole mieltä.

Kielten opiskelu on AINA kovaa työtä, ja se vaatii paljon tukea myös vanhemmilta! Minun lapseni ovat kielikoulussa ja välillä en tiedä, itkeäkö vai nauraa niiden vanhempien kanssa, jotka ei pysty edes kommunikoimaan opettajan kanssa - tai edes tajua sen lapsen läksyjä, saati pystyisivät auttamaan.

Noh, itse olen vanhempi joka ei osaa kovin hyvin kieltä, jolla lapseni opiskelevat. Kieltämättä noloa, enkä pysty nykyisessä elämäntilanteessa asiaa juuri edes auttamaan. Mutta kuka sitä koulua käy -- minä vai lapsi?

Toisinaan opettajat sitä paitsi joutuvat muistuttamaan vanhempia, etteivät ne korjaisi lasten kirjoittamia juttuja kotona valmiiksi, jotta opettaja näkee, mitä kukakin oppilas osaa itse. (Ymmärrän kyllä kieltä siis sen verran, että ymmärrän mitä opettaja kommunikoi meille vanhemmille päin.) Tämäkin siis voi ongelma, että osaava vanhempi tekee lapselle karhunpalveluksen.